Yleistä keskustelua musiikista ›

Viimevuonna koulussa tuli joku iha ihma kuoro laulamaan meijän aamuavaukseen. Hirveetä skeidaa. Mutta, kas. Vika biisi lähtee. Ja eikös vaan ollut Nirvanan Smells Like Teen Spirit. kaikki oli ihan JEEE NIRVANAA JEE!!! No sitte vähän ajan päästä mun broidi paukutti huoneen ovea ja rupes selotamaan jotain ihan hevonpaskaa jostain hevibändistä joka oli tehny biisin hellou... Mä kysyin oliks sen nimi Smells Like Teen Spirit. Ja jo toisen kerran samana päivänä Nirvana ilmestyy mun elämään. Sitten ilmoitettuani veljelleni että kyseinsen bändin nimi oli Nirvana ja se ei ole heviä nähnytkään hän selitti että kyseinen 'hevibändi' oli Nirvana. Justhan mä sen sanoin. Sitten kului vähän aikaa ja yks päivä oli radio auki ja istuskelin sohvalla lueskellen Aku Ankkaa. Sitten jostain kuuluu kuoron laulama riffi kitaralla. Smells like teen spirit tuli radiosta. Sen jälkeen ei ollut muuta musiikkia kuin Nirvana. Sitten ilmestyi Metallican St. Anger. Ostin sen ja näytin veljelleni mitä hevi on (tai, no. metalli).
Nyt oli kova sana mättömusiikki. Siitten taas vähän ajan päästä tuli mentyä parin kaverin kanssa ulos. Oli kiva perjantai (kerkesin pelata futista, käydä kaverilla vähän kitaroimassa kävellä ympäri Ruoholahtea ja jopa hypätä mereen joskus 23:n aikaan. Että semmosta). Sinäkin iltana musiikin kuunteluuni tuli uusi käänne. Iron Maiden ilmestyi jostain kovine kitarasooloineen sun muiden tilulilujen kanssa. Ja nyt onkin kova sana Maiden. Eli Nirvana ja Iron Maiden ja muu hevi on muuttanut käsitystäni musiikista. Mainitsinko muuten että sitä aikasemmin kuuntelin kaikkea pop paskaa ja räppiä? Nyt musiikin täytyy olla soitettua, eikä mitään koneilla tehtyä. Ja sitten tuli ruvettua vielä kitaraa soittamaan oikein kunnolla (Maiden tyylinen tilulilu mielessä).
Että kyllä se elämän tyyli vähän muuttu Nirvanan ja Maidenin tultua elämään....

Offspringin All I Want ja Nirvanan Smells Like Teen Spirit räjäytti kyl tajunnan ekan kerran kun ne kuulin.

Fear Factory.
 
Tuossa 1997 lopussa hommasin uuden pelin (Carmageddon) ja heti introsta tarttu mieleen erittäin menevä ja tuhannella voltilla iskevä biisi (Zero Signal). Koneet, tuplabasarimeno sekä ärjy riffittely tarttui kerralla ja nykyään löytyy n. 569 kpl kyseisen bändin biisejä (livejä, harvinaisuuksia, remixejä j.n.e.) :)
Sitten kaveri lainasi levyä, ja seuraavana päivänä kävin tilaamassa paikalliseen liikkeeseen samaisen levyn (Demanufacture).
Se on edelleen yksi kaikkien aikojen suosikkilevyjäni ja soi vähintään kerran kuussa.

Kuuntelin n. kymmenvuotiaana kaikessa rauhassa Ramonesia, kun isä tuli sanomaan että kuunteles tätä: The Who - Who's next.

Stevie Ray Vaughan

Listapoppi.
 
Ennen Ahaa-elämystä luulin ettei musiikki voi olla koskaan ihan täysin kammottavaa.

Fear Factory.
 
Tuossa 1997 lopussa hommasin uuden pelin (Carmageddon) ja heti introsta tarttu mieleen erittäin menevä ja tuhannella voltilla iskevä biisi (Zero Signal). Koneet, tuplabasarimeno sekä ärjy riffittely tarttui kerralla ja nykyään löytyy n. 569 kpl kyseisen bändin biisejä (livejä, harvinaisuuksia, remixejä j.n.e.) :)
Sitten kaveri lainasi levyä, ja seuraavana päivänä kävin tilaamassa paikalliseen liikkeeseen samaisen levyn (Demanufacture).
Se on edelleen yksi kaikkien aikojen suosikkilevyjäni ja soi vähintään kerran kuussa.
 
Demanufacture on perkeleen hyvä levy.

Jomman kumman isosisaruksen c-kasetti: a-puoli Eppu Normaali - Historian suurmiehiä ja b-puoli Miljoonasade - Pullo hunajaa, siitä alkoi innostus musiikkiin ylipäätänsä. Ala-asteella kovin bändi oli Queen ja Offspringin Smash iski kohtuuttoman kovaa. Olihan niitä varmaan muitakin, mutta nuo on jäänyt mieleen ja kyllä se suomirokki aloitus on sen aiheuttanut, että vieläkin suosin erittäin paljon suomenkielistä musiikkia.

Ja taas se sama vanha vastaus, kyllästyttää jo itseäkin.
 
Radioheadin Street Spirit MTV:ltä, rakkautta ensi silmäyksellä. Eikä ole sen koommin laantunut. Ihmissuhteet kaatuu ja satuttaa, mutta Thomppa ja pojat pysyy!

Jaa-a...
 
Offspring antoi suuntaa musiikkimaulleni (pop -> kitaravoittoinen muzak) vuonna 1995.
 
Soundgarden Superunknown albumillaan räjäytti tajuntani samoihin aikoihin.
 
Faith No Moren King For A Dayn sain käsiini joskus yläasteen lopulla '98. Jumalauta.
 
Siinäpä tärkeimmät.
 
Oi muuten, Superunknown oli jo ennen Radioheadia. Aluksi omistin sen köyhänä teininä vain c-kasetilla, jonka kuuntelin puhki katki poikki. Sittemmin cd:nä, varmaan eniten kuuntelemani albumi of all times.

kyllä se nine inch nailssin the perfect drug musiikkivideo liikautti tämän pienen tytön sydäntä silloin kun sen ensimmäistä kertaa näki. siitä se alkoi..

kyllä se nine inch nailssin the perfect drug musiikkivideo liikautti tämän pienen tytön sydäntä silloin kun sen ensimmäistä kertaa näki. siitä se alkoi..
 
ja nyt mä kuullostan ihan gootti tytöltä..

Joskus yläasteella kaverini tustutti minut orkesteriin nimeltä Megadeth... and there was no turning back (vittu mikä klisee).

Ensimmäsiä ns. hevibändejä joita kuulin olivat mötley crue ja kiss ja pamahti mulle ja kunnolla joskus 5vuotiaana..Siittä asti kuuntelin metallicat ja muut hevipoppoot läpi aina tuonne noin 8luokalle asti, kunnes löysin proge musiikin Dream Theater, Queensryche, Rush jne. JA PUM jäin koukkuun ja metallicat ja muut eivät kuulostanut enää korvissa enää juurikaan miltään...Ja nyt pari kuukautta sitten löysin Blackmore's Nightin ja ai että on hyväää...Nykyisin tulee etsittyä positiivisia fiboja musiikista...Ei järin enää mikään agressiivinen musa iske...parempi näin.

Kyllä se taisi Prince olla.

Keiko Matsui on jotain ihmeellistä..

Wigwam, Tasavallan Presidentti, Finnforest.
 
"Mitä vittua, onko Suomessa saatu tämmöistäkin aikaan Dannyjen ja muiden aikana?"

Radiohead
Massive Attack
Tool
Kingston Wall ja Peten jutut myöskin jonkun verran vaikuttaneet.

Neurosis : Trough Silver in Blood.
Sain aikanaan joululahjana.Olikin sitten suht intensiivinen joulu.
Pullahousu hevilevyt lähti divariin.