Klassinen ›

Kunnioittavimmin: Eräs HS:n musiikkiarvostelija
kirjoitti 21.12. 1991 kyseisen lehden levyarvostelusivun artikkelissa Complete Mozart Editionista mm. seuraavaa: "Monia (Mozartin) messuja kahlitsee Salzburgin ajan henkinen ahtaus, mutta niistä huokuu myös ihmeen sujuva rutiini, joka on kuin sormiharjoitusta tulevaa varten". Joutuu kysymään että mitäköhän tämmöisellä "tulevaa varten"-ilmaisulla mahdetaan oikein tarkoittaa, Mozart kun sävelsi ainoastaan yhden "suuren" laajamuotoisen kirkkomusiikkiteoksen Wienin vuosinaan ja sekin jäi keskeneräiseksi, c-mollimessu KV 417a, joka kaiken lisäksi esitettiin Salzburgissa 26. 10. 1783 tuntemattomalla tavalla täydennettynä.
 
Mutta jos "sormiharjoitukset" ovat taiteellisesti niin merkittäviä, että jättävät varjoonsa Mozartin viimeisenä elinvuonnaan "luomisvoimansa valtavassa palossa"
Wienissä säveltämän viimeisen laajamuotoisen torsoksi jääneen Requieminkin, kuten suuresti "epäilen", vaikka edellä mainittua, kuten tunnettua, yleisesti pidetäänkin säveltäjän kahden merkittävimmän kirkkomusiikkiteoksen joukkoon itseoikeutetusti kuuluvana, niin mikäs silloin on tällaista kyseenalaista kunniamainintaa kuin "sormiharjoitus" käyttäessä Mozartin varhaisista messusävellyksistä, etenkin kun CME:n laatijat ovat nähneet niin paljon vaivaa, että ovat jättäneet "kokonaislevytyksestään" pois kummankin Mozartin kahdesta varsinaisesta tätä käyttötarkoitusta varten nimenomaisesti säveltämästä "teoksesta", sormi-ja lauluharjoituskappaleesta, jälkimmäisen kohdalla vokaliisi, eli Solfeesit KV 393 (Allegro-Adagio-Allegro-Esercizj-Andante) "sormiharjoituksia lauluäänelle" vaimolleen Konstanzelle ja sormiharjoitukset klaveerille KV 626/48, jotka ainakin Duo Crommelynck on levyttänyt Claves-merkille.
 
Epäselväksi solfeesien KV 393 kohdalla jää ainoastaan se, onko kysymys pelkillä vokaaleilla vai solmisaatiotavuilla esitettävistä lauluharjoituksista?

Ovat. niinkuin me kaikki muutkin.
 
Se on kuulemma "taideammateista" vähiten arvostettu, vaikkakin hyvin palkattu toimi.Säveltäjän ammatti taitaa olla arvostetuin, niin että ei muuta kuin säveltelemään.

Niin, kriitikkona olemisen vaikeus on kyllä rinnastettavissa muusikkona olemisen vaikeuteen ainakin jollain tasolla. Kukaan ei ole koskaan täysin tyytyväinen siihen mitä teit, tai olisi ainakin itse tehnyt jotakin toisin, ja (valta?)osa yleisöstä saa suurinta mielihyvää virheidesi havainnoinnista. Kriitikolle vain maksetaan kunnolla.
 
Kaikki kunnia työhönsä vakavasti suhtautuville kriitikoille.

Niin, kriitikkona olemisen vaikeus on kyllä rinnastettavissa muusikkona olemisen vaikeuteen ainakin jollain tasolla. Kukaan ei ole koskaan täysin tyytyväinen siihen mitä teit, tai olisi ainakin itse tehnyt jotakin toisin, ja (valta?)osa yleisöstä saa suurinta mielihyvää virheidesi havainnoinnista. Kriitikolle vain maksetaan kunnolla.
 
Kaikki kunnia työhönsä vakavasti suhtautuville kriitikoille.
 
Kyllä, varmasti olet oikeassa, mutta mikä vielä merkitsevämpää Mozartin varhaisia messuja koskevan "sävelletty-tulevaa-varten"-teesin kumoamisen kannalta, on ottaa huomioon, että Mozartin suurin kirkkomusiikkiteos, keskeneräinen c-mollimessu vuodelta 1783 KV 417a on tietyllä tapaa kaiken lisäksi hyvin taaksepäin katsova teos lajissaan; "Mozart kun päätyi sitä säveltäessään barokin traditioon kuuluvaan kantaattityyppiseen messuun, joka ei missään nimessä ollut ajanmukaista 1780-luvun puolivälissä, niin että kyseisen sävellyksen kohdalla mistään eteenpäinkatsomisesta tuskin voi edes puhua. Tämän huomioon ottaen Mozartin varhaiset messut siis olivat pikemminkin, jos tällaista ilmaisua haluaa käyttää, "sormiharjoitukseksi" menneisyyttä tai menneiden kirkkomusiikin muotojen uudelleen elvyttämistä varten sävellettyjä, eivät suinkaan "tulevaa varten" muuten kuin puhtaasti kronologisessa mielessä. Itse asiassa ne ovat radikaalimpia, eivät ainoastaan lyhyydessään missa longaa KV 246a ja missa solemnista KV 47a lukuunottamatta, vaan myös sävellystyylinsä homofonisuudessa, ja näin ollen satsiteknisesti huomattavasti avantgardistisempia messutekstiin sävellettyjä liturgisia teoksia kuin "tuleva" suuri c-mollimessu KV 427=417a ajatellen esim. Qui tolliksen 8-äänistä polyfoniakudosta g-mollissa, Gloria-osan päätösfuugaa tai fuugamuotoista Osanna in exelcis-taitetta.
 
Mainitussa Complete Mozart Editionia koskevassa levyarvosteluartikkelissa "Mozart ei nyhjäissyt tyhjästä" lisäksi mm. todetaan: " Mozartin mestariteokset tiedetään, kokonaislevytys (?) ei tuo niihin mitään uutta. Vaikka Mozart olikin ihmelapsi ja jo poikasena pelottavan varma "matkimaan" suuria asioita, on turha vaatia hänen varhaisille sävellyksilleen mestariteoksen titteliä". Siis älkäämme vaatiko mestariteoksen titteliä requiemillekaan, joka on mielestäni huonompi sävellys kuin 12-ja 13-vuotiaan poikasen säveltämät Orpokoti-ja Dominicusmessut taikka ooppera La Finta Semplice.
 
Ja mitä tuohon mainintaan kokonaislevytyksestä tulee, niin pidän vähintäänkin kummeksuttavana, että niin monia Köchelin luetteloon sisältyviä kirkkomusiikkiteoksia on CME:stä jätetty sen suurempia tunnonvaivoja kärsimättä kylmästi sivuun, etupäässä monia Kyrien katkelmia, myös 1 valmis KV 166f sekä 2 keskeneräistä messua KV 115 ja KV 116, jotka saattavat olla, lähinnä tyylillisten seikkojen perusteella, Mozartin harjoitustöihin liittyviä sovituksia tai kopioita jonkin tuntemattoman säveltäjän varhaisemmista messuista, sekä muutama muu lyhyempi teos. Kuitenkin mukaan sisällytetyistä 7 Kyriestäkin 2, KV 90 ja 91, ovat epäaitoja tai ainoastaan Mozartin sovituksia tai kopioita muiden, mahd. Michael Haydnin tai Eberlin sävellyksistä, niin että se siitä logiikasta.

Niin, kriitikkona olemisen vaikeus on kyllä rinnastettavissa muusikkona olemisen vaikeuteen ainakin jollain tasolla. Kukaan ei ole koskaan täysin tyytyväinen siihen mitä teit, tai olisi ainakin itse tehnyt jotakin toisin, ja (valta?)osa yleisöstä saa suurinta mielihyvää virheidesi havainnoinnista. Kriitikolle vain maksetaan kunnolla.
 
Kaikki kunnia työhönsä vakavasti suhtautuville kriitikoille.
 
Eräässä Yle ykkösen radio-ohjelmassa ohjelman juontaja totesi taannoin, että kriitikot ovat epäonnistuneita taiteilijoita. Pitäneekö sitten paikkansa tai ei, mene ja tiedä. En aio ottaa siihen kantaa, eikä siteeraamallani erään keskusteluohjelman juontajan esittämällä kannanotolla ole mitään tekemistä edellä siteeraamieni mahd. joidenkin kriitikkojen esittämien lausumien kanssa.

"Kukaan ei ole pystyttänyt kriitikolle patsasta." -Jean Sibelius

"Kukaan ei ole pystyttänyt kriitikolle patsasta." -Jean Sibelius
 
Minä kylläkin valitsisin tarkkaan sanani jos minut joku lehteen kirjoittamaan palkkaisi. Mieluummin sanoisin "kiitos ei" ja kieltäytyisin kunniasta.