Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Vaihdoin pari Duncanin humpparia kokeeksi pariin DiMarzioon. Kitarana Les Paul alkuperäisellä kytkennällä. Kaikki toimii muuten ihan moitteetomasti mutta mikkivalitsimen ollessa keskiasennossa volumepotikat eivät toimi, ja jos toinen on nollissa ei tule mitään ulos. Eli kun kiertää toista volumea hiljalleen pienemmälle ei tapahdu mitään, mutta vasta ihan lopussa katkeaa koko signaali kitarasta. Eli ei kuulu enää pihahdustakaan.
 
Mikit ovat nelijohtimisia ja olen tietoinen DiMarzion ja Duncanin johdinten värikoodeista ja niiden eroavaisuuksista. Kytkentä oli ihan kunnossa Duncaneilla.
 
Hetken mielijohteesta testasin kääntää toisesta mikistä plussan ja miinuksen paikat, mutta tuloksetta. Sama tilanne edelleen. Onko tässä nyt kyse jostain magneettien napaisuudesta vai mistä?

Hetken mielijohteesta testasin kääntää toisesta mikistä plussan ja miinuksen paikat, mutta tuloksetta. Sama tilanne edelleen. Onko tässä nyt kyse jostain magneettien napaisuudesta vai mistä?
 
Koitapa vaihtaa mikiltä tuleva kuuma karva potikan reunimmaisesta jalasta keskimmäiseen ja ulostulo reunaan, niin pelittää "blendaus" myös molemmat mikit päällä ja toinen vola vaik nollassa. Se maadoittuu nyt keskiasennossa signaali siitä toisestakin mikistä sen toisen volapotikan kautta.

Koitapa vaihtaa mikiltä tuleva kuuma karva potikan reunimmaisesta jalasta keskimmäiseen ja ulostulo reunaan, niin pelittää "blendaus" myös molemmat mikit päällä ja toinen vola vaik nollassa. Se maadoittuu nyt keskiasennossa signaali siitä toisestakin mikistä sen toisen volapotikan kautta.
 
Katos vaan. Taisin tehdä virheen. Edellisessä Duncan-kytkennässä vain toisesta mikistä oli vahingossa mennyt kuuma keskimmäiseen niin apinoin sen siitä nyt vaihdon yhteydessä tuohon toiseenkin ja siihen loppu pelittäminen. Ilmeisesti tuo toimii tiettyyn rajaan saakka jos vain toinen on oikein kytketty, kun en ole blendanut muuta kuin etumikillä, niin en ollut huomannut että johdot oli jo silloin päin persittä. Onneksi meillä on näitä guruja täällä.
 
Ja olishan noita scheemojakin ollut mutta nyt on sitten tietoa täälläkin jos joku samaan menee joskus.
 
Mikäs tässä muuten on ideana että vedetään maat ja sitten tuo bare inkään kuin ristiin kuumien kanssa? Eli mikkien maat vaihdetaan päittäin ristiin kuumien suhteen. Onko tämä pelkkää hifistelyä? Tätähän ei ilman Gibsonin asennuslevyä suositella.
 
www.lacemusic.com/wiring/pdf/5.pdf

Mikäs tässä muuten on ideana että vedetään maat ja sitten tuo bare inkään kuin ristiin kuumien kanssa? Eli mikkien maat vaihdetaan päittäin ristiin kuumien suhteen. Onko tämä pelkkää hifistelyä? Tämähän ei tietenkään ilman tuota Gibsonin asennuslevyä toimi.
 
www.lacemusic.com/wiring/pdf/5.pdf
 
Ei sitä baree ainakaan saa sinne signaalipuolelle laittaa, se on ainoastaan mikin runkomaadoitus.. Esmes Martsiossa monesti laitetaan vihreen kanssa yhteen kyllä, koska se mikkikin tarvii - signaalin maalle..Muuten ei oo "virtapiiri täydellinen, kun on tolpanväli johtoja pois"...
Sen sijaan saattaa olla, että mikit on sarjaan kytkettävissä, jolloin toisen mikin negatiivinen signaali menee switchin kautta toisen mikin plusaan, jos tätä tarkoitit..
Tuo wanhempien Les Paulien, ja joidenkin Iba Artistien maadoitus/potikankiinnityslevy ei oo ollenkaan välttämätön tuohon kytkikseen, mutta on esitetty, jos sellaseen tehdää tuo asennus, niinkuin tuossa pdf:ssä oli.
Tuossa kytkiksessä signaali tulee mikiltä siihen reunimmaiseen nastaan, mikä on yleensä käytetty konsti.. Se vaihtoehtosysteemi, jota mm. Hartley Peavey käyttää, että tuodaankin mikiltä keskinastalle, saattaa joissain tapauksissa, vallankin kuluneilla potikoilla tms. hieman lisätä jotain häiriöitä, mutta on esim. 3-mikkisessä ja master volumella varustetussa kitarassa se ainoa vaihtoehto, muuten yhden mikkikohtasen volan kääntäminen "nollille" mykistää koko skeban. 3-mikkisten ainoa sellanen johdotus, jolla saa kaikki mikit säädettäviksi ja blendattaviksi, onkin just tuo Baxter-Koonz modaus..
Sulla oli sitten juu mennyt toinen toisin ja toinen toisin, jolloin se oli maadoittunut.. näitä sattuu, mutta ei siin mitään rikki mee. Harmittaa vaan ja tulee ylimäärästä hommaa... 8)

Ajattelin vain että onko tämä maadoituspisteiden siirtäminen ristiin pelkää hifistelyä, kun kyseessä on kuitenkin aivan sama potentiaali? Vai onko sillä joku havaittavissa oleva merkityskin?
 
Hyvinkin saattaa olla vaan joku Johnson-kultakorvaisuus-juttu.. 8) En oo konsanaan tuota asiaa pohtinu, kunhan juotokset ollu kunnossa, ja kitara toiminu suuremmitta hurinoitta... Tuskin rupeenkaan suuria vertailuja oskilloskoopin kanssa tekemään, jotenkin tuntuu, ettei oo suurempaa merkitystä tuolla.. 8)
Tokihan olis voinu vuolaasti kehitellä kaikenlaisia pyörrevirtajuttuja, ja sillä tavoin hommata mainetta ja kunniaa... ;)
Tulee vaan yllättävästi sellanen perusasennusjuttu mieleen, ku kaveri halusi kitaraansa hyvät ylä-keskialuepainotteiset mikit, jotka siihen laitettiinkin. Varsinainen lavasoitto taas menikin enempi sirkkelisärön puolelle... =)