Laulaminen ›

joo..mielenkiinnon puuttuminen jazzissa on aika iso ongelma.
Tavujahan ei saa suuhun sopimaan kuin treenaamalla ja kuuntelemalla parempiaan:
Betty carter,nancy wilson,carmen mcrae,rachel ferrel....
 
kuuntele,matki,analysoi
 
tee II-V harjoituksia,eli kirjoita itsellesi paperille sopiva melodiakulku
terssi ja septimi ovat soinnusta ne tärkeimmät sävelet ja sitten hillitysti kromatiikkaa..
 
treenaa hitaasti sointujen päälle mikä kuulostaa hyvälle ja etsi myös mikä kuulostaa TOSI pahalle..
 
mutta jos ei kiinnosta koko musiikki niin sillon on vaikeaa oppia scattaamaankaan.
 
Ennen kaikkea,ole armollinen itsellesi..

En tiedä tuleneeko tämä myöhässä, mutta...
 
Eli:
- Kuuntele paljon erilaisia sooloja (sekä laulettuja että soitettuja).
- Opettele bassolinja. Aina on hyvä tietää biisin pohja.
- Ja sitten opettele vahvoista äänistä melodia linja. Siis: Kuten ap78 sanoi vahvat äänet on terssi ja septimi. Aloita sinulle sopivimmasta sävelestä ja sitten muutat sävelen soinnun mukaan lähimpään vahvaan ääneen. Kun sen saa tarpeeksi hyvin päähän, on "turvallista" ruveta irtautumaan siitä, kun on jonkinlainen pohja johon turvautua jos "eksyy".
 
Vaikeasti selitetty, anteeksi vain.

Paras neuvo minkä olen scat- lauluun saanut että ei kannata koko ajan laulaa duubaduubaduubaduuba vaan laulaa vaikka pelkällä soinnun septimi ja terssisävelellä monenlaisia rytmejä. Tavuja tulee sitten siihen aika luonnostaan.

Unohdin mainita tuosta minkä Wewwie toi esille.
Rytmi on hyvin tärkeä elementti. Eli kannattaa lähteä liikkeelle mieluummin rytmisestä kehittelystä kuin vaikeasta melodia kehittelystä. Siis ei kannata ensimmäisenä ruveta matkimaan Ella Fitzgeraldia melodian rakentamisessa, vaan mieluummin tekee tiukkaa rytmiä.
 
Mutta tavuja voi kyllä treenata. Esim. 'shuuba' ja 'shuubi' -tavuja kannattaa käyttää. Ja myös 'diiba'-sanaa 'duuban' sijaan. Niilläkin jo saa paljon vaihtelua. Mutta kannattaa valita ne tavut, jotka omaan suuhun sopii.

Pitäisi perehtyä scat-laulun saloihin, D-kurssitutkinto lähestyy hurjaa vauhtia. Mistä kannattaa aloittaa? Tavut tuottaa vaikeuksia..ei juuri tule muuta mieleen kuin duuba-duuba.. ;)
 
Kaikki tavut missä on b:tä ja d:tä on hyviä, rytmikkäitä... di, du, da, dä, ba, bu... ba-diib'n-duu-di-jah, sha-ba-da-duu, didl-di-deija... ihan mitä vaan! Joskus auttaa se, että matkii jotain soittimia. Matki vaikka trumpettia tai pasuunaa, tulee varmaan pehmeempää linjaa, ba-buubm-baa-bi-aab... tai sit jos vaikka saksofonia niin wei-jei-di-daadn-duu... Se kannattaa pitää mielessä, että fraasit sais olla rytmikkäitä: ei siis liikaa pitkiä ääniä, ja sävelet alkais mieluummin muista kohdista kuin tahdin iskullisilta osilta = synkopointi on hyvä juttu.
 
Itelläni hyvä harjoittelukikka oli se, että autolla ajaessani (kun muut ei kuulleet) hoilasin aina kaikkien radiosta tulevien biisien päälle mitä ihmeellisimpiä tavuja, ei edes välttämättä mitään skättiä vaan jotain "siansaksaa", joka kuulosti milloin ranskalta, milloin venäjältä, milloin espanjalta... Näin oppi tuottamaan äänellään jatkuvana virtana muita äänteitä kuin jotain merkityksellisiä sanoja. Samalla kehittyi myös harmoniataju sekä myös artikulaationopeus, siis kieli liikkui vikkelämmin kuin ennen.
 
Sitten kun suu on tottunut ihan mihin tahansa tavuihin (ja niitähän voit tosiaan kuunnella hyvien skättääjien levyiltäkin) etkä ole enää kiinni pelkässä duubassa niin ala laulella vaikka ensin sointuja ylös alas niillä tavuilla, sitten vaikka terssejä ja seiskoja linjana tai ihan yhtä hyvin myöskin laulujen melodioita vähän varioiden... tai vähemmän tietoisesti välillä ihan korvakuulolta mitä mieleen juolahtaa. Hyviä vinkkejä olikin jo tuossa aikaisemmissa kirjoituksissa. Aika monella se muuten tuntuu olevan suurin kynnys juuri nuo tavut - korva kyllä toimii ja sanoo mihin säveliin kannattais mennä, mut kun ei keksi mitään sopivaa äännettä sille äänelle. Ekaks pitää liioitella, heittäytyä ja pelleillä, sitten vasta alkaa tekemään sitä scattia tosissaan... ja C-kurssin jälkeen ei enää oo välttämättä pakko scatata, ainakaan tutkinnossa tuomaristolle ;) Eli jos ei asia kiinnosta, niin minusta on turha hakata päätä seinään. Kannattaa mennä siitä mistä aita on matalin ja ennemmin keskittää energiansa siihen mitä oikeesti tahtoo tehdä.
 
(lisäys: edellisen kirjoitti laulaja, jonka vahvuuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin ei todellakaan kuulu jazz ja scat)

Kiitos hyvistä neuvoista! Kaipasin erilaisia näkökulmia ja niitä sain. Laulunopekin tietty opastaa minkä pystyy, mut aina parempi mitä useampi kokki tässä sopassa. :)

Kiitos hyvistä neuvoista! Kaipasin erilaisia näkökulmia ja niitä sain. Laulunopekin tietty opastaa minkä pystyy, mut aina parempi mitä useampi kokki tässä sopassa. :)
 
Ei kannata scatätä. Kuulostaa muuten kuin Ellan suusta karulta. Keskity muihin asioihin, hengitys ja time.

Joo, ei kannatakaan, mut kun on vähän pakko. ;) Lupaan luopua moisesta heti kurssitutkinnon jälkeen.

hmph..
TODELLAKIN kannattaa scatata.Harjoitus tekee mestarin ja suomessa on pulaa jazzlaulajista,HYVISTÄ sellaisista..
Tietty jos ei kiinnosta neen sehän on sit asia erikseen.
Sehän on tosiaan hyvä muistaa aina että rytmimusiikissa on aikas lailla juurikin RYTMI se olennainen osa..
 
Asiasta aasiin..
Ettäs kun sieppää välillä kun kuulee että laulajat on laulajia ja muusikot muusikoita..noh,niin noh..

No, niin sieppaakin. Ite sekä soitan että laulan ja omalla vaatimattomalla kokemuspohjalla voin sanoa, että laulaminen ei todellakaan ole pelkkää laulelemista. Jos nyt aatellaan vaikka pop/jazz -laulututkintoja niin kyl siin on hallittava eri musiikkityylit omalla instrumentillaan niinku soittajienkin. Ehkäpä se, että laulajia ei pidetä muusikoina johtuu siitä, ettei monellakaan laulajalla ole niin vankkaa teoriapohjaa taustalla kuin soittajilla...? Mut onhan niitäkin soittajia, jotka ei osaa nuotteja... Vai voiko muusikoksi kutsua vain niitä henkilöitä, jotka tekee musiikkia päätyökseen? Siis, mikä on muusikon määritelmä? ;)

tjoo..
 
musta alan ammattilainen on sellainen joka tekee jotain asiaa työkseen..
niinku dokauksen alan ammattilainen ;)
 
enpä tiedä sitten nii..

Meinas ihan unohtua yks aika olennainen treenivinkki - nyt sen muistin tänään laulutunnilla: kannattaa treenata lukemaan pelkkiä rytmejä, koska svengin löytäminen ja hyvä rytminen fraseeraus + järkevät rytmiset fraasikokonaisuudet on jo yli puolet siitä scat-soolosta.
 
Meikäläiset ainakin laitettiin opintojen puolesta rytmiikkatunnilla lukemaan (mahdollisimman hyvällä svengillä, kakkosta ja nelosta napsuttaen) esimerkiks rumpaleiden syncopation-kirjan harjoituksia... eikä voi sanoa, että siitä ainakaan haittaa ois ollut. Oppi senkin asian, että minkä pituinen on kolmimuunteisessa jazz-fraseerauksessa neljäsosa...
 
Eli ei muuta kuin metronomi tikuttamaan, napsutukset 2.& 4:lle ja höpöttämään joko valmiiks kirjoitettuja rytmejä tai jotain omasta päästä. Oon huomannut, että laulamalla tulee tehtyä ihan liian pitkiä ääniä ja liikaa, kun taas ilman eri sävelkorkeuksia (siis puhumalla) ei viitsi tehdä niin pitkiä ääniä tai pitkiä fraaseja, ja se on ihan hyvä se.