Kitarat: kitarakamat ›

suosittelen ammattiauttajan apua :D
 
Pyhpah.. Tämähän on sitä parasta terapiaa (koksua nistille). :)
 
no ei sinänsä, kyllä mullakin oli joku aika sitten semmonen kausi että soittelin vaan sen hyvän saundin takia.
 
Itsellä menee kausissa.. välillä tulee ihan tahallaan vedettyä paskoilla soundeilla kun alkaa nuppiin ottamaan. Ja sitten joinakin päivinä suurinpiirteinen tulee piirreltyä enemmän kaavioita kuin soittaen.
 
onneksi nyt päätin että tunti päivässä reenaan aina jotain uutta. kyllä muuten tatsi kehittyy aika kovaa vauhtia,
 
Eivät nuo tosiaan minusta mitenkään pois sulje.. Itse huomaan soittavani nykyyän monia tunteja päivässä enemmän koska korvaa miellyttää se oma soitto enemmän.

Tuli mieleen tapaus keväältä kun oltiin katsomassa Blackmore's Nightin keikkaa josta osa yleisöstä poistui pettyneinä kun soittivatkin _yllättäen_ keskiaikais sävytteistä musiikkia. Senverran vois mielestäni ottaa selvää keikalle mennessä että tutustuis minkälaista musiikkia viimeiset kymmenen vuotta ja 5 viimeistä studio albumia ovat.
 
Heh. Itselleni kävi vähän samansuuntainen juttu kyseisen poppoon kanssa. Löysin kaupasta levyn ja nappasin sen kassan kautta mukaani sen kummemmin miettimättä ja sitten kun laitoin sen soittimeen ja rupesin kuuntelemaan. Meni jonkin aikaa ihmetyksen vallassa, mutta sitten kolahti. Mielenkiintoisesti herra Blackmorella musiikkityylit muuttuneet sitten Deep Purplen...
 
Mutta saa tosiaan ihmetellä, mitä varten ihmiset eivät ennen keikkaa ota selvää millaista meininkiä on tiedossa. Sieltä ne sitten tulevat ne perinteiset "soittakaa Paranoid" -tyylin huudot. Alkoi vituttamaan eilen iltana kun järkyttävän hienon keikan jälkeen yksi idiootti aloitti omasta mielestään hyvinkin "hauskan" soittakaa Paranoid -huutelun. Onneksi olen rauhaa rakastava persoonallisuus, olisin muuten saattanut vaikka leipaista.
 
Lisäksi vähän aiheesta lisää poiketen olen ihmetellyt oman bändin toimintaa siinä mielessä, että olen ilmaissut "kohtalaisen" vastenmielisyyteni erästä nimeltä mainitsematonta kappaletta kohtaan, mutta siitä huolimatta muut pitävät siitä kiinni kynsin ja hampain asenteella "mutta kun se on niin mukavan haasteellinen". Antaa olla haasteellinen, mutta ei nappaa ei, en soita...
 
Mutta vielä yksi asia topicin varsinaisesta aiheesta, eli mielipiteistä kitarakamoja kohtaan. Eri soitinten erilaiset piirteet ja käyttötarkoitukset eivät saa joidenkin kohdalla kovinkaan suurta huomiota jo huomattavista ulkoisista eroista huolimatta. Ostaessani bassoa, eräs puolituttu kysyi minulta, että "miksi ostit basson, kun sinulla on kitara". Ei meinannut mennä perille selitykset siitä, että kyseessä on melkolailla eri soittimet kyseessä. Toiset eivät vain hoksaa asioiden syy-yhteyttä tai vastaavaa...
 
Että semmosta tällä kertaa...

Hyviä kirjoituksia! Omat kamat bändiaikoina oli n. 2500mk kitara ja 2500-6000mk muut romppeet (vahvistin, kaappi, efektit). Sitä en keksi miten tuosta 3 kertaa kalliimmat kamat olisivat parantaneet bändin mahdollisuuksia menestyä. Reippaasti halvemmillakin olisi pärjännyt suurin piirtein yhtä hyvin, mutta halusin mieluummin sijoittaa kesätyörahat musalaitteisiin kuin esim. mopoon tai kevariin. Kyllä ainakin itselle motivaation lähteeksi riitti musiikki, yhdessä soittaminen ja satunnaiset keikat. Jos miettii kavereita jotka ovat menestyneet musiikin alalla, joko bändin tai opintojen kautta, niin ihan rehellisesti sanottuna ei se ole ollut kamoista kiinni. Se on sitten eri asia jos kämpiltä löytyy 100 euron Harley Benttoni ja 15W vahvari. Kyllähän se sapettaa jos "porukat" eivät tajua kuinka huonosti tuollainen setti toimii bändihommissa.
 
Älkääkä ymmärtäkö väärin: kyllä minun mielestä on aivan ok että ns. makuuhuonekitaristi (niin kuin vaikka minä hoho) ostaa uuden Lespan ja Mesan vahvistimen. Jokainen käyttäköön omia rahojaan tasan niin kuin haluaa, ikään tai soittotaitoon katsomatta. Mutta se on eri asia jos pappa betalar ja juniori ilmoittaa TARVITSEVANSA tonnin kitaran, tonnin vahvistimen + pinon efektejä kaupan päälle. Muuten keikat menee piloille, motivaatio lopahtaa ja keikka Hartwall-areenalla jää haaveeksi. Miten tuollaisella asenteella varustettu muusikko voisi koskaan menestyä? Mitä sitten kun tarvii roudata kamoja lumihangessa baarikeikalle, jossa äänentoisto on p:stä ja vähälukuinen yleisö haluaa vain kuulla Paranoidin? Eikä ketään kiinnosta soittaako se kitaristi pasificalla vai fenkulla. Tai no, takarivin rokkipoliiseja kyllä...mitä kalliimpi kitara, sitä enemmän kritiikkiä kun kolmannen biisin soolon viides nuotti meni väärin :-)
 
No niin...meni saarnaamisen puolelle, ei ollut tarkoitus!
 
Toivottavasti pukin kontista löytyy paljon lääkitystä GAS:n oireisiin. Ei jaksa treenata kun ei tässä iässä kuitenkaan mitään opi, mutta ehkäpä uusi hmm Bossin säröpedaali nostaisi motivaationi stratosfääriselle tasolle ja tekisi minusta seuraavan Yngwie Malmsteenin???
 
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

lienet trolli? :)
 
Emmie mikkää metsänpeikko ole.. sarkasmihymiö jäi perästä kun aattelin ettei sitä tartteta :)

Eivät nuo tosiaan minusta mitenkään pois sulje.. Itse huomaan soittavani nykyyän monia tunteja päivässä enemmän koska korvaa miellyttää se oma soitto enemmän.
 
no tottakai hyvä saundi motivoi soittamaan, mutta mulla ainakin jää se varsinainen, tietoinen reenaaminen aika pienelleen jos vaan soitan jotain. nyt otin itseäni niskasta ja raahasin huoneeseeni vanhan 10w-kustom-paskavahvistimen ja soitan sen kans levyjen päälle. saundi on niin huono että soiton on pelattava ihan nappiin että kuulostaa yhtään miltään.

ikinä ei vanhemmat antaneet musavermeisiin rahoja mutta kaljaan kyllä ;)

ikinä ei vanhemmat antaneet musavermeisiin rahoja mutta kaljaan kyllä ;)
 
Olispa mullakin antanut. Olisi saanut paljon enemmän.......

Nyt tässä luultiin että tarkoitin sitä, että isäpapalle ilmoitetaan että nyt tarvitaan viiden tonnin kamat ja jos ei niitä saada niin suututaan, ei ei, sitä en todellakaan tarkoittanut, vaan sitä, että jos itse ostan kunnon kamat niin minusta kellään ei ole mitään varaa sanoa että noilla olisit saanut mitä vaan muuta, vaikka itse haluaa sijoittaa musiikkivehkeisiin.
 
En minä ainakaan luullut ;-) Ihan samaa mieltä ollaan: kyllä se on hieno homma että soittaminen kiinnostaa ja kesätyörahat pistetään kitaraan & vahvistimeen...ei kaljaan, röökiin ja "kylillä" riehumiseen. Sanoisin suorastaan että _kannattaa_ hankkia soittokamat ennen kuin menee armeijaan tai muuttaa omaan kämppään kituuttamaan opintotuella...

isukki ja äippä ihmetteli kun ostin microkuution tilalle tech21 TM-60 vahvistimen että mihin minä muka sellaista tarvitsisin. ja sitten kun olen alkanut miettimään uutta kitaraa niin olen saanut kuulla pariin kertaan että ''mitä sä uudella kitaralla teet?! sullahan on jo 1 toimiva'' ja siis kitarana toimi tällä hetkellä stagg les paul (300€)
joten että näin..

Mielestäni soittimet on ihan hyviä sijoituskohteita. Itse ostin 80-luvun alussa käytetyn USA-Fenderin joka maksoi silloin 3500 sen aikaista valuuttaa, nytten olen saanut varovaisia arvioita että voisin saada ko. kitarasta saman Euroina. Toinen ns. sijoituskohde mulla on Mesa Boogie MK 1 vahvari, jonka uskon myös säilyttävän arvonsa kohtuullisen hyvin.

Älkääkä ymmärtäkö väärin: kyllä minun mielestä on aivan ok että ns. makuuhuonekitaristi (niin kuin vaikka minä hoho) ostaa uuden Lespan ja Mesan vahvistimen. Jokainen käyttäköön omia rahojaan tasan niin kuin haluaa, ikään tai soittotaitoon katsomatta. Mutta se on eri asia jos pappa betalar ja juniori ilmoittaa TARVITSEVANSA tonnin kitaran, tonnin vahvistimen + pinon efektejä kaupan päälle. Muuten keikat menee piloille, motivaatio lopahtaa ja keikka Hartwall-areenalla jää haaveeksi. Miten tuollaisella asenteella varustettu muusikko voisi koskaan menestyä? Mitä sitten kun tarvii roudata kamoja lumihangessa baarikeikalle, jossa äänentoisto on p:stä ja vähälukuinen yleisö haluaa vain kuulla Paranoidin? Eikä ketään kiinnosta soittaako se kitaristi pasificalla vai fenkulla. Tai no, takarivin rokkipoliiseja kyllä...mitä kalliimpi kitara, sitä enemmän kritiikkiä kun kolmannen biisin soolon viides nuotti meni väärin :-)
 
Totta puhut. Itse ostaessa ensimmäistä sähkistäni säästin muutaman kuukauden ostamatta yhtään_mitään, sen verran oli motivaatiota se kepukka hankkia. Nytkin mennään omilla budjeteilla kohti tulevia hankintoja.

Mielestäni soittimet on ihan hyviä sijoituskohteita. Itse ostin 80-luvun alussa käytetyn USA-Fenderin joka maksoi silloin 3500 sen aikaista valuuttaa, nytten olen saanut varovaisia arvioita että voisin saada ko. kitarasta saman Euroina. Toinen ns. sijoituskohde mulla on Mesa Boogie MK 1 vahvari, jonka uskon myös säilyttävän arvonsa kohtuullisen hyvin.
 
Eipä hirveästi tuolla logiikalla kannata uudehkoa soitinta hommata. Kaikesta kun ei kuitenkaan tule vintageromua.

Kitarakamojen kanssa on tullut painittua -70 luvulta asti näihin päiviin saakka. Aika mittava ura, joutaisi jo eläkkeelle moisesta. Kaikki alkoi vanhempien kanssa -74 (SG kopio+Salora putkiradio) ja tänäpäivänä saa emännälle tehdä tiliä samasta asiasta, ei ole helppoa tämä (psykiatrin sohvalla kerrottua) :-).
 
Matkan varrella on tosin tullut keksittyä kikka jos toinen harrastuksen ylläpitämiseksi ja taito (ei soitto) vaan paranee vuosien mittaan.
 
Mitähän mahtoi Albert Järvinen kahdeksan vuotiaana keksiä, että sai akustisen kitaran. Näinköhän isä ja äiti totesi, että poika et sinä mitään kitaraa tarvitse, käy vaan koulut kunnolla loppuun ja hanki rehellinen ammatti.
 
Hyvää Joulua kaikille ja menestyksellistä tulevaa vuotta hienon harrastuksen parissa.

OT:
 
Tapahtui muutama vuosikymmen sitten eräässä amerikkalaisessa mopoperheessä: Isäntä huusi: - Vaimo... vaimo! Olen keksinyt sähkökitaran. - Hys.. vaimo varoitteli, joku voi kuulla. - Höh eihän täällä ole meidän lisäksi kuin kodinhoitaja Ibanez, autokuski Fender ja serkkusi Gibson.

Heh. Itsellä ongelma on juuri tämän kaiken vastakohta. Porukat eivät vain salli sitä että hankkiutuisin eroon jostain soittopelistä :D
 
Tapahtuipa kesällä:
Minä: "Ajattelin ostaa uuden kitaran."
Emäntä: "Jaaha. Millä rahalla?"
M: "Omalla. Ajattelin myös tuon straton myydä eteenpäin serkulle ettei tuntuis niin pahalta rahallisesti se menetys."
E: " Ei muuten käy!"
M: "Miten niin?"
E: "Kun kerran sen ostit sen straton ni et sitä mihinkään myy!"
M: "No mutta?"
E: "Pilkkahinnalla myyt perkele. Kyllä sinä sen säilytät. Osta kitaras. Mutta et myy."
 
Että tuollaista :D Nyt olisi aika hankkiutua marsusta eroon ja hankkia joku kiva nuppi itserakennetun kaapin kaveriksi. Mutta saa nähdä salliiko kotiväki marsun myymistä :D Pitänee pyytää kiskurihintaa siitä niin voisi auttaa...

Heh. Itsellä ongelma on juuri tämän kaiken vastakohta. Porukat eivät vain salli sitä että hankkiutuisin eroon jostain soittopelistä :D
 
Kokeile hellävaraisempaa tekniikkaa ja sanot että "vaihdat" sen :)

Heh. Itsellä ongelma on juuri tämän kaiken vastakohta. Porukat eivät vain salli sitä että hankkiutuisin eroon jostain soittopelistä :D
 
Minä juuri päätin etten tule myymään yhtään soitinta ainakaan kymmeneen vuoteen. Vaihtaa toiseen toki voin ja ostaa hitosti lisää:)

Porukat eivät vain salli sitä että hankkiutuisin eroon jostain soittopelistä :D
 
E: "Kun kerran sen ostit sen straton ni et sitä mihinkään myy!"
 
Tässä on kyllä ny sun porukoilla pieni viisaus mukana. Kamoja ei kannata myydä, jos ei ole täysin kelvoton kapine kyseessä. Varsinkaan ensimmäisiä kamoja ei kannattaisi myydä.

Tässä on kyllä ny sun porukoilla pieni viisaus mukana. Kamoja ei kannata myydä, jos ei ole täysin kelvoton kapine kyseessä. Varsinkaan ensimmäisiä kamoja ei kannattaisi myydä.
 
Riippuu vähän tilanteesta. Jos kamojen myymisen avulla onnistuu hankkimaan paremmat kamat tilalle, niin mielestäni kannattaa. Itse en ainakaan viitsi jättää nurkkiin pyörimään mitään vähälle käytölle jäävää kamaa, siinä on kuitenkin rahaa kiinni ja jos kyse ei ole vintagevermeestä, ei arvo kasva edes korkoa vaan pahimmillaan vähenee.
 
Mutta aina välillä tulee ajateltua, että sille ja sillekin kepille ois ollut käyttöä tai olisi vielä kiva omistaa se ja se vahvistin. Tilanteet ja tarpeet tuppaavat vain muuttumaan ja ainakin itselläni menevät kamat aina sen hetkisen prioriteetin mukaan, yleensä kun ei ole varaa pitää monen tyyppisiä eri vermeitä, vaikka kivaahan se olisi.
 
Edit: Tosin jos rahaa olisi, niin oisin mä pitänyt aika monetkin kamat. Mutta, tunnearvojen ja rahanpuutteen ei voi antaa tulla kehityksen tielle. :D