Aloittelijat ›

Kun itse ajattelen että tämä kaava antaa vain arvoja, onko väliä puhutaanko hertseistä vai senteistä. Tai perunoista.
 
Puhdas viritys ja tasaviritys poikkeaa toisistaan joka oktaavissa yhtä monta senttiä, sen sijaan hertsimäärä vaihtelee oktaavin mukaan.

Taas amatöörikysymys:
 
Kun itse ajattelen että tämä kaava antaa vain arvoja, onko väliä puhutaanko hertseistä vai senteistä. Tai perunoista.
 
Minä taas vain ymmärrän että jokainen lukema kullakin sävelellä tarkoittaa sen hertsiarvoa. Voisivat olla perunoitakin perunataulukossa.
 
Hertsit ovat taajuuksia, eli ikäänkuin yksittäisiä pisteitä koko taajuusalueella, eli ikäänkuin yksittäisiä koskettimia pianon kosketinrivissä.
Nuo X:t, ja myös nuo sentit, ovat sitten taajuuksien suhteita toisiinsa.
 
Hertsit ovat siis yksittäisiä säveliä, kun taas intervallit, ja kertoimet, ja sentit ovat sävelten välisiä välimatkoja, tai oikeastaan sävelten välisiä suhteita, koska 100Hz ja 200Hz välinen välimatka on 100Hz, mutta näiden suhde on 1:2, kun taas 500Hz ja 1000Hz välimatka on 500Hz, mutta näiden suhde on edelleen 1:2.
 
Siis:
Hertsit - yksittäisiä taajuuksia
Intervallit, eli 3:2, 2:1 jne. - taajuuksien suhteita
X, eli 1,0594... - kahden taajuuden suhde
sentit - taajuuksien suhteita

Sanon suoraan, etten kaikkia kommentteja jaksanut lukea, kun päällisin puolin näyttivät käsittelevän saama asiaa jokainen (paljon lukuja). Pistänpä silti soppaan myös oman lusikkani. :D
 
Tosiaan, kuten jo aikaisemmin on viestissä mainittu, kannattaa käydä Tampereen yliopiston musatieteilijöiden sivuilla tarkastamassa. Viritysjärjestelmiähän on olemassa monia erilaisia: Pytagoraan viritys (eli viritetään kvinteittäin), tasavireinen järjestelmä sekä luonnonpuhdas viritys. Kaikkia voidaan käyttää joko ihan yksinään tai sekaisin. Useimmiten nykyisin käytetään juuri tuota tasavireistä, vaikka luonnonpuhtaalla kaikki soisi paremmin (pianossa tämä on todettu mahdottomaksi yhtälöksi). Tosin, esim. jousisoittimissa voidaan joutua käyttämään kaikkia näitä, vaikka soitettaisiin pelkästään jousisoittimilla.
 
Jos kyseessä on jokin sointusoitin, joka viritetään tasavireisesti, täytyy muiden soittimien tähän sopeutua, niin viulistien kuin laulajienkin. Jos taas viulisti soittaa yksinään, käyttää hän pytagoralaista viritystä ja esim. kaksoisäänissä joutuu vekslaamaan mahd. vapaiden kielten kanssa (e1 resonoi aivan eri korkeudelta verrattuna a1:n (vapaa kieli) tai g:n (myös vapaa kieli). Lisäksi viulistit soittavat mm. johtosävelet liian korkeiksi ja siis johtaviksi. Myös jousikvartetissa saatetaan saman teoksen sisällä joutua käyttämään useaa eri viritysjärjestelmää, riippuen mikä soi tilanteeseen nähden parhaiten. Jossakin kohtaa luonnonpuhdas on paras vaihtoehto, kun taas jossain toisessa esim. tasavireinen (jos sellolla joudutaan soittamaan matalin kieli vapaana).
 
Kaikkein hauskinta tässä on se, että luonnonpuhtaassa sävelvälit eivät ole tasaiset, vaan jokin väli on isompi kuin toinen (tässä tulee kuvaan mukaan yläsävelsarjat). Esim. c2 on erikorkuinen riippuen, onko se soinnun pohjasävel, kvintti vai terssi. Tässä tullaan taas siihen, että yhtyesoitossa absoluuttisesta sävelkorvasta ei ole mitään hyötyä, koska siinähän tietty sävel on aina samalla korkeudella. Toki, jos yksin soittaa, siitä on varma apua paljon.
 
Tää viritysjärjestelmätsydeemi on se, millä lopulta erotetaan jyvät akanoista ammattipuolella. Esim. Wienin filharmonikkojen ja Radion sinfoniaorkesterin ero on juuri niiden soinnissa. Kuunnelkaapa joskus ihan huviksenne.
 
(Toivottavasti tästä nyt on mitään iloa kenellekään. Ei tainnut edes liittyä oikein mihinkään, vaikka samaa asiaa on...)

Tässä jälleen heitän ajatuksen sen kummemmin pohtimatta. Eli en ylläty yksinkertaisesta selityksestä, mutta tuli mieleeni.
 
Miksi on keksitty ollenkaan koko oktaavikäsitettä, se kun ei kertakaikkiaan sovi matemaattisesti tähän järjestelmään.
 
Olisi vain kvinttiviritteisiä soittimia, sävelasteikot olisivat kvintteinä jne.....
 
Silloinhan ei pitäisi olla ongelmaa "jäykkien" soittimien ja elävien soittimien kanssa.
 
Mutta toinen suuri ihmetykseni on tuo luonnonpuhdas viritys, mistä se tulee, kuka sen on keksinyt?
 
Ei kai kukaan ole laatinut luonnonpuhdasta skaalaa, vaan se lienee ihmisessä jotenkin sisäänräkennettuna?
 
Ja mistä johtuu että on hyvin luonnollista laulaa duuriskaalaa ylös ja alas, edes pahemmin tiedostamatta puolisekunteja välissä?
Eiköhän se mene luonnostaan jo leikki-ikäiseltä joka on musikaalinen.
 
Mutta miten on, kun tarpeeksi laulaa skaaloja, harjoittaisi niitä soittamalla epävireisellä pianolla, joka eri sävellajeissa olisi eri vireissä, korjaisiko ihmisen pää tuon vireen oikeaksi, vai jäisikö jokainen opeteltu sävellaji sellaisena päähän kuin soitin on sen vääristänyt?
 
Siis jotenkinhan tuo luonnopuhdaskin tulee muaalta kuin soittimesta?

Normaalien mnet-topikkien tasoon verrattuna tämä ei missään tapauksessa kuulu aloittelijat -osastolle! :D Hyvin kiintoisa aihe, kylläkin.
Voikohan muuten nykymaailmassa enää välttyä kuulemasta "länsimaista musiikkia" eli olla totuttamatta korvaansa diatonisiin asteikkoihin ja muutenkin länsimaiseen viritysjärjestelmään tjsp. Varmaan jossain keskellä saharaakin kuuluu listahittejä.

Miksi on keksitty ollenkaan koko oktaavikäsitettä, se kun ei kertakaikkiaan sovi matemaattisesti tähän järjestelmään.
 
Olisi vain kvinttiviritteisiä soittimia, sävelasteikot olisivat kvintteinä jne.....
 
Silloinhan ei pitäisi olla ongelmaa "jäykkien" soittimien ja elävien soittimien kanssa.
 
Oktaavin ongelmahan lähtee siitä että jos kvinttejä aletaan pinoamaan päällekkäin, ja oletetaan että kvinttiin mahtuu 7 puolisävelaskelta, niin puolisävelaskelten perusteella pitäisi jossain vaiheessa päästä oktaaviin, mutta jos kvintti on puhdas, ei se oktaavi joka näin saavutetaan olekaan enää puhdas.
Jos nyt oktaavin tilalle otettaisiin kvintti, niin pian joku keksisi että terssejä pinoamalla pitäisi päästä siihen kvinttiin, mutta jos terssit ovatkin puhtaita niin tuo kvintti ei enää taas olekaan puhdas, eli sama ongelma ilmaantuu.
 
Mutta toinen suuri ihmetykseni on tuo luonnonpuhdas viritys, mistä se tulee, kuka sen on keksinyt?
 
Ei kai kukaan ole laatinut luonnonpuhdasta skaalaa, vaan se lienee ihmisessä jotenkin sisäänräkennettuna?
 
Tämä luonnollinen viritys on se "oikea" viritys, ja pythagoralaiset ja muut ovat vain teoreettisia jäljennöksiä. Se tulee äänen ominaisuudesta, eli soivassa sävelessä on perustaajuus, ja harmoniset ylä-äänet. Ylä-ääniä sanotaan harmonisiksi sen takia että ne ovat perustaajuuden kerrannaisia, eli jos soittaa kitaran A-kieltä, jonka perustaajuus on 110Hz, niin siihen perustaajuuteen sekoittuu tuon taajuuden kerrannaisia, eli 220Hz, 330Hz, 440Hz, 550Hz jne. ja eri soittimilla nämä ylä-äänet soivat eri voimakkuuksilla, jonka takia eri soittimet kuulostavat erilaisilta.
 
Sävelen ylä-äänet voidaan merkitä tällaisena kuvaajana:

   2   3   4   5   6   7   8   9
---|---|---|---|---|---|---|---| 
Vasemmalla on perustaajuus, eli vaikka 110Hz, ja oikealle mentäessä taajuus kasvaa, ja ensimmäisen pystypalkin kohdalla on 220Hz, eli ensimmäinen ylä-ääni, toisen palkin kohdalla toinen ylä-ääni, eli 330 Hz, eli pystypalkin numero aina kerrotaan perustaajuudella.
Nyt jos laitetaan 110Hz sävel ja oktaavia korkeampi sävel rinnakkain, voidaan vertailla näiden ylä-ääniä:

   2   3   4   5   6   7   8   9
---|---|---|---|---|---|---|---| 
-------|-------|-------|-------|
Nyt huomataan että oktaavin päässä olevan sävelen kaikki ylä-äänet osuvat täsmälleen kohdakkain alkuperäisen sävelen ylä-äänien kanssa. Tällaisessa tapauksessa äänen huojunta, joka siis syntyy kun kaksi melkein samassa vireessä olevaa ääntä soi yhtäaikaa, on poissa, ja ääni on erittäin harmoninen, jopa niin että kuulostaa siltä kuin vain yksi sävel soisi.
Sitten katsotaan mitä tapahtuu kun laitetaan vierekkäin perussävel ja kvintin ylempänä oleva sävel:

   2   3   4   5   6   7   8   9
---|---|---|---|---|---|---|---| 
-----|-----|-----|-----|-----|--
Nyt huomataan että jotkin ylä-äänet eivät enää osu kohdakkain, mutta edelleen joka toinen ylä-ääni on kohdakkain. Kvintti siis sopii yhteen perussävelen kanssa, mutta ei aivan yhtä harmonisesti kuin oktaavi.
Voidaan vielä katsoa puhdasvireinen suuri terssi:

   2   3   4   5   6   7   8   9
---|---|---|---|---|---|---|---| 
----|----|----|----|----|----|--
Nyt enää yksi ylä-ääni osuu tarkalleen kohdalle, mutta jos kuvaajaa jatkettaisiin enemmän oikealle, voitaisiin nähdä toinen ja kolmaskin ylä-ääni jotka osuvat kohdakkain. Suuressa terssissä on siis enemmän epäpuhtautta kuin esim. kvintissä, koska vain harvat ylä-äänet osuvat täysin kohdakkain.
 
Tasavireisessä virityksessä ainoastaan oktaavi on puhdas, mikä tarkoittaa sitä että vain oktaavissa ylä-äänet osuvat kohdakkain, ja kaikissa muissa intervalleissa on enemmän tai vähemmän epäpuhtautta. Puhdasvireinen viritys perustuu siis siihen että intervallit perussävelestä katsoen viritetään niin että saadaan halutut ylä-äänet osumaan kohdalleen.