Rummut: soittaminen ›

Olettekos vielä huomanneet, että Bernard näyttää vaikuttaneen omien sanojensa mukaan myös Beatlesissa ;-)
 
http://www.jimvallance.com/03-proje … urdie-project-folder/pg-purdie.html

Olettekos vielä huomanneet, että Bernard näyttää vaikuttaneen omien sanojensa mukaan myös Beatlesissa ;-)
 
http://www.jimvallance.com/03-proje … urdie-project-folder/pg-purdie.html
 
Näitä huhuja riittää... Metallican mustalle kuulemma vuokrattiin Gregg Bissonette jne. Tiedä noista, mutta onhan se mukavaa leikitellä ajatuksella sekä kuulostella ja tutkailla.

Olettekos vielä huomanneet, että Bernard näyttää vaikuttaneen omien sanojensa mukaan myös Beatlesissa ;-) Tähän on todella vaikea uskoa. Ringon soittotyyli oli niin omintaikeinen tuona aikana, että se on jopa helppo tunnistaa. Muistettava on myös Beatlesin hurja keikkarutiini Saksan ajoilta. Kyllä siinä treenautuu rumpali melko paljon. Ringohan otettiin bändiin siksi, kun se Pete ei hoitanut rumpuhommaa tarpeeksi hyvin.

Ringohan otettiin bändiin siksi, kun se Pete ei hoitanut rumpuhommaa tarpeeksi hyvin.
 
Vai olikos se niin, että tytöt tykkäsi liikaa? Eikö sillä ollut rummutkin lavan edessä?

Pitänee vähän pilkkoa kirjoustasi.
 
Eikös sulla ollut sun CV:ssä paras soittamasi keikka joku hääkeikka? Eikös se sitten ole juurikin huttua?
 
Minulle huttu merkitsee persoonattomasti ja intohimottomasti esitettyä ihan-sama-minkä-genren musiikkia. Esimerkiksi MTV:sta tuleva hiphop on 97 % huttua, missä originelli panos jää mikroskooppiseksi pääpainon ollessa genrepiirteiden odotusten täyttämisessä. Ja nu-metal aikakaudella, jos joku muistaa, oli ennätysmäärä lajin aallonharjalla ratsastajia.
 
Ja jos ostaa vaan jonkun helvetin tiukan funk-levyn, jolla purdie soittaa, niin miksi pitäisi miettiä jotain globaaliavalintaa? Kyllähän sitä funkkia voi muualtakin ostaa kuin jenkeistä purdien soittamana, mutta en silti ymmärrä pointtiasi, eihän se kait muilta ole pois jos niin tekee?
 
Globaalia valintaa voi aina miettiä, jos levyn, jolla Burdie soittaa, julkaisija on joku niistä neljästä suuresta kulttuuri-imperialismia harjoittavasta levy-yhtiöstä. Tämä saattaa hieman vaikuttaa liioittelulta, mutta musiikkidiggareita ja kuluttajia on moneen junaan. Toki se kuuluu yksilön oikeuksiin sijoittaa rahansa mihin haluaa, vaikka tiukkaan funk-levyyn, mutta samalla saatetaan vahvistaa neljän suuren otetta maailman musiikkikulttuurin yksipuolistamisesta.
 
Mutta toimisiko juicen biiiseissä sitten joku perinteinen Afrikkalainen upea rytmitys, paremmin kuin vaikkapa Sytelän soittama jytäävä backbeatti?
 
Luultavasti toimisi, mutta sen ajan tietotaidolla ei ollut vielä paljoakaan mahdollisuutta hakea vaikutteita "muista musiikeista", paitsi jos ei asettunut asumaan kaukomaille.
 
Hei, voisitko laittaa esimerkkiä jostain todellla muhevasta biitistä, koska mua kiinnostaa oikeasti, että mitä tarkoitat muhevalla tässä tapauksessa? Itse olen harvemmin törmännyt esim rajuihin rumpubreikkeihin, jotka eivät olisi kakkos-nelos-painotteisia. Ja tosiaan usein funk/soul-jutut vaan huutaa virveliä backbeatille. Ei se mielestäni tee musiikista kesy tai tylsää.
 
Mitä tarkoitan muhevalla biitillä, ei tarkoita lainkaan "rumpubreikkien rajuutta". Rytmien ja komppien jännite ja "irrallaan soittaminen" ovat minulle niitä muheavaisuuden sisältöjä, jotka saavat rytmiikan puhumaan omaa kieltään. Tässä on pari levyä, joissa on todella muhevaisia biittejä: Tony Allen Homecooking - Allen soittaa todella kevyellä tatsilla, uskomattomalla fraseerauksella hengestyttäviä komppiratkaisuja ja toisena Busi Mhlongo Urbanzulu - missä rumpali Brice Wassy löytää tahdeista ne painotukset, jotka eivät tulisi vakio jenkkirumpalilta mieleenkään. Ja tietysti klassikko Karim Ziadin Ifrikya, jossa arabi-intia-afro-vaikutteet esitetään fuusiojazzin valepuvussa. Näistä alkaisin tämän laulun.
 
...

Kylläpä siinä alettiin nyt niin hälläväliä-mitä-rytmiä-kukaan-koskaan-keksikään-mihinkään-rummut-hanurista mentaliteelilla lyyrikkomelodikoksi. Tämä on rumpujen soittaminen palsta eikä mikään "haluan runoilijaksi" -keskusteluryhmä.
 
No ensinnäkin, en alkanut siihen nyt, vaan olen oikeastaan ollut aina sitä mieltä. Joskaan en ilmaisis sitä ihan noin mustavalkoisesti. Mutta kyllä mielestäni lyriikka ja melodia on biisissä paljon tärkeämpää kuin rumpukomppi.
Ja toiseksi, mielestäni tämä edustamani näkemys on ihan yhtä relevantti rumpujen soiton palstalla kuin vaikka "haluan solistiksi, mutta soitan rumpuja"-koulukunnan näkemys. Onhan siinäkin kyse rumpujen soittamisesta.
Keu-keu, Mikaliini, ja pusuhalit. Kohta on loma jo. ;)

Globaalia valintaa voi aina miettiä, jos levyn, jolla Burdie soittaa, julkaisija on joku niistä neljästä suuresta kulttuuri-imperialismia harjoittavasta levy-yhtiöstä. Tämä saattaa hieman vaikuttaa liioittelulta, mutta musiikkidiggareita ja kuluttajia on moneen junaan. Toki se kuuluu yksilön oikeuksiin sijoittaa rahansa mihin haluaa, vaikka tiukkaan funk-levyyn, mutta samalla saatetaan vahvistaa neljän suuren otetta maailman musiikkikulttuurin yksipuolistamisesta.
 
Joo, tottakai jos ostaa jonku noista, mutta sillon jos ostaa käytetyn orkkis vinyylin, ni se ei oo keltää pois. Koska eihän funkkia cd:ltä kuunnella.
 

 
Mitä tarkoitan muhevalla biitillä, ei tarkoita lainkaan "rumpubreikkien rajuutta". Rytmien ja komppien jännite ja "irrallaan soittaminen" ovat minulle niitä muheavaisuuden sisältöjä, jotka saavat rytmiikan puhumaan omaa kieltään. Tässä on pari levyä, joissa on todella muhevaisia biittejä: Tony Allen - Allen soittaa todella kevyellä tatsilla, uskomattomalla fraseerauksella hengestyttäviä komppiratkaisuja ja toisena Busi Mhlongo - missä rumpali Brice Wassy löytää tahdeista ne painotukset, jotka eivät tulisi vakio jenkkirumpalilta mieleenkään. Ja tietysti klassikko Karim Ziadin , jossa arabi-intia-afro-vaikutteet esitetään fuusiojazzin valepuvussa. Näistä alkaisin tämän laulun...
 
Tony Allenin ko levy löytyykin jo, mutta noi muut vois tsekkaa. Mikäs niitten julkaisija Euroopassa sitten on? ;)

Keu-keu, Mikaliini, ja pusuhalit. Kohta on loma jo. ;)
 
Keu-keu ja nähdään:)

Mitä tarkoitan muhevalla biitillä, ei tarkoita lainkaan "rumpubreikkien rajuutta". Rytmien ja komppien jännite ja "irrallaan soittaminen" ovat minulle niitä muheavaisuuden sisältöjä, jotka saavat rytmiikan puhumaan omaa kieltään. Tässä on pari levyä, joissa on todella muhevaisia biittejä: Tony Allen - Allen soittaa todella kevyellä tatsilla, uskomattomalla fraseerauksella hengestyttäviä komppiratkaisuja ja toisena Busi Mhlongo - missä rumpali Brice Wassy löytää tahdeista ne painotukset, jotka eivät tulisi vakio jenkkirumpalilta mieleenkään. Ja tietysti klassikko Karim Ziadin , jossa arabi-intia-afro-vaikutteet esitetään fuusiojazzin valepuvussa. Näistä alkaisin tämän laulun....
 
Tattista vinkeistä, levyt löytyykin sopivasti Helsingin kaupunginkirjastosta. Pitää tarkistaa. :)
 
Trilok Gurtu on minun groovesuosikkini :)

Mitä tarkoitan muhevalla biitillä, ei tarkoita lainkaan "rumpubreikkien rajuutta". Rytmien ja komppien jännite ja "irrallaan soittaminen" ovat minulle niitä muheavaisuuden sisältöjä, jotka saavat rytmiikan puhumaan omaa kieltään. Tässä on pari levyä, joissa on todella muhevaisia biittejä: Tony Allen - Allen soittaa todella kevyellä tatsilla, uskomattomalla fraseerauksella hengestyttäviä komppiratkaisuja ja toisena Busi Mhlongo - missä rumpali Brice Wassy löytää tahdeista ne painotukset, jotka eivät tulisi vakio jenkkirumpalilta mieleenkään. Ja tietysti klassikko Karim Ziadin , jossa arabi-intia-afro-vaikutteet esitetään fuusiojazzin valepuvussa. Näistä alkaisin tämän laulun....
 
Jepulis, tuli kuunneltua nuo levyset. Mahtavia teoksia kaikki, urbanzulua varsinkin on tullut paljon diggailtua. Nastaa bassottelua myös kyseisessä levyssä :)
 
Edit: Oiskohan mahdollista saada vielä muutama muukin nimi tuohon joukon jatkoksi?

Edit: Oiskohan mahdollista saada vielä muutama muukin nimi tuohon joukon jatkoksi?
 
Salif Keitan Moffou ja Oliver "Tuku" Mtukudzin Nhava.

Salif Keitan ja Oliver "Tuku" Mtukudzin .
 
Kiitoksia :)

Ootteks te kuullu King Curtis - Live at the Fillmore West?
 
Tsekatkaa toi levy, löytyy Itunesista mm. Ainaki biisit Signed, Sealed & Delivered I'm Yours & Memphis Soul Stew vois teitä Purdie-diggareita kiinnostaa.
 
Billy Preston, Bernard Purdie, Cornell Dupree, etc etc etc...
 
Saman konsertin tokaan settiin tuleekin sitten solistiksi Aretha. Tuon levyn kans saa tunesista esim.

Ootteks te kuullu King Curtis - Live at the Fillmore West?
 
Tsekatkaa toi levy, löytyy Itunesista mm. Ainaki biisit Signed, Sealed & Delivered I'm Yours & Memphis Soul Stew vois teitä Purdie-diggareita kiinnostaa.
 
Billy Preston, Bernard Purdie, Cornell Dupree, etc etc etc...
 
Saman konsertin tokaan settiin tuleekin sitten solistiksi Aretha. Tuon levyn kans saa tunesista esim.
 
taitaa pyöriä streamina ilmaiseksi tää keikka tässä:
 
http://www.contactmusic.com/new/hom … sf/webpages/arethafranklinx05x07x06

Näitä huhuja riittää... Metallican mustalle kuulemma vuokrattiin Gregg Bissonette jne. Tiedä noista, mutta onhan se mukavaa leikitellä ajatuksella sekä kuulostella ja tutkailla.
 
Iän kaiken studioille on värvätty soittamaan muita kuin bändin alkuperäisiä rumpaleita... Syy voi olla ihan käytännön juttuja tai sitten tuottajan ratkaisuja... Itsekin olen soittanut jokusen tahdin parille varsin hyvin myyneelle suomalaiselle artistille. Syy soittoon on ollut se, että olen paitsi ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, myös se, että tein mitä käskettiin...
 
Kertakorvaus ilman Gramexeja oli diili. Rumpalin krameksit sai rumpali... :-)

Silloin kun minä olin nuori niin muusikkopiireissä pidettiin itsestäänselvänä että Bernard Purdien väitteet hänen osallisuudestaan Beatles-levyjen tekemiseen ovat totta. Asiaa perusteltiin sillä että "se lukee Purdien kirjassa". Pakkohan sen on silloin pitää paikkansa.
 
Lähempi tarkastelu kumminkin johtaa päätelmään että Purdien väitteiden paikkansapitävyys on likipitäen täysin mahdotonta. Miksi Purdie sitten vuosikymmenestä toiseen jaksaa esittää näitä väitteitä?
 
https://www.youtube.com/watch?v=hz9EGGiOuso
 
P.S. Olen törmännyt siihenkin että sama henkilö, joka uskoo Purdien ja mahdollisesti muiden studiorumpaleiden soittaneen kaikki Beatles-levyt, moittii Ringoa huonoksi rumpaliksi "koska se soittaa huonosti levyllä".

Haluan uskoa että BP on jollain niistä raidoista. En ole Beatles-skolastikko, mutta jostain noiden vanhan miehen sopertelujen on kummuttava.
 
Ja koska näin liekehtivä nosto tapahtui, laitetaan linkin takaa lisää liekehdintää.
 
http://www.vulture.com/2018/02/quincy-jones-in-conversation.html

Erittäin mielenkiintoista! Purdie on oikeastaan rockrumpali joka käy jazzrumpalista koska hänellä on tekemistensä pohjana kaikenkattava "control", kaiken hallitseminen, siinä missä rockmuusikon hommaa on olla "outside of control". On vain luonnollista että rockmuusikot haukutaan, siitäkin huolimatta että mokoma motkotus on yhtä tyhjän kanssa.
 
Ainoa rockrumpali jota Ginger Baker arvostaa itsensä lisäksi on Charlie Watts, ja sehän johtuu tietysti siitä että Watts on jazzmiehiä, tavallaan istuu väärällä pallilla soittaessaan Stonesin rumpujakkaralla.
 
Toisinaan jazzmuusikoiden luontainen näkemysavaruus voi johtaa myös virhearvioihin muotoa "ei se voi soittaa mitään koska se ei osaa mitään ja koska näin on niin jonkun muun on pakko soittaa levyillä" mikä johtaakin pian siihen että se "joku muu" alkaa saada henkilöllisyyden ominaispiirteitä.
 
Jos Purdien väitteiden todennäköisyyttä lähestytään jotenkin väljästi kahmalotekniikalla niin on huomioitava ainakin että
 
- Beatles lienee maailman valokuvatuin yhtye, ja valokuvaajia oli myös äänitysstudiossa. Valokuvien perusteella rumpuja soittaa joku Purdie'a vaaleaihoisempi tyyppi.
- Livetaltiointien, joilla Ringo Starr kaiketi kiistattomasti esiintyy, ja samojen kappaleiden studiovetojen rumpuosuuksien kesken on suurta yhdenmukaisuutta. Näin siitäkin huolimatta että usein livenä soittaminen oli kuuluvuusongelmien vuoksi hyvin vaikeaa.
- Rumpujensoiton tyylianalyysi antaa aiheen olettaa että yksi ja sama henkilö soittaa niillä Beatles-kappaleilla joilla rumpali ei ole Paul McCartney. Tämä on linjassa sen kanssa mitä Ringosta tiedetään eli että hän vasenkätisenä soittaa "väärä käsi edellä" rumpusettiä.
 
Tuossa on asioita jotka johtavat ajattelemaan että on "järkevää" pitää Ringo Starria Beatlesin rumpalina.
 
Toiseen vaakakuppiin voi heittää musiikkihistoriallisen huomion: Ringo Starr, Charlie Watts ja Bernard Purdie olivat ne henkilöt jotka ikään kuin keksivät rockrummutuksen eli rumpujensoiton rock-idiomin varsin rinnatusten. Silloin voi tietenkin heittää kysymyksen, eivätkö he voisi olla olleet silloin myös keskenään vaihdettavissa? Eli jos nyt Purdie olisikin sattunut jonkin biisin vetaisemaan niin asiaa saattaisi olla vaikeampi huomata kuin ehkä jossain muussa tapauksessa.

50000: Vai olikos se niin, että tytöt tykkäsi liikaa? Eikö sillä ollut rummutkin lavan edessä?
 
Jotta tämä olisi totta, muilla biitleksillä olisi pitänyt olla pulaa naisista. Näin ei missään tapauksessa ollut sinä aikana kuin Pete Best oli bändissä. Naisjuttuihin antoi enemmän aihetta esim. Paul McCartney kuin Pete Best.