Yleistä keskustelua musiikista ›

Osaan, housetanssia jne kaikennäköstä pientä. Veli kuuluu näihin tämän maan hiukkasen parempiin tanssijoihin ni sieltä sitten oppii.
 
E: mun mielest vanhat taas oli perkeleen siisti kokemus! Oli viel tanssijagigukin parina ni ei muuta kun parketteja viiltelemään.

Mites arvon muusikot te suhtaudutte tanssimiseen.
 
En ole muusikko, mutta suhtaudun erittäin myönteisesti. Todella rentouttavaa ja veret liikkeelle panevaa toimintaa, varsinkin jos partnerin kanssa löytyy yhteinen taimi. Muusikoilla taitaa yleisesti ottaen olla joku kummallinen myötäsyntyinen vamma tanssimisen suhteen. Lieneekö joku uskottavuusjuttu tai jotain pikkusieluisuutta..

Tottakai osaan. En tosin osaa soittaa.
 
Noh, jos totta puhutaan niin eihän nää nykypäivän diskojytät oo ku pientä steppailua ja hytkymistä. Vaikken mä taida ihan toivoton olla missään tanssissa kuhan vaan ottaa rennosti (eikä ole ämpäri päässä).

Wanhojen kurssiahan tässä käydään ja ainakin toistaiseksi olen kokenut tanssimisen varsin myönteisenä. Huumorilla siellä kaikki muutkin on ja nauraa pitää omille mokilleen. Turhaa on nillittää jostain Wanhojen perinteen natsistisen konservatiivisesta figuurista, ei sinne ole pakko mennä, jos ei halua! :-)
 
Tanssijahan minä en ole, rytmitaju muutenkin tippui sinne kaivoon pari kesää sitten. Vanhat perinteikkäät tanssit on ihan ok, kunhan on aikaa opetella ja pari mielenkiintoinen. Mihinkään viikonlopun tansseihin tai diskojumputukseen meikää ei kyllä saa juottamatta tynnyrillistä CH3CHO:ta.

Ikävä kyllä en osaa, ja kyseessä ei siis ole sisäinen blokki, vaan kun tarpeeksi moni hyväkin ystävä tai jopa oma puoliso hymyilee säälivästi tai kauhuissaan toivoo mut pois parketilta, niin kyllähän sen oppii, ettei pidä mennä sinne hiihtämään.
 
Jotenkin ei tää neliraajamotoriikka sovellu edes häävalssin läpiluistelemiseen ilman että herättää kauhua kanssaihmisissä. Muutenhan musiikin tahdissa liikkuminen on kivaa ja varsinkin soittaessa ihan luontaistakin.

Osaan tanssia progea viikset hulmuten, en muuta.

Lukion vanhojen tanssit olivat kyllä meikäläisen boikottilistalla, koska ovat tylsän muodollinen ja konservatiivinen tapahtuma.
 
Samapa juttu minullakin.
 
Tanssiminen on hyvän partnerin kanssa mukavaa, mutta juuri vanhojen tanssien tapaiset kökköstelyt on kamalia. :P Muutenkin tosin kieltäydyn käytännössä kaikissa tanssitilaisuuksissa tanssimasta, eikä sillä ole mitään tekemistä rytmitajun tai tanssitaidon kanssa.
 
Disco- ja sen sellaisia soolotansseja en osaa sitten ollenkaan.

Tanssiminen on hyvän partnerin kanssa mukavaa, mutta juuri vanhojen tanssien tapaiset kökköstelyt on kamalia. :P
 
On se kökköstelyä jos siihen suhtautuu sillä tavalla. Mä muistan aikanaan pitänen kyllä siitä. :-)

Musiikkiteatteria opiskellessa päätyi luonnollisesti opiskelemaan tanssiakin. Siltä pohjalta tanssitaidot lienee ehkä keskimääräistä paremmat, mutta eipä tuo millään mittarilla ole vahvinta osa-aluettani, jos ajatellaan ihan esiintymistä - valssin pyörähtely onnistuu kyllä tarvittaessa hyvin. Ajatellessa tanssia laajemmin esim. jazztanssi ei ollut ollenkaan mun laji, ja musikaaleissa koreografioiden opiskelu vaatii aina enemmän duunia kuin moni muu asia. Toisaalta sitten esim. tanssi-improvisaatiosta pystyin nauttimaan huomattavasti enemmän.

En tykkää tanssimisesta, joten ei oo tullu koskaan kunnolla opeteltuakaan. Ja sitä humalassa heilumista ei tietenkään lasketa tanssimiseks. Mut sillonkin meen tanssilattialle yleensä vaan jos joku mut sinne puoliväkisin raahaa, mitä on kyllä sattunut oikeestaan yllättävänkin usein. Mut semmonen vaivautunu olo mulle siitä vaan tulee yleensä, diskohötkyilystä vielä enemmän ku jostain "vanhanaikasesta" paritanssista. Ei oo vaan mun juttuja sit vissiin...

Ei oikein luonnistu, soitonharrastajana sitä ehkä seuraa musiikkia liiankin tarkasti jolloin tanssista tulee varsin epäsoljuvaa. En tosin osaa askelkuvioitakaan että se siitä.

Suomalaisilla miehillä taitaa yleisesti ottaen olla joku kummallinen myötäsyntyinen vamma tanssimisen suhteen.
 
Minä kun en ole mikään äijjä, niin musta tanssiminen on aivan mahtavaa puuhaa - siis sellainen free-tanssi - tarkat koreografiat eivät oikein nappaa. Ehkä tärkein asia tanssimisesta nauttimisessa on sen asian unohtaminen, että joku saattaa katsella menoasi. Siinä kun onnistuu, niin fyysinen ja henkinen nautinto on taattu. Monasti parempaa kuin seksi.
 
Kuka muuten muistaa vielä sketsin: suomalainen - sinulla on rytmi veressä!

Minä kun en ole mikään äijjä, niin musta tanssiminen on aivan mahtavaa puuhaa
 
Joo en minäkään, silti tanssimisessa mättää joku. Noi äijjät taitaa olla just niitä tyyppejä, jotka huutelee naiseks, repii mun hienot kymmenen sentin korvarenkaat korvista ja meinaa viedä hiukset mennessään.
 
Lisäys: Niin joo, ja sen jälkeen meinaa vielä käydä kunnolla väkivaltaseks. Naistenhakkaajia siis.

On kyllä ihmisiä, joiden ei pitäisi julkisella paikalla laulaa ja ihmisiä joiden ei pitäisi julkisella paikalla tanssia.
Itse olen jo rikkonut ensimmäistä sääntöä, mutta olen sen verran armelias että selvinpäin jätän toisen tabun rauhaan.
Tuskin nyt äijätkään itse tanssia pidä pahana ilmiönä - Suomimies on vain sellainen, että välttää pienintäkin riskiä tulla nolatuksi. Jos alkaa tanssia, niin opettelee salaa maakuntasarjan mestariksi ja sitten vasta pistää näyttäen.

Suomimies on vain sellainen, että välttää pienintäkin riskiä tulla nolatuksi.
 
Tuo taitaa muuten olla ilmiö, joka ei todellakaan rajoitu vaan tanssimiseen. Epäilenpä, että nolatuksi tulemisen pelko on yksi niitä asioita, joiden vuoksi liian monen suomimiehen elämä typistyy puolivillaiseksi jurottamiseksi: "Kyllähän määkin jos...."

Tuo taitaa muuten olla ilmiö, joka ei todellakaan rajoitu vaan tanssimiseen. Epäilenpä, että nolatuksi tulemisen pelko on yksi niitä asioita, joiden vuoksi liian monen suomimiehen elämä typistyy puolivillaiseksi jurottamiseksi: "Kyllähän määkin jos...."
 
Totta joka sana. Aasiassahan nolatuksi joutuminen on tunnetusti vielä vakavampi asia. Välillä tulee työn puolesta palaveroitua alueella, ja jos esim. jossain listassa on virhe, seuraa puolen tunnin huuto-/syyttely-/todistelukohtaus, kunnes saadaan todistettua se meidän syyksi, vaikka alun perinkin oltaisiin valmiita myöntämään moinen vakava rikkoumus. Suomessa asia kuitattaisiin tyyliin "oho, näkyypäs olevan virhe, no laitetaan kuntoon, ja mitäs seuraavaksi..."
 
Joissain lajeissa, kuten tanssiessa sitä helposti luulee että kaikki tuijottavat ja seuraavat, osaako tuo. Todellisuudessa varsin harvaa kiinnostaa.

Lasketaanko rokkikeikoilla epämääräinen heiluminen ja pomppiminen tanssiksi? ;)
 
Nojoo, osaan mä kai just valssia tanssia, siihen taitaakin jäädä, samoin kuin kiinnostus.

En osaa tanssia. Mutta osaan istua yksin pöydässä juomassa kaljaa, kun muut tanssivat. Eikös se ole melkein yhtä hyvä?
 
No toisaalta en kyllä varsinaisesti ole muusikkokaan :)

En tosiaan. Heikko puoleni tosiaan. Ennoo tanssinu muualla ku vanhojen tansseissa. Enkä tanssi ku oon niin paska.