Kitarat: kitarakamat ›

Ensin kysymys, koska juttu näyttää venyvän:
 
Voiko akustisen nylonkieliä korvata siimalla tms.
 
Eli jos edes jotenkin toimivia kieliä saa siimasta, löytyykä paksuuksia ainakin:
 
Ohut e -kieli
 
ohut h- kieli (ei niin välttämätön tässä vaiheessa, vaan onhan kai siimaa vaikka mitä jos käy kieliksi)
 
G kieli
 
sekä mielellään myös ainakin paksuin e -kieli, liukkaana että sormi luistaa.
 
Idea on rakentaa ehkä Basson mensuurilla kitara (vain nauhaton malli), jossa olisi vaikka kolme kieltä.
Alimmainen oktaavia alempi bassokieli, sitten "ehkä" seuraavan oktaavin + suuren terssin ylempänä oleva kieli. kolmantena vain pienen terssin ylenpänä oleva kieli, jolloin Duurisoinnut tulisivat barreotteella (juurisävel bassona, toimiiko?) ja mollit siirtamallä keskikielen otetta puoli sekuntia alemmas.
 
Tällainen malli taitaisi kaivata vielä neljännenkin kielen ylemmäs.
 
Tämä idea vasta hautuu.
 
Tarkoitan kuitenkin että voiko nylonkielet korvata jollain mulla vastaavan paksuisella materiaalilla, siis myös niin että normaali punospäällysteiset nylonkielet olisivat liukkaita ja kokonylonia. Onhan kaikenmaailman nylonia olemassa, sekä ainakin purkkikitaramies jukka Mäkelän mielestä siimakin käy.
Paksumpia kieliä hän ehdotti siimatrimmerien tms. siimoista.
 
Seuraavassa lisää aiheesta.
 
-------------------------------------------
 
Innostuin omatekoisista ns. "purkkikitaroista" kun sain sellaisen tonnikalapurkista tehdyn yksikielisen kitaran jossa myös (oliko) piezzomikrofoni, että saa vaikka putkivahvariin. Tämä oli "koululaismalli", sekä ääniala hyvin kapea.
 
Mutta yllättävän hyvin soi aivan pikkuvaivalla tehty soitin.
 
Itsekin tein eilen illalla yhden kaksikielisen (nylon g ja ohut e), kitaran koppaa muistuttavasta Lidlin kinkkusäilykepurkista, mensuuri on paljon pidempi kuin kitarassa, mutta merkkasin n. 65 cm kohtaan virityspaikan, johon viritätän nylonkitaran G- kielen sekä ohuimman E- kielen.
 
Tällainen kitara on erinomainen väline musiikinopiskelussa, esim. itse käyn laulutunneilla ja harjoittelen solmisaatioita laulamalla ja soittamalla niitä koskettimilla.
 
Tällaisella kitaralla voi soittaa samoja solmisaatioita ja vaikkapa tietsikan viritysmittarilla seurailee miten nuottikorva kehittyy.
 
Samoin tämmöisellä lähes soittotaidoton voi soittaa melodioita ja katsoa miten nuotit menee nappiin.
 
Nyt on alkanut kiinnostamaan jalostamaan kitaroitani, ehkä pohjattomalla vanerikopalla ja vaikkapa kolmikielisella mallilla.
 
Ongelmana on vain kielisarjojen kalleus, ne kun maksavat miltei saman kuin itse kitara, sekä kieliä jää yli.
 
Toinen juttu on se, että haluisin kieliin lisää pituutta, ehkä basson mensuurin.
 
Kielien paksuutta ja määrää rajoittaa tässä vaiheessa se, että en haluaisi alkaa mitään kaularautoja väsäämään.