Studiotyöskentely ›

Eli en nyt tiiä miten ton otsikon olisin muotoillu. Eli mulla on loppumiksauksesta mp3 joka on laadultaan 192. Eli jos siitä tekee wavin niin onko se tarpeeksi hyvä laatuinen että sen voisi levyllä julkaista? Tietenkin tässä on se mikä on sitten "hyvä".. mut saisko tuosta "tarpeeksi hyvä" laatuinen wavi jonka pystyy sitten heittämään lafkalle.
 
Kiitos.

Eli jos siitä tekee wavin niin onko se tarpeeksi hyvä laatuinen että sen voisi levyllä julkaista?
 
No en mp3:sta kyllä levyllä julkaisisi. Demona varmaan meneekin ja promotarkoituksessa, mutta onhan se jo kuluttajan kusettamista myydä mp3-laatua CD:llä. Tosin osahan kuitenkin vääntää sen mp3:ksi kuitenkin ja loput kuuntelee pakettistereoilla eikä kuitenkaan eroa kuule... :)

Pyydä nyt ihmeessä se suora pakkaamaton versio jos mahdollista! Jos ei muuta ole kuin se mp3 ja se veto on tosi legendaarinen, niin sitä vaan sitten.

loput kuuntelee pakettistereoilla eikä kuitenkaan eroa kuule... :)
 
Mä olen ilmeisesti ihan puukorva, mutta en ole koskaan saanut kuultua mitään eroa jonkun 256-320 kbps mp3:n ja originaali wavin välillä. Jossain vaiheessa yritin ihan tosissani saada moisen esiin, sekä skobeilla että luureilla. Jopa prosessoimalla (lyttyynkompurointia jne) - enkä vaan saanut eroa kuuluville.
 
128 kbps mp3:sta sentään minäkin jo löydän feeluja...
 
192 kbps:ta on harvemmin tullut käytettyä, luulisi olevan noiden välissä, heh.
 
Edit: juu semmoinen piti mainita, että toki oon saanut 256 kbps mp3 pakkauksen häiriöt esiin kikkailemalla - eli laittamalla sämplentarkasti päällekkäin originaalin ja mp3.n, ja flippaamalla toisesta näistä vaiheen. Semmosta epämääräistä suhinaa on tuloksena, noin -30 tai -40 db tasoilla. 128 kbps ämpäristä tulee samaa zuhinaa mutta noin 10 db lujempaa.
 
Mutta kuten sanottu, en tuota eroa pelkkää ääntä kuuntelemalla kuule (edes kompuroinnin jälkeen).
 
Edit 2: Alkuperäiseen kyssäriin vastaisin (ihan siis henkilökohtaisena mielipiteenäni), että jos se kuulostaa hyvältä, se on hyvä.
 
Esimerkkinä, luulenpa että alkuperäisen wavin kopiointi kelanauhalle muuttaisi sitä huomattavasti enemmän kuin sen muunto 192 kbps mp3:ksi.
 
Ja onhan sitä maailmassa kuitenkin julkaistu aika paljon kelanauhoille masteroitua kamaakin, sangen hyvällä menestyksellä vielä ;-)

Mä olen ilmeisesti ihan puukorva, mutta en ole koskaan saanut kuultua mitään eroa jonkun 256-320 kbps mp3:n ja originaali wavin välillä. Jossain vaiheessa yritin ihan tosissani saada moisen esiin, sekä skobeilla että luureilla. Jopa prosessoimalla (lyttyynkompurointia jne) - enkä vaan saanut eroa kuuluville.
 
128 kbps mp3:sta sentään minäkin jo löydän feeluja...
 
Stereokuvan muodostumisessa ne ongelmat yleensä kuuluu hyvilläkin rateilla. Kuuntelepa vaikka hi-hatin tai riden sijoittumista kuvassa, niin todennäköisesti kuulet selvää vaeltamista vaikka soundi olisikin "oikein". 320kbps on varmaan jo ihan ok, mutta 192 ei todella ole.
 
Toisaalta, etkös sä työsi vuoksi laittanut yleensä aika tiukat ala- ja ylärajaimet? Se tietysti vaikuttaa siihen, kuuluuko laadun huononeminen - noilla laita-alueilla se kuuluu selvimmin, ja jos on kauhean tiukat high- ja lowpassit, on erokin ämpärin ja wavin välillä paljon pienempi.
 
Kyllä levyllä pitää olla ääntä 16K yläpuolellakin.

Toisaalta, etkös sä työsi vuoksi laittanut yleensä aika tiukat ala- ja ylärajaimet? Se tietysti vaikuttaa siihen, kuuluuko laadun huononeminen -
 
Sitä kaikkein matalinta botnea mä vaan leikkaan normaalisti, en yläpäitä.
 
Syy saattaa olla ihan niinkin yksinkertainen kun mun ihan oikea puukorvaisuus - nuorempana ei tullut pidettyä kuulosta huolta, nyt on tuo yläpääosasto aika heikossa hapessa... ja tinnittääkin vähän. Saattaa riittää peittämään ne erot mun osalta, vaikka muut ne kuuleekin.

Mikserin MP3 raja on 160 kbps ja siinä on kyllä selvä soundiero pakkaamattomaan. Mä olen tupannut ajattelemaan, että 224 kbps on sellainen missä ei ole enää kuultavissa selkeää soundieroa. Stereokuvasta en mene sanomaan mitään, ehkä joissakin tilanteissa kuuluu muutoksia, mutta miksauksen yleinen taso vaikuttaa myös. Eli mitä tasapainoisempi ja (vaihe)virheettömämpi miksaus sitä paremmin toimii myös pakattuna.
 
Vaan eiköhän se ole niin, että suurin osa tavallisista musiikinkuluttajista ei huomaa mitään eroa 128 kpbs pakatun ja pakkaamattoman välillä.
 
(Tasainen vinku se on mullakin päässä.)

Hieman aihetta sivuten niin miksi sekvensserissä biisi kuulostaa aina paremmalta kuin sitten kuunnellessa sitä sen jälkeen jossain toisessa ohjelmassa, soundit on kirkkaamat ja jotenkin on enemmän munaa siinä soundissa.

Se onki jännä juttu. Ilmeisesti juuri tähän saumaan on tarkoitettu noita rautavehkeitä joilla pitäisi hoitua se summaaminen paremmin. Itse huomaan tuon vain isossa biisissä jota on hionut (liian) kauan.

Stereokuvan muodostumisessa ne ongelmat yleensä kuuluu hyvilläkin rateilla.
 
Klassisessa musiikkissa huomaa myös tilan katoamis-efektin. Hallikaiut yms. tuppaa vaimentumaan.

(Tasainen vinku se on mullakin päässä.)
 
Mulla tuli kesälä viritysmittari päähän...vittu että ahisti alussa,mut alkaa tottumaan jo vähän ees...

Hieman aihetta sivuten niin miksi sekvensserissä biisi kuulostaa aina paremmalta kuin sitten kuunnellessa sitä sen jälkeen jossain toisessa ohjelmassa, soundit on kirkkaamat ja jotenkin on enemmän munaa siinä soundissa.
 
Itseasiassa sekvensserien stereoksi miksauksessa on selviäkin eroja ulostulevan signaalin kanssa. Huomattiin tuo joskus aikoinaan, kun nauhoteltiin suoraan tavaraa dat-nauhalle (piti viedä taidepläjäys myös dattina paikan päälle). Cd-versio oli huonomman kuuloinen vaikka formaatti oli sama, sekä soittimina toimi ammattipelit (levy oli myös poltettu hitaasti jne.) En sitten tarkempaa testiä ole päässyt tekemään, kun ei ole dattia tms ollut käytettävissä, mutta olen kuullut tästä myös muualta ja todistanut miten eräässä studiossa masteroitava/masteroitu materiaali pusketaan aina datteille, kuulemma juuri tästä syystä.

En sitten tarkempaa testiä ole päässyt tekemään, kun ei ole dattia tms ollut käytettävissä, mutta olen kuullut tästä myös muualta ja todistanut miten eräässä studiossa masteroitava/masteroitu materiaali pusketaan aina datteille, kuulemma juuri tästä syystä.
 
Taitaa olla harvassa ne PRO-studiot, joissa loppumiksaus tehdään jonakin offline bouncena sekvensseriohjelman sisässä muutenkaan. Ainakin Sonic Pumpilla biisin masteri äänitetään takaisin Pro Toolsiin stereoraidalle, kun raidat on ensin käytetty SLS:n ja muun outboardin kautta.

Olisiko niinkin yksinkertaisesta asiasta kyse, että kaman käydessä analogisena mukaan tulee hieman kompressiota ja säröä jonka koemme miellyttävänä? Näinhän käy ainakin analoginauhureiden kanssa...

En sitten tarkempaa testiä ole päässyt tekemään, kun ei ole dattia tms ollut käytettävissä, mutta olen kuullut tästä myös muualta ja todistanut miten eräässä studiossa masteroitava/masteroitu materiaali pusketaan aina datteille, kuulemma juuri tästä syystä.
 
Mulla on hyvä DAT-nauhuri mutta ei ole tullut tarvetta miksata siihen kun en ole huomannut Cubasen Export Audion heikentävän soundia.

Hieman aihetta sivuten niin miksi sekvensserissä biisi kuulostaa aina paremmalta kuin sitten kuunnellessa sitä sen jälkeen jossain toisessa ohjelmassa, soundit on kirkkaamat ja jotenkin on enemmän munaa siinä soundissa.
 
Olen joskus ollut huomaavinani saman jutun. No tietty jos eri äänilähteellä kuuntelee samoilla kaiuttimillla niin eri DA-muuntimet on eri soundisia/laatuisia.
Eri ohjelmien välisiä soundieroja en kyllä ymmärrä.
Tai no jos hiuksia halkoo niin plugarit laskevat joka kuuntelukerralla hieman eri tavalla.
 
Itseasiassa sekvensserien stereoksi miksauksessa on selviäkin eroja ulostulevan signaalin kanssa. Huomattiin tuo joskus aikoinaan, kun nauhoteltiin suoraan tavaraa dat-nauhalle
 
Eli juuri tämä.
 
Se onki jännä juttu. Ilmeisesti juuri tähän saumaan on tarkoitettu noita rautavehkeitä joilla pitäisi hoitua se summaaminen paremmin. Itse huomaan tuon vain isossa biisissä jota on hionut (liian) kauan.
 
Olisiko niinkin yksinkertaisesta asiasta kyse, että kaman käydessä analogisena mukaan tulee hieman kompressiota ja säröä jonka koemme miellyttävänä? Näinhän käy ainakin analoginauhureiden kanssa...
 
Olen ollut huomaavinani että jos ainakin osan tavarasta ajaa analogiraudan läpi, ja vaikkapa hieman eqvalisoi tms. niin pystyy "peittelemään" hieman digitaalisen prosessoinnin soundia.
 
Samasta syystä yritän vältellä käyttämästä joka raitaan aina samaa eq:ta.
Mielestäni tietyn plugarin "ominaissoundi" kertautuessaan alkaa kuulua.
Mikä siinä Renaissance EQ:ssa on että siihen tarttuu aina ensimmäisenä?
 
Onko muilla samanlaisia havaintoja?

Tai no jos hiuksia halkoo niin plugarit laskevat joka kuuntelukerralla hieman eri tavalla.
 
Jotkut moduloivat efektit juu, mut muuten se on aina täsmälleen sama. Asian voi tarkistaa "nollaamalla" kaksi bouncea.

Kyllä kait noissa softien summauksissa on vissiin eroja. Ainakin Logicin stereosummaus menee aika helposti tukkoon ja tiedän että jotkut summaa tietyt raidat erikseen, esim. laulun ja taustat summaa erikseen ja äänittää ne sit takas Logiciin.

mutta olen kuullut tästä myös muualta ja todistanut miten eräässä studiossa masteroitava/masteroitu materiaali pusketaan aina datteille, kuulemma juuri tästä syystä.
 
...Jossa ei sinänsä ole järjen hiventäkään. Antiikkisilla muuntimilla 16-bittisenä versus takaisin raidalle 24-bittisenä/ tosiaikarendaus...? (Itse käytän PT:n Bounce To Disk- toimintoa ja imppaan fileen vasta sitten takaisin sessioon. Voisin yhtä hyvin äänittää raidallekin mutta tuppaan tehdä vaan noin.)