Bassot ›

MOI!
 
Tähän ketjuun olisi sitten tarkoitus kerätä mieleenpainuvimpia bassosoundikokemuksia, joko omia tai konsertissa kuultuna. Jos mahdollista, niin kerro mitä laitteita oli käytössä ja millainen tilaisuus / tila.
 
Itse mietin vielä hetken, ennenkuin avaan sanaisen arkkuni, kun hyviä kokemuksia on niin paljon.

Mulla on jäänyt mieleen ne kerrat, kun tekijämiehet kokeilee mun soittimia ja vahvistimia. Vierestä kun vielä pääsee seuraamaan ja kysymään ja havainnoimaan. Esim. kun Tuure Koski soitteli mun kontraa, niin ei voinut kun ihmetellä miten se sai niin hyvän saundin ilmoille.

Hyvä aihe!
Tässä topicissa olisi hienoa jos kirjoittajat pysyisivät mahd pitkälti bassosoundin ja siihen liittyvien asioiden ruotimisessa ettei tästä tule taas yhtä aivotonta "parhaat bändit/basistit"-listausta. Toki se on vaikeaa koska superhyvällä keikalla yksittäiset sounditkin tuntuvat mahtavilta ja lempiartistiin voi muutenkin olla hankala suhtautua objektiivisesti.

Ekana muistuu mieleen eräs tapaus lukioajoilta. Olin siihen aikaan kovasti kiinnostunut soittohommista, mutten vielä varsinaisesti aloittanut harrastusta. Oli joku joulu/kevät/mikälie-juhla, jossa sitten oli oppilaita soittamassa. Kun basisti näppäsi ensimmäisen sävelen, niin kylmät väreet vaan meni selässä, kun se pehmeä ja matala soundi kuulosti niin tajuttoman hyvältä. Soittokamoina siellä koululla oli joku halpa itämainen presarikopioritsa ja semmonen peaveyn ilmeisesti 80-luvun rohjakekombo. Bassoon ei ollut vaihdettu kieliä varmaan ikinä. Vähän myöhemmin rohkaistuin sitten itsekkin soittohommiin, mutta ei ne kamat ikinä mun käsissä niin orgastisen hyvältä kuulostaneet.
 
Toinen tapaus oli kun sain taannoin haalittua vihdoin kasaan tuon nykyisen vahvistinläjän treenikselle. Aikaisemmin olin aina joutunut soittamaan alitehoisilla pikkucomboilla, mutta nyt olikin sitten ekaa kertaa isommat kamat alla. 1x15, 2x10 sekä tehokkaahko nuppi, vieläpä pienen korokkeen päällä, joten läjä oli melkein miehen korkuinen. Siinä sitten kytkin piuhat kiinni, pistin tulpat korviin ja rupesin takomaan jassolla ihan täysiä. Fiilis oli aivan mahtava, kun soundi potki oikein olan takaa! Nojoo, voi olla että nää fiilikset liitty enemmänkin äänen määrään eikä laatuun, vaikka tyytyväisenä samoilla kamoilla mennään edelleenkin...

Marcus Miller kirjurinluodolla... oliko se '95?
Millerillä on yleensäkin soundi hallussa, mutta kun se tuli isolla volalla isosta PA:sta ja vielä ulkoilmassa, missä bassot ei pääse puuroutumaan, niin kyllä se oli siinä.
Toisaalta Milleri soundasi hyvältä myös myöhemmin sisätiloissa.
 
Haddaway Rantarock 90-luvun alku :D
What is love lujaa isosta PA:sta ulkoilmassa. Olin nuori ja juovuksissa.

Toivon samaa. Kiitos kun mainitsit tästä.
 
Lisähämmentimenä on vielä se että hyvä soitto saa sen soundinkin kuulostamaan paremmalta kuin mitä se ehkä itsessään olisi, joten toi aivottoman listauksen vaara on olemassa.

No tässä tapaus viime kesältä. Olin nimimerkki Seer-on kanssa Pellavarokissa. Zero Nine basistin soundi oli kyllä hemmetin hyvä. Käytössä näytti olevan Peaveyn joku vanha trankkunuppi ja saman sarjan kaappi. Bassona joku fenderin pajatso. Musa ei varsinaisesti ollut mun pala kakkua mutta soundit olivat erittäin kohdallaan. Ja koko bändi soitti kyllä niin timanttisen hyvin ettei siinä voinut muuta kun tykkäillä.
 
E: Ja muutama vuosi sitten David Bowie:n basistin Gail Ann Dorceyn soitto oli kyllä komeaa kuunneltavaa. Jäänyt muutenkin tuo Hartwall areenan keikka mieleen yhtenä parhaimmista keikoista tähän mennessä. Kamoina oli ainakin jatsaria ja musaria ampegin kiukaan ja saunan läpi muistaakseni.

Tajusinpa tämän topikin myötä, ettei minulla ole juuri muistikuvaa erityisen mieleenpainuvasta bassosoundista. Lienen yleisön puolella ollessani siis perusmallin kuuntelija, ei paina basso paljoa...
 
No, oikein kun kaivelee, niin vuosia sitten Skatalites Kaisaniemen Maailma kylässä-festareilla sai basson puolesta fiiliksen kattoon. Sanomattakin selvää, että Lloyd Brevettin basso enemmänkin tuntui kuin kuului.

Lähivuosilta tulee ensimmäisenä mieleen Wailers Tavastialla. Lavan eteen valui sellainen bassopommi, että välillä unohtui kyylätä Silmä kovana huisan kaunista taustalaulajaa. Erittäin pehmeällä ja bassovoittoisella soundilla hienoja reggaekuvioita. Lavalla SVT+8x10, en muista oliko mikitetty. Basso tuli tietenkin törkeen kovaa muuhun bändiin nähden, kuinkas muuten :)
 
Toinen hieno bassosoundi oli Fishbonella Nosturissa. Hieno modernihko bassosoundi, paljon muuta ei siitä muista kun oli kiire jorata. Warwick taisi olla soittimena.
 
E: Lisättäköön vielä kateusmaininta S.Otherille Skatalitesin keikasta.

Massive Attack Provinssissa 2002 vai oliko se 2003. Sellaiseen bassosoundiin en ole sen jälkeen törmännyt. Parhaiten sitä kuvaa määritelmä kerrostalon kokoinen. Siis sellainen soundi, joka jyrisi ja sai koko tienoon haltuunsa peittämättä kuitenkaan muita instrumentteja. Mukana oli varmasti vähän säröä tuomassa mureutta ja oktaaveria tuomassa sitä massaa. Instrumenttina basistilla oli muistaakseni jokin viisikielinen hifi-basso. Ei missään nimessä soundi, joka sopisi musaan kuin musaan, mutta siihen se istui kuin nenä päähän.
 
Vaikea tuota on kuvailla sen tarkemmin, mutta istui bändin meininkiin täydellisesti. En ollut aikaisemmin kuunnellut Massive Attackia juuri ollenkaan, mutta silloin kolahti oikein kunnolla. Harvoin tulee kuulleeksi bändiä livenä ennen kuin levyltä. Siinäkin mielessä mieleenpainunut kokemus.

Olen aina ollut kateellinen suomalaisen gospel bändin The Rain, basson soundiin, Tatsi osaa kyllä hommansa. ;) Keppinä on perus 5-kielinen warre muista kamoista en tiedä.
Aina kun on kyseisen bändin keikalla ja kuulee ensimmäiset soundit bassosta niin.....
Tulee vaan yksinkertaisesti hjyvä fiilis :)

The crashin keikka lutakossa, joskus -04... Se presarin saundi oli kyllä loistava! Oli tarpeeksi pehmeä, mutta erottuva saundi!!! Tykkäsin!
 
Kylmiä väreitä pukkas kun kun kuunteli, varsinkin kun se basisti pukkas vielä ampegin oktaaverin päälle...

Kyllä näin nopeasti mietittynä kaikkein mieleenpainuvin saundi oli RHCP viimeisimmällä suomenkeikalla, oiskohan vuosi ollut 2003. Ja tilanne oli siis seuraavanlainen:
 
Kavereiden kanssa rynnistettiin etujoukoissa permannolle eturiviin nojailemaan mellakka-aitaan ja tietysti siihen Flean kamojen eteen. Siinä koko ilta odoteltiin (lämppärinä oli loistava mars volta) itse aktia. Eihän siinä sitten lopulta tarvittu kun Flean bassoteknikko, joka ennen keikka kokeili kamoja, polkas särön päälle (ilmeisesti bossin odb-3, bassona modulus, GK:n 3x1x15"+3x4x10"rbh sarjan kaappien ja nuppina 3x2001rb, läpi) niin kyllähän siinä meinas aivot räjähtää ja kakka rojahtaa housuun aivan välittömästi. Ei pysty helposti sanoin kuvaamaan, mutta oli se kyllä niin murea, että silmät oli pyöreinä ja leveä hymy naamalla koko loppuillan!
 
Tietysti tuo läjä itse Flean käsissä kuulosti vähintään yhtä hyvältä, mutta juuri tuo em. hetki on kyllä painunut mieleen aika lujasti.

Mulla on jäänyt mieleen ne kerrat, kun tekijämiehet kokeilee mun soittimia ja vahvistimia. Vierestä kun vielä pääsee seuraamaan ja kysymään ja havainnoimaan. Esim. kun Tuure Koski soitteli mun kontraa, niin ei voinut kun ihmetellä miten se sai niin hyvän saundin ilmoille.
 
Mulle kävi kerran samalla lailla kun sä kokeilit mun bassoa ja vahvistinta.
 
Toinen kova kokemus oli Q-continuum feat. Marienhof Tavastialla joskus viime talvena. Oli soundit kohdillaan ja bassoa riitti! 60's Fender Precision + Tavastian PA on siis aika hyvät bassokamat...

Taannoinen Wigwamin keikka Jyväskylä kuuskasissa. Mahtavaa kolinasoundia ja rouhintaa. Toimi siinä kontekstissa kuin häkä.

Vaikee eritellä yksittäistä. Muutama huippuhetki:
 
Peter Green Splinter Group Provinssirockissa, bassossa Neil Murray.
 
Rockbassolegenda kahden Ampegin rantasaunan kanssa saarilavalla. Olin eturivissä ja basso pyyhki täydellistä bluesrock-soundia suoraan naamalle. (Samalla keikalla oli muuten rummuissa Cozy Powell)
 
Aki Sirkesalon keikka Lapualla vuonna jotain.
 
Herra Kiviniemen groove ja soundi; iso, selkeä, tarkka... oli enemmän kuin sitä ihteään.
 
Steve Vai Nosturissa, Billy Sheehan!
 
Sheehan-soundi. Off-topic:Kuunnellessa vielä ymmärsi herran taidot. Se soundi paljasti ihan kaiken eikä antanut mitään anteeksi.
 
Kerran oli mullakin ihan ok soundi, en nyt vaan muista koska...

Taannoinen Wigwamin keikka Jyväskylä kuuskasissa. Mahtavaa kolinasoundia ja rouhintaa. Toimi siinä kontekstissa kuin häkä.
 
Omista soundihetkistä parhaimpia on nyt ollut tuolla teatterilla soitettu täysin akustinen taustamusiikki. Kontraa jousella, tosi yksinkertaisi juttuja. En tiedä mitä muut on mieltä, mutta omasta mielestä varmaan kauneinta musiikkia mitä olen koskaan saanut tehtyä ja soitettua.
 
Ps. osaan taas editoida.

Stellan keikalla oli todella hauskaa, kun bassoa ei kuullut juuri ollenkaan. Tämä johtui kaiketi esiintymispaikan muodosta ja paikasta, jossa olin. Soundi ei ehkä ollut kaikista parhain, mutta samanlaisia rintakehän värinöitä ei kovin monella keikalla ole saanut kokea. En kyllä hoksannut katsoa tarkemmin millaiset laitteistot oli kyseessä, mutta mikäli en aivan päin honkia vilkaissut, niin taisi olla ainakin 4x10 kaappi.
 
Oli todella avaava kokemus, kun basson tunsi muttei kuullut. Sopi todella hyvin ainakin minulle sellainen. En tiedä sitten, miten muut paikallaolijat havaitsivat basson, minulle se oli mielenkiintoinen kokemus.

Mä tykkäsin Kemopetrolin uuden basistin saundista Tampereen YO-Talon keikalla joskus kesällä. Ketju tais olla suunnilleen:
 
Fenderin wanhahko presari -> EBS Octaver -> Big Muff -> MXR Bass DI -> Ampeg V4BH
 
Laura oli silti parempi.