Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Pidän, joskaan en "suhinasta" eli ilmeisesti juuri siitä tr00 -kamasta. Emperor ja Arcturus on suosikkeja, mutta pidän kyllä esim. Dimmu Borgiristakin (joka on mielestäni täysin aliarvostettu yhtye, kenties faniensa takia?). Cradle of Filth ei tosin mene yrittämälläkään.

En, tosin Dimmulla ja Old Man's Childilla on vanhemmassa tuotannossa joitain varsin erinomaisia kipaleita, mutta muut ovat melkoista... en sano mitä.

Täyttä kuraa koko genre. Kaikki muu metalli uppoo täysillä, mut BM... Oon kyllä joskus yrittäny jotain Dimmua ja Emperoria kuunnella, mut ei oo mun juttu.

Black metallin kautta tuli oikeastaan päädyttyä death metalliinkin. Nykyään tulee hieman vähemmän kuunneltua bläkkiä kuin ennen. BM-bändien sanoitukset tai niiden takana piilevät ideologiat eivät ole koskaan kiinnostaneet, kunhan musiikki rokkaa niin se riittää minulle.
 
Übergrimsurinaa tulee vähemmän kuunneltua vaikka sieltäkin hyviä hetkiä löytyy. Death metalliin tottuneena tulee nykyään kannatettua hieman jyhkeämmän tuotannon BM-bändejä. Yksi tämän vuoden parhaista levyistä on Keep of Kalessinin Armada.

Aika vähän, mutta vähän sentään. Ruotsalainen Naglfar on mun makuuni ja onkin oikeastaan ainoa. Burzumin kahdesta ambienttilevystä pidän, mutta muuten ko. yhtyettä/tyyppiä halveksun niin musiikillisen paskuuden kuin inhimillisenkin paskuuden johdosta. Mayhemin Chimera-levyltä on kolahtanut Slaughter of Dreams niminen kipale.

Jos haluaa black metallista musiikki-ilmiönä jotakin oppia, suosittelisin tuota wikipediaa lueskelemaan sekä noiden klassikoiden historiikkeja sekä haastiksia, mielummin kuin tuota blackmetal.fi-sivustoa. Jos haluaa musiikista oppia, niin silloin vain levyt ulos kaupasta ja kuuntelamaan.. Jos taas haluaa tuosta puritaanisesta nurkkaidiotismista, niin silloin kannattaa tuonne blackmetal.fi-sivustolle etsiytyä.
 
Minä tavallaan ihailen ja nautin suuresti tuommoisesta bläckiksen tr00-ug-meiningistä.. Semmoisesta "hv, latu auki! Me tahdään tämä juuri niin kuin huvittaa." Siinä on kyse semmoisesta lapsenriemuisesta tekemisestä ja löytämisestä parhaimmillan.
 
Ja tuosta ideologiasta vielä, vaikka päätinkin jo etukäteen, että en siihen liikoja puuttuisi.. Se on hemmetin helppo siivuuttaa, että "jepjep, kyllä mä nää junttikirkonpolttajat tiedän. Ihan pässejä jäppyröitä mut tekee kunnon punkkia". Mikä on totta kai sinällään ihan ookoo.. mutta liikaa ei pidä mennä yleistämään. Kyllä sielläkin, kuten kaikkialla, on oikeasti niitä hiton fiksuja kavereita, vaikka heillä olisikin sangen itselle sopimattomia ajatuksia.. Ei pidä katsoa juttuja liian mustavalkoisesti, tai jos katsoo, pitää voida hyväksyä ainakin se, että oma mielipide ei ole lainkaan toista vähemmän tyhmä. :)

Minä tavallaan ihailen ja nautin suuresti tuommoisesta bläckiksen tr00-ug-meiningistä.. Semmoisesta "hv, latu auki! Me tahdään tämä juuri niin kuin huvittaa." Siinä on kyse semmoisesta lapsenriemuisesta tekemisestä ja löytämisestä parhaimmillan.
 
Minusta taas siinä bläkkiksen tr00-ug-meiningissä on kyse röytämisesta parhaimmillaan. Vaikkakin oman mielen mukaan tekeminen muista piittaamatta onkin sinänsä ihailtavaa, niin en anna sille liikaa arvoa, jos se johtaa mielestäni huonoon musiikkiin.
 
Mutta asiaan liittyen voin sanoa, että pidän semmoisesta "rokkibläkistä" tai "black 'n rollista" niinkuin joku sitä tuolla aiemmin kutsui. Tämä pitää siis sisällään mm. Satyriconin kaksi uusinta levyä (mutta myös Nemesis Divina ja Rebel Extravaganza kolisevat kovasti), Darkthronen Sardonic Wrathin ja I:n levyn Between Two Worlds. Osaako joku suositella edellä mainitun kaltaisia bändejä/levyjä?

Mutta näitä ilman ei pärjää : Von, Sigh, Kreikka-skene (Varathron, Necromantia, Rotting Christ, Zemial), Absu ja Sadistik Exekution.
 
Kreikka-skenestä on tulossa kaiken kattava kokoelma ens vuoden puolella. Listaltas puuttuu btw Mortuary Drape.

On se jännää se black metalli kun siitä ei kukaan tiedä mitään. Itse kuitenkin olen saanut selville, että kyseessä on eräänlainen musiikkigenre. Ideologisesta puolesta en niin välitä, mutta onneksi se musiikki kuulostaa suht samalta riippumatta siitä että mitä mieltä olen kuunteluhetkellä asioista. Omiin suosikkeihini kuuluvat lähinnä nuo perus norjajutut 90-luvulta. Burzum, Emperor, Darkthrone ja Satyricon ne mukavimmat ovat. Itse en ole jaksanut kehittää itselleni rajoitteita sen suhteen, että mitä sallin itseni kuunnella joten hyväsoundinen modernimpikin kama menee. Kyllä minä tätäkin musiikkilajia arvioin samoin perustein kun mitä tahansa muuta, eli sen mukaan kuulostaako se tarpeeksi hyvältä omiin korviini.
Kyseisen musiikkilajin kuuntelusta olen nauttinut, joten sanoisin että ymmärtäisin siitä jotain. BLÄ BLÄ GÖÖ GÖÖ perse

Pidän melkoisen paljon. Pidän myös muusta musiikista. Hyviä bändejä onkin jo mainittu melko läjä, mutta yksi itelle tärkeimmistä levyistä tällä hetkellä on varmasti Drudkh - Autumn Aurora. Keskitempoista ja kitara/urku harmonioihin perustuvaa natür mitälie black metallia ja aivan loistava tunnelma sekä melodiat.

Kuuntelen Thrash- ja deathmetallia, mutta Black Metallissa menee mun raja. Liian extremeä mulle =) En pidä silti paskana musana, hyvää shittiä se on, ei vaan mulle tarkotettua. Joskus kuuntelin Venomia mut kyllästyin siihen jostain syystä..

Yksi juttu mikä pistää silmään aina näistä keskusteluista, on tämä täysin mustavalkoinen jaottelu "Dimmu Borgir - Übersuhina". Eiväthän kaikki ug bänditkään miltään Ildjarnilta kuulosta, ihan selkeitä siellä soundit useimmiten ovat. Tuntuu vain että jos musiikki on yhtään junnaavaa eikä sisällä sinfoniaelementtejä, niin se on muka heti suhinaa. Kannattaisi vaikkapa uudempaa Nachtmystiumia tai Kriegiä ottaa kuunteluun, soundi on kyllä raaka mutta ei todellakaan mikään suhina, Deathspell Omegan tuotoksista nyt puhumattakaan.

Ja tuosta ideologiasta vielä, vaikka päätinkin jo etukäteen, että en siihen liikoja puuttuisi.. Se on hemmetin helppo siivuuttaa, että "jepjep, kyllä mä nää junttikirkonpolttajat tiedän. Ihan pässejä jäppyröitä mut tekee kunnon punkkia". Mikä on totta kai sinällään ihan ookoo.. mutta liikaa ei pidä mennä yleistämään. Kyllä sielläkin, kuten kaikkialla, on oikeasti niitä hiton fiksuja kavereita, vaikka heillä olisikin sangen itselle sopimattomia ajatuksia.. Ei pidä katsoa juttuja liian mustavalkoisesti, tai jos katsoo, pitää voida hyväksyä ainakin se, että oma mielipide ei ole lainkaan toista vähemmän tyhmä. :)
 
Jep. Esim. Emperorin Ihsahn vaikuttaa mielestäni varsin järjissään olevalta jäppiseltä.

Yksi juttu mikä pistää silmään aina näistä keskusteluista, on tämä täysin mustavalkoinen jaottelu "Dimmu Borgir - Übersuhina". Eiväthän kaikki ug bänditkään miltään Ildjarnilta kuulosta, ihan selkeitä siellä soundit useimmiten ovat. Tuntuu vain että jos musiikki on yhtään junnaavaa eikä sisällä sinfoniaelementtejä, niin se on muka heti suhinaa. Kannattaisi vaikkapa uudempaa Nachtmystiumia tai Kriegiä ottaa kuunteluun, soundi on kyllä raaka mutta ei todellakaan mikään suhina, Deathspell Omegan tuotoksista nyt puhumattakaan.
 
Samaa mieltä. Tosin toimii myös toisinpäin: Jos on hyvät soundit (nykymittapuulla) tai sisältää melodioita niin yleensä ei sitten ollakaan enää black metalia. BM keskustelut täällä ja muuallakin menee aina keskenäiseen "kuka on peräperniön kovin kolli" -nahisteluiksi kun heitetään UG kortit pöydälle.
 
Genressä ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Genreä kuuntelevat ja palvovat tuntuvat olevan vain keskimääräistä keskenkasvuisempaa pentua jolla on oma identiteetti hukassa.

Itehän en oo oikein saanu black metallista kiinni sen Harry Potter-meiningin takia. Ehkä joku päivä, mutta jotenkin tuntuu etten missaa mitään suurta vaikka en blask metallia kuuntelisikaan.

Itehän en oo oikein saanu black metallista kiinni sen Harry Potter-meiningin takia. Ehkä joku päivä, mutta jotenkin tuntuu etten missaa mitään suurta vaikka en blask metallia kuuntelisikaan.
 
Et missaakkaan ellei sulla ole syväluotaavia aatoksia. Eihän musiikillisesti välttämättä ole mitenkään hienoa sahata muutamaa sointua edestakas. (Tämä ei ollut yleistys genreä kohtaan)

Et missaakkaan ellei sulla ole syväluotaavia aatoksia. Eihän musiikillisesti välttämättä ole mitenkään hienoa sahata muutamaa sointua edestakas. (Tämä ei ollut yleistys genreä kohtaan)
 
Mitä ihmeen syväluotaavia aatoksia tarvisi olla, että saa black metallista jotain irti? Minusta kyse olisi enemmänkin genren estetiikan, ihanteiden ja arvojen ymmärtämistä kuin niiden omaksumisesta omaan ajatusmaailmaan. Se että ymmärtää ja nauttii "satanistisesta musiikista" ei tarkoita vielä että tarvisi itse olla saman ideologian omaava tyyppi kuin ne musiikin tekijät.
Mikä ihme tuossa black metallissa on, kun aina pitää väitellä että kuka siitä tajuaa jotain ja kuka ei. Voihan se joskus olla niinkin, että jos ei tykkää siitä niin ei vaan tykkää ja kuitenkaan ei päästä puutu syväluotaavia ajatuksia.

Et missaakkaan ellei sulla ole syväluotaavia aatoksia. Eihän musiikillisesti välttämättä ole mitenkään hienoa sahata muutamaa sointua edestakas. (Tämä ei ollut yleistys genreä kohtaan)
 
Imho, black metallin "syväluotaavat aatokset" jäävät yleensä aika pinnalliseksi teininihilismiksi. Musiikillisesti noissa muutaman soinnun sahauksissa saattaa sen sijaan olla sellaista hypnoottisen julmaa fiilistä mitä ei monesta muusta genrestä löydy.

Jep. Esim. Emperorin Ihsahn vaikuttaa mielestäni varsin järjissään olevalta jäppiseltä.
 
Ja yleismies Hellhammer myöskin. Pitää vain musiikista ja sen soittamisesta, ei "sivutoimista".