Bassot ›

Joo, aletaan kaikki körttiläisiksi ni on tarpeeksi vakavahenkistä.
 
"Vittuminensoitaku iskelmää" Sano yks vanha patu kun yritin saada sen soittamaan joissain jameissa Hurriganesia. Totista ja totisen tarpeellista. Jokainen taablaa tavallaan.

Niinpä, miks aina pitäs ottaa basson soitto niin h....tin vakavasti?
 
Koska Joey DeMaiokin ottaa.

Jos ottaa tuon ihan puhtaasti viihteenä, niin ihan hyvin toimii.
 
Ei toi nyt viihtenääkään kovin viihdyttävää ole, ellei satu masokisti olemaan. Kait toi menee jonnekin pieruhuumori-genreen.

Pieruhan on sitä aidointa ja alkuperäisintä huumoria.
 
Kuinka kaukana olemmekaan juuriltamme.
 
Oletettavasti maailman vanhin vitsihuumori on ollut kunnon paukku.
 
Munsta isompi vitsi on ollut se mitä sen jälkeen tapahtui.

Soittoteknisesti ihan hirveetä paskaa, kauheella pierusäröllä tommosia teinitilutuksia ilman minkäänlaista järjenhiventä. Noita juttuja vetää yleensä kitaristit jotka on soittaneet sen verran, että motoriikka pelaa ja aivoton tilutus tuntuu kivalta jutulta. Oikean käden tekniikka ja edestakainen liike on kovan perusharjoittelun tuloksesta sairaan nopee, joka on teineille ominainen ominaisuus. Vasen käsi ei suuria ihmeitä esitellyt. Olis vetänyt edes oikealla bassolla niin olisi saanut vähän enemmän respectiä.
 
Mutta olihan siinä konsertin täytettä kuudenminuutin ajaksi. Ehkä ne jotka jaksaa tota kamaa kuunnella kestää tommosenkin pläjäyksen. Kuvittelisin tämän olevan huumoria, olin aistivinani soolon lopussa sellaista virnettä taiteilijan ilmeessä, että pakko olla. Ei tommosta kukaan tosissaan voi esitellä.

basso soolo?

basso soolo?
 
Ei, kun bassosoolo.

Ei, kun bassosoolo.
 
Ei, basso so-olo.

DeMaio on aivan loistava basisti, mutta kyllä nuo pikkolobassosooloilut on ihan karmean kuuloisia.
 
Mutta kun se soittaa oikeasti bassoa (kasikielisellä vetää yleensä), kuulostaa kyllä ihan mahtavalta. Järkyttävän muhkea ja komea saundi ainakin.

Hirveä saundi ja musiikillisestikin aika onnetonta tilutusta. Sheehan vetää paljon paremmin bassosärötilut :)

Tuo soitto, niinkuin Manowarin keikatki keskimäärin, on aikamoista showpelleilyä. Kannattaa kattoa vaikka Manowarin Hell on Wheels dvd:t niin saa vähän kuvan meiningistä. Manowaria nyt ei oo kellekkään rokkipoliisipelleille tarkotettu. Siitä joko diggaa, tai sit ei.
 
Mä diggaan. Hail and kill!

Hirveä saundi ja musiikillisestikin aika onnetonta tilutusta. Sheehan vetää paljon paremmin bassosärötilut :)
 
Oon ihan samaa mieltä.

Kannattaa kattoa vaikka Manowarin Hell on Wheels
 
Kaikki kannattaminen on suhteellista. Olen edelleen samaa mieltä tosta Sheehan-hommasta. Jos on pakko tiluttaa, niin antaa sen miehen tehdä se.
 
Todellisuudessa pakkohan se on jotain muutakin tolta Manowarilta kuunnella läpi, ennenkun alkaa sorsimaan niiden faneja.

Mä ymmärrän kyl, että basistin pitää soittaa bassoa, mutta enempi repsectiä tulsi kyllä jos soittaisi ihan oikealla bassolla eikä tuollasella tavan skeballa mistä on revitty pari kieltä irti.

Ja sit sillä on nuo vehkeet aina tollaisella "Mark King" -korkeudella!

Toi on jotenkin niin rehtiä urpoilua että mä ihan diggailen. Spinal Tapit jää kalkkiviivoille.

Ei jumankekka tää on hauska ketju! Manowaria arvostellaan vakavalla naamalla.
 
"Joo vois ehkä vähä selkeemmin merkata sointuja soolossa. Ja sit fraasien kaaret ja fraseeraus oli kans vähän niin ja näin. Mut kiitos kurssista. Kyllä tää läpi meni."

Ei jumankekka tää on hauska ketju! Manowaria arvostellaan vakavalla naamalla.
 
"Joo vois ehkä vähä selkeemmin merkata sointuja soolossa. Ja sit fraasien kaaret ja fraseeraus oli kans vähän niin ja näin. Mut kiitos kurssista. Kyllä tää läpi meni."
 
Samaa olen tässä naureskellut myös sivusta. Hommahan on näin, että Manowarin arvostelu vakavalta pohjalta on vähän sama kuin menisi tekemään oopperasta arvostelua koiranäyttelyn kriteereillä, ei ihan mene yksi yhteen.

Väärin arvosteltu? Eiks tässä pyydettykään mielipiteitä tästä annoksesta?
 
En tunne ko. bändiä muuten kuin joskus 80-luvun alussa Wilskan Tapio esitteli mulle tämmöstä huikeeta metallipläjäystä ja aistin että jonkun asteen huumorista on kysymys. Samassa sessiossa taidetiin kuunnella myös Mercyful Fate orkesterin taidetta ja kiljuntaa. Tapsalla oli jo silloin kieroontunut musiikkimaku.