Tanssimusiikki ›

Rakas kihlattuni, tällä palstalla nimimerkillä "pitkämatka" kirjoitellut kitaristi, laulaja ja lauluntekijä Vexi Karppinen on poistunut keskuudestamme 17.12.2006 kesken keikan, 51-vuotiaana.
Suruni on pohjaton.Kauniit muistot ja rakkaus eivät koskaan häviä.
 
"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun,
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä."
(Vuokko Laatio)

Otan sydämellisesti osaa.
 
Jos jotain tuohon osaan kommentoida, jos soittajan pitää kuitenkin joskus lähteä, niin sitten kesken keikan.

Otan sydämellisesti osaa.
 
Jos jotain tuohon osaan kommentoida, jos soittajan pitää kuitenkin joskus lähteä, niin sitten kesken keikan.
 
Aika pitkälle näin. Otan osaa.

Taas valo viiltää taivaan rantaa,
se yöstä päivän erottaa,
on tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
toinen lähtee, toinen jää,
vain pieni lapsi sisällämme,
ei tahdo sitä käsittää.
 
Halit ja osanottoni menetykseesi.

Otan sydämellisesti osaa.
 
Jos jotain tuohon osaan kommentoida, jos soittajan pitää kuitenkin joskus lähteä, niin sitten kesken keikan.
 
Samoilla sanoilla!

Otan osaa suruusi.

Sanoja on niin vaikea löytää tällaisessa tilanteessa.....Varmasti kaikki täällä kirjoittavat ovat ajatuksissa mukana surussasi.
 
Osanottoni!

Sanoja on niin vaikea löytää tällaisessa tilanteessa.....Varmasti kaikki täällä kirjoittavat ovat ajatuksissa mukana surussasi.
 
Osanottoni!
 
Samoin sanoin!
Jami

Se minuakin lohduttaa, että oltiin keikalla.Juuri niin Vexi halusi lähteä.
Viimeisellä tauolla alkoi kova rintakipu.Ehdin viedä hotellihuoneeseemme ja soittaa apua.Oulun Edenissä kun oltiin, niin apua oli nopeasti paikalla.Kaksi tuntia muru taisteli ja lääkäri sai aina kammiovärinästä pumpun takaisin toimintaan, miehen tajuihinsa.Sairaalassa ei enää ilmeisesti lähtenyt käyntiin.80% sydänlihaksesta oli tuhoutunut, kun lääkäri ultralla katsoi.=(
Kyllä minulla voi mennä aikaa ennen kuin voin mennä keikalle.Aion kuitenkin laulaa hautajaisissa "Puhtaat purjeet".Sellaisen Vexi minulta joskus toivoi, vaikken halunnut tällaisista asioista puhua.Vexin viimeiset kappaleet keikalla olivat "viidestoista yö" ja "syksyn sävel"..

Otan osaa.

Osanotto myös minulta..

osaanotto täältä myös... Koita jaksaa...

Kaikkien syntymällä on tarkoitus! Kaikkien kuolemalla on tarkoitus! Siinä välissä eletään!

Näinhän se on.Kukaan ei ole kuolematon, se on meillä kaikilla edessä.Siellä toisella puolella on hyvä olla, täällä välillä on tosi paha olla.Mutta elämä on tehty elettäväksi.Rakkaani nukkui hymyhuulilla, joten ei siellä varmaan paha "meininki" ollut.

Toisen suruun on vaikea ottaa osaa, mutta olen kovin pahoillani tapahtuneesta ja toivon voimia ja jaksamista.

Se että synnyin tälle planeetalle on vielä hienomman arvonnan tulos kuin päävoitto lotossa! Se että sain vielä elää...se oli elämää!

Otan osaa...

Osanottoni myös. Voimia.

Aina vetää jotenkin mietteliääksi moinen. Tunsin jollain lailla juuri kuolleen Akateemikko Eino Jutikkalan. Että jotenkin oli vähän tämmöseenkin joulusta huolimatta virittynyt. Juicen kuolemasta oli jopa pikkuisen hankala päästä yli, kun hän kuoli samanikäisenä, kuin isäni, jonka kuolemasta tuli juuri niihin aikoihin 10 vuotta. Samoin Juisen musa on sitä, minkä "kanssa" mä oon kasvanut. Ja se Jameskin otti ja kuoli.
 
Tää ei oo tosiaan mitn parodiaa tms vaan tuntuu että nyt joutuu vaihteeks enemmän tiedostamaan kuoleman olemassaolon - vaikkei aina oikein haluaisikaan.
 
Toivottavasti sinulla, Ninmari, on läheisiä, joiden kanssa saat jakaa surusi, itkeä itkusi ja vaikka olla vaan. Tosiaankin, koeta jaksaa, olo helpottaa ajan mittaan ja aika kultaa muistot.