Bassot ›

Taannoinen Wigwamin keikka Jyväskylä kuuskasissa. Mahtavaa kolinasoundia ja rouhintaa. Toimi siinä kontekstissa kuin häkä.
 
Hieno soundi oli Huldenilla myös Lappeenrannan keikalla. Kolinaa, rouhintaa ja tuhti alapää.
 
Yksi hieno oli YUP:n keikalla Lappeenrannassa joskus 2000 -luvulla, Tynkkysellä oli hillitön NoMeansNo -särösoundi, joka meinasi hukuttaa koko bändin alleen. Ei siis ehkä paras ratkaisu kokonaissoundin kannalta, mutta minusta oli kiva kuunnella, koska en nyt erityisemmin YUP:sta perusta. Bassoa en tarkkaan muista, joko Thunderbird tai G-3.

arialla vetelin vanhalla peaveyllä lujaa. hetken aikaa oli niin rujonkaunis soundi, että harmitti ettei sitä voinut tallentaa. sitä kesti jonkin aikaa, sitten elementti hajosi lopullisesti..

PS. Asian sivusta mutta aiheeseen liittyen: Tuosta Pippureiden keikasta tarina kertoo että Chad ja Fleahan olivat olleet lepakossa jamittelemassa oman keikkansa jälkeen ja satuin näkemään rummut jolla chad oli soittanut (seuraavalla viikolla studiossa oliskohan ollu the problemsien rumpalin) näkemän perusteella täytyy uskoa pippureiden rumputeknikon kommenttia modern drummerissa että chad lyö koviten nykyrumpaleista...
 
Joo, Vännin pannut oli. Oli kuulemma hajonnut pari peltiä siinä samassa rytäkässä.

Marcus millerin kaikki keikat...eritoten Pori 03 yhellä klubilla.
 
Jorma katrama Finlandia talolla soolokeikka sinffiksen kera ja yleensä aina kun kondraan tarttu.

Oma viimeaikaisin paras kokemus on eiliseltä. Itsetyydo kun olen niin ei voinut kuin nautiskella bassosoundin parhaudesta ja säädön helppoudesta. Setuppi oli seuraava:
 
Basso: Music Man Sting Ray (2-alueinen eq ~keskellä, biisistä riippuen paikoin kokonaan kiinni)
Vahvistin: Carlspro Top 100, kaikki nappulat klo 12, myös vola
Kaappi: Ampeg SVT-810
Efektit: none
Tila: treenikämppä / betonikellari
 
Soundissa oli samalla herkkyytä ja voimaa, jota omalla tatsilla ja oikean käden asemalla pystyy säätämään. Röytämällä helisee koko kämppä, hissukseen ääni on niin hento kuin itse haluaa. Tampereen basistit, tervetuloa testaamaan, yhteydet pikaviestein. Tätä iloa jakaa mielellään.
 
"Mää oon niin onnellinen, nykyään" -Sleepy Sleepers

Mun paras bassosaundikokemus on todella kaukaa, 70-luvun lopulta. Soitajatoveri oli hommannut Ibanezin Jazz-basson kopion, Peaveyn 100W trankkunupin ja MS-Audiotronin bassomatin (sen järkäleen). Järkäle sentään kun meinasin lentää persiilleni kun basso rupesi tulemaan käsittämättömän matalalta ja kovaa. Meni omat kamat vaihtoon.
 
Sitten eräs mieleenpainuva keikkabändin bassosaundi. Solistiyhtye Suomen basisti veti vanhalla Jazz Bassolla suoraan PA-linjaan n. 15 vuotta sitten. Saundi oli todella loistava: matala, pyöreä, pehmeä ja silti erottuva. Harvoin keikkailevilla bändeillä on läheskään noin hyvät saundit. Paikka oli Olavinlinnan sisäpiha ja bileet olivat Olujaiset.
 
Seuraava mieleenpainuva järistys oli kun pääsin vetämään oikealla Ampegin rantiksella ja SVT-nupilla. Siinä oli munaa ja sitä muutakin karvatavaraa, bassona -65 Presari.
 
Parhaat klubisaundit kuulee yleensä vanhasta korntrasta hyvän soittajan näpeissä. Muistan kun Pekka Sarmanto säesti Vesa-Matti Loiria kontralla. Rummuissa oli Esko "Rusina" Rosnell ja pianossa muistaakseni Heikki Sarmanto. Silloin oli kontrabassosaundi kohillaan. Sekin 70-luvun lopulla. Vesa-Matti oli silloin timanttia, on varmaan vieläkin. Mun mielestä suomen kovin esiintyvä taiteilija. Paino kahdella viimeisellä sanalla.