Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Christyn splash-lautasten käyttö on mun mielestä ihailtavaa! Varsinkin niissä nopeissa filleissä (esim. Spirit Crusherin kertosäe)
Deathin biisejä vois alkaa tiluttamaan vaihteeksi :)
 
Mun mielestä Christyllä taas ei ole splashin kanssa mitään tyylitajua, joka filliin pitää kilistellä ja kalistella. Muuten kyllä teknisesti äärimmäisen taitava jannu.

Mun mielestä Christyllä taas ei ole splashin kanssa mitään tyylitajua, joka filliin pitää kilistellä ja kalistella. Muuten kyllä teknisesti äärimmäisen taitava jannu.
 
Minä ainakin pidän taitavasta ylisoitosta. :)

Mun mielestä Christyllä taas ei ole splashin kanssa mitään tyylitajua, joka filliin pitää kilistellä ja kalistella. Muuten kyllä teknisesti äärimmäisen taitava jannu.
 
Mielipidekysymys, mielipidekysymys.

Minä ainakin pidän taitavasta ylisoitosta. :)
 
Juuri näin. Jos kerta progeillaan, niin sitten progeillaan kunnolla, ja onneksi Christyn lisäksi myös herrat Reinert ja Hoglan tämän tiesivät.
 
Juuri tästä syystä (osittain) Spiritual Healing on mielestäni Deathin heikoin levy, koska Andrews vetää käytännössä pelkkää suoraa komppia kaikkien jännien ja outojen kitarakuvioiden päälle, mikä syö myös yleisilmettä. Sielläkin mieluusti kuulisin kaiken maailman kilistelyä ja päristelyä seassa.

Juuri tästä syystä (osittain) Spiritual Healing on mielestäni Deathin heikoin levy, koska Andrews vetää käytännössä pelkkää suoraa komppia kaikkien jännien ja outojen kitarakuvioiden päälle
 
Tämä on muuten ainoa asia mikä itseä ko. levyssä häiritsee. Muutenhan biisit on todella kovia ja voi olla että eri rumpalilla Spiritual olisi ollu Deathin ensimmäinen progempi levy.

Juuri näin. Jos kerta progeillaan, niin sitten progeillaan kunnolla, ja onneksi Christyn lisäksi myös herrat Reinert ja Hoglan tämän tiesivät.
 
Kyllä se progeilukin täytyy tyylillä hoitaa, ja omasta näkövinkkelistäni Christy ylittää sen rajan vähän turhan usein. Tosin onhan se SoP sen verran turboahdettu levy muutenkin, ettei tuollainen niin ylettömästi häiritse.

Juuri tästä syystä (osittain) Spiritual Healing on mielestäni Deathin heikoin levy, koska Andrews vetää käytännössä pelkkää suoraa komppia kaikkien jännien ja outojen kitarakuvioiden päälle, mikä syö myös yleisilmettä. Sielläkin mieluusti kuulisin kaiken maailman kilistelyä ja päristelyä seassa.
 
Allekirjoitan täysin.

Spiritual Healingin soundit eivät myöskään mielestäni tue täysin kappalemateriaalia. SH:n soundit ovat mun korvaan jotenkin liian kuivat ja muoviset, erityisesti rummut ovat jotenkin liian pinnassa ja liian hmm.. selkeät :D.

Minua kyllä vituttaa kun en ole oikeen vieläkään päässyt kunnolla Individual Thought patternsiin sisälle vaikka kyseisellä albumilla on suorastaan metallin all-star kokoonpano... Symbolic iski aikoinaan kyllä perkeleesti.. Evil-Chuck oli kova äijä.

Christyn splash-lautasten käyttö on mun mielestä ihailtavaa! Varsinkin niissä nopeissa filleissä (esim. Spirit Crusherin kertosäe)
Deathin biisejä vois alkaa tiluttamaan vaihteeksi :)
 
Mä en taas ole koskaan pitänyt Christya sellaisena jumalana kuin monet muut Death-fanit, vaan mielestäni Sean Reinert pesee Christyn helposti ja Gene Hoglan täysin ylivoimaisesti. Hoglanin soitossa on perkeleellisesti voimaa ja groovea, lähtee läskistä tuplakomppi niin että hirvittää.

Mä en taas ole koskaan pitänyt Christya sellaisena jumalana kuin monet muut Death-fanit, vaan mielestäni Sean Reinert pesee Christyn helposti ja Gene Hoglan täysin ylivoimaisesti. Hoglanin soitossa on perkeleellisesti voimaa ja groovea, lähtee läskistä tuplakomppi niin että hirvittää.
 
1,000 eyes on täydellinen esimerkki just näistä konekiväribasaareista. Se biisi on mulle ollu rumpuja ajatellen lempikappaleena melkeen "alusta" asti.

Mä en taas ole koskaan pitänyt Christya sellaisena jumalana kuin monet muut Death-fanit, vaan mielestäni Sean Reinert pesee Christyn helposti ja Gene Hoglan täysin ylivoimaisesti. Hoglanin soitossa on perkeleellisesti voimaa ja groovea, lähtee läskistä tuplakomppi niin että hirvittää.
 
Näinpä. Reinertin jazzahtavaa otetta ei juuri muilta löydy (ehkä Cryptopsyn Flo Mournier on lähimpänä) ja Hoglan nyt on muuten vain uskomaton.
Christy on kova, mutta edeltäjiinsä verrattuna soitossa on liian tekninen ote. Vaikka Deathin musiikki olikin kimuranttia kamaa, niin mielestäni Chuckilla oli kuitenkin aina sellainen terve asenne ettei pilata hyviä biisejä turhalla kikkailulla.

Toi Richard on hieman eri jäbä nykyään, sehän on siinä Howard Sternin ohjelmassa häsläämässä. Late night with Conan O´Brienissäki näytettii pätkä jostain niitten jaksoista ja siellä seiso Richard Christy puolalastomana.

Toi Richard on hieman eri jäbä nykyään, sehän on siinä Howard Sternin ohjelmassa häsläämässä. Late night with Conan O´Brienissäki näytettii pätkä jostain niitten jaksoista ja siellä seiso Richard Christy puolalastomana.
 
Huomasin ite saman joskus aikoinaan. Ihan outoa ajatella, että se on siellä koomikkona ja oli vielä 90-luvulla yhdessä legendaarisessa death metal-bändissä polkemassa ihmisistä hengen pihalle.

Huomasin ite saman joskus aikoinaan. Ihan outoa ajatella, että se on siellä koomikkona ja oli vielä 90-luvulla yhdessä legendaarisessa death metal-bändissä polkemassa ihmisistä hengen pihalle.
 
Death metallistahan on kuultu monen lähtevän sillee just et tukka lähtee ja elämäntavat muuttuu iha totaalisesti

Death metallistahan on kuultu monen lähtevän sillee just et tukka lähtee ja elämäntavat muuttuu iha totaalisesti
 
Jack Owen!

http://www.youtube.com/watch?v=vQNw4nbG69s
 
Christy ja Portnoy. Ei mullistaa maailmaa, mutta ihan hauskaa katsottavaa.

Nyt ostin ton Individual Thought Patternsin.
Mahtavaa death metallia mihin on sekotettu tosi paljon progeiluja. mitä siihe voi sanoa ku että hiton mahtavaa settiä!

Nyt ostin ton Individual Thought Patternsin.
Mahtavaa death metallia mihin on sekotettu tosi paljon progeiluja. mitä siihe voi sanoa ku että hiton mahtavaa settiä!
 
Kerropa kuule, mitä siinä on death metallia?? The Philosopher?? Destiny?? :D
 
*nus nus*