Kitarat: soittaminen ›

Stereoraita on vain ääniraita, jossa on kaksi kanavaa, yleensä vasen ja oikea. Jos äänität yhdellä mikillä, joka hyvin todennäköisesti on monomikki, tuloksena on vain yksi erilainen kanava. Jos (ja kun siis) äänität stereoraidalle monomikillä, tuloksena on (kanavien lähteen valinnasta riippuen) jompi kumpi seuraavista skenaarioista:
1) toisella puolella on äänitettyä kitaraa, toisella puolella tyhjää
2) molemmilla puolilla on sama signaali
Se, kumpi on kyseessä, on äärimmäisen helppo tarkistaa katsomalla aaltomuotoa. :)
 
Kummassakin tapauksessa tuloksena on täsmälleen saman kuuloinen signaali kun lopputulosta kuunnellaan monona - paitsi tietty jos kummastakin kaiuttimesta tulee sama signaali, se kuulostaa (ja onkin) kovemmalta. Jos haluat "oikeasti stereon kuuloista" materiaalia, tarvitset kaksi mikkiä, stereomikin tai sitten soitat toisen oton ja panoroit sen eri puolelle kuin ensimmäisen oton. Kaikissa tapauksissa syntyyy oikeasti stereota materiaalia, erilaista kylläkin. Yleensä rockmusiikissa kyseessä on viimeksi mainittu tekniikka, jolloin tuloksena on "tuhdimpi" soundi, sillä vaikka miten yrität soittaa jonkun asian kahdesti peräkkäin samalla lailla, on niissä aina pientä heittoa vireessä ja timessä - pienet "inhimillisyydet" soitossa tuovat mukavaa eloa ja särmää lopputulokseen. Tätä kutsutaan musiikkipiireissä tuplaamiseksi: tuplataan äskeinen otto uudelle raidalle ja miksataan ne yhteen levittäen niitä tarvittaessa stereokuvassa toisistaan sopivan matkan päähän.
 
Tässä esimerkkipätkä, jokainen riffi on soitettu kahdesti ja toinen otto aina vasemmalla, toinen oikealla: http://mp3.jucciz.com/editiontube/rihvi.mp3
 
Lopuksi vinkki: äänitä kitarat aina monoraidoille, ellei mukana ole pakollisia stereoefektejä, äläkä välttämättä edes silloin - steroraidat ovat hyvä idea korkeintaan alun alkaenkin stereona soiville soittimille (esim. sähköpianot). Edes stereona "ajateltavia" asioita, kuten rumpujen tilamikkejä, flyygeliä yms. ei aina silti äänitetä stereoraidalle vaan mieluummin kahdelle monoraidalle, jolloin niiden käsittely toisistaan riippumatta on jouhevampaa. Toki äänitysohjelmissa stereon ja "tuplamonon" välillä palloilukin on helppoa ja nopeaa ja eri koulukunnat tykkäävät eri asioista.