Roots ›

Öö.. Eikös se tarina mennyt jotenkin niin, että Lännen-Jukka oli joku ukko Amerikassa jonka Jii tapasi ja joka lauloi Jiille noita lauluja?
 
Apu lehden haastattelussa J kertoi että Lännen Jukka olisi ollut joku hänen mummonsa naapurissa majaillut vanha ameriikan kävijä joka soitteli nuorelle Karjalaiselle Banjoa ja lauloi lauluja mutta Karjalaisesta ei ikinä tiedä mikä pitää paikkansa ja mikä on mielikuvaa...

No mikäs Lännen-Jukka sitten on jos ei Karjalaisen alter ego...
 
Maa-Jussi pohojanmualta ??

Maa-Jussi pohojanmualta ??
Tai savonmualta. Jos kuuntelee Charley Pattonin tuotantoa laajemmalti niin taitaa olla Karjalaisen pää esikuva Lännen Jukka- levyn teossa. On todella paljon samaa sekä soitossa, laulussa ja biiseissä. Pattonilla oli myöskin Old Timer tyyppisiä lauluja Deltablues tyylisten ohessa. Mutta kaikenkaikkiaan hienoa että on palattu tuollaisten perusasioiden äärelle ja se että, laaja porukka pitää myöskin siittä. Onnekseni olen myös nähnyt Lännen Jukan keikalla ja teki vaikutuksen.

Kyllä levy on banjoineen enemmänkin tuonne old-time suuntaan vetävä kuin bluesiin. Tosin käsi kädessähän ne ovat aina käyneet - country & blues
 
Samankaltaiset mietteet myös mulla. Delta bluesin kanssa tällä levyllä ei ole juuri mitään tekemistä. Noista Patton - vertauksista, että kyllä Charley on mun mielestä, öh, pikkasen eri tasolla. Joka suhteessa. :-) Varmaan vaikutteita vokalisointiin kyllä yritetty siltä suunnalta hakea.

Hitto tää levy vaan paranee paranemistaan. Kuhan pääsisi näkemään vielä livenä.
 
Kuhanhan näkee vaikka torilla, tai kaupan kala-tiskillä.
eh...
 
Ei vaan, mielettömän hyvä levy. Hieman vaan häiritsee tuo ameriikan r-kirjaimen viljely, samoin lievää runsaampi tunne, että jaloviina on ollut kovin keskeisenä osana tuon levyn teossa...
 
Huomasittekos mitä mikkiä J. kertoi käyttäneensä?

Samankaltaiset mietteet myös mulla. Delta bluesin kanssa tällä levyllä ei ole juuri mitään tekemistä. Noista Patton - vertauksista, että kyllä Charley on mun mielestä, öh, pikkasen eri tasolla. Joka suhteessa. :-) Varmaan vaikutteita vokalisointiin kyllä yritetty siltä suunnalta hakea.
Juu ei Jiistä ole Charlie Pattoniksi tai ei kenestäkään ole, mutta Delta bluesin ja Pattonin kanssa on mielestäni paljonkin tekemistä. Aivan varmasti Karjalainen on kuunnellet Pattonia Lännen Jukka projektia suunnitellessa ja levyltä on kuultavissa siittä todisteet. Olen Charlie Pattonin levyjä kuunnellut jotain kakskyt vuotta ja kun kuulin eka kertaa Lännen Jukka systeemiä Tampereella Akustinen baari illassa Jukka Karjalaisella oli mukana keikalla viulisti ja kitaristi ja Karjalainen soitti tietysti sitä banjoa, niin tuli heti mieleen Charlie Pattonin jotkut biisit esim."Running Wild Blues" ja "ElderGreene Blues". Tuli heti helvetin hyvä fiilis että tuommoisia juttuja vedetään ja samaten että kuinkahan moni tuollaisesta innostuu mutta ilmeisen hyvin on mennyt kaupaksikin. Siis: Ei ole Lännen Jukka Delta bluesia ja on Charlie Patton varmasti eri tasolla mutta, sopassa on ollut mausteena mukana.

Tänään oli jo pakko käydä levy ostamassa. Odotukset olivat kaiken hehkutuksen jälkeen pilvissä.
 
Odotukset täyttyivätkin ihan kokonaan. Levy on loistava.
Toisella kuuntelukerralla ihastuin tähän toden teolla, ja sehän kuulostaa joka kerralla paremmalta kuin edellisellä. Niin on pimeä syysilta mennyt mukavasti yksin Lännen-Jukkaa kuunnellessa.
 
Levy on todella makea sekoitus folkia ja countrybluesia, ja sanat ovat monin paikoin aika hulvattomia. Lännen-Jukka ilmestyi vielä juuri sopivasti nyt juuri kun olen toden todella innostumassa folkmusiikista.
 
Ja kyllähän tässä paljon bluesia on.
"Sano alkuun jotain kaksi kertaa, sano alkuun jotain kaksi kertaa, älä hienostele sano niin kuin asiat ovat". Kyllä blueskaavaa noudatetaan.
 
Hoopon joulu on varsin tunnelmallinen biisi. Ei tietäisikö itkeä vai nauraa koko synkkyyden synkeydelle.
 
Suosikkibiiseiksi nousivat myös äkkiä "Minä, Vili ja Charlie, Piupali Paupali sekä Nancy ja Sally. Kaikki biisit ovat kuitenkin kutakuinkin yhtä hyviä ja levy on ennen kaikkea kokonaisuus. Kokonaisuutena siitä saa myös eniten irti.
 
Niin, eivätköhän nuo tarinat ole aika pitkälti ihan Jiin keksimiä. Loistavia joka tapauksessa.
 
Mahtoikohan Lännen-Jukka muuten loukata selkänsä saman Natchesin tulipalon yhteydessä josta Howlin' Wolf aikoinaan lauloi? ;)
 
Pakkaus on taatusti hienoin, mikä mulla CD:lle on. Kansivihkostakin on kiva selailla, kun se on vähän sellaista karheahkoa paperia.

Vasu: Siis: Ei ole Lännen Jukka Delta bluesia ja on Charlie Patton varmasti eri tasolla mutta, sopassa on ollut mausteena mukana.
 
Jep, kyllä mäkin tuon allekirjoitan ilmanmuuta. Ja livenä en ole tätä hommaa vielä nähnyt, kuvaamasi perusteella se saattaa hyvinkin muuttaa mielipidettäni. Lähinnä mä sitä, että tässä on mainittu sellaisia nimiä kuin Son House, Bukka White, Willie Brown, Blind Willie Johnson ja Charley Patton ja mun mielestä tää levy ei kuitenkaan ihan samaa kamaa ole. Enkä mä epäile hetkeäkään, etteikö Bukka White olisi heittänyt "Aberdeen Piupali Paupalin" ja Sonin, Willien ja Pattonin trio vaikka "Härmän Häät in Greenwood", jos tilanne tai yleisö olisi sitä vaatinut :-) mutta mun mielestä ko. herrojen levytetty tuotanto kumminkin (muutamin poikkeuksin) eroaa tästä levystä aika lailla. Jokainen totta kai kuuntelee levyä omaa taustaansa vasten ja musiikista on yleensä hyödyllisempää hakea yhtäläisyyksiä kuin eroja mutta mulle tuli osasta tämän ketjun kirjoituksia mieleen, että juuri niitä blues-kytkentöjä halutaan hakea välillä vähän väkisinkin. Ei sillä, etteikö niitä munkin mielestä olisi, tää levy on soppa suomalaista ja etenkin amerikkalaista perinnemusiikkia, josta niitä kyllä löytyy varsinaisen bluesin ulkopuoleltakin. Siis että itse katselisin tämän levyn kohdalla muuhunkin suuntaan kuin sinne bluesiin. Ja tällä em. kirjoittamallanihan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko levy hyvä, huono vai jotain siltä väliltä. Tulipahan vaan mieleen, kun levyä kuuntelin ja lueskelin ketjusta mitä tästä levystä on kirjoitettu.

Mulla on nyt neljän piisin kuva. Ei Karjalaisen laulu muutu mihinkään. Ei hyvä.

Ostin levyn muka porukoille joululahjaksi, mutta taitaa jäädä mun hyllyyn :). Parasta Karjalaista, mitä mulle on kolahtanu.

Vasu:
 
Jep, kyllä mäkin tuon allekirjoitan ilmanmuuta. Ja livenä en ole tätä hommaa vielä nähnyt, kuvaamasi perusteella se saattaa hyvinkin muuttaa mielipidettäni. Lähinnä mä sitä, että tässä on mainittu sellaisia nimiä kuin Son House, Bukka White, Willie Brown, Blind Willie Johnson ja Charley Patton ja mun mielestä tää levy ei kuitenkaan ihan samaa kamaa ole. Enkä mä epäile hetkeäkään, etteikö Bukka White olisi heittänyt "Aberdeen Piupali Paupalin" ja Sonin, Willien ja Pattonin trio vaikka "Härmän Häät in Greenwood", jos tilanne tai yleisö olisi sitä vaatinut :-) mutta mun mielestä ko. herrojen levytetty tuotanto kumminkin (muutamin poikkeuksin) eroaa tästä levystä aika lailla. Jokainen totta kai kuuntelee levyä omaa taustaansa vasten ja musiikista on yleensä hyödyllisempää hakea yhtäläisyyksiä kuin eroja mutta mulle tuli osasta tämän ketjun kirjoituksia mieleen, että juuri niitä blues-kytkentöjä halutaan hakea välillä vähän väkisinkin. Ei sillä, etteikö niitä munkin mielestä olisi, tää levy on soppa suomalaista ja etenkin amerikkalaista perinnemusiikkia, josta niitä kyllä löytyy varsinaisen bluesin ulkopuoleltakin. Siis että itse katselisin tämän levyn kohdalla muuhunkin suuntaan kuin sinne bluesiin. Ja tällä em. kirjoittamallanihan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko levy hyvä, huono vai jotain siltä väliltä. Tulipahan vaan mieleen, kun levyä kuuntelin ja lueskelin ketjusta mitä tästä levystä on kirjoitettu.
 
Kyllä taitaa mennä lähemmäs old-timea. Mieleen tulee Charlie Poole, Clarence Ahsley, ja Doc Boggs. Tietty noissa valkoisten Etelän miesten jutuissa on ollut aina ripaus bluesia mukana, kuten Karjalaisellakin. Suurin osa levyn ostajista taitaa tuntea paremmin tuon perinne-bluesin kuin old-timen - siitä bluesvartaukset.

No nyt on levy. Karjalainen on luonut todellakin nahkatakkinsa ja löytänyt ylleen vielä vanhemman. Samalla musa on jalostunut Jaloviinafolkiksi, vaikka korven kyyneleistä lauletaankin. Täytyy sumentuakin joulun aikana, hou hou ja hellurei, kuuntelemaan tätä pimeän hetkinä Jaloviinan (***) voimin.
 
Lännen-Jukka on yhtä tosi kuin me haluamme sen olevan.

Ei ole Karjalainen pettänyt kertaakaan.

No nyt on levy. Karjalainen on luonut todellakin nahkatakkinsa ja löytänyt ylleen vielä vanhemman. Samalla musa on jalostunut Jaloviinafolkiksi, vaikka korven kyyneleistä lauletaankin. Täytyy sumentuakin joulun aikana, hou hou ja hellurei, kuuntelemaan tätä pimeän hetkinä Jaloviinan (***) voimin.
 
Kuunteleppasw oikein (*) voimin.

Mutta muistetaan toki, että levy on ihan mielettömän hyvä myös ilman Jaloviinaa tai muita vippaskonsteja!

Kuunteleppasw oikein (*) voimin.
 
Komppia! Mielummin kolme (*) Jallua kuin yksi (***).

Mulla on nyt neljän piisin kuva. Ei Karjalaisen laulu muutu mihinkään. Ei hyvä.
 
Tuo levy vois olla nimeltään The Great Lännen Lokari Swindle, mutta eipä vaan oo. Emme tue Karjalaista.

Levyhän on itseasiassa aika hirmu hyvä.
Tämä seikka on aika lähellä totuutta.

Sain jouluaattona kunnian liittyä Lännen- Jukka kerhoon. On mahtavaa meininkiä samperi soikoon. Ei mitään turhia stereo - hifistelyjä vaan rehellisesti monona.
 
Tuleekohan tälle jatkoa joskus? Jukka voisi tavata Nancyn ja Sallyn vaikka vanhainkodissa.