Roots ›

Olen ikäni kuunnellut rockabillyä ja siinä sivussa vähän bluesia, kunnes hiljattain intouduin bluesista oikein tosissani. Näin ollen olenkin tutustunut vanhaan tarjontaan jokseenkin kattavasti (20-60-luvut).
 
Nyt pitäisi laajentaa kuunnelmaa nykyaikaisempaan tarjontaan, josta tietoni ovat kovin vajaavaiset. Stevie Ray nyt on tiedossa, tosin en kaverin levyjä mielelläni lautaselle laita. Liian modernilta ja perusrokilta haiskahtaa meikäläisen mieleen.
 
Nyt siis pitkän johdattelun päätteeksi itse kysymykseen:
Mitä 1970-nykyaika tuotantoa suosittelisitte. Kovin moderneihin sointuihin en oikein lämpiä (olenhan ikäni kuunnellut jokseenkin ajastaan jäänyttä musiikkia), joten haussa on perinteitä kunnioittavaa musiikkia.
 
Kiitos etukäteen.

Jos Fat Possum-yhtiön tuotanto ei ole ennestään tuttua, niin...
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … 4&o=0&x=46fe4f65f2&co=0
 
Ja tietysti http://www.fatpossum.com/

Jos Canned Heat ei ole tuttu niin tutustu ihmeessä.

Eipäs meikäläistäkään miksikään suureksi nykybluesin tuntijaksi vois sanoa mutta suosittelen tässä nyt jotain. Alligator levymerkin alkupään tavara 70 luvulla oli ihan ookoota Hound Dog Taylorit, Buddy Guy, Otis Rush yms. Nykyisistä lafkan tuotteista on uponnut Michael Burks ja Long John Hunter.
 
Muista tulee mieleeni ainakin Joe Louis Walker, hyvää kitarointia ja erittäin sielukasta laulua.

Kiitos vinkeistä, nyt ei muuta kun kirjaston kautta levykauppaan.

Jaa niin... Bobby "Blue" Blandin ABC-levyjä (parhaat IMHO ovat "His California Album" ja "Dreamer") 70-luvulta täytyy suositella, jos soulvivahteinen blues kolahtaa. Myöhemmistä Malacoista paras kuulemani on "Members Only".
 
Tiedä sitten, ovatko saundeiltaan liian moderneja makuusi mutta mielestäni Bland on yksi niitä kaikkien aikojen parhaita blueslaulajia, eikä noissa kitaristeissakaan mitään vikaa ole.
 
Ja noi Malacon soul- ja bluesartistit/levyt kannattaa ehkä tarkistaa muutenkin, vaikkeivat aina mitään ihmeitä tarjoakaan.
 
Holmes Brothers tuli myös mieleen omista suosikeistani, vaikkei pelkkää bluesia esitäkään. Perinteitä kunnioittaavaa musiikkia kuitenkin kaikilta osin.

ostapa mark knopflerin uusin soololevy (ragpickers dream) siinä on perinteet kunniassa.
 
rockimmasta musiikista suosittelen led zeppelinin tuotantoa, se on aika puhdasta bluussia varsinkin ne vanhemmat levyt.
 
ja BB king, John Kee Hooker yms. patut on aina kivaa kuunneltavaa. Äläkä unohda erkkiä eli eric claptonia

John Mayall & The Bluesbreakers iskee ainakin muhun.

Tsekkaappa Vaughanin vanhemman veikan soolotuotokset,
aika veikeetä menoa.

John Mayall & The Bluesbreakers iskee ainakin muhun.

Hard road levy on kyllä loistava...

Näitähän nyt on miljoona! Kuhan heittelen aikani kuluksi:

Layla and the Dominoes, Unplugged, From the cradle, Ocean Blvd ja Riding with king, 24 nightsin Blues puoli on ainoat Claptonit joita voin suositella (60-luvun jälkeen). YMMV.

Ronnie Earl (se live levy), Duke Robillard (Roomful of blues ja soololevyt) on tuollaisia takuuvarmoja perinnetietoisia perus-blueskitaristeja, ensimmäinen straton soittaja, jälkimmäinen enemmän T-Bone Walker-vaikutteinen ja hollowbody-Gibsonien soittaja.

Joe Louis Walker on mahtava slidesoittaja, livenä. Studiolevyillä vähän liian kevyttä kauraa. Mitäs muita slidesoittajiä nyt onkaan. Bruce Campbell oli 90-luvun alussa kova sana, ...

Huuliharpistit: James Cotton, William Clarke: Blowin like Hell.

KebMon eka pehmeätä levy akustista bluesia.

Glarence Gatemouth Brownilla on tyylikkäitä levyjä, svengaavaa viuluillakin ryyditettyä texasbluesia.

Robert Cray on tyylikäs stratoa PUHTAALLA SAUNDILLA veivaava nuoren polven bluesisti: strong persuader on hänen ykköstuotteensa, lisäksi Shame&Sin ja Score/Who's Talking-levy on hyviä.

Hound Dog Taylor ja muu Alligator-yhtiön matsku. Black Top-levy-yhtiön levyt (Snooks Eaglin, Phillip Walker, New Orleans-soittajat kuten Earl). Roosevelt "Booba" Barnes' Heartbroken man-levy.

Susan Tedeschi ja Bonnie Raitt on ainoat naiset jotka nyt tulee mieleen.

John Mayall & The Bluesbreakers iskee ainakin muhun.

90-luvun alun Piece of mind ja mikä-se-toinen-ny-oli on ihan hyviä blueslevyjä. Miehellä on taito hankkia huippukitaristeja talliinsa: Green, Taylor, Clapton, Coco Montaya jne.

Katsastappa sellainen Alligator ja Blue Suit- merkeille levyttänyt kaveri kuin Maurice John Vaughn.Taitava kitaristi ja fonikin taipuu mallikkaasti.Levyistä Generic Blues on oma suosikkini.Pitäisi löytyä Fennica Recordsista.Muutkin kaksi (Dangerous Road ja In the Shadow of the city) ehdottomasti tsekkaamisen arvoisia.

Taj Mahal on vanha,musta blues artisti joka ansaitsee tulla mainituksi...ja britti-bluesista kannattaa kokeilla Savoy Brown:ia ja Chicken Shack:iä.

Joe Bonamassa yllätti minut erittäin positiivisesti taitavalla soitolla. Poju on kuunnellut muutaman kerran Stevie Ray V:tä ja Rory G:täkin melko mukavasti. Toimii!

Son Seals:illä on hyvää settiä, Mike Bloomfieldilla myös, ja tuo Rory Gallagher kannatta checkata!
 
Jos ei Albert Kingin King Of Blues Guitar:ia ole vielä niin siinä on LEVY!