Bassot ›

- Huomasin että viisikielinen hifi basso ei ole minua varten
Itseasiassa se tappoi innostuksen treenaamisesta ja soittamisesta siinä määriin
että ainoa ulospääsy oli kaikkien kamojen myynti ja uusien hankkiminen.
 
- Ymmärsin että se mitä jätät soittamatta on tärkeämpää kuin se mitä soitat
Tämän yhtälön tuloksena joillekkin kehittyy sellainen ominaisuus kuin
tyylitaju. En väitä että minulla olisi hyvä tyylitaju mutta enpä ainakaan
vetele beatlesia CEAD vireisellä bassolla peukuttaen. Eli hyvä alku
 
- Tajusin että kaveri jonka kanssa lämmittelemme erästä ikuisuusprojektia
on uskomattoman kova kepittäjä. (esim. mun muusiikkinäyte jossain 1.30 paikkeilla)
 
- Vuonna 2006 Abe on edelleen kovin
Nuoria ukkoja tulee ja menee meikit silmillä joku porakoneella veivaten, toinen kahdella kädellä
ja yhdellä jalalla täpäten tai kielellä släpäten mutta loppujen lopuksi, kun ruumiita
lasketaan jäljellä on ainoastaan Abe, ja perkele se pomppii ja hymyilee..
 
- Miller Fender on painava mutta jotenkin olen huomaavani että siinä alapää tiukempi
tai enemmän läjässä kuin kevyemmissä fendereissä. Voi olla hallusinaatio, tai sitten ei
 
- Ainoat kielet mitä minun kannattaa käyttää on Dean Markleyn blue steelit
Muut menee tukkoon parissa keikassa tai kotisoitossa noin kuukaudessa.
 
tässsä tärkeimmät tältä vuodelta..

Noin mullekin vähitellen kävi kun tulin vanhemmaksi ja arvot basistina asettuivat uusiin uriin. Sitä ennen:
- mie olin ensteks nopein
- soitin mahdollisimman vaikeita juttuja biiseihin
- sustaini oli basson tärkein ominaisuus
- toiseksi tärkein oli kirkas yläpää jotta peukku, täppi ja släppi erottuu
- basson piti olla mahdollisimman eksoottisista puista ja monista säleistä rakennettu
- aktiivielektroniikka oli must
 
Näin se menee kaikissa asioissa elämässä. Kokemuksen kautta näkemys asioista muuttuu ja jalostuu. Näitä asioita ei voi opettaa tai siirtää muille copy-pastena. Ne on itse koettava ja nähtävä.

Itselleni kokemus basson varressa vuonna 2006 toi monia asioita. Huomasin, että bassolla voi tehdä muutakin kuin vain soittaa soinnun perussäveliä. Lisäksi huomasin, että minua ei kiinnosta soittaa bassolla muuta kuin soinnun perussäveliä, ellei jokin muu sovi todella paljon paremmin kyseiseen kohtaan.
 
Huomasin myös, että minulle on tullut sairaita ajatuksia koskien aktiivielektroniikkaa ja mahdollista viidettä kieltä kohtaan. Pyrin pysymään erossa molemmista, mutta saa nähdä mitä G.A.S. saa aikaan.
 
Kitarapuolelta huomasin, tai en huomannut, asia vain vahvistui entisestään, etteivät nakkini sovellu minkäänlaiseen sooloiluun, joten jätän sen muiden hartioille ja keskityn erilaisten komppien opetteluun. Paljon järkevämpää yksin soittaessa kuin hinkata jotan übersooloja. Ainakin minun kohdallani, muilla saattaa asia olla toinen.
 
Musiikkipuolelta yleisesti huomasin, etten pahemmin pidä puhtoisen popin soittamisesta. Oma bändi soittaa melkomoista peruspoppia(minun näkökulmastani), ja ei oikein meinaa napata. Suora kasi on paljon hauskempaa kuin hienojen bassokulkujen ja fillien opettelu, vaikkakaan ei yhtä kehittävää kaikilta osiltaan.
 
Huomasin myös sen, että saan paljon hauskemmat puhtaat kitaran soitteluun Laney-merkkisestä bassoläjästäni kuin Line6 merkkisestä kitaravaffarista koskaan ja ilman mitään efektejä.
 
Mielenkiintoinen vuosi siis tämä vuosi 2006. Uutta asiaa oppii aina kun vain kehtaa katsella mahdollisuuksia ja omaa itseään muutenkin kuin vain ulkoisesti...

Omaksuin zeniläisen asenteen soittamiseen ylipäänsä; tärkeintä ei ole missään nimessä lopputulos, vaan itse suoritus. Sen onnistuessa lopputuloskin on sitten niin palkitseva, kuin se näillä eväillä on mahdollista. Se ei puristamalla parane enää mihinkään.

Vaikka mun Yamaha onkin ollunna hyvä basso ja kaikkee... niin huomasin kuinka naurettavalta se näyttää, kun se roikkuu mun kaulassa. Siin on niin pieni se body ja mä oon 190 cm ja 240 kg. Oon huomannu saman asian parin muunki merkin kohdalla. Eiku 7enderiä tilaileen.
 
Niin ja 2006 vuodesta vielä sen verran, että tais tulla jonkin sortin oluen juonnin henkilökohtainen ennätys tänä vuonna. Sitä on meinaan kulunu jonkin verran. Oli niin kuuma kesä, eikä vieläkään niin mahottoman kylmä oo.

- Totesin edelleen että ei se musiikin teko ole työkaluista kiinni vaan tekijästä. Joskus nuorempana piti muka olla juuri sitä ja sitä merkkiä ja hävetti jos ei ollut varaa ostaa juuri niitä oikeita vermeitä. Iän myötä ne leimojen merkitykset on vähentyneet kokoajan. Enää ei kiinnosta onko näpeissä Fender vai Zibanets, vaan se millaisia bassollinjoja päässään sattuu keksimään. Tärkein työkalu onkin aivot ja sydän.
 
Ps. En kyllä keksinyt tätäkään vuonna 2006, mutta taas tänäkin vuonna totesin miten monet myöhemmät "keksinnöt" eivät vain ole kestävällä pohjalla. Tämä on.

...oli kaikenkaikkiaan mahtavaa!
 
-Elämän eri osa-alueet olivat mukavasti balanssissa ja vaikka takaiskuja koettiinkin niin kokonaisuutena asiat etenivät suotuisaan suuntaan niin työ- kuin kotirintamallakin.
 
-Sain ilon käydä keikalla kahdessa entuudestaan minulle vieraassa Suomen kaupungissa. Se oli hienoa.

Muokkaisin tätä Jukin sanomana pikemminkin näin;
 
Vuonna 2006 kertasin seuraavat totuudet:
 
- sopivimmat kitarat ja bassot on Fendereitä
- Ampegin rantasauna on paras mahdollinen bassokaappi
- efektit on bassoss turhia
 
...nythän taidetaan olla nimittäin ihan lähellä universaalia totuutta!

Vuonna 2006:
 
-päätin lopulta ostaa presarin
-päätin aloittaa aktiivisen bassonsoiton harjoittelun, kymmenen vuoden passiivisen jälkeen
-totesin edellämainitun olevan edelleenkin ihan älyttömän tylsää
-tyydyin ajattelutapaan jonka mukaan keskinkertaisilla taidoilla pärjää ihan hyvin jos vaan tietää mitä osaa, eikä yritä liikoja.
-päätin valloittaa maailman vuonna 2007

-Siirryin hifibasistien kastiin
-Huomasin, etteivät kaikki 35"-skaalaiset sovikaan mun tassuun
-Opin, ettei kaikkia biisejä tarvitse soittaa tukkoon
-Menetin mielenkiintoni hevin soittoon
-Aloin oikeasti oppimaan teoriaa enemmän
-Lopetin itsetarkoituksellisen nopeuden treenaamisen

Tärkeintä kohdallani tänä vuonna oli mahdollisuus osallistua muutamaan mielenkiintoiseen proggikseen ja huomata, että papallakin vielä tarvittaessa taittuu :o)

2006 oli vähän erikoinen ja jopa huono vuosi rmac:lle.
 
Jotain merkille panin…
- Kaikki kappaleet putoavat yhtä nopeasti - Strato kun hihnasta hyppäsi
- Minkä nopeudessa voitan, sen tyylissä häviän
- rmac pysyy lepotilassa, jolleivat siihen vaikuttavat voimat pakota sitä muuttamaan tilaansa
- Myytti varmuuden katoamisesta - kun lavalta putosin

-Huomasin että minulle sopivat leveät kaulat todella hyvin
-Jäin kaipaamaan 50's Presaria koska sellainen oli tarkoitus hommata ja sellainen tulee vielä olemaan tuon Arian rinnalla
-Tajusin että eräässä paikallisessa musiikkiliikkeessä en enää asioi tämä liittyy tuohon että presari jäi ostamatta
-Tajusin että soittotunneilla on fiksua käydä

Vuonna 2006 huomasin, että:
 
* Keskiäänet on minun juttu
* Älä koskaan tee huonoilla työkaluilla
* Vastikaan hankkimani Fender on parasta mitä elämässäni on tapahtunut vähään aikaan
* Muse on edelleen paras
* Jing Chi on vitun kova bändi
* Opintotuki on liian pieni
* ruoka ei ilmesty itsestään pöytään eikä pyykit tule pestynä ja viikattuna kaappiin yön aikana

- Huomasin, että kaularautaa ei kannata kiristää liikaa.

Tajusin olevani liian hyvä basisti. Vaihdoin rumpuihin.

- musta tuli basisti
- ostin basson
- ostin nupin
- ostin hyvää valkoviiniä
- poltin kuubalaista sikaria ensimmäistä kertaa elämässäni
- join viskiä
 
viski on pahhaa

Opin:
-kunnioitamaan muiden mielipiteitä paljon enemmän.
-olemaan avoimenpi uusille asioille
-että nopeus ei ole aina oikea ratkaisu bassottelussa
-skaaloja
-halvalla voi saada hyvää
-että Nintendo Wii tulee voittamaan konsolisodan ainakin 6-0
-että Von Hertzen Brothers on uskomattoman hyvä bändi

2006
-julkaisimme rokkilevyn. ensi vuonna pitäisi yrittää tehdä parempi rokkilevy.
-huomasin, että lapset opettavat minua, enkä minä heitä.
-oululaisen jälkiuunilimppua oli todella hankalaa löytää kokonaisena möykkynä.
-havahduin kieli-, piuha- ja ties mihin vajeeseen ymmärtäen, etten voi lopun ikääni
vältellä soitinliikkeitä.
-tajusin, että kehittyäkseni pelimannina minun on ainakin yritettävä laulaa enemmän.
 
tahdon vielä mitä nöyrimmin pyytää anteeksi kaikilta, joita olen loukannut tahi närkästyttänyt kommenteillani vuonna 2006.