Yleistä keskustelua musiikista ›

Tuntuupas typerältä laittaa tänne tällainen keskustelunaihe, muttamutta..
Haluaisin kysyä teiltä muilta muusikoilta, voitteko kuvitella seurustelevanne henkilön kanssa joka ei itse tiedä musiikista mitään. Musiikki on varmasti iso osa nimittäis teistä jokaista!
 
Kysymys pomppasi mieleeni oman tilanteeni takia. Olen kauan ja akiivisesti harrastanut musiikkia, ja se on esillä jokapäiväisessä elämässäni (on paljon keikkaa, bändejä, orkestereja ja opiskelua musiikin saralla) On vaikea kuvitella seurustelevansa ihmisen kanssa joka ei ymmärtäisi musiikkia (ts. ei olisi itse sitä harrastanut) tuntuu ettei hän voi sitten koskaan ymmärtää minua kokonaisuudessaan.
 
Mitä mieltä te muut olette? Onko omakohtaisia kokemuksia ja miten yhteiselo musiikista tietämättömän kanssa on onnistunut?

Niin, ei tää nyt ihan tänne kuulu, mutta kyllä voisin ajatella seurustelevani semmosen henkilön kanssa. Itse asiassa semmonen henkilö omaisi varmasti aivan toisenlaisen musiikkimaun ja se vois avartaa mun omaa suhdetta musiikkiin. Eikä siinä nyt niin kovin kauan mene kun selvittää sille toiselle, kuinka tärkeä osa musiikki on itseä.
 
Mutta jos ajattelen asiaa toisinpäin, semmonen tyttö, joka olisi musikaalinen ja harrastaisi musiikkia, olisi paljon kiinnostavampi ja miellyttävämpi :P Fantasioin yhteisistä, intiimeistä jameista. Olisi enemmän jaettavaa yhdessä.

Kyllähän se yhteiselo musiikista "tietämättömänkin" kanssa varmaan onnistuisi, jos muuten natsaisi hyvin. Mutta luulisinpa kumminkin että se kuuluisa samalla aaltopituudella oleminen voisi olla erittäinkin hakusessa, mikäli toinen osapuoli ei olisi mitenkään taiteellisesti orientoitunut.

Toisaalta voisi olla hyvä, että seurustelukumppania ei kiinnostaisi tuon taivaallista musisointi. Silloin siitä hommasta vois päästä ihan oikeesti ainakin pieneksi hetkeksi irti.

Mulla ainakin tyttöystävä on sanonut että on oppinut kuuntelemaan musiikkia ihan uudelta kantilta, koska höpötän aina kaikkea mahdollista..
 
Meidän suhdetta ei ainakaan ole jäädyttänyt..

Niin no, miksei se toimi, kunhan muistaa että puhuu sille ihmiselle sitten muutakin kuin Slayerin kitarasooloista/Mozartin etydeistä.

Toisaalta, joku omaan musiikkimakuunsa äärimmäisen kiintynyt, musikaalisten taitojensa kehittämiseen ja musiikkielämyksiin kyllästynyt tiukkalinjainen (musikaalisesti) ja ärhäkäs tätikään ei olisi kaikkein kivointa tahi hedelmällisintä seuraa.

Itsellä oli jonkun asteen suhde tuossa ihmisen kanssa jolle musiikki ei käytännössä merkinnyt mitään muuta kuin radiosta tulevia ääniä. Jonkin aikaa oli ihan kivaa, mutta loppujen lopuksi koko yhteys kuoli nopeasti sillä minun ajatusmaailma pyörii hyvin pitkälti musiikin ympärillä (hyvässä ja pahassa) ja toiselle tämä ei merkinnyt juuri mitään. Vaikka vastapuolta arvostankin ja pidän hänestä niin varsinainen parisuhde ei tässä tapauksessa tulisi toimimaan alkuunsakkaan.
 
Sellaista. Tapauskohtaista.

Jos on tarpeeksi halua niin ihan varmaan. Mulla on eräs naispuolinen kaveri jota en koskaan ole oikein ymmärtänyt siinä suhteessa ettei se ole mistään musiikista millään tapaa kiinnostunut. Tai ainakin sille vaikuttaa. Mietin joskus voisinko seurustella sen kanssa jos sillä ei ole minkäänlaista kiinnostusta musaan ja mulle se on miltei koko elämä. Mutta se nyt tietty oli vain ajatustasolla ja kysymys ei ole mistään elämäni naisesta. Kuka väittää että järki on siinä vaiheessa pelissä kun on oikeasti parin valinnasta kysymys?

Kylläe menis kuha se ei kuuntelis hirveen paskaa musaa.

Ei se minua haittaisi, mutta itse elän niin tässä maailmassani, että sen ymmärtämiseen tarvitaan pakostakin toinen muusikko ;)

Tuskin haittaisi jos muuten olis natsannu asiat kohdalleen. Se, miten todennäköistä tuo on, on taas eri juttu koska retkahdan useimmin jollain tavalla taiteellisiin persooniin. Mut en mikään henkeen ja vereen -übermuusikko toisaalta olekaan. Wannabe-taiteilija pikemmin. Jotta näin.

Niin, ei tää nyt ihan tänne kuulu, mutta kyllä voisin ajatella seurustelevani semmosen henkilön kanssa. Itse asiassa semmonen henkilö omaisi varmasti aivan toisenlaisen musiikkimaun ja se vois avartaa mun omaa suhdetta musiikkiin. Eikä siinä nyt niin kovin kauan mene kun selvittää sille toiselle, kuinka tärkeä osa musiikki on itseä.
 
Heh heh. Noin voisi luulla, mutta entäs jos sitä toisenlaista musiikkimakua ei olekaan, on vain tiesmitä-soittolistahälinää ja päivänhittejä, eivätkä ne edes merkitse mitään. Pahimmassa tapauksessa musiikin kuuntelu (soittamisesta nyt puhumattakaan) kielletään kotona kokonaan, ja automatkat muuttuvat helvetiksi puolison vaihtaessa koko ajan radiokanavaa vaikka sieltä tulisi juuri se mielestäsi maailman hienoin biisi.
 
Musiikista kiinnostumaton ja luovaa työtä ymmärtämätön ihminen saattaa myös esimerkiksi vaatia että "työstä kuuluu työn ääni" kuten isoäitini joka hahmotti kaikki työt halonhakkuuna tai ojankaivamisena, siinä määrin että kirjailijamiehensä joutui rakentamaan puusta erityisen poljettavan "kopistimen" saadakseen kirjoittaa. Niin kauan kuin ääni kuului, hyvä, työ oli käynnissä.
 
Ihmiselle joka ei ymmärrä luovaa työtä, luovuus on jotenkin mystinen asia jota voi tai ei voi hyödyntää. Törmäyksiä tulee väistämättä älykkäänkin ihmisen kanssa. Asioiden selittäminen johtaa oman ammatin kuvaamiseen jonkinlaisena alkuasukkaiden noitamiehen virkana, mystisten tapahtumien alkuunsaattajana.
 
Eli kannattaa tosiaan miettiä, mikäli luovuus on itselle sekä elinehto että elinkeino.
 
Mutta harvallepa on.

Ihmiselle joka ei ymmärrä luovaa työtä, luovuus on jotenkin mystinen asia jota voi tai ei voi hyödyntää. Törmäyksiä tulee väistämättä älykkäänkin ihmisen kanssa. Asioiden selittäminen johtaa oman ammatin kuvaamiseen jonkinlaisena alkuasukkaiden noitamiehen virkana, mystisten tapahtumien alkuunsaattajana.
 
Eli kannattaa tosiaan miettiä, mikäli luovuus on itselle sekä elinehto että elinkeino.
 
Mutta harvallepa on.
 
Ymmärtää tai ei, paikka meille on kaikille.

Ymmärtää tai ei, paikka meille on kaikille.
 
Joo, mutta ei välttämättä samassa nipussa.
 
"Meitä on moneen junaan, ja Toropaisen muori kolmastoista." Kahta kansanviisautta yhdistellen.

Joo, mutta ei välttämättä samassa nipussa.
 
"Meitä on moneen junaan, ja Toropaisen muori kolmastoista."
 
Tää on just se sun ja mun ero...mulle kaikki on vaan ihmisiä.

Tää on just se sun ja mun ero...mulle kaikki on vaan ihmisiä.
 
Mitähän sä nyt mahdat tarkoittaa?
 
Jos sä olet laktoosi-intolerantti, sä et juo maitoa. Jos sulla on sydänvika, sä et mee kummitusjunaan. Jos sä teet työtä aivoilla, sä et mee lobotomiaan.
 
Niinku
:-D

Kyllä ne lätkäjätkät on niin kaukana asennemaailmaltaan minusta, että kyl niitä musiikista kiinnostuneita ihmisiä yleensä kattelee ja niihin tutustuu. Ihailen sellaisia miehiä, joilla on joku suuri intohimo johonkin musiikkiin. Ainahan nainen etsii parempaa kuin itse on... kun taas miehelle taas oma ylemmyydentunne tuntuu olevan tärkeämpää.

Vaikea kuvitella, että ainakaan seurustelisin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei edes kuuntele musiikkia, paitsi jossain autossa radiota...
 
On kiva käydä keikoilla tyttöystävän kanssa :)