Laulaminen ›

Nyt on sitten (viime perjantaina) laulettu ensi kertaa ns. julkisesti. Kuulijoita oli varsin vähän, eikä näkyvyyttä tullut paljon, mitkä tietysti helpottivat osaltaan asiaa. Pienimuotoinen esiintymisemme ei vaikuttanut nostavan oikein minkäänlaista reaktiota ohikulkijoissa, minkä otan lähes yksinomaan positiivisena asiana :)
 
En lopulta sitten jännittänytkään niin kovasti, paljon helpotti tietysti kuulijoiden vähyys sekä kaksi hyvää kaveria ympärillä. Itse asiassa äänikin toimi yllättäen lähes maksimiteholla, mikä ei tietysti meikäläisen tapauksessa vielä ole hirveän loistokkaan kuuloista.
 
Edessä on vielä huomattavasti suurempi haaste, sitä nyt sitten kauhulla, mutta ehkä sittenkin hieman huojentuneemmin odotellen.
 
Tämä nyt on ihan amatöörien puuhastelua, eikä minusta mitään laulajaa ole tässä tullut, mutta kuitenkin. Leikitään niillä legopalikoilla, joita on köyhälle annettu :)

Onko kukaan koskaan kokeillut sellaista jännityksen laukaisua, että sanoisi suoraan yleisön edessä, että jännittää. Eikö se olisi inhimillistä?
 
Olen sanonu useinki ja kyllä se vähä auttaa, tavallaan ottaa sen yleisön mukaan omiin fiiliksiin eikä "eristäydy" ja panikoi pään sisällä. Ei välttämättä sovi kaikkien tyyliin mut ite tykkään olla lavallaki oma itseni enkä mikään rokkistara. Toiset tykkää, toiset ei.

Itselläni oli myös hieman esiintymispelkoa eka keikalle, mutta lämmin vastaanotto ja yleisön mukana olo lopettivat sen. Sitten yhdessä tapahtumassa yleisö veti mukana Breaking The Lawin kertsiä, kun heitä kehotin niin tekemään... Helkatin hienon kuulonen oli videolla.

Ei mulla enää oo tota ongelmaa. Mä pyatyn laulamaan itekseni vaikka sairaalan vastaanotossa. Toi sun ongelma saattaa johtua just siitä, että et oo paljoo laulanu itekses. Onhan se ryhmässä helpompaa...
 
EDIT: Aw crap! Ei pitäny pistää kahteen kertaan... :(
 
Esiintymispelko lähtee pois ( yhden ihmisen mielipide) ainoastaan menemällä sellaisiin tilanteisiin ja paikkoihin, joissa joutuu esiintymään. Mitä enemmän heität keikkaa, sitä varmempi olo tulee esiintymiseen. On myös erittäin tärkeää, miten liikehdit lavalla ja esityksen visuaalinen puoli. Itsensä tietäminen ja tunteminen fyysisesti ja henkisesti lienee kaiken A- ja O.

Onhan toi lavantauti artisteillekin aika vaarallinen :) HOHO

Esiintymispelko lähtee pois ( yhden ihmisen mielipide) ainoastaan menemällä sellaisiin tilanteisiin ja paikkoihin, joissa joutuu esiintymään. Mitä enemmän heität keikkaa, sitä varmempi olo tulee esiintymiseen. On myös erittäin tärkeää, miten liikehdit lavalla ja esityksen visuaalinen puoli. Itsensä tietäminen ja tunteminen fyysisesti ja henkisesti lienee kaiken A- ja O.
 
I agreed...

Sitten sellainen Off-topic -filosofia pointti:
Muista, että olet huono. Aina.
En sano tätä millään pahalla, vaan sillä, että siinävaiheessa kun itse tiedostat olevasi 'ihan v*tun hyvä' niin alkaa alamäki. Taantuma. Kehitys loppuu.
Vaan jos olet aina ihan paska, tsemppaat itseäsi treenaamaan aina vaan kovemmin ja kovemmin. Kun saavutat taas taidoissasi asettamasi rajapyykin, on aika jälleen huoahtaa ja tajuta olevansa huono ja siirtää rajaa pykälä, kaksi eteenpäin ja jatkaa treenausta.
 
Tossa on ideaa.. :)

Neuvoni onkin, että etene askel askeleelta. Jos et ole vielä koskaan laulanut solona, laula ensin vaikka puolisollesi. Jatka tätä niin kauan kunnes uskallat laulaa hänelle ilman jännitystä. Laajenna sitten piiriä ja esiinny ystävillesi, sen jälkeen laula vaikkapa sukulaisten kemuissa jne.
 
Nuo on paljon pahempia tilanteita kuin normaali keikka. Läheisille laulaminen on jännittävin esiintymistilanne mihin olen törmännyt.

Nuo on paljon pahempia tilanteita kuin normaali keikka. Läheisille laulaminen on jännittävin esiintymistilanne mihin olen törmännyt.
 
Samaa mieltä! :)

Nuo on paljon pahempia tilanteita kuin normaali keikka. Läheisille laulaminen on jännittävin esiintymistilanne mihin olen törmännyt.
 
Kompataan täältäkin suunnasta. Kaikenkarvaisissa tilanteissa sitä on tullut esiinnyttyä ja on kaksi tilannetta, joissa polvet lyövät loukkua: toisten lauluopiskelijoiden edessä laulaminen ja läheisten edessä laulaminen. Hyväksytyksi tulemisen tarve niin voimakas, ja nimenomaan nämä tahot ovat niitä, joilta se hyväksyntä halutaan. Sen sijaan vieraisiin ihmisiin ei ole mitään tunnesidettä, joten heidän edessään on paljon helpompi olla.

esiintymis pelko, enpä ole ikinä päässy esiintymään vastahan olen viime helmikuusta asti saanut laulu tunteja....kuulin tyttöni kerhosta että kirkko- kuoroon tarvis korkeata ääntä,joten pinnistin eilen itseni soittamaan kanttorille ja tänään kävin "koe laulussa " , mukana kaksi omaa muksua. Tilanne jännitti aivan älyttömästi, ikinä en oo laulanut ees kuorossa. Ainut misä olen laulanut..omat lapset ja mummalassa...huh...tunnen itseni paljon rohkeammaksi tämän jälkeen.
Ehkä se lisäsi jännitystä paljonkin enemmän, koska en ole mikään aktiivinen kirkosssa kävijä. Paikan sain ja minusta se on yks etappi etteenpäin..ehkä luulen niin. Ehkä joku voisikin kertoa minkälaista on laulaa kuorossa..onko kellään kokemusta kirkkokuorosta???? Toivottavasti joskus pääsis harrastamaan yksin lauluakin...heavy/metalli kun on enemmän meikäläisen heiniä...

vuosina 97-99 olin esiintymis pelkoni kanssa kaikissa juhlissa päälaulajana mitä ylä-asteella oli... kiitos opettajalleni joka oli aina eturivissä niin että laulun alussa katsoin vain häntä ja siitä kun perhoset rauhoittui niin saattoi olla tuijottamatta yhteen kohtaan. Siitä ajasta muistan kuinka luokallani oli kaksi blondia jotka olivat minulle niin katkeria ja joille toinen opettaja oli sanonut että kuinka paljon parempia he olisivat ja tämän he minulle sanoivat vaan kuitenkin minä siellä lavalla etummaisena olin :) hyvät muistot siltä osin. ja ainoa kahden vuoden kymppi joka on todistuksessani ollut.
Sittemmin olen vain karaokessa loilotellut ja kotona silloin kun kukaan ei kuule..

Mulla on nyt viimesen vuoden aikana tapahtunu vielä muutosta tähän. Oikeastaan enää mua ei pelota esiintyminen lainkaan. Mä ajattelen, että jos mä johonkin lähden ja treenaan sen jotenkin, mä osaan sen tarvittavan hyvin. Mä tiedän, että ihmiset arvostavat sitä. Se on yksinkertainen juttu, mutta kyllä sen sisäistämisessä menee sitten aikansa... :D

Nuo on paljon pahempia tilanteita kuin normaali keikka. Läheisille laulaminen on jännittävin esiintymistilanne mihin olen törmännyt.
 
Täälläkin samaa mieltä. Sehän on selvä, että niiltä saat sitten kuulla pitkänkin ajan päästä, jos jotain mokaat =)

Jos on hyvä kuoronjohtaja, saat kaupantekijäisinä kuoroharjoituksissa hengitys- ja äänenkäyttöharjoituksia. Näin saat hyvää harjoitusta kaikkeen laulamiseen ja äänen tuottamiseen.

 
Tää on ihan totta. Mäkin uskon saaneeni jonkinlaisen pohjan ala-asteen 3:lta luokalta, jolloin lauloin musaluokan kuorossa ja meillä oli joku arvostettu kuoronjohtaja. Nimeä en muista. Koulu oli Laajavuoren ala-aste Vantaalla ja vuosi 1983. Opettajana Outi Kurki, kuoronjohtaja oli toinen nainen. Ton kuoron kanssa me tehtiin telkkarissa jopa esiintyminen. Se oli joku Unicefin joulukonsertti, jonka tuotto meni hyväntekeväisyyteen. Päästiin sillä kymppiuutisten loppukevennykseen =)

Tää on ihan totta. Mäkin uskon saaneeni jonkinlaisen pohjan ala-asteen 3:lta luokalta, jolloin lauloin musaluokan kuorossa ja meillä oli joku arvostettu kuoronjohtaja. Nimeä en muista. Koulu oli Laajavuoren ala-aste Vantaalla ja vuosi 1983. Opettajana Outi Kurki, kuoronjohtaja oli toinen nainen. Ton kuoron kanssa me tehtiin telkkarissa jopa esiintyminen. Se oli joku Unicefin joulukonsertti, jonka tuotto meni hyväntekeväisyyteen. Päästiin sillä kymppiuutisten loppukevennykseen =)
 
Laajavuoren ala-asteella oli hyvät musiikin opettajat myös 90-luvun alusta loppupuolelle, kun LNA oli siellä. Opettajia oli 2 ja he edustivat täysin eri tyylisuuntia. LNAn musiikinopettajana oli Heldanin Lea, loistava musiikkipedagogi. Koulussa oli kuoro-, bändi- ym. musiikkitoimintaa. Jopa meille vanhemmille Lea piti omaa laulu- ja soittoryhmä. Esiinnyimme jossain koulun iltamissakin.
Kuulimme, että Lea joutui jättämään tämän maallisen vaelluksen jokunen vuosi sitten. Ehkä häntä tarvittin jossain muualla. Muistelemme Leaa lämmöllä.