Studiotyöskentely ›

Mietiskelin tossa, että jos äänittäis kokopitkän (rok)levyn, mitkä seikat määrittelee biisijärjestystä äänitysvaiheessa? Entä lopullinen biisijärjestys levyllä, miten se muodostuu?
 
Nirvanan 'Nevermind' -levystä lähtien mulle on iskostunut päähän semmonen suurpiirteinen levyn 'hyvä kaari'; millaset biisit sopii mihinkin kohtaan. mun mielestä tolla levyllä se on eri kunnossa.
 
Entä tempo, tahti- ja sävellaji? Vaikuttaako ja miten?
 
Shout!

Mietiskelin tossa, että jos äänittäis kokopitkän (rok)levyn, mitkä seikat määrittelee biisijärjestystä äänitysvaiheessa?
 
Ainakin sinkkubiisi. Jos moinen irroitetaan ennen levyä julkaistavaksi samoista sessioista, joutuu mahdollisesti ko. rallin vääntämään alusta loppuun valmiiksi ja sitten vasta muiden zipaleiden kimppuun.
 
Entä lopullinen biisijärjestys levyllä, miten se muodostuu?
 
Sinkkubiisin (varsinkin jos siitä siis tulee tunnettu) sijainti on tärkeä, mutta ei ole sanottu MIHIN se pitää laittaa. Sitä pitää kuitenkin miettiä. Samoin aloitusbiisin iskevyyttä. Mammuttiteokset kannattaa kaupallisessa mielessä jättää myöhemmäksi, tosin poikkeus vahvistaa säännön toki. Jokaiselle biisille pitää löytää sopiva rooli. Ei ole helppoa se.
 
Entä tempo, tahti- ja sävellaji? Vaikuttaako ja miten?
 
Kyllä. Kappaleen yleinen tunnelma (johon kaikki nämä toki suuresti vaikuttavat) lie vielä yksittäisiä juttuja suurempi tekijä, mutta lienee itsestään selvää, puudutuksen välttämäiseksi liian samanlaisia kappaleita ei pidä sijoittaa lukuisia peräjälkeen. Jos suoran vastauksen osaisin antaa, sen tekisin, mutta paras kokonaisuus löytynee kun pallottelee siinä välissä, ettei kokonaisuudesta tule liian sillisalaatti eikä liian puuduttava.

Ainakin sinkkubiisi. Jos moinen irroitetaan ennen levyä julkaistavaksi samoista sessioista, joutuu mahdollisesti ko. rallin vääntämään alusta loppuun valmiiksi ja sitten vasta muiden zipaleiden kimppuun.
 
Sinkkubiisin (varsinkin jos siitä siis tulee tunnettu) sijainti on tärkeä, mutta ei ole sanottu MIHIN se pitää laittaa. Sitä pitää kuitenkin miettiä. Samoin aloitusbiisin iskevyyttä. Mammuttiteokset kannattaa kaupallisessa mielessä jättää myöhemmäksi, tosin poikkeus vahvistaa säännön toki. Jokaiselle biisille pitää löytää sopiva rooli. Ei ole helppoa se.
 
Joo, muutenki hittipotentiaalia tihkuvat tsipaleet kaipaa ihan oman tilansa levyllä. Avausbiisiks en sitä suurta hittiä tai sinkkubiisiä laittais, vaikka se tossa nevermindissa meneekin noin. Hyvä levyn avaus ei mun mielestä saa kertoo levystä liikaa, tai olla huippukohtana; muutenhan kaikki loput vois tuntua vähän latteilta.
 
Kyllä. Kappaleen yleinen tunnelma (johon kaikki nämä toki suuresti vaikuttavat) lie vielä yksittäisiä juttuja suurempi tekijä, mutta lienee itsestään selvää, puudutuksen välttämäiseksi liian samanlaisia kappaleita ei pidä sijoittaa lukuisia peräjälkeen. Jos suoran vastauksen osaisin antaa, sen tekisin, mutta paras kokonaisuus löytynee kun pallottelee siinä välissä, ettei kokonaisuudesta tule liian sillisalaatti eikä liian puuduttava.
 
Hyviä pointteja, tätä vähän hainkin - siis levyn fiilistelyyn liittyviä suhteita. Sylettää nykyaikainen playlist -kulttuuri ja pelottaa että kohta levynkuuntelijoille ei mietitä enää tällasia asioita..
 
Mutta, kun mahdollinen sinkkubiisi on rykästy nauhalle, missä järkässä loput? Menevimmät ensin? Jos miettii et rummut tehdään varmaan järjestään pohjaks ekoissa sessareissa (Vai tehdäänkö yleensä?), niin saa kaiken vimman niihin kohkauksiin?

Aloituksena toimii sinkkubiisi tai muu repäisevä raita.
 
Aika usein homma menee (taukojenkin puolesta) erilaisina sektioina, jossa on ensin sitä rytinää, sitten rauhallisempaa ja tämän jälkeen taas uusi sektio samaan tyyliin alusta.
 
And adjust to taste. :)

Ihan hyvä tapa on ajatella, että levyssä on kaksi puolta lp-levyn tapaan. Esim. jos on 10 biisiä, niin kuudenneksi (eli biisi joka olisi b-puolen eka) iskevä ralli. Ikään kuin uusi aloitus. Ja huonoin kappale toiseksi viimeiseksi. Mammuttieepos lopetukseksi. Ensimmäinen biisi iskevä, muttei kuitenkaan paras kappale.
 
Ja ei montaa samassa sävellajissa kulkevaa tai samantempoista biisiä peräkkäin.

Ihan hyvä tapa on ajatella, että levyssä on kaksi puolta lp-levyn tapaan. Esim. jos on 10 biisiä, niin kuudenneksi (eli biisi joka olisi b-puolen eka) iskevä ralli. Ikään kuin uusi aloitus. Ja huonoin kappale toiseksi viimeiseksi. Mammuttieepos lopetukseksi. Ensimmäinen biisi iskevä, muttei kuitenkaan paras kappale.
 
Ja ei montaa samassa sävellajissa kulkevaa tai samantempoista biisiä peräkkäin.
 
Ihan samaa mieltä. Sanoisin vielä, että se hittibiisi voisi olla toisena ja toiseksi eniten hitti "b-puolen ekana". Ensimmäiseksi kappaleeksi lyhyt ja rokkaava mutta bändin tyylinmukainen kappale (ensimmäiset sekunnit tärkeitä).

Sitten on Rolling Stones metodi, jossa rokataan ensin ja hämyillään B-puoli. Tätä voi käyttää silloin kun pussit on melko lailla tyhjät ja levy joudutaan täyttämään väsyneillä jameilla.

Sitten on Rolling Stones metodi, jossa rokataan ensin ja hämyillään B-puoli. Tätä voi käyttää silloin kun pussit on melko lailla tyhjät ja levy joudutaan täyttämään väsyneillä jameilla.
 
Eikös David Bowiellakin ollut tuollaista meininkiä jossain vaiheessa? Ns. kokeilevia teoksia b-puolella:)

Jaa kappaleet ryhmiin - nopeat, keskitempoiset ja hitaat esimerkiksi. Sitten jaotellaan nopeat kappaleet ympäri levyä ja mietitään hitaiden kappaleiden paikat, että levyllä on tarpeeksi vaihtelua koko levyn ajan. Kappaleesta toiseen siirtyminen on aika olennaista, niitä kannattaa toki miettiä. Pakollista slovaria en välttämättä pistäisi aina sinne levyn loppuun, keskelle sijoittaminen toimii yllättävän hyvin. Sitten tosiaan ennenjulkaistujen kappaleiden sijainti vaikuttaa myöskin. Ja avaus- ja lopetusraidat pitää miettiä myös tarkkaan. Kannattaa pistää biisien määrän numeroita paperille ja sijoitella sinne ns. varmat biisit ja sitten pohtia eri vaihtoehtoja muiden biisien järjestämiseen. Kyllä se sieltä!

Kysytääs tähän jatkoksi sitten, että mites tää demolla kannattaa tehdä?
Ihan parhaasta huonoimpaan? Vai Paras, huonoin, hyvempi jos esimerkkitapauksessa on kolme biisiä?

Tärkeintä on säilyttää tasapaino.. Ettei käy silleen ikävästi, että kaikki hyvät biisit on jo alussa.. Tosin jos hyvää matskua ei ole tarpeeksi niin sitten.. :)
 
Itse sanon, että kolme ensimmäistä, kaksi keskimmäistä ja viimeinen kappale ovat tärkeimmät levyllä.
 
Levy pitää avata vahvasti.. Voittaa kuulija puolelleen. Pari seuraavaa biisiä täytyy olla sangen douppia shittiä siksi, ettei levystä jää yhdenhitinihmekuvaa, jos avausraidan jälkeen laatu tippuu eksponentiaalisesti.
 
Keskellä ei välttämättä kaikkien kappaleiden tarvitse olla mitään hirmuisia killereitä, mutta pitää säilyttää se taso, ettei tunnu pettymykseltä.
 
Viimeinen biisi onkin sitten erittäin tärkeä koska se jää päällimmäiseksi kuuntelijan mieleen.. Jos vika biisi on paska tahi tylsä, on vaikeaa ajatella heti, että "Jumaleishön kun oli kova levy!"..
 
Ja sitten ohimennen, Levyjen A ja O, ainoat oikeat tavat: :)
 
Hyvän levyn voi aloittaa vain kolmella tavalla:
 
- Hirmuisen tarttuva ja murhaava menokappale.
- Hitaasti käyntiin lähteävä master piece (esim YESin Close to the edge)
- Erillinen intro-raita joka summaa yhteen levyn meiningin ja nostaa tunnelman kattoon.. Tämän jälkeen on vielä tärkeämpää, että seuraava kappale on oikeasti hyvä.
 
Hyvän levyn voi lopettaa vain kolmella tavalla:
 
- Murhaavan hitaan ja raskaan kappaleen jälkeen tulee viimeiseksi raidaksi hirmuinen menoveisu.
- Edellämainittu murhaavan hidas ja raskas kappale.. Mutta sen pitää oikeasti myös olla sitä.. Nks. Autiomaa / Maailmanloppu - lopetus.
- Puoli tuntia pitkä eeppinen, polveileva ja mahtiponttinen proge-eepos, joka saavutettuaan hirmuisen lakipisteensä feidaa hitaasti pois, tahi sitten loppuu kuin seinään.. Valitse kumpi sopii paremmin sinun kappaleeseesi. :)
 
E: Mutta näillähän ei ole mitään väliä oikeasti koska lähtökohtahan on aina, että kaikki kappaleet ovat niin hyviä, että järjestyksellä ei ole mitään väliä. :)

Eikös isot pojat neuvo, että demon ekaksi biisiksi menevä iskusävelmä, jossa on max sekunnin intro?

Jep, mutta demolla ja levyllä on vissi ero!
 
Jeps. Levy-yhtiöthän haluaa yleensä demoja, joissa on 2-3 kipaletta. Sellaseen onkin vähän helpompi muodostaa se järjestys.

Itse sanon, että kolme ensimmäistä, kaksi keskimmäistä ja viimeinen kappale ovat tärkeimmät levyllä.
 
Heh, meidän tulevalla levyllä on vain kuusi biisiä, eli ne kaikki on tärkeitä.
On muuten tosi vaikea löytää hyvä järjestys kun on vain kuusi biisiä, ei ole paljon pelivaraa...
 
- Puoli tuntia pitkä eeppinen, polveileva ja mahtiponttinen proge-eepos, joka saavutettuaan hirmuisen lakipisteensä feidaa hitaasti pois, tahi sitten loppuu kuin seinään.. Valitse kumpi sopii paremmin sinun kappaleeseesi. :)
 
Tämä on aina ennen ollut meidän tyyli, ;D ja on toiminut. Tosin n. 15 minuuttia on riittänyt (luojan kiitos) ...Kun se proge-eepos feidaantuu niihin jousiin, niin itku meinaa tulla ;)

Voisipa biisijärjestyksellä tavallaan olla teemakin, vaikkei teemalevy muutoin olisikaan kyseessä. Kuvaannollisesti esim. aamusta iltaan, tai illasta aamuun. Tai tunnelman kautta, kepeästä tummempaan tai toisinpäin. Kaaria joiden sisällä kukin biisi elää ja muuttuu, mutta päälinja tiettyyn suuntaan.
 
Temmon perusteella vaikka sahana, nopeasti ja pudotus, vielä nopeammin ja pudotus....päälinjan voi pitää esim. nopeutuvaan päin. Ei kuitenkaan liikaa siksakkia, kone joka ei lähde käyntiin. Tasaisen tappavasti kiihtyvä toimii joskus ja lopetus voi olla oksat pois, mutta vaarana voi olla alku joka ei vie mukanaan ja/tai lopetus joka ei enää säväytä, liian hengästynyt olo.
 
Ja osin samasta syystä, viimeisen biisin ei välttämättä tarvitse olla"se" massiivinen eepos. Se voi olla myös vapaampi hengähdys jännitteen jälkeen, tavallaan aikaa kelata ennen uutta ajoa, kuinka hyvän teoksen on juuri kuullut. Ei ole silti pakko olla slovari.
 
Hengitys, sisään ja ulos. Tulee lähelle, menee kauemmas.
 
Ensimmäiset sanat, viimeiset sanat? Miten keskustelu etenee siinä välillä? Miten tervehdit, miten toivotat jälleennäkemisiin?
 
Matka. Lähtö, matkustaminen ja päämäärä. Millä mielellä lähdetään liikkeelle, millä tullaan kotiin?
 
Luonto, itu, verso, kasvi, maatuminen, uudestaan.

Demolle kannattaa tosiaan laittaa biisit melkein parhausjärjestykseen, kun ei kolmesta biisistä mitään varsinaista rakennetta saa aikaan.

Mut jos pituus koasvaa siitä kolmesta biisistä nii kannattaa jo vähän miettiä järjestystä. Mun mielestä neljästä biisistä ylöspäin levyillä se parhausjärjestys on kyllä huono valinta, ku sit ihmiselle joka kuuntelee sen kokonaan jää huono fiilis bändistä loppujen lopuks. Meil oli ex-bändin viiden biisin demolla tämmönen järjestys:
 
1)Kohtuu nopee lievä "hitti"
2)Hidas, mutta ehkä hitein biisi
3)Balladityyppinen
4)Kohtuu hyvä biisi, lievä "hitti", aika hidas
5)Nopee rockibiisi loppuun
 
No joo täytyy myöntää että loppujen lopuks tolle levylle taiskin tulla hiteimmät biisit alkuun. Mutta oikeestaan jos löytyy kolme tosi hyvää biisiä niin yks kannattaa musta laittaa vikaks. Tai sit joku fiilistelyjuttu vikaks. Kuitenki niin et jää hyvä maku, eikä se paskin biisi jää vikana mieleen :D
 
Edit:
Niin, ekalla demolla oliki tää järjestys
hitti
huono
hitti
 
Edit2:
huom, mainitsemani "hitit" ovat ainoastaan suhteellisesti hittejä verrattuna kyseisen demon muihin biiseihin :D

Gospelström:
 
Mut jos pituus koasvaa siitä kolmesta biisistä nii kannattaa jo vähän miettiä järjestystä. Mun mielestä neljästä biisistä ylöspäin levyillä se parhausjärjestys on kyllä huono valinta, ku sit ihmiselle joka kuuntelee sen kokonaan jää huono fiilis bändistä loppujen lopuks. Meil oli ex-bändin viiden biisin demolla tämmönen järjestys:
 
1)Kohtuu nopee lievä "hitti"
2)Hidas, mutta ehkä hitein biisi
3)Balladityyppinen
4)Kohtuu hyvä biisi, lievä "hitti", aika hidas
5)Nopee rockibiisi loppuun
 
No joo täytyy myöntää että loppujen lopuks tolle levylle taiskin tulla hiteimmät biisit alkuun. Mutta oikeestaan jos löytyy kolme tosi hyvää biisiä niin yks kannattaa musta laittaa vikaks. Tai sit joku fiilistelyjuttu vikaks. Kuitenki niin et jää hyvä maku, eikä se paskin biisi jää vikana mieleen :D
 
Edit:
Niin, ekalla demolla oliki tää järjestys
hitti
huono
hitti
 
Edit2:
huom, mainitsemani "hitit" ovat ainoastaan suhteellisesti hittejä verrattuna kyseisen demon muihin biiseihin :D
 
ja sitten se kissa pöydälle - saiko nämä demonne kansainväliset levy-yhtiöt ottamaan teihin heti yhteyttä? Mitä demot poikivat?
 
Hauska tarina, mutta päiväkausien demojen kuuntelu eräissä kotimaisissa isommissa ja pienemmissä levy-yhtiöissä vakuutti mut siitä, että jos ei rivakoin biisi ole ekana, ja jos ei siinä päästä kertsiin puolen minuutin sisään, ja jos ei paras biisi ole kärkikaksikossa, niin se on ihan sama mitä sillä demolla on.
 
Varsinkin nopean biisin laittaminen loppuun tai ei-niin-ässän biisin jättäminen levylle hittien joukkoon on ehkä huonoimpia neuvoja mitä voi antaa, anteeksi vain. Sanoo kyyninen vanha rokkiraakki.
 
Mutta toisaalta, jo se demo on itsessään plussaa, ja se pitää lähettää, vaikka maailma menisikin niin että demo kuunnellaan vakavasti vasta jos yhtiöllä jo oleva artisti sitä suosittelee, tai yhtiö on jo bongannut demoajan keikalla.
 
Mutta kuten täällä jo on todettu, levykokonaisuus on eri asia. Oikealla levyllä kolme ensimmäistä ja viimeinen biisi ratkaisevat, draaman kaari pitää olla kunnossa. Demolla tärkeämpää on että kuulija pitää vakuuttaa ekan 5 sekunnin aikana siitä että kuunteleminen kannattaa.

ja sitten se kissa pöydälle - saiko nämä demonne kansainväliset levy-yhtiöt ottamaan teihin heti yhteyttä? Mitä demot poikivat?
 
Hauska tarina, mutta päiväkausien demojen kuuntelu eräissä kotimaisissa isommissa ja pienemmissä levy-yhtiöissä vakuutti mut siitä, että jos ei rivakoin biisi ole ekana, ja jos ei siinä päästä kertsiin puolen minuutin sisään, ja jos ei paras biisi ole kärkikaksikossa, niin se on ihan sama mitä sillä demolla on.
 
Varsinkin nopean biisin laittaminen loppuun tai ei-niin-ässän biisin jättäminen levylle hittien joukkoon on ehkä huonoimpia neuvoja mitä voi antaa, anteeksi vain. Sanoo kyyninen vanha rokkiraakki.
 
Mutta toisaalta, jo se demo on itsessään plussaa, ja se pitää lähettää, vaikka maailma menisikin niin että demo kuunnellaan vakavasti vasta jos yhtiöllä jo oleva artisti sitä suosittelee, tai yhtiö on jo bongannut demoajan keikalla.
 
Mutta kuten täällä jo on todettu, levykokonaisuus on eri asia. Oikealla levyllä kolme ensimmäistä ja viimeinen biisi ratkaisevat, draaman kaari pitää olla kunnossa. Demolla tärkeämpää on että kuulija pitää vakuuttaa ekan 5 sekunnin aikana siitä että kuunteleminen kannattaa.
 
No joo, voi olla. Meinasinkin tässä tilannetta, jossa artisti tekee juuri niin kuin itsestään vaikuttaa parhaalta eikä ajattele kuuntelijoita.