Yleistä keskustelua musiikista ›

siis nyt n jo hetken aikaa vituttanu, ja raaksti.
musateollisuus on menossa päin persettä ja pahasti, johtuuko se sitte piratismista vai mistä että levy lafkat santsaa kaikki rahansa britney spierssin kaltasiin tusina tähtiin jotka myy varmasti ja paljo, tai muuten vaan rahan ahneet levypomot haluaa miljoonia.

pelottaa että hyvät bändit ei enää pääse pinnalle, tai omaperäiset. kaikki hautautuu massan alle ja se ei ole hyvä.


grrr taidan lähtee dokaamaan ku alko taas vitutus kasvamaan aika suuriin atmosfrääreihin

Nopea raha on tän päivän sana, ja sitä Britney edustaa.

Jaa, jaa. Omasta mielestäni musiikin tila on parempi, kuin joskus 90-luvulla. Listoilla näkyy raskaampaa ja rokimpaa musaa (numetal, garage) ja valtavirtapopissakin on hyviä juttuja (Justin Timberlake, Robbie Williams). Suomessakin hevibändit menestyy hyvin ja pikkubändit ovat raskaalla työllä saaneet huomiota (Don Johnsson Big Band, Soul Captain Band). Mieluummin kuuntelen Britneytä kuin Captain Jackia.

Sama täällä. Luulin jo löytäneeni rauhan sielulleni, mutta kun tuo koneisto tuntuu tekevän kaikkensa ajaakseen tällaisen poloisen soittajan hulluuden partaalle. Sinkkulistan kärjessä:

Raimssi
Ripsipiirakka
Pikku-G
Pizza Enrico
?????????????????????????????????????????????

Tuntuu, että ainakaan isommilla levy-yhtiöillä ei ole mitään "aatteellista" tai "taiteellista" kunnianhimoa tai missiota. Siis ei mitään. Ainoastaan tuijotetaan rahaa ja miten saisi mahdollisimman nopeasti kaikki irti jostain lyhytikäisestä buumista. Ainakin mua hävettäis perkeleesti siirtyä muusikosta tuollaisen levy-yhtiön leipiin. Itse ainakin yrittäisin saada minua kiinnostavia asioita läpi. Ymmärrän, että lapset ovat se suurin kohdeyleisö ja lapsille on omat markkinansa, mutta voisihan siinäkin olla mukana jotain suodatinta ja sanotaanko nyt sivistyksellistä/kasvatuksellista aspektia. No...toisaalta lapsiahan nuo artistitkin ovat, mutta kun niillekin pistetään aika lailla sanoja suuhun. Ei tuo aivan viatonta touhua ole. Äähh, ei jaksa.

Kyllä mä luullakseni oon jollakin tavalla hyväksynyt nämä kuviot sellaisena kuin ne ovat ja pusken vaan kärsivällisenä päätä seinään, mutta kun se vaan on joskus niin vaikea ymmärtää, millainen PASKA menee ihmisille läpi!

Mitä hyvää justinissa ja robbiessa on, nehän on pelkkiä cover "artisteja".

Näinhän se tilanne on ollut pitkän aikaa. Toistan aikaisemmat teesini siitä, että todella innovatiiviset ja uutta luovat musiikintekijät lymyilevät aivan jossain muualla kuin suurten levyfirmojen ja mediajättien talleissa. Pienet, riippumattomat levylafkat ja omakustanteiden tekijät ovat avainasemassa.

Sanoisin silti, että tämä ongelma liittyy lähinnä tuollaiseen "mainstreamimpaan" kamaan (joo, määrittelyongelmia, tiedetään...) Esimerkiksi hyvä psykobillybändi pääsee taatusti esiin ja kohdeyleisönsä tietoisuuteen.

Todellisten supertähtien teko onkin sitten tietysti aivan muissa käsissä. Ja siinä, kuten tunnettua, ei musiikillisilla arvoilla ja lahjakkuudella välttämättä ole juurikaan merkitystä.

Uskoisin, että etsivä löytää edelleen sitä hyvääkin musiikkia josta voi diggailla. Ehkä sitä pitää vain kaivella hieman syvemmältä kuin ennen. Ja tietysti pitää voittaa myös ennakkoluulonsa uusia bändejä kohtaan. Tämä tuntuu usein olevan se suurin kompastuskivi monelle. Itse ainakin myönnän olevani paitsi helvetin ennakkoluuloinen, myös äärimmäisen laiska kaivamaan.

Jaa, jaa. Omasta mielestäni musiikin tila on parempi, kuin joskus 90-luvulla. Listoilla näkyy raskaampaa ja rokimpaa musaa (numetal, garage) ja valtavirtapopissakin on hyviä juttuja (Justin Timberlake, Robbie Williams). Suomessakin hevibändit menestyy hyvin ja pikkubändit ovat raskaalla työllä saaneet huomiota (Don Johnsson Big Band, Soul Captain Band). Mieluummin kuuntelen Britneytä kuin Captain Jackia.

Samaa mieltä, varsinkin tuo Spears - Captain Jack -vertaus oli aikasta osuva. Kyllähän maailmassa tehdään tänäkin päivänä valtavat määrät erilaista musiikkia, mutta mediassa pääsee esiin vain suuret nimet, jotka varmasti tuovat katsojia ja sitä kautta rahaa koko systeemin pyöritettäväksi.

Mutta itse olen sitä mieltä, että maailmassa on paljon hyvää musiikkia, ja sitä tehdään edelleenkin. Turha panikoida.

Eiköhän se ole silleen, että se myy, mistä kansa tykkää.

Kuten mainittu, se hyvä musiikki löytyy jostain aivan muualta kuin hittilistoilta. Hyvää musiikkia tehdään kyllä vieläkin, mutta sen löytäminen vaatii hieman suurempaa omistautumista musiikille, kuin mitä joltain teinixiltä saattaa löytyä.

Mitä hyvää justinissa ja robbiessa on, nehän on pelkkiä cover "artisteja".

Timberlaken Justified-levy on hyvin tuotettu. Hyvät soundit ja herra Timberlake esittää biisit loistavasti. Kaveri sanoi, että Justin olisi kirjoittanut sanat itse, en tiedä siitä sitten.

Robbie Williams on hyvä showmies ja biisit on hyviä.

Eiköhän se ole silleen, että se myy, mistä kansa tykkää.

Kansa ostaa sitä mitä on myytävänä.

Kansa ostaa sitä mitä on myytävänä.

Ja nykyään kaikki on kaupan.

Mitä hyvää justinissa ja robbiessa on, nehän on pelkkiä cover "artisteja".

Noilla perusteillahan Elviskin on varmaan ihan "hanurista"

Eiköhän se ole silleen, että se myy, mistä kansa tykkää.

Näinhän se on. Kansa vaan näyttää tykkäävän siitä mitä eniten mainostetaan. Vaan kuunnelkoot kaikki sitä mitä tahtovat, mutta mie kuuntelen joka tapauksessa kasaria.

Ja nykyään kaikki on kaupan.

Kyllä, kaikissa asioissa. Moni pistää rahan ja statuksen toistuvasti muiden arvojen edelle, ja tässä sitä sitten ollaan. Ja on helppo vähätellä että "eihän sillä ole mitään väliä mitä minä teen, olen vain pieni osanen koneiston rattaissa..." Mutta koneisto koostuu osasista. Jos kaikki osaset uskaltaisivat ajatella omilla aivoillaan ja kuunnella sisäistä ääntään, koneisto näyttäisi ihan toisenlaiselta.

Jaaha, vaikuttaa taas olevan saarnapäivä.

Ei se pelkästään isojen levy-yhtiöiden artistit ole jotka myy hyvin. Ja myyntilistojen kärjestä löytyy useastikin jopa kuuneltavia bändejä. Itestä se on pienemmillä bändeillä kiinni. Tosin ei välttämättä noihin samoihin myyntilukuihin yllä, mutta niin että bändi tulee suht tunnetuksi etc. Suomessa listatrafiikki on nykyään suht monipuolista eikä pelkästään jäljennös brittien ja amerikan listoista. Siitä pitäs olla onnellinen edes =)

Samaa mieltä, varsinkin tuo Spears - Captain Jack -vertaus oli aikasta osuva. Kyllähän maailmassa tehdään tänäkin päivänä valtavat määrät erilaista musiikkia, mutta mediassa pääsee esiin vain suuret nimet, jotka varmasti tuovat katsojia ja sitä kautta rahaa koko systeemin pyöritettäväksi.

Mutta itse olen sitä mieltä, että maailmassa on paljon hyvää musiikkia, ja sitä tehdään edelleenkin. Turha panikoida.
 
Tuohon Spears - Captain Jack-vertaukseen voisin sanoa omalta osaltani, että ei tuo listapaska ole minun mielestäni miksikään muuttunut tasoltaan. 90-luvulla tehtiin tietyillä syntikkapimputussoundeilla nuo europoppiyhtyeiden biisit, nykyisin taas noiden kaupallisten artistien paska väännetään semmosella R'n'Bmäisellä otteella. Ehkä tuo nykytavara sitten sinun korvaasi kuullostaa inhimillisemmältä, minulla vain on toisinpäin, johtuen ehkä 90-luvun popin muistoarvosta.
 
80-luvun poppi se muuten vasta olikin:) Siis niin hirveetä tavaraa ei ole tehty millään vuosikymmenellä, kuin tuolloin kun keksittiin että "hei,meillä on halvoja syntikoita!". Toisaalta sitten taas 80-luvulla on tehty aivan jumalattoman hyvääkin musiikkia, ihan tuolla listapopin puolellakin sellaiset kuin esimerkiksi Nik Kershawn biisit.
 
80-luvulla oli myös sellainen erityispiirre, että soundillisesti se tuntuu alkaneen jo 1970-luvun lopulla, ja sitten se ei meinannut millään loppua vielä 1990-luvullakaan, sellainen kauhumöhkäle se oli:)

Tarjonnan ja kysynnän laista tuli mieleen lehtijuttu, joka oli ihan vasta Hesarissa tai sitten jossain muualla. Siinä oli kyse nykyajan (nuorista) kyläpelimanneista, jotka kiertävät kouluissa esiintymässä ja soitattamassa ja tanssittamassa lapsia. Monille lapsille se on ensimmäinen (ja ehkä ainut) tilaisuus jossa he kuulevat (puhumattakaan että soittavat ja tanssivat) kansanmusiikkia. Tajunta laajenee kummasti ja avautuu ihan uusi maailma. On ainakin mahdollisuus astua sinne peremmälle jos haluaa.
 
Varsinkin lapsille on tärkeää tarjota monenlaista, koska he eivät osaa itse etsiä samalla tavalla kuin aikuiset. Eikä aikuisistakaan kyllä muut kuin musiikista todella kiinnostuneet. Kun on varaa mistä valita, sitä voi jo kutsua valinnaksi. Saman olen huomannut omalla kohdallanikin - nykyään skaala on todella köyhä, kun en jaksa nähdä vaivaa vaan avaan vain radion. Ja sieltähän tulee hermoromahdukseen asti koko ajan samat biisit. Jopa käsitys jostain yksittäisestä bändistä voi jäädä todella köyhäksi jos ei osta levyä tai käy keikoilla.

ögh..No sitä musiikkiahan ei löydy mistään muualta kuin lista puolelta.Omasta mielestä underground puolella meininki on aika vahvaa kun vertaa 80/90-lukuun...