Laulaminen ›

Tulevana laulupedagogina luin oikein ilolla Keppimiehen kirjoitusta. Hyviä ajatuksia.
 
Lisäisin vielä pienen tarkennuksen laulun "suunnasta", jota kirjoitus tavallaan sivusi. Joillakin laulajilla on hieman vääristynyt käsitys laulun suunnasta, eli jos ajattelee laulamisen kulkeutuvan itsestä (suusta) ulospäin, mennään helposti virhetoimintoihin, liian paineiseen laulamiseen. Tällöin laulaminen muuttuu huutamiseksi. Sen sijaan oikea ajatus suunnasta on, että energian pitäisi mennä sisäänpäin.
 
Kuulostaa kovin mystifioidulta, mutta monille se suunnan ajatus (sisäänpäin, ei ulospäin), on muuttanut merkittävästi laulua terveellisempään suuntaan ja se tuo lauluun lisää volyymiä. Legato liittyy myös tähän "suunta-ajatteluun" ja legaton tärkeys on myös hyvä huomio Keppimieheltä. Suunta-ajatus vain häiriintyy helposti siitä, että kun jokainen kuitenkin laulaa yleisölle ("ulospäin"), joten aluksi voi olla vaikea yhdistää ajatus sisäänpäin virtaavasta energiasta, mutta että kuitenkin lauletaan yleisölle. Suunta-ajatuksessa kyse on siis pelkästään mielikuvasta, mutta se on hassua, miten se toimii.

Tulevana laulupedagogina luin oikein ilolla Keppimiehen kirjoitusta. Hyviä ajatuksia.
 
Suhteellisen vähän aikaa laulua harrastaneena luin tämän ilolla :)
 
Lisäisin vielä pienen tarkennuksen laulun "suunnasta", jota kirjoitus tavallaan sivusi. Joillakin laulajilla on hieman vääristynyt käsitys laulun suunnasta, eli jos ajattelee laulamisen kulkeutuvan itsestä (suusta) ulospäin, mennään helposti virhetoimintoihin, liian paineiseen laulamiseen. Tällöin laulaminen muuttuu huutamiseksi. Sen sijaan oikea ajatus suunnasta on, että energian pitäisi mennä sisäänpäin.
 
Kuulostaa kovin mystifioidulta, mutta monille se suunnan ajatus (sisäänpäin, ei ulospäin), on muuttanut merkittävästi laulua terveellisempään suuntaan ja se tuo lauluun lisää volyymiä. Legato liittyy myös tähän "suunta-ajatteluun" ja legaton tärkeys on myös hyvä huomio Keppimieheltä. Suunta-ajatus vain häiriintyy helposti siitä, että kun jokainen kuitenkin laulaa yleisölle ("ulospäin"), joten aluksi voi olla vaikea yhdistää ajatus sisäänpäin virtaavasta energiasta, mutta että kuitenkin lauletaan yleisölle. Suunta-ajatuksessa kyse on siis pelkästään mielikuvasta, mutta se on hassua, miten se toimii.
 
Joo tästä on kans opettaja puhunut ja oon ite huomannut, että ajatus "sisäänpäin" laulamisesta ehkäisee juuri sitä ylipuskemista ja saa äänen soimaan paremmin.

Äh.. En sano mitään. Ajatus oli vain jotenkin, että ei pitäisi liikaa ajatella suoritustaan, vaan suorittaa ajatuksella.
 
En vaan osaa muotoilla.

Jep, ihan sama vaikka osais analysoida joka millisekunnin jos ei osaa oikeesti tehdä sitä asiaa :D
 

 
Äh.. En sano mitään. Ajatus oli vain jotenkin, että ei pitäisi liikaa ajatella suoritustaan, vaan suorittaa ajatuksella.
 
En vaan osaa muotoilla.

Tulevana laulupedagogina luin oikein ilolla Keppimiehen kirjoitusta. Hyviä ajatuksia.
 
Lisäisin vielä pienen tarkennuksen laulun "suunnasta", jota kirjoitus tavallaan sivusi. Joillakin laulajilla on hieman vääristynyt käsitys laulun suunnasta, eli jos ajattelee laulamisen kulkeutuvan itsestä (suusta) ulospäin, mennään helposti virhetoimintoihin, liian paineiseen laulamiseen. Tällöin laulaminen muuttuu huutamiseksi. Sen sijaan oikea ajatus suunnasta on, että energian pitäisi mennä sisäänpäin.
 
Kuulostaa kovin mystifioidulta, mutta monille se suunnan ajatus (sisäänpäin, ei ulospäin), on muuttanut merkittävästi laulua terveellisempään suuntaan ja se tuo lauluun lisää volyymiä. Legato liittyy myös tähän "suunta-ajatteluun" ja legaton tärkeys on myös hyvä huomio Keppimieheltä. Suunta-ajatus vain häiriintyy helposti siitä, että kun jokainen kuitenkin laulaa yleisölle ("ulospäin"), joten aluksi voi olla vaikea yhdistää ajatus sisäänpäin virtaavasta energiasta, mutta että kuitenkin lauletaan yleisölle. Suunta-ajatuksessa kyse on siis pelkästään mielikuvasta, mutta se on hassua, miten se toimii.
 
Tota oikeeta ajatusta suunnasta voi yrittää saada vaikka kuvitella että nojaa vähän taaksepäin ku laulaa, tai sit kuvittelemalla että vetää semmosta raskasta köyttä käsillä samalla ku laulaa. Tai sit yrittää kelata et se laulu on vähän niinku hengityksen jatke, että hengityksen loputtua kun laulu alkaa niin "mikään ei muutu" kehossa, tai sillai.
 
Itekki vasta tota vähän opettelen. Mulla suurempi ongelma, mikä tosin liittyy tohon, on että intensiteetti meinaa laskea aina samalla kun laulu melodia menee alaspäin. Sitä koitan jollain mielikuvilla korjailla.

Klassinen opetus auttaa asiaa. Pop-laulu opetus taas tuskin.
 
Rohkenen olla sitä mieltä, että mikäli ei-klassisen laulun opettaja on pätevä, se auttaa yhtä lailla kuin klassinen, ja jopa enemmän, jos ei aio koskaan klassiseksi laulajaksi suuntautua. Mutta kuten monessa keskustelussa on tullut ilmi, päteviä ei-klassisen laulun opettajia on valitettavan vähän vielä "markkinoilla" koska ala on niin nuori. Silloin hyvä klassinen on parempi kuin ei mitään. Kuitenkin, selkeästi profiloituneen laulutekniikan opiskeluun kuuluu myös oppia tietyt tyylipiirteet, ja let's be honest, monet klassisen laulun tyylipiirteet eivät kuulosta hyviltä ei-klassisessa musiikissa - ja toisinpäin. Niitä selkärankaan uponneita tyyliseikkoja onkin sitten vaikeampi kitkeä pois "tyylinvaihdoksen" tullessa eteen.
 
Anyhow, hienoa että olet löytänyt opettajan/menetelmän josta on sinulle hyötyä ja joka auttaa tulemaan sinua siksi mitä haluat :)