Eikö olisi viisaanpaa keskittyä suukappaleeseen, kuin lehdykkeisiin. Huonokin lehdyke soi aina kohtuullisen hyvin. Hankippa kunnon "Berg Larsen" 80/3 ja harjoittele klarinetti ansatsia, niin "saundi" vastaa pitkälti Paul Desmond/Arne Domneruksen pehmeää upeea sointia. |
Eikö olisi viisaanpaa keskittyä suukappaleeseen, kuin lehdykkeisiin. Huonokin lehdyke soi aina kohtuullisen hyvin. Hankippa kunnon "Berg Larsen" 80/3 ja harjoittele klarinetti ansatsia, niin "saundi" vastaa pitkälti Paul Desmond/Arne Domneruksen pehmeää upeea sointia. Mie ite soittelen Mayerin 6:lla. Berg Larsen on tyyliltään hyvin pehmeä, ja sellainen, että rosoisuuta, ei edes kannata etsiä. Jos joutuu paljon soittamaan funk, rock, soul, proge kokoonpanoissa, niin tuolla kehitetty soundi ei ehkä oo sitä omiaan. Jazziin tuo kyllä käy valtavan hyvin, ja se kuulas ja pehmeä soundi toimii lähes jokaisen jazz viritelmän kanssa. Berg larsen on niitä ääripään suukappaleita. Toista päätä edustaa Rousseux, joka taas on enemmänkin funkymomenttia, ja muutenkin melko terävä ja kuulassointinen suukappale. Mutta Mayer on siinä välillä. Mayer antaa todella paljon periksi ja siksi se on vähän heikohko alottelijalle, jos haluaa nopeampia tuloksia, mutta ammattilaiselle luo todella hienoja puitteita vivahteitten etsimiseen. Veikkaan että mayerista ei voi koskaan saada aivan Berg Larsenin veroista pehmeää soundia, eikä aivan Rousseouxin kaltaista terävää soundia, mutta hyvin lähelle niitä pääsee jos osaa soittaa. Mayer on hirveän herkkä kaikkien suhteen lehden ja muittenkin. Se taas asettaa ihan mielenkiintosen haasteen. Kyllä mie kannan noita kaikkia kolmea suukappaletta fonibagissani, mutta tuolla mayerilla soittelen. Vähän vähemmän otto linkkiä soitelleena voisin sen verrata lähestulkoon Mayeriin PORKKANA! |