Yleistä keskustelua musiikista ›

kummassako on parempi äänenlaatu, vinyylissä vai cd:ssä?? jotkut musiikin ammattilaiset väittävät että vinyylissä on..

kummassako on parempi äänenlaatu, vinyylissä vai cd:ssä?? jotkut musiikin ammattilaiset väittävät että vinyylissä on..

Eiköhän tuo juttu ole hieman kuulijan korvassa. Cd:hän korjaa kaikki virheet niin monien mielestä se voi olla liian kliinisen kuuloista, mutta tuohan on tosiaan maku asia. Useinhan sitä sanotaan, että vinyyleissä on pehmeämpi se soundi.

kummassako on parempi äänenlaatu, vinyylissä vai cd:ssä?? jotkut musiikin ammattilaiset väittävät että vinyylissä on..

CD- tämänhetkinen näytteenottotaajuus ei ole aivan riittävä kaikkein korkeimpiin diskantteihin, joten ne jäävät CD-formaatissa aina hivenen virheellisiksi. Kyse on sitten siitä, kuinka tarkat korvat omistaa. Se diskanttien toistuminen tarkempana tekee vinyylistä pehmeämmän kuuloisen. Kyllä se ainakin blues ja jazz levyihin sopii mielestäni paremmin kuin CD. CD on taas kätevämpi vaikkapa autossa.

nostalgiahuuruisten höpinöitä toi vinyylifiilistely. Niin no, jos tykkää rahinasta ja muusta niin siitä vaan. Kyllä cd-levy on käytettävyydeltäänkin niin ylivoimainen että jää vinyylit jatkossakin hankkimatta. Tosin, onhan ne paljon hienomman näköisiä, se täytyy myöntää. Jos joskus oikein rikastun niin voisin alkaa moisia keräämään.

ei niitä rahinoita ole jos pitää vinyyleistään hyvää huolta...

CD on taas kätevämpi vaikkapa autossa.

Hyvä huomio :)

nostalgiahuuruisten höpinöitä toi vinyylifiilistely. Niin no, jos tykkää rahinasta ja muusta niin siitä vaan. Kyllä cd-levy on käytettävyydeltäänkin niin ylivoimainen että jää vinyylit jatkossakin hankkimatta. Tosin, onhan ne paljon hienomman näköisiä, se täytyy myöntää. Jos joskus oikein rikastun niin voisin alkaa moisia keräämään.

Niin, ja kaikkein rakentavin tapa suhtautua asioihin, joita ei ymmärrä, on haukkua ne lyttyyn. Ei pääse tulemaan tunnetta, että on jäänyt jostain kivasta paitsi.

Ja laitetaan nyt tuo hymiö varmuuden vuoksi.

;-)

Noin.

Se diskanttien toistuminen tarkempana tekee vinyylistä pehmeämmän kuuloisen.

Eikös tästä taannoin ollut pitkä topic, jossa sitten todettiin, että vinyyli ei todellakaan toista diskantteja paremmin. Onhan vinyylissä aika kovat mekaaniset rajoitteet, että ei niitä uria nyt ihan mielivaltaisen tarkkaan voin tehdä.

Tuo vinyylin lämpimyyshän juuri johtuu siitä, että se ei toista diskantteja niin hyvin kuin CD tai ainakin vaikuttaisi loogiselta, että näin olisi. Sitten oli myöskin se seikka, että vinyylissä on ääni hieman vääristynyt, kun taas CD:ssä se on virheetöntä ja kliinistä.

Eikös tästä taannoin ollut pitkä topic, jossa sitten todettiin, että vinyyli ei todellakaan toista diskantteja paremmin. Onhan vinyylissä aika kovat mekaaniset rajoitteet, että ei niitä uria nyt ihan mielivaltaisen tarkkaan voin tehdä.

Tuo vinyylin lämpimyyshän juuri johtuu siitä, että se ei toista diskantteja niin hyvin kuin CD tai ainakin vaikuttaisi loogiselta, että näin olisi. Sitten oli myöskin se seikka, että vinyylissä on ääni hieman vääristynyt, kun taas CD:ssä se on virheetöntä ja kliinistä.

CD näytteenottotaajuus ei riitä diskanteille. Ylimmissä diskanteissa on selvästi havaittavaa virhettä. Kun äänihän on aaltoliikettä, ja mitä korkeampi ääni, sitä tiheämpi aalto. CD taas ottaa tästä aallosta pistemäisiä näytteitä säännöllisin välein. Tämä väli nyt vain on liian harva korkeimmille diskanteilla. Se voi skipata joitain "aaltoja" kokonaan. Ja ylimmissä äänissä on muutenkin lähinnä sattumanvarainen. Huomaa hyvin äänittäessä kun lisää näytteenottotaajuutta. Diskantit pyöristyy huomattavasti. Tulee jotenkin miellyttävämmän kuuloisiksi.

Ps. Tähän ongelmaanhan on kiinnitetty huomiota jo laitevalmistajienkin taholta, ja uusi CD standardi on jo korkeammalla näytteenottotaajuudella. Ongelma on, että vanhat soittimet eivät pysty toistamaan uuden standardin levyjä. Kaikille vain uudet soittimet autoihin ja kotiin ja taskuun... Mutta laitevalmistajathan vain iloitsevat tästä.

Oletko koskaan törmännyt niihin autovinyylisoittimiin? Niitä meinaan on oikeasti olemassa. Joskus vielä hankin sellaisen ihan kiusallani.

Absurdia. Ihmekös, ettei ole hittituote.

Digitaalinen on aina likiarvo

Ei ole vinyylin voittanutta. Otetaanpa esimerkiksi Cultin Sonic Temple -levy, jonka ostin jokin aika sitten cd:nä koska vinyyli alkoi olla jo hieman rahisevassa kunnossa. Mutta kuinka ollakaan, kuuntelen edelleen sitä rahisevaa vinyylilevyä ja kliinin kihisevä cd saa homehtua hyllyssä. Samat sanat voisi sanoa Hurriganesin, Agentsin, Baddingin, Stoogesin yms. yms. levyistä.

CD näytteenottotaajuus ei riitä diskanteille. Ylimmissä diskanteissa on selvästi havaittavaa virhettä. Kun äänihän on aaltoliikettä, ja mitä korkeampi ääni, sitä tiheämpi aalto. CD taas ottaa tästä aallosta pistemäisiä näytteitä säännöllisin välein. Tämä väli nyt vain on liian harva korkeimmille diskanteilla. Se voi skipata joitain "aaltoja" kokonaan. Ja ylimmissä äänissä on muutenkin lähinnä sattumanvarainen. Huomaa hyvin äänittäessä kun lisää näytteenottotaajuutta. Diskantit pyöristyy huomattavasti. Tulee jotenkin miellyttävämmän kuuloisiksi.

Niin, mutta tämä nyt ei vastannut siihen väitteesen, että vinyylillä olisi selkeämpi diskantti. Mikähän muuten on vinyylin taajuusraja?

Ps. Tähän ongelmaanhan on kiinnitetty huomiota jo laitevalmistajienkin taholta, ja uusi CD standardi on jo korkeammalla näytteenottotaajuudella.

Eihän se edes ole CD-levy vaan DVD-levy. Tai DVDA:ksihan sitä kutsutaan. siinä taisi olla 192kHz näytteenotto ja 24-bit bittisyvyys. Mutta en kuitenkaan usko, että tuo DVDA tulee CD:tä syrjäyttämään, kun suurimmalla osalla väestöstä on jokin pieni kotistereosysteemi, jossa eroa ei yksinkertaisesti edes pysty erottamaan. Taitaa tuo DVDA jäädä hifistien iloksi ainakin toistaiseksi.

CD on helpompi pitää kunnossa ja ei vaadi 1000000€ soitinta soidakseen hyvin. Vinyyliin todellakin sisältyy diskantteja, joita ei CDssä ole ja digitaalinen formaatti jättää tavaraa pois(tosin sen verran, ettei korva erota). Tosin vinyliin sisältyy myös paljon virheitä, joita ei CD-ssä synny(mm. levy käppyrällä). Toisaalta vinyyleissä on oma tunnelmansa. Mihin tästä sitten päästiin? Itse päätän, ostanko levyni vinyylinä vai CD:nä fiiliksen mukaan.

EDIT: tahtoo vinyyliwalkmanin

Kyllähän saman hintaluokan vehkeissä cd on ylivoimainen. Vinuulin laadukkaaseen toistamiseen tarvitsee kyllä ainakin yhden nollan hinnan perään. Mieluummin kaks tai kolme. Sitten on jo mahdollisuus ratisemattomaankin toistoon. Riippuu tietysti vinyylin kunnosta. Huonosti äänitetty cd voittaa kyllä kirkkaasti huonosti äänitetyn vinyylin.

Todella laatuvinyylivehkeille ja hyville levyille ei sitten cd:stä oo edes maistaa. Velipoijan vaimokin kysyi että mikäs nyt? Menikö jotain rikki? Kun veli vaihtoi vinyylin cd:hin. Eli ero on maallikollekkin täysin selvä. Vai pitääkö sitä ollakkin maallikko pystyäkseen opjektiiviseen kuunteluun? hähähh.

Musiikki ja musikaalisuus on analogista. On selvä että kun otetaan harvakseltaan näyte ja näyte on joko 1 ai 0 niin ei se näyte kokonaiselle pärjää. Kokonainen vain pitää pystyä ensin äänittämään ja sitten toistamaan ja se vaatii paljon vehkeiltä.

Paha puute näissä väittelyissä on että aika harva on korvillaan perehtynyt todella hi-end-vinyylivärkkeihin. Ymmärrän hyvin vinyylien ylenkatseen kun on hinkannut marketin myllyllä huonosti kohdeltuja ja naarmuuntuneita vinyyleitä. Pitää olla aika vihkiytynyt asialle että niistä noin pystyy nauttimaan. Mutta jos on mahdollisuus tutustua laatuvärkkeihin niin se kyllä kannattaa.

Vielä varoituksen sana tuohon tutustumiseen ja kuunteluun. Tästä meidänkin tuvan ohi menee teinicorolla-merkkisiä mölytoosia. Kilometrin päästä kuulee sellaisen tulevan kun basso jytisee. Jos haluamasi toisto on tuon kaltainen niin pysy ehdottomasti cd-linjalla ja paa euros puhtaasti kilowatteihin. hähähähähh.

Mulla oli 80-luvun lopulla Linn levari (hintaa silloin about 4000 mk) ja about 1000 mk:n äänirasia (jonka merkkiä en enää muista).

Muutamissa vinyyleissä oli kertakaikkiaan aivan loistava soundi, mutta suurimmassa osassa ei. Ne missä nuo hyvät soundit oli, pesi cd:n kirkkaudessa ja dynamiikassa heti...

Kaikkeen kuitenkin tottuu ja nykyisellään olen ihan tyytyväinen digitaaliseen soundiin ja sen helppouteen (tuo Linn oli ns. pyörittäjä, eli siinä oli vain on/off nappula... ei noussut äänivarsi lopussa...).

Mutta ei digitaalinen äänikään pääse oikeuksiin millään matolaatikoilla... laatu maksaa.

Kyllähän saman hintaluokan vehkeissä cd on ylivoimainen. Vinuulin laadukkaaseen toistamiseen tarvitsee kyllä ainakin yhden nollan hinnan perään. Mieluummin kaks tai kolme. Sitten on jo mahdollisuus ratisemattomaankin toistoon. Riippuu tietysti vinyylin kunnosta. Huonosti äänitetty cd voittaa kyllä kirkkaasti huonosti äänitetyn vinyylin.

Todella laatuvinyylivehkeille ja hyville levyille ei sitten cd:stä oo edes maistaa. Velipoijan vaimokin kysyi että mikäs nyt? Menikö jotain rikki? Kun veli vaihtoi vinyylin cd:hin. Eli ero on maallikollekkin täysin selvä. Vai pitääkö sitä ollakkin maallikko pystyäkseen opjektiiviseen kuunteluun? hähähh.

Vaihteeksi olen samaa mieltä Jamin kanssa. Näin tämä suurinpiirtein minunkin mielestäni menee.

Muistatko Bonham tuon Linnin hinnan oikein? Vai muistanko mä väärin. Velipoika laittoi siihen kyllä muistaakseni ainakin 15 000mk yhteensä. Olikohan soitin 8 000 ja äänirasioissa löytyykin sitten valinnanvaraa. 80-luvulla sen hankki.

Soittimena tuo on ilmeisesti aatelia. Sen puurunkokin soi kvintissä jos oikein muistan. Ei mitään ylimääräistä. Vilkkuvalot ja viisarinäytöt ynnä kaukosäätimet ja automatiikka ei noihin kuulu. Vain on/of ja kaikki manuaalisesti. Tälläisiähän laatuvehkeet aina on.

Tuntuuhan se menevän mahdottomaksi kun vahvistimelta kaiutinkaappiin menevän piuhankin metrihinta on 3000 vanhaa markkaa. Mahdollisimman lyhyt tietysti myös ettei tuu häiriöitä. Mutta kyllä se lopputulos on kuulemisen arvoinen. Kun veljellä on vielä metritolkulla 70-luvun parhaiten äänitettyjä levyjä. Arvaappa vaan onko hyvin hoidettuja ja puhtaita. Pakko sanoa että kyllä lähtee.

Mulla oli tuon Linn-merkin (muistaakseni Skotlannissa tehty) karvahattumalli, eli se kaikkein halvin... seuraavat oli vissiin aina 5000 mk:n välein.

Samaten mulla oli siinä ihan perus äänivarsi.

Kyllä tuo 15.000 mk kuulostaa helposti saavutettavalta:)