Etno, proge, latin ›

Kertokaa kaikki mitä tiedätte miehestä.
 
Itse näin hänet kerran livenä ja tyyli teki vaikutuksen. Missä kokoonpanoissa hän on vaikuttanut?
Kuulin, että yle teemalta on tullut dokumentti miehestä mutta jäi näkemättä.
 
Taitavaa ja omalaatuista kitarointia. Muita vastaavia kitaristeja?

http://personal.inet.fi/private/tapani.taka/krakatau.htm
 
Fanisivujen mukaan parhaiten tunnettu ja muutenkin paras suomalainen
kitaristi, Juu ei ja ei.

Krakataun "Volition" -levyä on tullut kuunneltua.
 
Vähän aikaa sitten kuitenkin kiinnostuin tyypin tekemisistä enemmän kun katsoin hänestä tulleen dokumentin. Se ei kuitenkaan tullut YLE teemalta vaan FST:ltä, mutta saattoi kai silti olla sama. Ohjelma ei varsinaisesti mikään biografia ollut, vaan käsitteli vain tiettyä ajanjaksoa hänen elämässään. Tuli katsottua vähän sivusilmällä, mutta silti se oli erittäin inspiroivaa, ja ajattelin jotain Raulin levyjä kirjastosta lainata.

Krakataun "Volition" -levyä on tullut kuunneltua.
 
Vähän aikaa sitten kuitenkin kiinnostuin tyypin tekemisistä enemmän kun katsoin hänestä tulleen dokumentin. Se ei kuitenkaan tullut YLE teemalta vaan FST:ltä, mutta saattoi kai silti olla sama. Ohjelma ei varsinaisesti mikään biografia ollut, vaan käsitteli vain tiettyä ajanjaksoa hänen elämässään. Tuli katsottua vähän sivusilmällä, mutta silti se oli erittäin inspiroivaa, ja ajattelin jotain Raulin levyjä kirjastosta lainata.
 
Samaisen dokumentin - tai osan siitä - näin itsekin tässä taannoin. Ohjelma valotti huomattavasti minulle tätä entuudestaan lähinnä nimensä puolesta tuttua muusikkoa.
 
Kävin viime maanantaina Scorch Trion Tornion keikalla. Scorch Trioon kuuluvat Björkenheimin ohella norjalaiset muusikot Ingebrigt Håker Flaten, basso ja Paal Nilssen-Love, rummut.
 
Scorch Trion konsertti oli Riverside Jazzin järjestämissä konserteissa aiemmin esiintyneiden enemmän mainstreamiin lukeutuvien bändien jälkeen hyvin erilainen, suorastaan järisyttävä kokemus. Luvassa ei ollut pään nyökyttelyä ja jalkojen taputtelua perinteisen svengaavan jazzmusisoinnin parissa kuten ei ollut stankkujen kierrätystäkään - ei sillä, että olisin sellaista odottanut tai kaivannutkaan.
Scorch Trion keikalla ei kuultu varsinaisia kappaleita, vaan kyseessä oli enemmänkin sukellus äänimaailmaan, jossa ei lainkaan kaihdettu rajuja tai rujojakaan säröääniä. Kauniita ja muistettavia melodioita, herttaisia harmonioita tai tasaisen varmoja rytmikuvioita odottaneet ihmiset, jos yleisön joukossa sellaisia oli, tulivat varmaankin pettymään. Konserttiin avoimin mielin ja korvin tulleet ihmiset saivat kuitenkin kokea jännittäviä ja mieltä kiihottaviakin hetkiä tämän hurjan ja yllätyksellisen musiikin parissa.
Jos jokin konsertissa häiritsi, liittyi se miksaukseen, jonka vuoksi basson ja rumpujen pörinä meni välillä puuroiseksi. Myös volyymiä oli mielestäni esityksessä liikaa ja kaduin välillä unohtaneeni korvatulpat pois - kaipa minulla on äänenvoimakkuuden suhteen herkät korvat.
 
Scorch Trion musiikki kuuluu marginaalin laidalle eikä se koskaan taida kantautua suuren yleisön korviin. Niille, joilla on "isot korvat", se voi kuitenkin tarjota kihelmöivää mielen virkistystä.

Opiskellut Berkeleyssä, jonka jälkeen liittyi Vesalan bändiin, mikä oli sitten se oikea oppikoulu. Kuulemma Vesala vaati aina parasta panosta kaikilta soittajilta, mikä oli sitten hirveän raskasta aikaa olla bändissä. Opettanut pop&jazz konservatoriolla, että Sibelius Akatemialla. Asuu nykyjään New Yorkissa ja soittelee kaduilla roots/blues-materiaalia, että olisi rahaa elää. Siellä kun ei tolla marginaalimusalla hirveästi takseja makseta edes keikkapaikoille. On se kyllä outoa, kun ehdottomasti yksi innovatiivisimpia kitaristeja, mitä maailmalta löytyy ei saa itseään työllistetyksi.
Noita muista saman tyyppisistä soittajista, kannattais tsekata ainakin toi Marc Ducret. Se on ihan mieletön. Raoulkin idolisoi kuulemma. Sitten olisi myös Nels Cline, jonka omatuotanto voisi kolahtaa.
Ja Raoul on ihan mieletön opettaja, käsittämätön määrä tietoa ja taitoa. Se on hurjaa katottavaa. Ei voi kuin ihmetellä.

http://www.raoulbjorkenheim.com/bio/ (huomaa etunimen oikeinkirjoitus :)
 
Mulla on 7- ja 3-vuotiaat pojat, jotka jäi haavi auki kattomaan sitä tv-dokkaria. Scorch oli just seuraavana päivänä tulossa kaupunkiin ja keikka alkoi jo seitsemältä joten mentiin sitten niiden kanssa tsekkaamaan keikka. Itse diggasin älyttömästi niiden melkein väkivaltaisista äänimaalailuista, ja pojatki sano että hieno keikka mutta liian kovaa tuli (vaikka oli korvatulpat). Lasten suusta kuulee totuuden.

http://www.raoulbjorkenheim.com/bio/ (huomaa etunimen oikeinkirjoitus :)
 
Mulla on 7- ja 3-vuotiaat pojat, jotka jäi haavi auki kattomaan sitä tv-dokkaria. Scorch oli just seuraavana päivänä tulossa kaupunkiin ja keikka alkoi jo seitsemältä joten mentiin sitten niiden kanssa tsekkaamaan keikka. Itse diggasin älyttömästi niiden melkein väkivaltaisista äänimaalailuista, ja pojatki sano että hieno keikka mutta liian kovaa tuli (vaikka oli korvatulpat). Lasten suusta kuulee totuuden.
 
kaveri ei tosin asu mitenkään hirveen huonolla alueella siellä. Vaan sellasella vähän parempipalkkaisten ihmisten ja manhattanilla käyvien ulkomaalaisten työntekijöiden kansoittamalla Roosevelt islandilla...Satuin havannoimaan viiem kesänä kun siellä itsekkin majailin.
 
Olin myös kattomassa kaverin keikkaa NY:n pohjoismaa-keskuksessa, pirun kovin soittivat.

Tänään ( 18.12.2006) Björkenheimin materiaalia luvassa jazzradio-livessä....
 
Täältä lisää tietoa:
 
http://www.suomijazz.com/index2.htm

Mies on jumala.. Ja vielä sangen hyvä semmoinen. Eipä minulla muuta.

Jep. Tunnetaan. On näätsen entinen opettajani ja takuuvarmasti paras opettaja mitä minulla on koskaan ollut musiikin puolella. Raoul tuli Suomeen Berklee-vaiheen jälkeen ja otti homman Ogelista. Hän toi mukanaan loistavia soittoteknisiä uudistuksia, jotka olivat sekä silloin että osin nytkin minulle täyttä hepreaa. Hän teetti mm. harjoituksia, joissa hypitään puolipäättömästi kielten yli ja alinomaa 5 nauhaa ylös alas ristiin rastiin ja kaikki tuo kovassa tempossa. Todella opettavaista molemmille käsille.
 
Tulin eräällä tunnilla kysyneeksi että miten herra professori tienaa Suomeen tultuaan näillä soittohommilla? Kuultuani vastauksen ihmettelin, että ei voi olla mahdollista, että yksi ihminen elää noin vähällä. Raoul siihen tokaisi, että "meitä on 2 ja me ajetaan kaikki matkat pyörällä ja syödään näkkäriä ja purkkihernesoppaa, on alhaiset kulut kun ollaan vaatimattomia".
Niinhän siinä kävi, että päätin siitä paikasta lopettaa vouhkaamisen ammattimaisesta kitaransoittamisesta ja totesin että kyllä vanhempani olivat sittenkin oikeassa tuon asian suhteen.