Työ musiikkialalla ›

Öö mitenkäs tämä pätevyys katsotaan, kun opettajia valitaan? Ainakin omat opettajat ovat olleet päteviä paperilla (ainakin heidän sanomisien mukaan), mutta heidän opetusta en voisi kehua, enkä kaikkien soittotaitoakaan.
 
Jotkut itseoppineett kitaristitkin varmaan voisi tarjota paljon enemmän, tai miksei muutkin muusikot, kitaristin valitsin siksi, että niitä on edes melkein jokaiselle meidän koulussa.

Öö mitenkäs tämä pätevyys katsotaan, kun opettajia valitaan?
 
Virkoja täytettäessä koulutus määrää: jos ei ole musiikinopettajan papereita, virkaa ei saa. Opettajat kun ovat "valtion" virkamiehiä. Lyhytaikaisia sijaisuuksia ja muita täytettäessä taas otetaan se joka saadaan. Joissain taloissa on tapana järjestää opetusnäytteet (huom, ei soittonäytettä, sillä opettajan virka on enemmän kasvatustyötä kuin muusikkoutta), mutta se ei ole laissa säädetty. Tottakai työhaastattelu ja suosituksetkin merkkaavat aika lailla; jos työnhakijalla on CV täynnä työpaikkoja joista jokaisessa on työntekijä haukuttu ammattitaidottomaksi, paikka tuskin aukeaa.
 
Jotkut itseoppineett kitaristitkin varmaan voisi tarjota paljon enemmän, tai miksei muutkin muusikot, kitaristin valitsin siksi, että niitä on edes melkein jokaiselle meidän koulussa.
 
Ongelma on siinä, että opetussuunnitelma määrittää sen mitä oppilaille pitää opettaa. Opetussuunnitelmassa ei lue että oppilaista tehtäisiin muusikkoja. Yleissivistävän (peruskoulu, lukio) musiikkikasvatuksen ideana on tarjota oppilaille musiikillista yleissivistystä, ei yhden instrumentin virtuoottista taitoa.
 
Kenelläkään työnantajalla ei ole aikaa testata, osaako paperiton työnhakija (vaikkapa tuo itseoppinut kitaristi) opettaa eri tyylisten musiikkien perusperiaatteita, opettaa muita soittimia, hallita ryhmää, antaa tukiopetusta, suunnitella opetuksensa eri ikäryhmiä huomioon ottaen, hallita arvosteluperusteet (todistuksiin), edetä opetuksessan loogisesti, toimia vanhempainilloissa, reagoida esim. oppilaan päihteidenkäyttöön sillä tavoin kuin koululaitos määrää, tehdä laitehankintoja pienellä budjetilla siten että myös soittimet joita hän itse ei soita, ovat hyvälaatuisia ja kestäviä, säestää koulun juhlatilaisuudet, hoitaa musiikin näihin tilaisuuksiin, ohjata oppilaita jatko-opintojen pariin, tunnistaa erityisopetusta vaativat oppilaat.... Ei kenelläkään työnantajalla ole aikaa tuohon. Oppilaitokset, joista opettajat valmistuvat, tarjoavat opettajaopiskelijoille kaiken yllämainitun tiedon > valmistuminen k.o. oppilaitoksesta takaa, että työnhakijalla on kaikki työn hoitamiseen vaadittu tieto ja pääsy kyseisen tiedon luokse.
 
Jos taas itseoppinut kitaristi osaa tuon kaiken, ei ole iso homma hankkia pätevyyttä paperille, nykyiset koulutustahot kun järjestävät nimenomaan tällaisille tapauksille "pätevöitymiskoulutusta", jossa varmistetaan että osataan kaikki ylläoleva, opetetaan se mitä ei vielä ole hallussa ja saadaan pätevyys. Koulutus on pääasiassa etäopiskelua, workshopeja ja tasokokeita, ja niitä voi tehdä työn ohessa. Näin esim. moni luokanopettaja voi saada myös aineenopettajan pätevyyden > työmaa laajenee > palkka kasvaa.
 
Siitä taas en käy kinaamaan, että paperi merkitsisi automaattisesti hyvää hommien hoitamista. Se on täysin persoonakohtaista. Valitettavasti mikään maailman koulutus ei takaa sitä että joku on "hyvä" työntekijä, sen kun näkee vasta siinä vaiheessa kun on pari vuotta puurtanut.

Koulujen musamaikat (pätevät) - "tavallinen" opettaja
Musiikkiopiston opettaja - Koulun musamaikka
 
Ei näin.
 
Pätevä koulun musiikinopettaja on (yleensä) tittelilttään musiikin aineenopettaja, jota en nyt kyllä listaisi kategoriaan "tavallinen opettaja". Tämä opettaja on saanut yliopistossa koulutuksen, joka tähtää nimenomaan "musiikkikasvatukselliseen" työhön. Tarkoituksena on innostaa teitä koululaisia hakemaan itse lisää tietoa ja kiinnostumaan aiheesta - ei olla virtuoosimainen kitaristi tai ylinopee rumpali.
 
Musiikkiopistossa olevat opettajat ovat jonkin tietyn instrumentin tai vaikkapa teorian opettajia, joilla on oma erityisalue musiikin sisälläkin, jota sitten opettavat musiikkiopistossa. Nämä musiikkioppilaitosten opettajat valmistuvat ammattikorkeakoulusta, ja heidän koulutuksensa tähtää alusta lähtien enemmän sen oman instrumentin hallintaan, ja muusikkouteenkin. Ammattikorkeakouluun hakeva pianisti todennäköisesti valmistuisi vaikkapa pianonsoitonopettajaksi jne... Vaikkapa sama juttu liikunnassa: Liikunnanopettaja koulussa joutuu opettamaan vaikka mitä lajeja, mutta ei välttämättä itse ole ässä kaikissa. Uintivalmentajat osaavat kyllä valmentaa uimareita, mutta eivät kyllä juoksijoita eivätkä pesäpalloilijoita saati miekkailijoita...
 
itselläni ei ole vielä ollut ainuttakaan opettajaa, jota voisin kutsua oikeaksi musiikin opettajaksi, paitsi 7:lla 1 opettaja opetti pari sointua, muut on pitänyt opetella itse.
 
Tuskin haukut liikunnanopettajaasi paskaksi vaan sen perusteella että se ei saa sua hyppäämään kahta metriä korkeutta. Tuskin olet sitä mieltä että "Metrin se sai mut hyppäämään, mutta muuten piti harjoitella itse... paska opettaja."
 
Opettaessa täytyy kuitenkin ottaa huomioon myöskin oppilaat jotka eivät vapaa-ajallaan harrasta urheilua, ja ovat siksi aloittelijoita joka lajissa. Ei liikuntatunneilla voida valita lajiksi uppopalloa, ja ilmoittaa että "Markohan tämän jo osaakin, alkakaa pelaamaan!". Myös tasoltaan heikommille oppilaille pitää taata mahdollisuus saada edes pieni pintaraapaisu opetettavasta aiheesa, niin liikunnassa kuin musiikissakin. Jos sinä nyt osaat enemmän kuin kaksi sointua kitarasta, niin hyvä (!), mutta ota huomioon että luokkatovereista välttämättä kukaan ei ole koskaan ennen seiskan musatunteja koskenutkaan kitaraan. Pitäisikö heiltä nyt poistaa kitaraan tutustuminen sillä perusteella, että sinä haluat että opettaja opettaa sulle lisää sointuja? En usko.
 
Ja niin tylyä kuin se onkin, niin ei kenellekään muusikolle kukaan opeta kädestä pitäen kaikkea. Kyllä aika moni kitaristi itsekseen vääntelee ne sormet siihen C-duurinkin otteeseen, ja rämpsäyttää. Miksi opettajan pitäisi keskittyä suuri sinun taitojesi kehittämiseen jos kerran pystyt opettelemaan sointuja yksiksesikin, ja muut tarvitsevat enemmän opastusta perus-perusasioissa kuin sinä?
 
Öö mitenkäs tämä pätevyys katsotaan, kun opettajia valitaan?
 
Työnanataja tarkistaa opettajan pätevyyden vaatimalla paperin siitä, että hakija on suorittanut pätevöittävän koulutuksen yliopistossa. Tämän lisäksi hakijat haastatellaan perusteellisesti.
 
Ainakin omat opettajat ovat olleet päteviä paperilla (ainakin heidän sanomisien mukaan), mutta heidän opetusta en voisi kehua, enkä kaikkien soittotaitoakaan.
 
Veikkaan että olet nyt sitä mieltä, että ne eivät osaa soittaa juuri sitä kitaraa... Argh.
 
Oletko koskaan miettinyt että musiikinopettajasi voi olla vaikka loistava rumpali, pianisti tai trumpetisti, joka nyt sitä kitaraa osaa sitten hieman heikommin? Oletko koskaan miettinyt miten montaa soitinta musiikinopettajan täytyy hallita "jonkin verran", jotta oppilaan kysyessä vaikkapa rumpujen soitosta, pystyisi opettaja vastaamaan kysymyksiin? Oletko koskaan ajatellut että musiikki on ehkä paljon muutakin kuin yksittäisen instrumentin soittamista?
 
Oletko sitä mieltä että kitaran (tai muun yksittäisen instrumentin) hallitseminen täydellisesti tekee musiikinopettajasta hyvän? Miksei sitten kovia tilu-kitaristeja palkattaisi kouluun opettamaan sinua, ja sinun lapsiasi jne... Otetaan saman tien Tommi Evilä liikunnanopettajaksi, kun se on niin hyvä pituushyppääjä. Opetellaan pituushyppyä sitten koko yläasteaika...
 
Jotkut itseoppineett kitaristitkin varmaan voisi tarjota paljon enemmän, tai miksei muutkin muusikot, kitaristin valitsin siksi, että niitä on edes melkein jokaiselle meidän koulussa.
 
Lueppa tuo alla oleva teksi pariin kertaan läpi. Se on pieni pätkä perusopetuksen opetussuunnitelmasta. Nämä kaikki opettaja pitäisi luokkien 5-9 välillä saada oppilaille opetettua:
 
5.-9. luokkien musiikin opetuksessa jäsennetään musiikillista maailmaa ja musiikillisia kokemuksia
sekä opitaan käyttämään musiikin käsitteitä ja merkintöjä musiikin kuuntelun ja musisoinnin
yhteydessä.
 
TAVOITTEET
Oppilas
•_ylläpitää ja kehittää osaamistaan musiikillisen ilmaisun eri alueilla musisoivan ryhmän jäsenenä toimien
•_oppii kriittisesti tarkastelemaan ja arvioimaan erilaisia ääniympäristöjä sekä laajentaa ja syventää musiikin eri lajien ja tyylien tuntemustaan
•_oppii ymmärtämään musiikin elementtien, rytmin, melodian, harmonian, dynamiikan, sointivärin ja muodon tehtävää musiikin rakentumisessa sekä käyttämään niitä ilmaisevia käsitteitä ja merkintöjä
•_rakentaa luovaa suhdettaan musiikkiin ja sen ilmaisumahdollisuuksiin musiikillisen keksinnän keinoin.
 
KESKEISET SISÄLLÖT
•_äänenkäyttöä ja ääni-ilmaisua kehittäviä harjoituksia sekä eri tyylejä ja lajeja edustavaa yksi- ja moniäänistä ohjelmistoa, josta osa ulkoa
•_yhteissoittotaitoja kehittäviä harjoituksia sekä monipuolisesti eri musiikkityylejä ja -kulttuureja edustavaa soitto-ohjelmistoa
•_monipuolista kuunteluohjelmistoa ja sen jäsentämistä ajallisesti, paikallisesti ja kulttuurisesti
•_omien musiikillisten ideoiden kokeilua improvisoiden, säveltäen ja sovittaen esimerkiksi ääntä, laulua, soittimia, liikettä ja musiikkiteknologiaa käyttäen

 
Vieläkö olet sitä mieltä, että itseoppinut kitaristi pystyisi suoriutumaan tuosta kaikesta? Se kitaristi olisi varmasti taitava soittaja, mutta osaisiko se opettaa kitaransoittoa? Osaisiko se edes laulaa? Osaisiko säestää joululauluja pianolla joulujuhlassa? Osaisiko opettaa mitään esim. kansanmusiikista tai taidemusiikista?
 
Kuten Tanjulikin jo sanoi, opettaminen on pääasiassa kasvattamista - taiteellinen kunnianhimo tulee vasta toisena. Opettajan tehtävänä on "avata ovia" musiikin maailmaan, joista oppilaat sitten itse kulkevat. Toinen innostuu kitaransoitosta, ja ostaa kitaran. Toinen kiinnostuu klassisesta musiikista, ja saa vanhempana suunnattomat ja hirveät kiksit vaikkapa Chopinin musiikista.
 
-Tatu
 
Edit: Itseasiassa, kun olet tämän höpötykseni lukenut, niin lue tuo Tanjulin teksti vielä toiseen kertaan...

Ja tosiaan, nuo musiikin opetussuunnitelmat täytyisi osata toteuttaa joka ikisen oppilaan kohdalla, oli musikaalinen lähtötaso mitä vain välillä huippu ei mitään hajua. Seiskaluokan ja lukion ekan musantunnit ovat vaikeimpia, sillä monella oppilaalla vaihtuu opettaja ja toistaiseksi ei olla päästy siihen tilanteeseen että joka koulussa opetetaan täysin samat asiat täysin samanikäisille oppilaille. Ala-aste on voinut olla virrenveisuuta ja levyraatia, ja yläasteella selviää että kaikki muut kyseisen musiikin ryhmän oppilaat ovat jo ala-asteella soittaneet montaa eri instrumenttia ja tuntevat pääpiirteissään musiikin historiat. Toteuta siinä sitten minkään valtakunnan opetussuunnitelmaa, kun tiettyyn luokka-asteeseen mennessä opetussuunnitelma sanoo että oppilaan tulee hallita nämä ja nämä asiat. Pahin tilanne on niillä yläasteen opettajilla, joille tulee 6 vuotta levyraatia kuunnellut oppilas 36 tunnin (yläasteen pakollinen musiikinopetuksen määrä) ajaksi, jonka puitteissa pitäisi jotenkin selittää koko homma.
 
Onneksi, ONNEKSI aineenopettajia on alettu käyttää jo ala-asteillakin, parhaimmissa tapauksissa jo kolmannelta luokalta lähtien musiikkia opettaa musiikin aineenopettaja eikä luokanopettaja, joka ymmärtää musiikkia yhtä paljon kuin kvanttifysiikkaa. Luokanopettajat saavat opetusta taito- ja taideaineissa niin vähän, että mikäli oma harrastuneisuus ei ole maksimissaan, se on lähes yhtä tyhjän kanssa (tätä en sano halveksuen vaan äärimmäisen närkästyneenä opettajankoulutuslaitosten painotuksista). Mikäli sattuu tosi huonosti käymään, niin musiikkia opetetaan ala-asteen ajan täysin peruskoulusta ja lukiosta saatujen eväiden varassa. Siinä ei auta se että syytetään opettajia, jotka tekevät taatusti parhaansa, vaan voisi kääntää katsetta niihin tyyppeihin, jotka päättävät siitä mitä tuleville opettajille opetetaan ja kuinka paljon. Moni luokanopettaja on avautunut ja täysin aiheesta siitä, että kaikki muut aineet vielä menevät mutta musiikki vetää ihmisen täysin äärirajoille. Jos ei ole koskaan mitään instrumenttia soittanut, ei parilla kurssilla kyllä onnistu itselleen sellaista hienomotoriikkaa kehittämään, joka työssä auttaisi. Huhhuh. Ei käy kateeksi.

Luokanopettajat saavat opetusta taito- ja taideaineissa niin vähän, että mikäli oma harrastuneisuus ei ole maksimissaan, se on lähes yhtä tyhjän kanssa (tätä en sano halveksuen vaan äärimmäisen närkästyneenä opettajankoulutuslaitosten painotuksista).
 
Toisaalta sitten esimerkiksi Savonlinnan OKL:stä on tullut melko päteviä luokanopettajia myös musiikkiasioissa, sillä siellä on (ainakin ollut) mahdollisuus lukea musaa 35 ov. Tosin kuten sanoit, niin jos oma harrastuneisuus on ollut ennen okl:ää luokkaa nada, niin tuskin kovin helposti, vaikka halua olisi, tuohon 35 ov:n opintokokonaisuuteen on päässyt mukaan.
 
Mutta tämä siis vain sivuhuomiona, että kyllä joissakin okl:ssä tuota musapuolta pidetään hyvässä hoidossa.
 
-Iita, jonka Paha Kaksonen kävi Savonlinnan okl:n musapuolen.

Toisaalta sitten esimerkiksi Savonlinnan OKL:stä on tullut melko päteviä luokanopettajia myös musiikkiasioissa, sillä siellä on (ainakin ollut) mahdollisuus lukea musaa 35 ov. Tosin kuten sanoit, niin jos oma harrastuneisuus on ollut ennen okl:ää luokkaa nada, niin tuskin kovin helposti, vaikka halua olisi, tuohon 35 ov:n opintokokonaisuuteen on päässyt mukaan.
 
Mutta tämä siis vain sivuhuomiona, että kyllä joissakin okl:ssä tuota musapuolta pidetään hyvässä hoidossa.
 
-Iita, jonka Paha Kaksonen kävi Savonlinnan okl:n musapuolen.
 
Kyllä, siihen on mahdollisuus, kuten kaikissa muissakin vastaavissa aineissa, joita voi lukea pidemmän oppimäärän. Ongelma on siinä, ettei voi ajan/opintoviikkojen puitteissa lukea kuin yhtä. Ja on oman harkinnan varassa, lukeeko jotain siksi että sitä tarvii vai siksi että kiinnostaa. Harva kuitenkin ottaa opintoihinsa työläitä, ei-itseä-kiinnostavia juttuja vain siksi että niistä on hyötyä, vaan käyttää senkin ajan itseä kiinnostaviin asioihin. Henkilö jota musiikki ja opettaminen kiinnostaa, luultavasti hakeutuu lukemaan musiikin aineenopettajaksi eikä luokanopettajaksi... Musiikin oppiminen tuossa 35 ov:ssa on työläs juttu, vaikka omaa harrastuneisuutta olisikin (kertovat Savonlinnasta valmistuneet).
 
Jotkut oppilaitokset (esim. Savonlinnan OKL) onnistuvat pitämään yllä vastaavia syventymisopintokokonaisuuksia, mutta niin kauan kun päättävän tahon (valtio) puolesta asiaa ei pidetä arvossa, kyseiset kokonaisuudet ovat lapsipuolen asemassa. Joko lapsipuoli kärsii tai joku muu lapsi kärsii.

Ongelma on siinä, ettei voi ajan/opintoviikkojen puitteissa lukea kuin yhtä.
 
Esimerkkinä toimiva kaksoseni luki musan 35 ov:n lisäksi samaan syssyyn matematiikasta 35 ov. Tosin se ei taida olla ihan normitapaus.
 
Henkilö jota musiikki ja opettaminen kiinnostaa, luultavasti hakeutuu lukemaan musiikin aineenopettajaksi eikä luokanopettajaksi...).
 
Totta. Mutta pitää myös huomioida se, että monet eivät vielä pyrkiessään ja päästessään yliopistoon tiedä, mitä oikeastaan haluavat. Jotkut Savonlinnan okl:n käyneet ovat valmistuttuaan hakeutuneet mm. Jyväskylään lukemaan musakasvatusta. Ja toisaalta musakasvatuksessa aloittaneista aina jonkin verran haluaa tehdä myös luokanopettajaopinnot. Sitten on myös niitä, jotka pitävät musiikista ja opettamisesta, mutta eivät halua työskennellä teinien tai näitä vanhempien kanssa. Nämä siis vain huomioina.
 
Musiikin oppiminen tuossa 35 ov:ssa on työläs juttu, vaikka omaa harrastuneisuutta olisikin.
 
Musiikin oppiminen 160 ov:ssakin on työläs juttu. Eikä sekään, että oppii ne asiat itse, vaan se, että osaisi vielä jakaa ne oppilaille jotenkin selkeässä, jaotellussa, mielenkiintoisessa ja innostavassa muodossa. Tosin yläasteen ja lukion opettajaksi valmistuvalta odotetaan valmiuksia mennä opiskelijoiden kanssa pidemmälle esimerkiksi bändisoitossa tai musiikin teoriassa kuin luokanopettajalta.
 
Lisäksi - ymmärtääkseni - ala-asteilla on myös pyritty siihen, että joku luokanopettajista on erikoistunut musaan, ja pystyy sitten pitämään musatunteja muille luokille ja järjestämään myös juhliin musiikkiesityksiä. Jälleen esimerkkinä Paha Kaksoseni, joka itse opettaa viidettä luokkaa, mutta jolla puolet opetustunneista on muiden ala-asteen luokkien musiikkia. Ja koulutuksena hänellä on siis sekä luokanopettajuus että musakasvattajan paperit.
 
Millä tasolla ala-asteiden kuvaamataidon opetus on muuten? Jos puhutaan ala-asteella tarjottavien taideaineiden opetuksen huonosta tilasta, niin minkälaisen koulutuksen saavat luokanopettajat kuvaamataitoon? Ihan vaan mielenkiinnosta.
 
-Iita

Lisäksi - ymmärtääkseni - ala-asteilla on myös pyritty siihen, että joku luokanopettajista on erikoistunut musaan, ja pystyy sitten pitämään musatunteja muille luokille ja järjestämään myös juhliin musiikkiesityksiä. Jälleen esimerkkinä Paha Kaksoseni, joka itse opettaa viidettä luokkaa, mutta jolla puolet opetustunneista on muiden ala-asteen luokkien musiikkia. Ja koulutuksena hänellä on siis sekä luokanopettajuus että musakasvattajan paperit.
 
Olet ihan oikeassa, mutta tuohon ensimmäiseen lauseeseen kuuluu sana "joillakin" ennen sanaa ala-asteilla. Kuten jo aikaisemmin postasin, onneksi, ONNEKSI joillain ala-asteilla on otettu aineenopettajan pätevyydellä varustettuja pedagogeja opettamaan musiikkia (ja onneksi tämä on yleistymään päin), mutta koska sitä ei vielä toistaiseksi ole mihinkään lakiin kirjoitettu että niin pitää olla, on täysin koulusta kiinni miten siellä toimitaan.
 
Mainitsit, että Pahalla Kaksosellasi (ihana ilmaus! :)) on myös musakasvattajan paperit. Näinhän moni tekee, hankkii tuplapätevyyden (=enemmän opintoja, pidempi opiskeluaika). Mutta edelleenkin, mikään opettajankoulutussäännös ei velvoita luokanopettajaa osaamaan musiikkia siinä määrin, että hän pystyisi hoitamaan musiikkitunnit koko koululle ja järjestämään juhlien musiikkiesitykset. Perinteinen luokanopettajakoulutus ei pätevöitä ketään ja on täysin yksilöstä kiinni, päivittääkö taitonsa siihen pisteeseen että pystyy opettamaan musiikkia - tai pyytääkö koulun rehtoria palkkaamaan musiikkia paremmin osaavan henkilön hoitamaan koulun musiikinopetuksen.
 
Surullisen useilla ala-asteilla taideaineita opettaa henkilö, joka ei ole mitenkään suuntautunut kyseisten aineiden opettamiseen ja lopputuloksena on sitä levyraatia vuodesta toiseen. Tässä kuukausi sitten tuli vastaan ala-aste, jossa oli kaikki valmiudet opettaa esim. bändisoittoa (kamat priimakunnossa, tarpeeksi monta soitinta jne) mutta sijaista oli ohjeistettu ettei bändikamoihin saa koskea, missään olosuhteissa, koska opettaja ei itsekään osaa niitä käyttää. Onneksi kuitenkin monella ala-asteella on todettu tuo aineenopettajien hyväksikäyttö aineissa, jotka eivät itseltä ihan niin hyvin luonnistu. Toivottavasti käytäntö yleistyy ja yltää pian ihan lainsäädäntöön asti. Aineenopettajilla kun on luokanopettajia parempi palkka, jolloin kunnat eivät palkkaa kalliimpia tyyppejä töihin kun on niitä halvempiakin vaihtoehtoja eikä mikään laki pakota.
 
Kuvaamataidon alueesta en tarkemmin tiedä. Oma kokemus on, että kuka vaan voi käskeä piirtämään punatulkun, mutta olisi kiva jos kuvaamataidon tunnilla olisi oppinut muutakin kun piirtämään punatulkkuja. Olisin itse kaivannut kipeästi asialleen omistautuneita kuvaamataidon opettajia, mutta eipä auta enää itku markkinoilla. Ehkä sitten eläkkeellä :(

Hyviä vastauksia tuli, etenkin tanjulin osalta, mutta aika paljon minun sanomisistani ymmärrettiin näköjään väärin, ja luultavasti juurikin sen takia, että siellä päin on saanut erilaista opetusta tai ainakin näin päättelin Wiitalan hieman "hyökkäävistä" kommenteista.
 
Enkä nyt kuitenkaan ainakaan vielä jaksa laittaa vastakommentteja/korjauksia jokaiseen, eikä luultavasti tarvitsekkaan, koska yhteen vastaaminen vastaa myös useisiin muihin:
 
Koulujen musamaikat (pätevät) - "tavallinen" opettaja
Musiikkiopiston opettaja - Koulun musamaikka
 
Tuolla kommentilla tarkoitin sitä, että minkälaiset palkat pätevillä aineenopettajilla (musiikin) on verrattuna "tavallisiin" opettajiin
 

Opettaessa täytyy kuitenkin ottaa huomioon myöskin oppilaat jotka eivät vapaa-ajallaan harrasta urheilua, ja ovat siksi aloittelijoita joka lajissa. Ei liikuntatunneilla voida valita lajiksi uppopalloa, ja ilmoittaa että "Markohan tämän jo osaakin, alkakaa pelaamaan! Luokkatovereista välttämättä kukaan ei ole koskaan ennen seiskan musatunteja koskenutkaan kitaraan. Pitäisikö heiltä nyt poistaa kitaraan tutustuminen sillä perusteella, että sinä haluat että opettaja opettaa sulle lisää sointuja? En usko
 
Jep jep, tässä se ongelma onkin minä olen tässä lähinnä tuo aloittelija, enkä ennen seiskaa ollutkaan koskenut kitaraan. Meillä se menee aikalailla noin kuten sanoit:
"Kuka osaa soittaa rumpuja? ai Jaakkoteppo? No hyvä tules tänne soittamaan." ja noin valittiin alussa soittajat ja ne sitten vaan soittaa samoja about 10:ntä biisiä koko ylä-asteen ajan ja muut sitten pyörittelee peukaloita tai yrittävät itse oppia kotonaan soittamaan jotain instrumenttia, jotta sitten voisi huudahtaa esimerkiksi, että:
"Minä voisin kokeilla rumpuja tällä kertaa"
 
Ja ei, en halua että MINULLE opetettaisiin sointuja KITARALLA, vaan että kaikille opetetaan sama asia, jollain soittimella ja kunhan se osataan, niin sitä käytetään johonkin ja siirrytään mahdollisesti uuteen asiaan ja ehkä seuraavalla tunnilla ja joskus muulloinkin palautetaan mieleen sen käyttö, niin poissaolijatkin sen taidon oppivat.
Kitaraa käytin tuossa eräässä kommentissani esimerkkinä, siksi että niitä meidän koululla löytyy eniten, niin sitä on mahdollista/helpointa opettaa yhtaikaa kaikille.
 

 
Ainakin omat opettajat ovat olleet päteviä paperilla (ainakin heidän sanomisien mukaan), mutta heidän opetusta en voisi kehua, enkä kaikkien soittotaitoakaan.

Veikkaan että olet nyt sitä mieltä, että ne eivät osaa soittaa juuri sitä kitaraa... Argh.
 
Ei, en tarkoita nyt pelkästään kitaraa, eikä tämä ole minun mielipiteeni vaan useat muutkin oppilaat, eri instrumenttien soittajat ja laulajat ovat näin sanoneet.
 

 
Oletko koskaan miettinyt että musiikinopettajasi voi olla vaikka loistava rumpali, pianisti tai trumpetisti, joka nyt sitä kitaraa osaa sitten hieman heikommin? Oletko koskaan miettinyt miten montaa soitinta musiikinopettajan täytyy hallita "jonkin verran", jotta oppilaan kysyessä vaikkapa rumpujen soitosta, pystyisi opettaja vastaamaan kysymyksiin? Oletko koskaan ajatellut että musiikki on ehkä paljon muutakin kuin yksittäisen instrumentin soittamista?
 
Jep, kuten varmaan olet jo osannut huomata, minulle kelpaisi soitin kuin soitin opeteltavaksi. Ja kuten varmaan jo aikaisemmasta kommentistani huomasit, niin meillä se ei mene/ole mennyt siten, että opettaja osaa ja opettaa "jonkin verran", vaan ne jotka osaa soittaa, niin soittaa ja muut yrittää opetella kotonaan jos kiinnostaa ja on varaa.
 

 
Vieläkö olet sitä mieltä, että itseoppinut kitaristi pystyisi suoriutumaan tuosta kaikesta? Se kitaristi olisi varmasti taitava soittaja, mutta osaisiko se opettaa kitaransoittoa? Osaisiko se edes laulaa? Osaisiko säestää joululauluja pianolla joulujuhlassa? Osaisiko opettaa mitään esim. kansanmusiikista tai taidemusiikista?
 
- Lueppa tarkemmin, sanoin että: -JOTKUT- itseoppineet kitaristitkin varmaan voisi tarjota paljon enemmän, tai miksei -MUUTKIN MUUSIKOT-
Ja tällä siis hain lähinnä sitä, että kouluihin pääsee opettajaksi papereilla, vaikka ei ole tarpeeksi pätevä täyttämään noita listaamiasi vaatimuksia.
Ja olettaisin, että tarjoilla olisi joitakin itseoppineita, jotka täyttäisi useampia noista vaatimuksista, mutta a) Niitä ei oteta ilman papereita b) Ne eivät edes kehtaa hakea ilman papereita.
 
- Miksi opettajan pitäisi säestää juuri PIANOLLA, eikö kelpaa jos se soittaa kellopeliä? Ja useimmiten äiteen pikku taiteilijalapsukaiset siellä itse soittavat, ja niitä ne vanhemmat tulevat sinne katsomaan, joten opettaja voi yhtä hyvin jättää soittamattakin.
 
- Kyllähän se kansanmusiikista ja taidemusiikistakin osaa opettaa yhtä hyvin kuin muutkin: "Hakekaa (aseta adjektiivi tähän) kantiset kirjat ja lukekaa sivut:....."
 
Ja vielä tähän loppuun: Opetus on siis ollut tälläistä ylä-asteella.
ala-asteella oli vain levyraatia, pakollista yhteislaulua ja laulukokeita
 
PS: Anteeksi krijoitusvriheistä, liiallisista tai/ja puuttumattomista pilkuista, yhdys sanoista, liian pitkästä tekstistä, paskasta kappalejaosta yms.
 
EDIT: On tässä ehkä hieman liioitteluakin mukana, mutta se vaan saa asiat helpommin ymmärrettäviksi.

Tosiasia kuitenkin on, että kaikki luokat ei oo samanlaisia. Vaikka täsmälleen saman tunnin pidät kahdelle luokalle peräjälkeen, samat sanat ja sama draivi, niin toinen luokka puuhailee omiaan ja kyräilee, toinen on yhtä juhlaa ja askartelee kimpassa kilpaa.
 
Silloin jo ihan järjen säilyttämisen kannalta pitää miettiä, millä saa sen toisenkin luokan aktivoitua.
 
Joo nimenomaan näin. Vuosi vuodelta työ helpottuu kun materiaali kasvaa, mutta vaikka sama suunnitelma olisikin usealle eri luokalle joutuu sitä aina muokkaamaan sellaiseksi, että se uppoaa myös siihen luokkaan, jolla on viikon ainoa musatunti perjantaina klo 14 ja ajatuksissa on jotain ihan muuta kuin G-duurin opettelu kitaralla.
 
Toisaalta jos sulla on esim. kahdeksan seiskaluokkaa samalla viikolla, on ihan mukavaakin jos ei opeta kaikille samoja asioita samoilla viikoilla, koska viimeistään viidennen tai kuudennen tunnin kohdalla alkaa oma opetus mennä hyvin koneelliseksi ja ajatus alkaa harhailemaan jossain ihan muualla kuin tunnin pidossa. Itse olen muutaman kerran havahtunut tilanteessa, jossa luokka soittaa ja laulaa sujuvasti ja itse ohjaan oppilaita samalla kun mietin että mitä tekisi illalla.. Ei hyvä. Toisaalta jos oppilaat oppivat niin mikäs siinä.. :)

Tuolla kommentilla tarkoitin sitä, että minkälaiset palkat pätevillä aineenopettajilla (musiikin) on verrattuna "tavallisiin" opettajiin
 
Pätevällä aineenopettajalla on hieman parempi palkka (muutama sata euroa) kuin "tavallisella" opettajalla jos tarkoitat tällä esim. luokanopettajaa. Palkka määräytyy opetettavien tuntien mukaan, joten luokanopettajallakin voi olla parempi palkka kuin aineenopettajalla jos tunteja on luokanopettajalla esim. 30 ja aineenopettajalla virkaan vaaditut 20-22.
 
Jep jep, tässä se ongelma onkin minä olen tässä lähinnä tuo aloittelija, enkä ennen seiskaa ollutkaan koskenut kitaraan. Meillä se menee aikalailla noin kuten sanoit: "Kuka osaa soittaa rumpuja? ai Jaakkoteppo? No hyvä tules tänne soittamaan." ja noin valittiin alussa soittajat ja ne sitten vaan soittaa samoja about 10:ntä biisiä koko ylä-asteen ajan ja muut sitten pyörittelee peukaloita tai yrittävät itse oppia kotonaan soittamaan jotain instrumenttia, jotta sitten voisi huudahtaa esimerkiksi, että: "Minä voisin kokeilla rumpuja tällä kertaa"
 
Joo, näin mullekin opetettiin yläasteella musaa. Pyrkimys olisi tietysti se, että kaikille opetettaisiin kaikkea. Yleinen käytäntö on nykyopetuksessa käsittääkseni se, että esim. rumpukompit pyritään opettamaan kaikille pöytärummuilla ja vähintään kerran kaikki oppilaat kierrätetään seiskaluokalla rummuissa. Sama pätee kaikkiin soittimiin, eli kaikkien tulisi päästä soittamaan kaikkia soittimia. Itse ainakin vihasin sitä, että pianonsoittotaitoisena soitin koko yläasteen musatunneilla pianoa, enkä mitään muuta.
 
Jep, kuten varmaan olet jo osannut huomata, minulle kelpaisi soitin kuin soitin opeteltavaksi. Ja kuten varmaan jo aikaisemmasta kommentistani huomasit, niin meillä se ei mene/ole mennyt siten, että opettaja osaa ja opettaa "jonkin verran", vaan ne jotka osaa soittaa, niin soittaa ja muut yrittää opetella kotonaan jos kiinnostaa ja on varaa.
 
Ongelma musiikinopetuksessa monessa varsinkin pienessä paikassa on se, että musiikin tunnit eivät riitä vakinaiseen musiikinopettajan virkaan, minkä takia paikalle ei saada pätevää musiikinopettajaa vaan opetus jaetaan muille opettajille, mikä taas helpolla aiheuttaa opetuksen yksipuolisuuden ja "suosimisen". Jos itse joutuisin opettamaan liikuntaa opettaisin kärjistetysti talvella sählyä ja sulan aikaan jalkapalloa. Voimistelusta ei tulisi mitään, koska en hallitse sitä yhtään.. Näin kärjistetysti. Toinen ongelma on se, että vanhemmilla musiikinopettajilla ei ole kuulunut opetussuunnitelmaan esim. bändisoittimia vaan pääpaino on ollut -kärjistetysti taas- klassisessa musiikissa, minkä takia on hyvin ymmärrettävää että opetuksen pääpaino tai laatu vaihtelee hyvin paljon ja esim. bändisoittimien opetus ei onnistu vaan soittamaan otetaan se joka osaa..
 
Miksi opettajan pitäisi säestää juuri PIANOLLA, eikö kelpaa jos se soittaa kellopeliä? Ja useimmiten äiteen pikku taiteilijalapsukaiset siellä itse soittavat, ja niitä ne vanhemmat tulevat sinne katsomaan, joten opettaja voi yhtä hyvin jättää soittamattakin.
 
Ei opettajan pakko ole säestää pianolla, itse käytän paljon enemmän kitaraa vaikka olenkin alunperin pianisti, mutta pianonsoittotaito on kyllä hyödyllinen, koska se on edelleen soitin, joka löytyy lähes joka paikasta. Optimaalinen tilanne on kyllä se, että saa olla juhlissa soittamatta ja oppilaat hoitavat homman kotiin. Aina se ei vain ole mahdollista.

Ongelma musiikinopetuksessa monessa varsinkin pienessä paikassa on se, että musiikin tunnit eivät riitä vakinaiseen musiikinopettajan virkaan, minkä takia paikalle ei saada pätevää musiikinopettajaa vaan opetus jaetaan muille opettajille, mikä taas helpolla aiheuttaa opetuksen yksipuolisuuden ja "suosimisen". Näin kärjistetysti. Toinen ongelma on se, että vanhemmilla musiikinopettajilla ei ole kuulunut opetussuunnitelmaan esim. bändisoittimia vaan pääpaino on ollut -kärjistetysti taas- klassisessa musiikissa, minkä takia on hyvin ymmärrettävää että opetuksen pääpaino tai laatu vaihtelee hyvin paljon ja esim. bändisoittimien opetus ei onnistu vaan soittamaan otetaan se joka osaa..
 
No se on just näin. Pienimmillä yläasteilla on 3 pakollista musiikintuntia viikossa (eli ne kolme seiskojen luokkaa) ja siinä se. Ei niitä hoida kukaan muu kuin joku musiikkia vähän harrastava yläasteen opettaja muiden tuntiensa ohessa. Ei voi silloin vaatia valtavaa monipuolisuutta ko. opettajalta.
 

 
Ei opettajan pakko ole säestää pianolla, itse käytän paljon enemmän kitaraa vaikka olenkin alunperin pianisti, mutta pianonsoittotaito on kyllä hyödyllinen, koska se on edelleen soitin, joka löytyy lähes joka paikasta. Optimaalinen tilanne on kyllä se, että saa olla juhlissa soittamatta ja oppilaat hoitavat homman kotiin. Aina se ei vain ole mahdollista.
 
Itse tässä työtä tehdessä olen kyllä tullut siihen tulokseen, että esim. juhlissa on aika oleellista se pianon soitto - koska melodiaa melkein aina pitää soittaa samalla esim. yhteislauluissa. Ellei sitten soita kitaraa ja laula itse mikkiin (ja porukka luulee sitä mus.open soolomeiningiksi, heh heh). Ja jos tilanne on niin ihanteellinen että koulussa on oppilas joka ILMAN ohjausta pystyy säestämään, niin mahtavaa. Muussa tapauksessa olen henk.koht. katsonut niin, että vähimmällä stressillä ja säädöllä pääsen, jos hoidan säestykset itse.

Millä tasolla ala-asteiden kuvaamataidon opetus on muuten? Jos puhutaan ala-asteella tarjottavien taideaineiden opetuksen huonosta tilasta, niin minkälaisen koulutuksen saavat luokanopettajat kuvaamataitoon? Ihan vaan mielenkiinnosta.
 
-Iita
 
Luokanopettajat (elleivät ota sivuaineekseen kuvista, esim Jyväskylässä voi tehdä 35ov) saavat parina ekana opiskeluvuotena OKL:ssa muutaman opintoviikon verran opetusta kuviksessa. Sinänsä sai ihan hyvää ohjausta, mutta aikaa oli käytettävissä niin vähän, ainakin silloin kun itse opiskelin, että pintaa ehdittiin raapaista. Kuten monessa muussakin aineessa. Henk.koht. myönnän olevani aika käsi kuviksessa, mutta niinpä opetin (?) sitä monta tuntia viikossa toimiessani luokanopettajana... Koska mulla on musaopen pätevyys myös, sitä automaattisesti vissiin luultiin pienellä koululla että siinä samalla hoituu muutkin taideaineet, heh heh :) Tai sanotaanko näin - hallitsen muutamia tekniikoita kohtuullisesti, mutta teoreettinen tietämys/kuvataidekasvatuksen tavoitteiden tuntemus + välineiden ja mahdollisuuksien hyödyntäminen oli aika vähissä. Siispä kuviksen opetuksen suunnittelu työllisti mua ihan mukavasti vapaa-aikanakin, kun kumminkin halusin sen tehdä hyvin. Luulen siis että kuviksen suhteen tilanne on ala-asteilla aika sama kuin musiikinkin.
 
Sun Paha Kaksonen on ihan kiva. Soittaa hyvin.

Sun Paha Kaksonen on ihan kiva. Soittaa hyvin.
 
Niin, mutta kumpi on kumpi? Menee aina sekaisin.. :)

Niin, mutta kumpi on kumpi? Menee aina sekaisin.. :)
 
Orimattilassa opettava ja Lahdessa asusteleva paha kaksoseni on se komeampi, pidemmät hiukset omaava ja soittotaitoisempi ainakin pianon ja kitaran (ja varmaan sellonkin) suhteen kuin mie. Ei sikäli, että tässä yhtään kilpailuhenkeä olisi kaksosten kesken...
 
Tosin miun ammattiin ei liity varsinaisesti oma musisointi eikä kyllä opettaminenkaan, joten siinä mielessä kilpailutilanne on hieman rauennut.
 
Ja ihan väärinkäsitysten välttämiseksi: minulla tai kaksosellani ei ole mitään tekemistä Jyväskylästä ponnistavan Paha Kaksonen -yhtyeen kanssa. Ja nyt piste, ettei tämä täysin aiheen viereen menevä viesti kasva pidemmäksi.
 
-Iita

Rautalangasta väännettynä kasvatustieteen opinnot ovat kurssi kurssin jälkeen eri variaatioita teemasta "behaviorismi paha, konstruktivismi hyvä" :)

 
:-D Tää oli kyllä hyvä havainto. Se oli saatana justiinsa noin. Ja sit ku oot ollu vuoden töissä niin tajuat, että ne hoki sitä koko ajan just väärin päin. No okei, tiedon rakentumista yms. käsittelevät teoriat on ihan jees mutta muuten se on toi behaviorismi ainoo mikä toimii.

keh keh, itsekin tuota kasvitiedettä lukeneena on todettava, että tampereen yliopistossa jakaa tuo konstruktivismi/behaviorismi skisma koko kasvitieteellisen kahtia.
 
Itse olen kolmannen vuoden etnomusikologian opiskelija, jolla papereilla musatieteestäkin appro tehtynä. Käytännössä olen tämän vuoden Erasmus-vaihdon aikana tehnyt 40op lisää musatiedettä, mutta meidänpä yliopisto ei sitä voi hyväksilukea, ni en sitten tiedä, että mistä ketusta sen cumu merkinnän hoidan (ehkä JOO-opinnoilla).
 
Musta on aina alkuperäisen suunnitelman mukaan pitänyt tulla opettaja. Vaihtoehtoina on ollut uskonto ja musiikki (ja nykyisellään oon miettinyt itseasiassa opinto-ohjaajan / musaterapian /erityispedagogiikan opintoja myös). Muutaman tutun musiikinopettajan neuvoista johtuen en kuitenkaan hakenut opiskelemaan SibAan, JyUun tai Ouluun musakasvatusta vaan lähdin "nuuskimaan muita maita" ennen varsinaisesti opettajan työhön pätevöittäviä (musiikkikasvatus +peda) opintoja. Ja samalla on tässä ollut tarkoitus hioa solistisia taitojani pääsykokeita varten, perus humppabasistina kun suurimman osan keikoistani vietän.
 
Mutta juu, enpä tiedä miten tuon musakasvatuksen kanssa nyt käy, kun parempi puolisko alottaa täällä syksyllä 5-vuotiset opinnot ja on huonekalutkin ja kaikki ostettuna yhteiseen kämppään. Suunnitelmani ei siis ollut ihan waterproof ;)
 
Mutta itse asiaan:
 
Onko käytännössä edes mahdollista, että opo toimisi myös musiikinopettajana? Toinen vaihtoehto mulla on ollut "erityismusiikinopettaja", eli erityisope musiikin aineenopettajan pätevyydellä. Mutta missään en ole törmännyt tällaiseen virkaan ts. kuullut että kukaan olisi koskaan tehnyt mainitunlaista tutkintoa. Mitäs olette vanhemmat ja kokeneemmat mieltä asiasta? Onko suunnitelmani täysin pöljä? Saiskohan tollasilla papereilla duunia? Onko musiikinopettajille tarjolla täysipäivästä duunia nykymaailmassa?
 
No whatever, jokatapauksessa musta jonkinsortin musiikinopettaja, vaikka assistentti/lunnoitsija johonkin yliopistoon. Kohta pitäis varmaan alkaa ratkaisuja tehdä, kun opintotukea ei voi loputtomasti nostaa...
 
Joonas.

Onko käytännössä edes mahdollista, että opo toimisi myös musiikinopettajana? Toinen vaihtoehto mulla on ollut "erityismusiikinopettaja", eli erityisope musiikin aineenopettajan pätevyydellä. Mutta missään en ole törmännyt tällaiseen virkaan ts. kuullut että kukaan olisi koskaan tehnyt mainitunlaista tutkintoa. Mitäs olette vanhemmat ja kokeneemmat mieltä asiasta? Onko suunnitelmani täysin pöljä? Saiskohan tollasilla papereilla duunia? Onko musiikinopettajille tarjolla täysipäivästä duunia nykymaailmassa?
 
On käytännössä täysin mahdollista - sillon tarttee tehdä tavallaan kahden aineen opettamisen pätevyys. Että ensin hoitaa itselleen vaikka sen musiikin aineenopettajan paperin ja sitten käy "täydentämässä" siihen rinnalle esim. opo:n tai erityisopettajan opinnot (aika paljon yhteistä peruskuraa joten ei kestä niin kauaa). Itte aattelin tota erityispedagogiikkaa lukea mut saa nyt nähdä, jaksaako enää tähän putkeen sitä lukea vai tarttisko vähän aikaa tehdä ihan töitäkin (nimim. 6s vuosi eikä loppua näy)... :)
 
Nykysinhän perusmusamaikan duuni on niin kiven alla että suurin osa Akatemian musakasvatuspuolella kouluttautuu vaikkapa instrumenttipedagogiksi tai ala-asteen opettajaksi tai jonkin muun aineen opettajaksi että ns. yhdistelmävirat (vai mikä tää nimitys onkaan) ovat mahdollisia. Esim. 1,5 pv ala-asteen ylemmillä luokilla, 1,5 pv yläasteella, 0,5 pv lukiossa ja 0,5 pv musaopistossa ja 1 vrk paikallisen teatterin kuoron/orkesterin kanssa duunailua. Nykysin varsinkin pikkupaikkakuntien vapaat virat ovat muotoa "Hei, tule tänne Perähikiälle! Virkaan kuuluu paikallisen peruskoulun/lukion musiikinopettajan tehtävien hoidon lisäksi myös kaupunginorkesterin äänenjohtajuus." Ylipäätänsä, mitä monipuolisempi on, sitä parempi sauma saada virka.

Onko käytännössä edes mahdollista, että opo toimisi myös musiikinopettajana? Toinen vaihtoehto mulla on ollut "erityismusiikinopettaja", eli erityisope musiikin aineenopettajan pätevyydellä. Mutta missään en ole törmännyt tällaiseen virkaan ts. kuullut että kukaan olisi koskaan tehnyt mainitunlaista tutkintoa. Mitäs olette vanhemmat ja kokeneemmat mieltä asiasta? Onko suunnitelmani täysin pöljä? Saiskohan tollasilla papereilla duunia? Onko musiikinopettajille tarjolla täysipäivästä duunia nykymaailmassa?
 
Tanjulilla olikin jo tässä hyvejä pointteja. Miten mä oon käsittäny, niin tuolla mun vanhassa opiskelupaikassa Jyväskylässä taitaa kaikista MuKan tyypeistä tulla myös luokanopettajia alaluokille nykyään. Kyllä todellakin kannatta kattoa joku toinen pätevyys siihen kylkeen.
 
Eipä oo virkoja kauheesti ollu auki tänäkään keväänä, joskin enemmän kuin vuosi sitten. Uudet opsit puree hyvin ja hommat pikkuhiljaa vähenee. Ammatissa ja virassa työskentelevän näkökulmasta on mahdollista myös kouluttaa itseään niihin pikku lisähommiin mitä koulun sisällä löytyy (oppilaskunta, laitevastaava jne.) ja näin pitää tuntimääriään yllä.
 
Musamaikan duunista taitaa tosiaankin viimeistään nyt olevan tulossa saman tyyppinen kuin mitä olen käsittänyt muusikon duunin jo olevan. Vähän sitä sun tätä, liidaamista, soittamista, opettamista, arraamista, säveltämistä jne. Lohduttavaa on että noi kuuluu jo nyt musamaikan hommiin kaikki edes jossain muodossa, mut liksa tulee vielä sentään samasta konttorista.