Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Pidän. Suosikkeja: Immortal, Emperor, Satyricon, Burzum ym. Jostain syystä joulun alla bläkkistä kuuntelen eniten...
 
Olisin sanonut saman.

Joitakin mukavia yllätyksiä mahtuu sinne tänne, mutta kokonaisuudessaan sanoisin että enemmän paskan kuin loistavan puolella.

En pahemmin tykkää. Vanha Blacki menee kuten Venom ja Bathory

Bathory on omalla kohdallani ollut se tärkein blackmetal -bändi. Siitä innostuin ensimmäisenä ja oikeastaan se nappaa vieläkin eniten. Tässä ketjussa onkin jo nuo suuruudet tullu tutuksi (darkthrone, burzum, yms..), joten lähtisin suosittelemaan Baptismia, Behexeniä, Beheritiä ja vaikkapa Blasphemya.

Dimmun uudemmasta tuotannosta, vaikkei se mörrimöykkyjen mielestä mitään bläkkiä enää olekaan.
 
Tähän tr00-asenteeseen muuten kiteytyy aika pitkälti koko genreä saastuttava idiotismi. Ainakin minun korviini Dimmujen uudemman tuotannon jyhkeän sinfoniset ja voimaa huokuvat hyökkäykset kun ovat huomattavasti enemmän ns. Saatana-osastoa kuin joku säälittävä kasettimankkastudiossa väsätty überevil-suhina. Miltonin Kadotetussa Paratiisissaan maalailema ylpeä Lucifer on aika kaukana tuollaisista hikisistä teinipeikoista. Kyllä pirussa täytyy olla tyyliä ja salakavalaa kauneutta!
 
Musiikillisesti molemmilla lähestymistavoilla on toki paikkansa ja aikansa.

Jossain mielentiloissa menee hyvinkin emperor satyricon ja dimmu.
En varsinaisesti pidä mutta en vihaakkaan eli olen suht neutraali.

En pidä.
Ja tietääkseni children ei ole bläkkistä... Eipä ainakaan herra Laiho ole bändiä sinne kategoriaan koskaan laittanut (mitä nyt muistan niitä haastatteluja joita olen lukenut).
Enkä muista muidenkaan hirveemmin sitä sinne kategoriaan laittaneen, jos se bläkkiä on, niin yllätyksenä se ainakin meikälle tulee.
 
Eipä tainnut keskustelun aloittajakaan niin väittää.
 
Kyllä bläkkis maistuu aina mainiosti tiettyinä aikoina. Kaikki hyvät bändit onkin jo mainittu. Bläkkiksen ideologiaa en kuitenkaan onneksi ole omaksunut... :)
 
E: Ja tosiaan, omia lemppareita ovat Emperor, Immortal, Burzum, Ulver ja Arcturus. Lisää pitäisi tutustua joihinkin yhtyeisiin.

Tykkään muutamasta bändistä ja loput sivuutan suurimmilta osin. Arcturus, Darkthrone, ruottin pojat ja Pohjois-Amerikan bändit miellyttää meikäläistä. Myös Limbonic Art oli muistaakseni ihan hyvä, vaikken sitä ole kauheasti kuullutkaan.
 
Edit: Annoin Blasphemerille plussaa hyvistä perusteluista.

Blackia oon alkanut kuunnella enemmälti tässä lähiaikoina esim. Dimmu Borgiria ja Emperoria. Silti menen aika pitkälti death/grind/thrash linjalla. Tällasta nopeempaa kamaa.

Ja tietääkseni children ei ole bläkkistä... Eipä ainakaan herra Laiho ole bändiä sinne kategoriaan koskaan laittanut.
 
Laiho sanoo itseään punkkariksi. Bodomin musasta kyllä löytyy joitain punk-koukkuja, mutta sitä se ei ole. Selvästi raskaampaa ja nopeempaa.

Nachtmystium, Burzum, Deathspell Omega, Satanic Warmaster, Torturium, Ride for Revenge ja Krieg varmaan ne tärkeimmät mainittavat. Nachtmystium näistä uusin tuttavuus, erittäin idearikasta ja juuri oikealla tavalla raakaa tyyliä.
 
Erikoismaininta annettakoon Bathoryn Under the sign of the black markille. Ehkäpä se suosikkilevyni tässä tyylilajissa Sarcofagon Inrin ohella.

Limbonic Art - In Abhorrence Dementia
Marduk - Panzer Division Marduk
 
Muuta ei tarvita.

Eikö Belphegoria ole kuullut kukaan vai onko se muka huonoa? =(

Kuuntelen. En enää niin paljoa kuin teini-ikäisenä, mutta helmet on edelleen soittolistalla. Viitisen vuotta sitten tuli myytyä kaikki black metallit pois jostain hetken mielijohteesta ja jälkeenpäin on harmittanut aikalailla kun siellä oli monien bändien koko tuotanto ja jotain harvinaisempiakin levyjä. Kasettidemo ajoilta on vielä kaikki silti tallessa :)

Muuta ei tarvita.
 
Mutta näitä ilman ei pärjää : Von, Sigh, Kreikka-skene (Varathron, Necromantia, Rotting Christ, Zemial), Absu ja Sadistik Exekution.

Jossain määrin pidän, melko tarkkaan valikoivasti kuitenkin kuuntelen black metallia. Jos jotain hyviä levyjä pitää mainita, niin Emperorin Anthems ja Burzumin Hvis Lyset Tar Oss/Filosofem. Black metal on vain sellainen loputon suo, että siinä genressä on niin paljon silkkaa skeidaa, että hyvien bändien noukkiminen sieltä seasta on haaste sinänsä. Useimmat kun kuulostavat ensi kuulemalta täysin toistensa kopioilta, niin kuka niitä nyt sen kummemmin jaksaa... saa olla melkoisen hyvä bändi että sitä jaksaa kuunnella. Jotkut Immortalit ja Dimmut on käyty läpi, mutta jokin niissä hankaa vastaan ettei levyjä jaksa hankkia vaikka eivät nuo sieltä huonoimmasta päästä ole. Dimmujen nykylevyt, eli ne tarkkaan mietityt sovitukset, huolella sävelletyt biisit ja juustoisat orkestraatiot ovat omalla tavallaan cooleja. Vortexin laulusta tykkään paljon, saisi olla äänessä enemmänkin. Ja Vortexista tulikin mieleen Arcturus, joka on loistava myös, mutta onko se sitten enää blackia... se eka levy on, mutta se ei itselleni niin kolahda. La Masquerade Infernalesta eteenpäin ne levyt on loistavia. Sitten taas ne Gorgorothit, Mardukit, Darkthronet ja muut vastaavat menevät puhtaasti evvk-osastolle.
 
Aika monia bläkkisbändejä kohtaan on helppo olla ennakkoluuloinen, tyyliin "jätkäthän on ihan naurettavan näköisiä, musa on varmaan pelkkää suhinaa." Sitten niitä bändejä ei jaksa ottaa sen tarkempaan kuunteluunkaan, kun ei vain kiinnosta. Ja yleensä se musa on tylsää... ja jos se heti kuulostaa tylsältä ja samalta kuin kaikki muutkin, niin ei sitä jaksa enempää kuunnella. Olkoot. Emperor, Burzum, Arcturus, siinäpä ne. Muut bändit ei hirveästi nappaa eikä ole ainakaan tällä hetkellä hirveä tarve muihin bändeihin tutustuakaan, kun musiikilliset intressit ovat juuri nyt hieman toisenlaisen musiikin suunnalla. Tosin sellainen bändi kuin Drudkh herätti osittain mielenkiintoni, kun tuolta Myspace-sivulta sitä vähän kuuntelin. Burzumin metsäinen perintö tuli mieleen, ja metsäinen/tunnelmallinen bläkkis on yleensä ihan hyvää. Ulverin vanhat kiekot pitäisi ehkä ottaa kuunteluun, jos jaksaa.
 
Niin ja Mayhemin Grand Declaration of War on aika hillitön levy. Voi sitä ennakkoluulottomuutta, rohkeutta ja kikkailun määrää. Tosi kova, kolahtanut paremmin kuin klassikko De Mysteriis Dom Sathanas.

Tulee kuunneltua. UG -osasto jää vähemmälle, mutta Norja bändit uppoaa ja lujaa.
Emperor, Immortal, Mayhem, Satyricon, Ulver, Arcturus, Darkthrone ja Burzum. Nämä jo niin moneen kertaan mainitut toimii aina.

Kivijalka :
 
Venom (Hyvä meininki, "tarkahko" soitto, hupaisat lyriikat)
Bathory (Klassikko.Annetaan anteeksi huonot soundit etc.Varsinkin viikinki-levyjä jaksaa tunnelmansa vuoksi, vaikka Quorthonin ääni toisinaan huojuukin.Hyvä fiilis ja sanoitukset jopa asiallisia : Hammerheart, Twilight of the Gods)
 
Puujalka ?? :
 
Darkthrone (rupista on, fiilistä on, sanoituksetkaan eivät Uber-Julmetun hölmöjä ole aina)
Emperor - (Anthems eritoten, muutkin on omassa luokassaan.Musiikillisesti kiinnostavimpia tapauksia tässä genressä)
Arcturus - (Ensimmäiset eritoten 2 levyä, hieeenoa)
 
Onhan niitä sitten muitakin koko liuta.Esim The Legion on mainio.
 
Olikos Stryper sitä Bläkkiä ??

Noin 90% nykyään kuuntelemistani levyistä/artisteista on Black Metallia ja tunnen nykyään genren henkilökohtaisesti lähimmäksi itseäni niin ideologialtaan kuin musiikilliselta kantilta katsottuna. Kyllä esimerkiksi Burzumin Hvis Lyset Tar Oss levyn tunnelmaa ei ole vielä mikään voittanut eikä varmasti tulekkaan voittamaan.