Lyriikka ›

Verse one
Kauan sitten, tuhat viissataa luvulla/
Kirkko väestölle, hyväksytty pakkopulla/
Kirkolla pulma, lutherille bulla/
Nooan arkissa tulva, maa nyt ja ennen julma/
ei ollu vapaata ajatteluu ei ihmisii yksilöinä/
aivojaan käyttäviä pidettiin ylitöinä/
tärkein lakikirja raamattu kaikille katekismus/
ei hallittu hallitus jota johtavana kristus/
Ja kun tunnisti likaisuuden omaks pääks, ruumiiks, ranteeks/
niin pystyi rahalla maksamaan syntinsä anteeks/
ja kamaluudet nykyäänkö kahenen psykopaatin toimesta/
miks olitte olemassa/ hei eeva irti siit omenasta!/
pedofiilipappi höylää rippileirillä/
loppuu happi/immenkalvon saa takas jeesusteipillä/
verisinä, sinisinä, pieksettyjä siedettävänä/
mut nouhätä, jumala rakastaa joka päivänä!!/
 
kertosäe:
Mitä tapahtui todellisuudelle/
kun tuli käyttöä, jumaluudelle/
Silmät sokenivat, kaikki pieleen meni/
aukesi sairas mieleni/
 
Mitä tapahtui todellisuudelle
tuli käyttöä aisteille kuudelle
Silmät sokenivat, katkesi kieleni
Aukeni sairas mieleni
 
Verse two
Paljon on tapahtunu, mullekki paljon sattunu/
Hautani yllä suu käy papil tietämät kenestä puhuu/ Miettii:
"Miksei sua innosta kun mä puhun kirkosta/
jos eroo kirkosta on kuin erois avioliitosta/
Anna elämälles arvoo anna kiitosta/
Älä pelaa jumalasi kanssa piilosta"/
Pitää normi puhettaan, välil kyttää minuuttii/
ei käytä adjektiivejä vaan käyttää attribuuttii/
Pitää suut kii, kalisee luutkin/
havisee puutkin, silti aivan niinku muutkin/
Vanhapieru, yliarvostettu joka kansan vaalis/
synty luostarissa ja nyt ikuses selibaatis/
Ei omaa elämää, joka sekka liian pyhä/
muuhun, herran edes hyvin pitää käyttäytyä/
se tuo sanoja suuhun, miten kastaa pirpana/
yksityisyyski tipotiessään sekö on nirvana/
 
Verse tree
Noustaan vastarintaan, Jumala nyljetään
Multaa tyhjään hautaan ja haudan päälle syljetään/
viimeiset sanat hiljaa uskovaiset itkekää
ennen niin sitkeää ei enää, jote miks elää/
jumala maasta, maan ja taivaan välille
kiirastulessa kuolemassa poikansa käsille/
Anto kaikkensa mutta ei se riittäny
raamatussa tilittäny eikä kansa kiittäny/
vaikka, maailma alle viikossa viittä vaille valmis
kauneutta alta päältä hehkutettii joka psalmis/
kansan sydämissä enää elävänä elämättä hiljaa
opetuslapset kapinoi, rukoilee ja siunaa
koska Herra menehty, kaikki voimavarat ehty/
mut miten vois tulla pahempaa kun kaikki paha on jo tehty/
silti perinteet jatkuu, joulu vielä valkeempana
mun paikka on helvetissä ja sitä alempana/
 
Kertsi

arvostelkaas.