Kitarat: kitarakamat ›

Autot on ihan yliarvostettuja. Autoa tarttee vaan roudaukseen kämpälle ja keikoille jne.
 
Tekisi mieli vapautua GASin vallasta kun sitä massia nyt on päälle tonni. Silloin kun on rahaa niin ei kehtaa ostaa vaikka olisi kuinka GAS. Aina ajattelee "tarttenko mä tätä nyt oikeasti?".

Mopot on ihan yliarvostettuja.
 
mua nimittäin ihan oikeasti ihmetyttää että miten näillä 15v-kosseilla on varaa ostaa ensin n.2kiloeuron enduromopo ja sitten pärrätä sillä kylillä kaikki viikot läpeensä. vaikka mullakin on suoraansanottuna aika hirveästi rahaa (omiin tuloihin nähden siis) uponnut kitarakamoihin, niin ite olen lähes poikkeuksetta kaikki maksanut. onneksi porukat ymmärtää, vaikka kyllähän ne kolmannen kitaran ostamisen jälkeen vähän vihjailikin, että voisit poika välillä keskittyä siihen soittamiseen...

...Tekisi mieli vapautua GASin vallasta kun sitä massia nyt on päälle tonni. Silloin kun on rahaa niin ei kehtaa ostaa vaikka olisi kuinka GAS. Aina ajattelee "tarttenko mä tätä nyt oikeasti?".
 
Ei parane ajatella. Se ei tee hyvää.

Meidän porukat pistää vituttamaan. Niiden mielestä se on aivan turhaa pistää tonnia rahaa vahvistimeen, koska: "Et soita ammatikseksi. Sitten kun tienaat sillä soittamisella kunnolla, niin sitten voit ostaa". Jumaliste. Ja niille on ihan turha selittää tätä asiaa, koska he eivät tajua näistä asioista oikein mitään kumminkaan.
 
Vituttaa tuo asenne, että "sitten kun tienaat niin sitten voit ostaa kalliita vahvistimia".
 
Näillä jutuilla pitäis tulla risuja vaan lahjaksi.
 
Olisin aika nöyrää poikaa jos vanhemmat ylipäätään ovat valmiita ostelemaan kitaroita ja vahvistimia. Sitten kun tienaat tosiaan rahasi itse, voit ostaa niillä kalliita vahvistimia.
 
Otsikon juttuja tulee mieleen aika paljon. Lisää voi kukin lukea kitarakamapalstalta.

Kyllähän sitä voi vaikka kuun taivaalta itselleen ostaa, jos rahaa löytyy. On sitten eriasia onko jonkun makuuhuonekalsarikitararistin järkee upottaa kitaravehkeisiin paria tonnia, jos on esim. vaimo kaikesta hoopoilusta kärsimässä. Mullakin on tosin aivan liian hyvät kamat ;) Vaimo kärsii, mutta niinhän se menee...

Heh, kyllähän täälläkin päin saa kuulla moitteita "niistä mustista laatikoista, joita on jo ihan tarpeeksi". Tosin, kun valittelin, ettei mikään sähkiksistäni ole juuri täsmälleen sellainen kuin haluaisin, käskettiin myymään vanhat kitarat pois ja ostamaan kunnollinen tilalle. Harmi vaan, ettei oo irtorahaa juuri nyt tarpeeksi.
 
Toimiskohan jos tuossa joululomalla kysyisin vippaisiko iskä muutaman tonnin pojan soittoharrastukseen.. Joskus junnuna toimi. Muutaman vuoden ruinattuani isä osti mulle Yamahan c-40:n, joka olikin melkoinen parannus edelliseen kitaranrimpulaan, joka mulla oli ollut, ja olin onnesta soikeana. Muutamaa vuotta myöhemmin piti sitten tietty saada sähkis, mutta turhaa sain sitä mankua. Lopulta pääsin itse duuniin ja sijoitin miltei koko tilin sähkökitarakamoihin, jotka sitten pysyivätkin mulla monta vuotta. Isä auttoi sen verran sentään, että tuli autolla hakemaan.

Makuuhuonekitaristin mesat on vähän yli.
Mä oon ihan tyytyväinen soittamaan mun nykysellä 500e vahvarilla ja 500e kitaralla.
Onhan siinä tonni rahaa ja vanhoihin kamoihin on menny kans vähäsen. Mut toisaalta on mulla pitkälti yli tonni rahaa levyissäkin. Mut eipä mulla sitte paljoa muuta ookkaan kämpässäni.
 
Mut on kyllä ärsyttävää ku oon ostanu muutamia 20-50e säröspeduja ja kyllästyny niihi ja sitte valitetetaan, että älä enää osta ku mikää ei oo hyvä. :)

Mopot .
 
mua nimittäin ihan oikeasti ihmetyttää että miten näillä 15v-kosseilla on varaa ostaa ensin n.2kiloeuron enduromopo ja sitten pärrätä sillä kylillä kaikki viikot läpeensä.
 
Haha, tulipa tuosta mieleen kun mopoikäisenä kaivettiin ukin siskon kellarista pappatunturin piraattikopio, jolla pärräsin sitten yhden kesän. Loppujenlopuksi aika pienellä restauroinnilla se lähti toimimaan, kone auki ja putsaus, uusi tulppa ja uudet bensat, ja jopas lähtikin pörpöttämään. Jarrutkin elpyi kun pari kilometriä ajeli jarrut pohjassa. Ai että, siinäpä vasta mopo! Sillä sitten tyylikkäänä nahkarotsi päällä ja pappatunturikypärä päässä pitkin kaupunkia reeneihin kitara selässä. Kysy vaan ilkeääkö 3k€tuliterämopo-henkilö tuollaisella ajella, haha. Ennen oli tuokin helpompaa, mopot oli poikkeuksetta wanhoja romuja, S1, Monkey ja PV, nykyään noita ihme jättikokoisia enduromopoja jotka maksaa miljoonia, ja taas pitää isän sponsoroida ettei meijän poekaa kiusata ku sillon vanha mopo... MOPO! Jumankekka. Eihän sillä ajeta ku maksimissaan kaks kesää.
 
Makuuhuonekitaristin mesat on vähän yli.
 
Ehä oo! :D

Makuuhuonekitaristin mesat on vähän yli.
 
Eikö jokainen osta ihan oman budjetin mukaan? Ei kai se muille kuulu, paljonko se läjä maksaa. Jos autovertailua käytetään, niin kaikkien sunnuntaiautoilijoiden kannattaa ostaa vanha deksu kärryksi. On paljon halvempi käyttää kuin uusi Mersu.

Sitä voikin kysyä siinä vaiheessa ihan hyvin, kun faija ei maksa sekä autoa että kamoja........
 
Äääh.. kappas vaan. Olikin pappa betalar tapaus. My bad.

Ittellä on liiankin hyvät kamat osaamisen tasoon nähden ja vielä tarttis kitaraa vähän kevyempään musaan.. Isukki on itsekkin kitaransoittoa vähän harrastanut joten ymmärtää että kitaroissa tosiaan on eroja toisin kuin muu perhe. Pappa betalar meiningillä mennään
 
mua nimittäin ihan oikeasti ihmetyttää että miten näillä 15v-kosseilla on varaa ostaa ensin n.2kiloeuron enduromopo ja sitten pärrätä sillä kylillä kaikki viikot läpeensä.
 
Tällä mä oon vähä perustelutkin noita kamoja. Kavereilla on monen tonnin måpåja, mua ei tuollanen kiinnosta joten hommaan samalla hinnalla kitarakamoja. Näissä arvo sentään säilyy pysyy jos ostaa järkevästi

Kun on näin huono soittaan, niin halvimmalla ritsoilla ja roinilla ei oikeen viitti vetää, kuulostaapi muuten jo liian scheisselta. Kyllä osa siitä soundista tosiaankin lähtee sormista, gurumpi jätkä voi kuulostaakkin ihan hyvältä jopa vähän heikommilla roinilla. Tosin ei liian heikoilla.
 
Transistorikitarasstyrkkareita bändikäytössä en sitten kyllä ymmärrä olleenkaan, ellei sitten budjetit ole tosi heikot. On se soundi aina niin paljon huonompi kuin putkivermeissä.

No tuossa just putsailin Viperia kielten vaihtamisen ohessa niin äitee lampsii sisään ja kysyy:
 
Ä"Miksi nää ny kieliä irti revit?"
M"Nää on ollut jo toista kuukautta, kato nyt, tommosia paskaläikkiä nuissa punotuissa ja ohuemmat jo mustuneet"
Ä"No ei tuo mittään haittaa, pyyhkäse tuolla rätillä ne liat pois"
M"Yleensä vaihdan kielet siinä 1-2kk välein uusiin"
Ä"No höpö höpö, ei niitä tarvi. Kuka täysjärkinen vaihtaa kaikki kielet, jos yks menee poikki tai ovat likaisia?"

No tuossa just putsailin Viperia kielten vaihtamisen ohessa niin äitee lampsii sisään ja kysyy:
 
Ä"Miksi nää ny kieliä irti revit?"
M"Nää on ollut jo toista kuukautta, kato nyt, tommosia paskaläikkiä nuissa punotuissa ja ohuemmat jo mustuneet"
Ä"No ei tuo mittään haittaa, pyyhkäse tuolla rätillä ne liat pois"
M"Yleensä vaihdan kielet siinä 1-2kk välein uusiin"
Ä"No höpö höpö, ei niitä tarvi. Kuka täysjärkinen vaihtaa kaikki kielet, jos yks menee poikki tai ovat likaisia?"
 
Eipä tuossa kommentissa mitään kovin käsittämätöntä ole. Itse putsaan kieliä aina kun muistan enkä niitä mitenkään usein sitten vaihdakaan. 3 kuukautta menee helposti, jos on hyvät kielet (esim. Elixirit), ilman että tone katoaa liikaa.
 
Toki jos katkeaa niin laitan kaikki vaihtoon.
 
Mitä tähän aiheeseen muuten tulee, niin tuossa taannoin mulla oli makuuhuonevahvistimena (+ occasional jamittelut) käsintehty englantilainen boutique combo. Jonkin verran kaverit ihmettelivät, mutta ei siitä mitään käsittämättmiä kommentteja tullut. Sittemmin piti myydä pois, että sai järkevän setin bändisoittoon...
 
Tosin voishan sitä himaan ottaa esim. Little Lanilein, kunhan saisi töitä ja rahnaa. Mutta se onkin edullisempi laite.

Ittellä on liiankin hyvät kamat osaamisen tasoon nähden...
 
Tää on miusta aina ollut ihmeellisin perustelu sille, että ei sais omistaa hyviä kamoja. Mitä pitää osata, että voi ostaa vaikkapa Fenderin tai Gibsonin, entä millaisilla taidoilla on lupa hankkia joku mid-price Tokai?

Mulle ei oo ainakaan valitettu että kamat olis jotenki liian kalliita. :)
Helppoa se onki tällä setillä, ku on Squier Strato ja V-amp2.
Squierin kanssa oon soittanu 3 vuotta.
 
Mutta ens kesäksi töihin, ja takuuvarmasti rahat menee uusiin kamoihin.

Tää on miusta aina ollut ihmeellisin perustelu sille, että ei sais omistaa hyviä kamoja. Mitä pitää osata, että voi ostaa vaikkapa Fenderin tai Gibsonin, entä millaisilla taidoilla on lupa hankkia joku mid-price Tokai?
 
Mutta kun tuntuu että kokoajan vaan tartte lisää kitaroita ja parempia vahvistimia vaikka näillä pärjäis jo todella hyvin.. Ennen meni enemmän aikaa etsiessä netistä uusia kamoja mitä voisi ostaa kuin itse soittamiseen :D
 
Ja onhan se totta että jos kiinnostusta on kuten itsellänikin menee n. 2h joka päivä niin kyllähän sitä hyvät kamat saakin olla

Auto on huonoin sijoitus mitä tiedän.
 
Riippuu hyvin pitkälti mistä roikkuu. Yleensä ottaen auto on todellakin aivan järkyttävän huono sijoituskohde. Kolikolla on tosin kääntöpuolensakin. Jos tarvitsee autoa, oli sitten kyseessä ammatiautoilu, pitkä työmatka tai asuminen jossain korvessa, osaa antaa arvoa auton laadulle tiettyyn rajaan saakka. Ammattiautoilussa ikävin piirre muodostuu kuljettajan kannalta auton ajo-ominaisuuksiin ja istuimeen. Samat ongelmat ovat myös muussa autoilussa. Kaikkein "järkevin" hankinta auton suhteen, eli joku nipponi kuten lelutake, ei sovellu allekirjoittaneelle oikein millään muotoa. Ei vain selkä tykkää liian pienille suunnitellun jakkaran kanssa. Ajoasentoa ei saa muutenkaan kuntoon. Sama ongelma on hyvin monen muunmaalaisenkin auton kanssa. Liian "sporttiset" jakkarat. Sinänsä arvosta autossa laatua, joka sopii minulle, ja olen valmis myös maksamaan siitä. Muuten autoilu on täysin järjetöntä touhua.
 

 
No tuossa just putsailin Viperia kielten vaihtamisen ohessa niin äitee lampsii sisään ja kysyy:
 
Ä"Miksi nää ny kieliä irti revit?"
M"Nää on ollut jo toista kuukautta, kato nyt, tommosia paskaläikkiä nuissa punotuissa ja ohuemmat jo mustuneet"
Ä"No ei tuo mittään haittaa, pyyhkäse tuolla rätillä ne liat pois"
M"Yleensä vaihdan kielet siinä 1-2kk välein uusiin"
Ä"No höpö höpö, ei niitä tarvi. Kuka täysjärkinen vaihtaa kaikki kielet, jos yks menee poikki tai ovat likaisia?"
 
Heh. Minulla on ollut samat kielet kitarassa kohta vuoden, ja eivät ole menneet paljon miksikään. Tummuneet toki ja "hieman" kirkkautta hävinnyt soundista, mutta minä pidän. Ei vain tule niin paljoa soiteltua että olisi mitään järkeä vaihtaa aina kuin vain pieniä ongelmia tulee. Sinällään äitisi on osaltaan oikeassa, mutta soittajan tottumukset ratkaisevat asian täysin.
 
Ja yleiseen kysymykseen mielipiteistä kitarakamoja, ja miksi ei myös muitakin soittokamoja kohtaan, on kaikilla omat mielipiteensä. Oma äitikultani ihmetteli suuresti, kun raahasin bassokaapin ja -vahvarin ovesta sisään ilman minkäänlaisia ennakkovaroitteluja, että "mihin sinä tuon ajattelit laittaa? Maksoko paljon?". Siinä oli oikeastaan ainoat kommentit koko hommasta. Vissiin uskoneet jo ettei kannata paasata turhaan enää. Tosin mietinnässä on taas uutta. Laneyn bassovehkeet osoittautuivat olevan huomattavan hyvät kitaran kanssa, joten mietinnässä on sellaista pientä uutta, että jos sittenkin hommaisi uudet bassokamat...

Tää on miusta aina ollut ihmeellisin perustelu sille, että ei sais omistaa hyviä kamoja. Mitä pitää osata, että voi ostaa vaikkapa Fenderin tai Gibsonin.
 
Pitää osata ostaa omastamielestä oikeanlainen ja itseään mielyttävä. Hinta ei korreloi järkevyyteen, laatu ei taitoon. Sellainen kannattaa ostaa minkä itse haluaa ja mihin on varaa. Jos oston kohdetta/kalleutta/halpuutta pitää miettiä pelkästään muiden mielipiteiden mukaan niin metsässä ollaan.
 
1983 ostin ekan Gibsonin vaikka nekin rahat olis voinu käyttää ölppiin, tupakkaan tms. Enpä ole kertaakaan katunut.
 
Makuuhuone on paikka missä pitää vetää suurella tunteella ja omilla vehkeillä, olipa kyse kitarasta tai .......=)......... Jos joku katsoo asiakseen arvostella niin _So what? who cares?_ Väärä mielipide.