Muut soittimet ›

Mutta tässähän prosentti (jos sillä tarkoitettaisiin senttiä, joka myös on sadasosa) olisi kokosävelen sadasosa. Prosentti ja sentti kumpikin tarkoittaa sadasosaa, mutta mistä kulloinkin, se onkin jo toinen juttu.
 
Joo, nyt tajuan mikä minua hämäsi. Prosenttihan tarkoittaa sadasosaa koko määrästä, sentti taas sadasosaa perusyksiköstä. Niinkuin kymmenen prosenttia sadasta eurosta tai kymmenen senttiä.
 
Täytyypä vielä tsekata miten tuo oma mittarini oikein näyttää. Olin siinä luulossa, että kun se menee laitaan eli 50:een, ollaan vasta puolivälissä seuraavaan puolisävelaskeleeseen. Mutta voinpa olla käsittänyt väärin, pitääpä tarkistaa.

Mun mummolla on urkuharmooni. Sitä ei oo tarvinnu huoltaa oikeestaa mitenkään :D
Kyllä sellasella soittelee (jos vaan osaisin ees soittaa sitä)

"Helppo tapa vertailla ja hahmottaa intervalleja on käyttää yksikkönä senttiä.
Se on logaritminen asteikko, jossa oktaavi on jaettu 1200 osaan, joka tasaviritteisessä systeemissä tarkoittaa, että jokainen puolisävelaskel on 100 senttiä.

Tää systeemi toimii samanlaisena joka oktaavissa, päinvastoin kuin Herzit."
---------------------------------------------------
 
Tässä oli lainaus muualta. Minulla ei ole syytä epäillä asian oikeellisuutta, koska kirjoittajana on muusikko Baron. Hänellä vaikuttaa olevan laajat tiedot musiikista.
 
Eli siis nyt näyttää siltä että 100 centtiä on tuon viremittarin 50 %.
 
Toivottavasti joku lukee tämän sillä silmällä että oikaisee jos olen väärässä.
 
Alun perin tulin kertomaan että ostin toisssapäivänä koulun vanhan urkuharmoonin ja maksoin peräti 80 €.
 
Tähän sain hinnan tingittyä koska soitin ei ole vireessä. Muuten siisti ja Heikki Äijön mukaan ei kovin vanha, 50 - 60 luvulta.
 
Varmaan tämä pätevä haroomooneihin perehtynyt virittäjä Heikki Äijö saa pelin soimaan niin kuin kuuluukin.
 
Joskus varmaan käytän sitä hänen pajallaan Kangasa-alla, kun käyn kaverillani kylässä siellä päin.
 
Jos viritykseen ja huoltoon menee n. 300 €, en silti pidä kalliina. Tämä siksi että kuulemma huollon jälkeen hyvin soittelen 70 kymppiseksi asti, kun nyt olen 51.
 
Nyt näitä soittimia ei pidetä missään arvossa, mutta varmaan tulee aika jolloin niitä kaivataan ja missään ei ole.
 
Niin on käynyt monelle muullekin, esim. pappatunturille, Jawa moottoripyörille jne.
 
Itse pidän soittimen äänestä ja sen nostalgiasta.
 
Soittelin koskettimilla 90 luvun alussa sen verran, että muutama kappale meni puhtaasti, aika äkkiä näyttää sormet tottuvan ja palautuu se taso jossa oli.
 
Samoin kun nyt ymmärrän jo sen verran teoriaa että soinnut osaa heti paikan päällä rakentaa, eikä tarvi muuta kuin tarkistella varuiksi. Tosin onhan ne sitten hierottava päähän kiinni.
 
Lienee myös tuo kitaran soitto herkistää otetta muihinkin soittimiin.
 
Laulua harjoittelen edelleen tarkemmin vireessä olevalla Rolandilla, samoin kuin muutenkin sillä enemmän, ettei totu väärään vireeseen.
 
Suosittelen pelastamaan vielä soipasia harmooneja, kohta ne ovat menetetty.

Tähän harmoonihommaan sanoisin, että älä hanki. Saat epävireisen soittimen jota kukaan ei saa vireeseen.
 
Vaan jos haluat pitää sen päällä valokuvia, hanki toki :D Myös vaimoväki pitää mielellään kuivakukka-asetelmia sen päällä.
 
Ainoo kipale joka sillä onnistuu on 'Sika'

Tähän harmoonihommaan sanoisin, että älä hanki. Saat epävireisen soittimen jota kukaan ei saa vireeseen.
 
Vire on vain yksi suositus.
 
Jos kestää kuunnella Neil Youngin levyjä, kestää harmooninkin.
:-D

Tähän harmoonihommaan sanoisin, että älä hanki. Saat epävireisen soittimen jota kukaan ei saa vireeseen.
 
Vaan jos haluat pitää sen päällä valokuvia, hanki toki :D Myös vaimoväki pitää mielellään kuivakukka-asetelmia sen päällä.
 
Ainoo kipale joka sillä onnistuu on 'Sika'
 
Hoho, kyllä meillä onnistui ihan kelvosti yhden näytelmän musiikit sillä, kontrabasson ja alttoviulun kera. Hauska yksityiskohta oli huuliharppu, joka on polkuharmonin sukulaissoitin.
 
Ainiin, pari näytöstä on vielä jäljellä. Tervetuloa toteamaan onnistuuko muukin kuin Sika. :)

Neil Yong musiikissa luulen että tuo pieni epävire on ihan harkittu juttu. En tiedä jumaloinko ammattilaisuutta liikaa tällä teoriallani, mutta juuri tuo pieni epävire, tuntuu että täsmällisesti oikea epävire tekee Yangin rokista sitä karheaa ja koskettavaa mitä se on.
 
Kai tämä Ramones bändikin vuosien hieromisen jälkeen jo väkisinkin olisi soittanut paremmin???
 
Kertokaa tuosta epävire- musiikista jotakin mitä tiedätte.
 
Samoin minunkin harmooni tuossa vireessäkin soi aivan mahtavasti, laulunhan saa aina samaan skaalaan, jahka vielä sormeni tottuvat paremmin koskettimiin, on fiilis aivan toista kuin sähköisellä Rolandilla soitettu yläsäveletön sinus ääni.
 
Tosin kun tuon Rolandin kytkee stereoihin, tai soittaa kuulokkeilla, on myös kyllä mahtava saundi, mutta ei voita kaikessa harmoonia.
 
Kuten olen sanonut, vältän liikaa (tosin vaikeaa), kuulemasta tuota epävirettä, opintojeni häiriintymisen estämiseksi.