Rock, pop, alternative ›

Jos Hughes olisi hillinyt keikoilla kiljumistaan hiukan enemmän, levyillähän se nääs lauloi oikein tyylikkäästi. Vastataan nyt valtavirrasta poiketen, että Mark IV.

levyillähän se nääs lauloi oikein tyylikkäästi.
aivan totta, unohdin tarkentaa omaa kirjoitusta.

Täällä kun näyttäisi olevan asiantuntijaa moneenlähtöön, niin neuvokaa hyvän Deep purple DVD:n ostossa, live tai ei kunhan on ehtaa tavaraa.
Nöyrät kiitokset jo etukäteen..

Täällä kun näyttäisi olevan asiantuntijaa moneenlähtöön, niin neuvokaa hyvän Deep purple DVD:n ostossa, live tai ei kunhan on ehtaa tavaraa.
Nöyrät kiitokset jo etukäteen..
 
Katso tämän keskustelun sivu 22, siellä oli jotain suosituksia. Sanotaan nyt se California Jam tässäkin.
 
Itselläni on videolla Doing their thing -niminen lyhyt studiolive, se on kanssa hyvä. Liekö dvd:nä.
 
http://www.thehighwaystar.com/rosas/jouni/discos/discovid.html

Täällä kun näyttäisi olevan asiantuntijaa moneenlähtöön, niin neuvokaa hyvän Deep purple DVD:n ostossa, live tai ei kunhan on ehtaa tavaraa.
Nöyrät kiitokset jo etukäteen..
 
Sivut 22-24. Itse kysyin samaa ja neuvoja tuli.
 
E:Ehit ensin

Mikä/mitkä on muuten kenenkin mielestä paras purplen kokoonpano?(varmaan kysytty jo täällä mutta en ole koko ketjua lukenut)
 
III on kovin, sit tulee kyl eittämättä II. IV jäi lyhyeks, eikä ollu oikein Purplea, vaik hyvä olikin.

Sivut 22-24. Itse kysyin samaa ja neuvoja tuli.
 
E:Ehit ensin
 
Itse sanoisin mark II, koska tuo Fireball -levy on aina ollut suosikkini. Ja muutenkin paljon loistavia levyjä on markII:n käsistä syntynyt. Mark III tiukasti kakkosena. Erityisesti Burn -levy.

Kakkonen on ykkönen. Näin niinkun tämän threadin perusteella. Vaan eipä ole yksikään purplen kokooonpanoista, eikä edes biiseistä ihan persiistä, vai?

Juuri näin. mk2 paras, muutkin järjettömän loistavia.
 
Keikalle liput tilaan muuten heti, kun saan tietää mihin katsomonosaan kaverit on menossa...
 
Ja mikäköhän bändi soi windows media playerissä.. oottakaas... OHO - Deep Purple!
(p.s. eikai tää mee vähän lapselliseksi tää ylistäminen, eikai :D)

Vaan eipä ole yksikään purplen kokooonpanoista, eikä edes biiseistä ihan persiistä, vai?
 
No kyllä niitä keskivertobiisejä löytyy Purplelta siinä missä lähes kaikilta muiltakin bändeiltä. En sitten tiedä voiko mistään sanoa, että ihan persiistä olisi. Mutta esim. House of blue lightilla, Slaves and mastersilla ja Battle rages onilla näitä keskivertobiisejä -tai sanoisinko että keskivertoa huonompia Purple -biisejä- on huomattavasti enemmän kuin helmiä.
 
Vaikka olenkin melko kova Purple -diggari, niin en minä näe Purplea mitenkään erityisen tärkeänä bändinä noin yleisesti. Onpahan vain hemmetin hyvää musaa ilman sen suurempia historiallisia vaikutuksia.

Pitkä työmatka yhdistettynä radion umpisurkeaan tarjontaan pakottaa kuuntelemaan albumikokonaisuuksia. Sitä ei kotona niinkään pysty tekemään. On siis pakko vähän vetää sanoja takaisin tuosta Battle rages onista. Olen meinaan aiemmin sanonut, että siltä levyltä saisi koottua hyvän singlen (nimibiisi ja Anya), mutta muuten se on huono. Nyt sattui fiilikset siten, että levy kuulosti piiiitkästä aikaa lähes kokonaan soitettuna melkoisen hyvältä ja yllättävän tasapainoiselta kokonaisuudelta, lievästä biisimateriaalin epätasaisuudesta huolimatta.
 
Vaikea uskoa, että alunperin tämän oli tarkoitus olla Joe Lynn Turnerilla varustetun kokoonpanon levy, niin paljon S&M:ia parempi se on. Jonkun verran levy kuulostaa myös myöhemmältä Stranger in us allin aikaiselta Rainbowlta, ja jokunen riffi on tuttu aiemmasta Rainbown tuotannosta. Joku biisi kuulosti paikoin jopa Led Zeppeliniltä.
 
Julkaisuajankohtaan nähden ja ilman vertailuja bändin aiempaan tuotantoon kyseessä on ihan kelpo kamaa. En oikein usko, että tuohon aikaan juuri parempiakaan jytälevyjä ilmestyi. Perskele, pitänee ottaa ensi viikolla House of blue light kuunteluun, ehkä sekin paljastuu paremmaksi mitä muistelen...
 
Ylempään viestiin viitaten: Tietysti Blackmore on vaikuttanut moneen kitaristiin ja varmaan hyvin moni on ottanut kitaran käteensä Smoke on the waterin innoittamana, en yritäkään kiistää sitä. Mutta sellaisena yleisenä musiikillisena innovaattorina bändi ei mielestäni ole toiminut kuin In rockin kohdalla, se kuului siihen 60-70 -luvun vaihteen albumiryppääseen, jonka avulla koko hevirokki -genreä vielä nykyisinkin määritellään. Tai ainakin jotkut -kuten allekirjoittanut- määrittelevät...

Pitkä työmatka yhdistettynä radion umpisurkeaan tarjontaan pakottaa kuuntelemaan albumikokonaisuuksia. Sitä ei kotona niinkään pysty tekemään. On siis pakko vähän vetää sanoja takaisin tuosta Battle rages onista. Olen meinaan aiemmin sanonut, että siltä levyltä saisi koottua hyvän singlen (nimibiisi ja Anya), mutta muuten se on huono. Nyt sattui fiilikset siten, että levy kuulosti piiiitkästä aikaa lähes kokonaan soitettuna melkoisen hyvältä ja yllättävän tasapainoiselta kokonaisuudelta, lievästä biisimateriaalin epätasaisuudesta huolimatta.
 
Vaikea uskoa, että alunperin tämän oli tarkoitus olla Joe Lynn Turnerilla varustetun kokoonpanon levy, niin paljon S&M:ia parempi se on. Jonkun verran levy kuulostaa myös myöhemmältä Stranger in us allin aikaiselta Rainbowlta, ja jokunen riffi on tuttu aiemmasta Rainbown tuotannosta. Joku biisi kuulosti paikoin jopa Led Zeppeliniltä.
 
Julkaisuajankohtaan nähden ja ilman vertailuja bändin aiempaan tuotantoon kyseessä on ihan kelpo kamaa. En oikein usko, että tuohon aikaan juuri parempiakaan jytälevyjä ilmestyi. Perskele, pitänee ottaa ensi viikolla House of blue light kuunteluun, ehkä sekin paljastuu paremmaksi mitä muistelen...
 
Ylempään viestiin viitaten: Tietysti Blackmore on vaikuttanut moneen kitaristiin ja varmaan hyvin moni on ottanut kitaran käteensä Smoke on the waterin innoittamana, en yritäkään kiistää sitä. Mutta sellaisena yleisenä musiikillisena innovaattorina bändi ei mielestäni ole toiminut kuin In rockin kohdalla, se kuului siihen 60-70 -luvun vaihteen albumiryppääseen, jonka avulla koko hevirokki -genreä vielä nykyisinkin määritellään. Tai ainakin jotkut -kuten allekirjoittanut- määrittelevät...
 
Olihan siä muitaki ko In Rock. Fireball, Machine Head, Who Do We Think We Are, Made In Japan (huh huh), Burn, Stormbringer.......kyllä noi munsta on olleet ihan käypiä innovaattoreita ja innoittajia 70-luvulla..jokaista noista odotettiin kuin hullu puuroa...eikä oo pahoja ne 60-luvulla tulleetkaan...Shades Of, The Book Of Taliesyn, Deep Purple...

Ylempään viestiin viitaten: Tietysti Blackmore on vaikuttanut moneen kitaristiin ja varmaan hyvin moni on ottanut kitaran käteensä Smoke on the waterin innoittamana, en yritäkään kiistää sitä. Mutta sellaisena yleisenä musiikillisena innovaattorina bändi ei mielestäni ole toiminut kuin In rockin kohdalla, se kuului siihen 60-70 -luvun vaihteen albumiryppääseen, jonka avulla koko hevirokki -genreä vielä nykyisinkin määritellään. Tai ainakin jotkut -kuten allekirjoittanut- määrittelevät...
 
Blackmoren merkitys nykyajan rock -musiikissa on ehkä jopa suurempi, kuin mitä usein ajatellaan. Tosin totta on, että tämä vaikutus ei niinkään löydy vielä kaikkein vanhimmalta purple -tuotannolta, mtuta sielläkin on jo havaittavissa viitteitä tulevaan. Eli avainsanahan on Rainbow, tuo miekka&magia -linjan edellä kävijä.
 
Blackmore oli se henkilö joka yhdisti rock-musiikin ja klassisen, hän oli se henkilö joka yhdisti rock-musiikkiin itämaisia asteikkoja ja sovelsi niitä. Classisen rockin ( hyvin paljon bluesiin pohjautuvaa, 12-tahdin kaava jne...) peruskäsitys alkoi hakea uusia muotojaan. Hevimusiikin mollisävyt ovat hyvinkin pitkälle molliasteikon ansiosta, ja Blackmore oli se henkilö, joka ensimmäisenä sovelsi molliasteikkoa melodioihinsa. Ja nimenomaan tuo melodia on tärkeä tekijä, kun pohtii Blackmoren tyyliä. Tämän takia ainakin itse olen hyvin paljon sitä mieltä, että Blackmore oli ja on edelleen yksi innovatiivisimmasta tekijöistä nimenomaan rock-musiikin kehityksen kannalta.

Eli avainsanahan on Rainbow, tuo miekka&magia -linjan edellä kävijä.
 
Tuo on totta. Olen joskus aikaisemmin sanonutkin, että koko sankarihevigenren olisi voinut Risingin jälkeen tarpeettomana lopettaa. Sen yli kun ei mennä.

Olihan siä muitaki ko In Rock. Fireball, Machine Head, Who Do We Think We Are, Made In Japan (huh huh), Burn, Stormbringer.......
 
Olen yllättävää kyllä tietoinen asiasta, mutta nuo In rockin jälkeiset olivat vain kehittyneempiä ja jopa sofistikoituneempia versioita In rockista; eivät ne varsinaisesti tuoneet mitään järisyttävää uutta Purplen musiikkiin. Mitä In rock siis teki. Laadultaan jotkut noista myöhemmistä ovat ehkä jopa In rockia parempia.
 
Kun nykymusiikkia katsoo, niin Black Sabbath ja ehkä Led Zeppelinkin olivat Purplea merkittävämpiä vaikuttajia, kuten tuolla ylempänä jo jälkimmäisestä todettiinkin.
 
Ei ole tarkoitus nälviä BigPapan suosikkeja...
 
E: Kirj.vihr.kojr.

Olen yllättävää kyllä tietoinen asiasta, mutta nuo In rockin jälkeiset olivat vain kehittyneempiä ja jopa sofisitkoituneempia versioita In rockista; eivät ne varsinaisesti tuoneet mitään järisyttävää uutta Purplen musiikkiin. Mitä In rock siis teki. Laadultaan jotkut noista myöhemmistä ovat ehkä jopa In rockia parempia.
 
Kun nykymusiikkia katsoo, niin Black Sabbath ja ehkä Led Zeppelinkin olivat Purplea merkittävämpiä vaikuttajia, kuten tuolla ylempänä jo jälkimmäisestä todettiinkin.
 
Ei ole tarkoitus nälviä BigPapan suosikkeja...
 
On Zepikin joo...In Rock oli enämpi runttausta ja noi sen jälkeiset kehittyneempää joo...ja Sabbathkin on aivan käypä...en lähtis näitä hirveesti laittaan eri kastiin...tärkeitä kaikki...

Eli avainsanahan on Rainbow, tuo miekka&magia -linjan edellä kävijä.
 
Samaa mieltä.
 
Blackmore oli se henkilö joka yhdisti rock-musiikin ja klassisen
 
Sanoisin ,että Blackmore oli se joka yhdisti hevin ja klassisen.Rockin ja klassisen yhdistäminen on jo hieman tulkinnanvaraisempi tapaus (siis se kuka oli ensin).Blackmore toi klassisia kuvioita hevikitarointiin jo Purplen aikana - eritoten sooloihin (mm.Burn).Homma eteni ja kristallisoitui Rainbown Rising ja Long live rock'n'roll levyjen myötä jolloin kappalerakenteisiin alkoi tulla pitkiä melodisia instrumentaaliosuuksia (mm.Light in black) ja sekaan sovitettiin jousisektioita jne.Varsinaista pioneerityötä.
 
hän oli se henkilö joka yhdisti rock-musiikkiin itämaisia asteikkoja ja sovelsi niitä.
 
Hmm..Led Zeppelin Kashmir (1975)? Ensimmäinen selkeästi "itämainen asteikko" Blackmoren kohdalla olisi mun mielestä ja hataran muistini mukaan olis Gates of Babylon.
 
Classisen rockin ( hyvin paljon bluesiin pohjautuvaa, 12-tahdin kaava jne...) peruskäsitys alkoi hakea uusia muotojaan. Hevimusiikin mollisävyt ovat hyvinkin pitkälle molliasteikon ansiosta, ja Blackmore oli se henkilö, joka ensimmäisenä sovelsi molliasteikkoa melodioihinsa.
 
Tuota tuota..Kyllä sitä molliasteikkoa löytyy muiltakin aikalaisilta.Tuosta en kyllä kunniaa Ritchielle ihan pelkästään jakaisi.
 
Ja nimenomaan tuo melodia on tärkeä tekijä, kun pohtii Blackmoren tyyliä. Tämän takia ainakin itse olen hyvin paljon sitä mieltä, että Blackmore oli ja on edelleen yksi innovatiivisimmasta tekijöistä nimenomaan rock-musiikin kehityksen kannalta.
 
Totta.Ritchiellä on loistava melodiantaju ja soundinsa edelleen erittäin omaperäinen ja tunnistettava.Ja Blackmore's night -levyiltä selviää ,että mies on akustisen varressa aikas peto.

Sanoisin ,että Blackmore oli se joka yhdisti hevin ja klassisen.Rockin ja klassisen yhdistäminen on jo hieman tulkinnanvaraisempi tapaus (siis se kuka oli ensin).
 
Juuripa näin, kuten psykedeelisotaherra sanoi.
 
Ja Blackmore's night -levyiltä selviää ,että mies on akustisen varressa aikas peto.
 
Candicelle kenkää, niin jaksais ehkä taas kuunnellakin...

Candicelle kenkää, niin jaksais ehkä taas kuunnellakin...
 
Ei niin nätille plikalle saa kenkää antaa :-)