Laulaminen ›

Eli ongelmani olisi kumpaan kannattaisi hakeutua. Tai siis itse ajattelin klassista, koska musiikkimaku menee tuolla Sonata Arctica, Stratovarius ja Nightwish- osastolla. Joten tuota klassista laulua voisi tavallaan soveltaa tuon tyyppiseen lauluun. Toivottavasti en loukkaa ketään klassisen laulajaa sanoessani ainakin tuon Nightwishin menevän lähelle, sovitus vain hiukan eri.(Olenko täysin hakoteillä?) Vai menisikö tuo juuri tuonne Pop/Jazz osiolle? Joten jos joku haluaisi aloittelijaa auttaa. Apu otetaan hyvin kiitollisena perille. Niin ja en siis oleta, että kummassakaan noista laulettaisiin noita artisteja vaan enemmänkin kumpi menisi lähemmäs.
 
Tuli taas mahdollisimman epäselvä postaus, enkä tiedä onko tätä aikaisemmin kysytty kun hakukaan ei toiminut. Mutta koittakaa kestää..

No joissakin konservatorioissa voi suuntautua molempiin. (esim. Palmgren konservatorio)
Laaja-alaisesti sekä klassiseen, että pop/jazz:iin.
Itse olen ajatellut hakeutua nimenomaan molempiin. (jos pääsen läpi :/ )
Tosin laulussa erityisesti klassiseen. Ja mainitsemiesi bändien
musiikkiin sopii mielestäni klassinen laulu.

Jos opettelee toisen kunnolla niin toinen on helpompi oppia. Jos opettelee kumpaakin sekaisin niin ei välttämättä opi kumpaakaan edes auttavasti.
 
Oman ja parin kaverin kokemuksen valossa klassisesta peruspohjasta on enemmän hyötyä pop/jazzpuolen opinnoissa kuin toisinpäin - JOS jätetään pois kaikki muu (teoria, estetiikka, tulkintapuolet jne) paitsi laulutekniikka. Tietenkin on myös päinvastaisia kokemuksia, enkä väitäkään tätä totuudeksi. Aloitti laulamisen kummalla "puolella" vaan niin kestää kuitenkin jonkin aikaa (vuosia) että kummallekin tyylille yhteinen perustekniikka lähtee pelittämään - ja sitten vasta alkaa saundi kehittyä selkeästi klassiseksi tai ei-klassiseksi. Ammattimaisen kuuloisen klasaritekniikan kehittäminen kestää noin seitsemän vuotta - ja suurin osa siitä seitsemästä vuodesta menee ihan samojen asioiden hinkkaamiseen kuin mitä ei-klassisella puolella. Ainoa suuri ero näissä "aloissa" on se että klasari-nimikkeistä keikkaa ei heru ellet ole todella pitkällä, kun pop/jazzpuolella taasen ihan aloittelijankin on suhteellisen helppoa päästä lauteille.
 
Mutta se mitä opiskelee ja se mitä tulee tekemään opiskelujen jälkeen ei välttämättä ole ollenkaan sama asia. Harvoin laulupuolella onkaan. Suomessa on vielä toistaiseksi ainakin todella vähän semmoisia opettajia jotka olisivat erikoistuneet (edes kiinnostuksen tasolla) muuhun kuin yhteen tyyliin, joten opiskeluhommia miettiessä kannattaa miettiä että minkätyylisen musiikin parissa jaksaa askarrella opiskelujen vaatiman ajan. Että jos ei veri vedä oopperan ja liedin pariin niin kannattaako siinä sopassa sitten itseään keittää useampi vuosi - ja jos haluaa tehdä korkealentoista draamaa sinfoniaorkesterilla niin jaksaako katsella hikisiä bändimuusikkoja ja scatata vuosia.
 
Onnea valinnalle! Muista että se määrittää vain opiskeluolosuhteesi, ei loppuelämän erikoistumista :) Itse aloitin kansanlaululla ja päädyin klassiseen, leipä tulee silti pääasiassa rytmimusiikin parista.

Laulunopettajani sanoi aina, että halusipa laulaa mitä tahansa, tulisi hakeutua klassisen laulun opetukseen. Tämä siksi että kun osaa laulaa klassista, osaa laulaa mitä vain. Pop-laulajat kuulemma mm. jännittävät leukaansa hyvin paljon, mikä ei ole hyvä. Tämä oli siis hänen mielipiteensä.

Laulunopettajani sanoi aina, että halusipa laulaa mitä tahansa, tulisi hakeutua klassisen laulun opetukseen. Tämä siksi että kun osaa laulaa klassista, osaa laulaa mitä vain. Pop-laulajat kuulemma mm. jännittävät leukaansa hyvin paljon, mikä ei ole hyvä. Tämä oli siis hänen mielipiteensä.
 
Ei-klassisten laulajien ei-hyvät tavat johtuvat suurimmalti osalti siitä, ettei ei-klassisen laulun pätevää opetusta ole hirvittävästi vielä tarjolla, ainakaan siinä laajuudessa kun klassisen laulun pätevää opetusta (ei-klassisen opettajia on koulutettu muutama sata vuotta vähemmän). Ei-klassisen laulun saralla voi myös päästä "esille" ilman minkäänlaista koulutusta, jolloin myös ei-hyvät tavat pääsevät suoraan yleisön tietoisuuteen.
 
En ole kuullut yhdestäkään pätevästä ei-klassisen opettajasta joka esimerkiksi jättäisi huomiotta oppilaansa tavan jännittää leukaansa tai muutenkaan rohkaisisivat ei-hyviin tapoihin. Jos hakeutuu opettajalle, joka on pätevä ja tajuava ihminen, ei ole sinänsä mitään väliä minkä laulutyylin opettaja kyseessä on, ellei ole selkeästi hakeutumassa juurikin tietyn laulutyylin pariin ja mahdollisesti ammattiin.

Vaikken kummallakaan puolella laula, niin uskon että toi on ihan totta mitä tanjuli sanoi. Eli kannattaa opetella toinen puoli tiettyyn pisteeseen vähintään. Se, missä se piste sijaitsee, tulet huomaamaan kyllä. Se kummasta on hyvä aloittaa onkin sitten vaikeampi kysymys, koska uskon sen olevan täysin henkilökohtainen asia. Jonkun asian kun oppii tarpeeksi hyvin, on silloin opittu tietty prosessi, mikä varmaankin auttaa seuraavan uuden asian oppimisen hahmottamisessa ja alkumetreillä, etenkin sen, ettei ahnehdi liikaa liian aikaisin.

Tätä on joutunut itsekin miettimään aikanaan- ja itseasiassa edelleen..:)
 
Mun mielipide on, että pop/jazz- puolelle vaan! Vaikka saattaa kuulostaa, että em. yhtyeissä lauletaan klassista muistuttavalla tekniikalla, niin asia ei oikeastaan ole niin. Tästä poikkeuksena tietysti Nightwish, painottuen tuonne alkuaikoihin, jolloin Turunen yritti siirtää klassisen tyylin sellaisenaan musiikkiin.
 
Toisaalta, klasaripuolella painotetaan käsittääkseni hieman enemmän tekniikkaa (korjatkaa jos olen väärässä), joka on hyvä asia lähdettäessä opiskelemaan niinkin vaativaa laulamista joita em. kaltaiset bändit harjoittavat.

Minusta sinun kannattaa itse miettiä kumpi kiinnostaa enemmän. Kuten eräs opettajani sanoi kumpaakin voi opiskella, mutta kannattaa pitää pääpaino toisella, koska muuten kumpikin kärsii.
Perusteet ovat kummassakin samat, mutta äänen sointi on eri paikassa. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että klassiset laulajat (ainakin nuo tunnetuimmat) ovat todella harvoin hyviä laulamaan kevyttä musiikkia. (Ja sanon tämän haluamatta loukata ketään klassisen laulajaa.) Kaikki on kiinni soundista.
Olen itse alkujani klassinen laulaja ja vaihdoin sitten pop/jazziin. Perusasiat ovat kunnossa, mutta äänenmuodostuksen muuttaminen klasarista kevyeen on ollut työlästä. Ja joudun tekemään sen kanssa koko ajan töitä.
Eli suosittelen, että mietit mitä haluat tehdä.

Hyvin sanottu Lorimar.

Klassinenhan on kaiken laulun paras perusta ja pohja. Ihan yleisestikin musiikin pohja. Yleensä kaikkein taitavimmat muusikot ovat opiskelleet klassista alunperin, vaikka menestyisivät millä genrellä. Niin on laulussakin. Yleensä se menee niin että käydään opiskelemassa klassista ja sitten mennään kiinnostuksen mukaan sille alalle kun itse tahdotaan.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että klassiset laulajat (ainakin nuo tunnetuimmat) ovat todella harvoin hyviä laulamaan kevyttä musiikkia. (Ja sanon tämän haluamatta loukata ketään klassisen laulajaa.) Kaikki on kiinni soundista.

Niinpä. Koska "eiväthän he tarvitse opetusta kun osaavat jo laulaa". Riippumatta siitä mistä tyylistä "vaihtaa" mihin, on oleellista tajuta aloittavansa periaatteessa uuden instrumentin opiskelun. Periaatteessa ei ole sen kummempi ero kuin huilussa ja fonissa (näissä kahdessa sama rakenne ja samat otteet) mutta niitä pidetään kädessä eri tavalla ja niihin puhalletaan eri tavalla. Jos rakenteen ja otteet tajuaa valmiiksi niin helpottaa paljon, mutta silti tarttee opetella uusi ansatsi ym.
 
Samaa mieltä. Tämäkin tosiaan voi riippua siitä että onko klassisen laulaja opiskellut kevyttä musiikkia lainkaan.

Samaa mieltä. Tämäkin tosiaan voi riippua siitä että onko klassisen laulaja opiskellut kevyttä musiikkia lainkaan.
 
Ja toisinpäin.