Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Minä ostin juuri perjantaina ensimmäisen blackmetal levyni Satanic warmasterin Carelian satanist madnesin ja en ole muuta levyä kuunnellut sen jälkeen. Nyt tähän alkaa pääsemään jo sisälle :) Aikaisemmin en oikein pitänyt blackmetallista mutta nyt päätin koulukavereiden hehkutusten jälkeen itsekkin ostaa tämän kyseisen epäpyhän levyn. nyt kiinnostaisikin aijemmat ns. pioneeri blackmetal yhtyeet jos jollain olisi suositella. Hornasta olen jotain kuullutkin? Ennen olen kuunnellut lähinnä punkkia ja jotain metallia mutta jotain cradle of filhtin tai Children of bodomin luuseri paskaa on turha suositella. Nyt on ne kovat kyseessä ,,/

Ah.. Hevipuritismin uusi edustaja jälleen syntymässä, tätä se teettää. :) Onnea valitsemallasi tiellä.
 
Emperorilla, Satyriconilla, Dark Thronella, Ulverilla, Burzumilla, Immortalilla, Mayhemilla, Gorgorothilla ymv legendoilla ei voi mennä pieleen. Noista aloittelisin..
 
E: Vastauksena otsikkoon: En sen enempää kuin muustakaan musiikista. Paljon on paskaa mutta myös hyviä yhtyeitä. Kuten kaikessa.

En pidä.
Ja tietääkseni children ei ole bläkkistä... Eipä ainakaan herra Laiho ole bändiä sinne kategoriaan koskaan laittanut (mitä nyt muistan niitä haastatteluja joita olen lukenut).
Enkä muista muidenkaan hirveemmin sitä sinne kategoriaan laittaneen, jos se bläkkiä on, niin yllätyksenä se ainakin meikälle tulee.

En. Itse asiassa suurin osa black metal bändeistä on mielestäni aivan perseestä.
 
Mutta jos hyvistä puhutaan niin esimerkiksi The Legion on erittäin hienoa musiikkia.

En pidä.
Ja tietääkseni children ei ole bläkkistä... Eipä ainakaan herra Laiho ole bändiä sinne kategoriaan koskaan laittanut (mitä nyt muistan niitä haastatteluja joita olen lukenut).
Enkä muista muidenkaan hirveemmin sitä sinne kategoriaan laittaneen, jos se bläkkiä on, niin yllätyksenä se ainakin meikälle tulee.
 
Ei se ole lähelläkään. Lähempänä se olisi melodista death metallia, mutta jos oikein aletaan genrejä runkkaamaan niin kyseessähän on power metal bläkkislaulutyylillä varustettuna. Neoklassisin ja rock 'n roll vaikuttein.

En voi sanoa pitäväni Black Metallista koska suurin osa kuulemastani matskusta on mielestäni ihan pelseestä. Ajattaran genrestä moni on eri mieltä joten en sitä tässä mainitse (oho!). Jotkut yksittäiset bändit tai biisit ovat kyllä loistavia.

Aika vähän...kuitenkin Venom, Dimmu Borgir ja uudempi Immortal kolahtaa.

Pidän vaikka touhu onkin pahimmillaan käsittämättömän naurettavaa spedeilyä. Juuri aamulla soi Emperorin debyytti raikkaassa "kevätilmassa" (hoho) ja nakutan tätä tekstiä Satyriconin huppari päällä. Siinähän ne kaksi kovinta tulikin jo mainittua. Diggailen myös Mayhemistä, 1349:stä, Gorgorothista, Immortalista, Darkthronesta, Thornsista, Kholdista, Mardukista ja Dimmun uudemmasta tuotannosta, vaikkei se mörrimöykkyjen mielestä mitään bläkkiä enää olekaan. Bläkki siis uppoaa, mutta silti huomaan useimmiten pistäväni mieluummin vaikka klasaria tai Massive Attackiä soimaan. Taitaa ikä ruveta jo painamaan :D
 
Tässä mallia kunnon bläkkisbiisistä/videosta:
http://www.youtube.com/watch?v=imn9vn0A-OY
 
Edit: typoilua
Edit2: aloitusviestin kaksi viimeistä lausetta reväyttivät :D allekirjoitusainesta

Enemmän on varmaan paskoja BM bändejä kuin hyviä. Mutta suurin osa jo täällä mainituista iskee hyvin. Viime aikoina varsinkin Dimmu.

Lähinnä Emperoria ja Negurâ Bungetia tulee kuunneltua. Borknagar vaikuttaa myös aika mahtavalta, pitäisi tutustua tarkemmin.
Ulverin Nattens Madrigalilla olen kuulevinani monia hyviä juttuja, mutta sen tinkimättömän sirkkelisaundin vuoksi kynnys laittaa levy soittimeen on aika suuri :| Mayhemin Grand Declaration Of Warista tykkäilen myös, mutta liekö se enää niin bläkkiä..

Black metallista on tullut itselle vuosien saatossa ehkäpä se suurin musiikillinen intohimoni. Tunnelmat kun kulkevat vähän eri sfääreissä verrattuna moniin muihin genreihin. Seuraavana listaus siitä, mikä on parhautta.
 
1349
 
Kohtuullisen tuoretta, mutta todella tylyä pieksentää Norjasta. Nopeaa, kylmää ja tunnelmallista tarttuvin ja paikoin jopa melodisien riffein. Suosittelen uusinta, Hellfireä. Vähän kehittyneempään makuun sitten debyytti Liberation (mitkä soundit, mikä tunnelma!).
 
Anaal Nathrakh
 
Kiltinnäköiset miehet soittavat ilkeää musiikkia. Nopeata ja tylyä kyytiä riittää. Levyistä suositellaan vaikkapa The Codex Necroa.
 
Burzum
 
Burzum/Aske, Det som Engang Var ja Filosofem ovat parhautta, sitä ei käy kiistäminen. Hienoja tunnelmia ja Vargin ääni toimii.
 
Dark Funeral
 
Nopeaa ja melodista tulitusta Ruotsista. "Legendaarisimmat" levyt lienevät The Secrets of Black Arts sekä Vobiscum Satanas.
 
Darkthrone
 
Klassikkotavaraa. Muuta ei varmaan tarvitse sanoa. Levyistä suositellaan vaikkapa Panzerfaustia.
 
Dødheimsgard (a.k.a. DHG)
 
Sekopäistä. Hullua. Sairasta. Osta Satanic Art tai 666 International. Tai osta sittenkin molemmat.
 
Emperor
 
Sinfonista black metallia. Tuotanto käsittämättömän hienoja sävellyksiä täynnä, ei heikkoja vetoja oikeastaan yhtään. Levyistä suosittelisin Anthems to Welkin at Duskia ja hieman monimuotoisemmista sävellyksistä pitäville Prometheusta.
 
Gehenna
 
Bändi, joka on onnistunut uudistumaan lähes jokaiselle levylle. Uusin levy WW on parhautta. Kylmä, etäinen, armoton.
 
Gorgoroth
 
Räpsäkkää black metallia asiaankuuluvan synkin tunnelmin. Twilight of the Idols (In Conspiracy of Satan) oli henkilökohtaisesti varmaankin helpoiten lähestyttävä levy, ehkäpä myös paras. Vanhemmasta materiaalista esimerkiksi Destroyer on murhaa.
 
Immortal
 
Permafrost sentään. Puhureita ja narisevaa vokalisointia. Levyistä voisin suositella vaikkapa seuraavia: Blizzard Beasts ja At the Heart of Winter.
 
Keep of Kalessin
 
Todella kovin riffein varustettua teknisempää black metallia. Armada on levynä käsittämättömän hieno, kuten myös MCD Reclaim.
 
Khold
 
Hidasta sekä raskasta vääntöä Norjasta. Saanut tuttavapiirissämme genrenimityksen "perunasäkkiblackmetal". Levykaupasta ensimmäisenä käteen heidän toinen levynsä, Phantom.
 
Limbonic Art
 
Sitä sinfonisempaa laitaa edustaa tämäkin. Suositellaanpa vaikkapa Ad Noctumia.
 
Mayhem
 
Tämä taas edustaa sitä nopeampaa ja tylympää laitaa. Bändi vääntää reilun 20 vuoden kokemuksella ja still going strong. Levyistä itselle kolahtaa parhaiten Grand Declaration of War, toiset kehuvat parhaaksi MCD:tä Wolf's Lair Abyss.
 
Satyricon
 
Bändi on kulkenut nopeasta ja melodisesta black metallistaan black 'n' roll-urille. Tarttuvia riffejä ja mukavia tahtilajeja. Frostin rumpalointia on aina ilo kuulla. Levyistä suosittelisin Volcanoa.
 
Ulver
 
Nattens Madrigal = Täydellinen.
 
Ja vielä loppuun pari "ei black metallia, mutta elementtejä ainakin on"-osastolta
 
Aura Noir
 
Blackthrash. Likaista thrashia, onpa seassa Celtic Frost-vaikutteitakin. Deep Tracts of Hell tai Merciless.
 
Arcturus
 
Avantgarde/BM. Yksinkertaisesti käsittämättömän hienoja sävellyksiä. Ja tosiaan, Constellation/Aspera Hiems Symfonia-osastolla kannattaa pysyä, jos sitä black metallia kuulla haluaa.
 
Solefald
 
Avantgardea runsain elementein ja erilaisin sävellyksin. Pills Against the Ageless Ills, In Harmonia Universali sekä kahden levyn kokonaisuus An Icelandic Odyssey, jossa ensimmäisenä osana Red for Fire ja toisena Black for Death.

Pidän nimenomaan musiikkina. Se aatepuoli sitten taas onkin minusta yhtä jälkeen jäänyttä kuin mikä tahansa muukin korkeampaan voimaan perustuva uskonto. Sinänsä ymmärrän miksi kaverit polttelivat kirkkoja aikoinaan ja koko sen "poistetaan kristinusko yhtä väkivaltaisesti kuin se saapuikin" mentaliteetin, mutta on aika hankala ottaa vakavasti ihmisiä jotka toimivat samalla tavalla kuin ne joiden yläpuolella väittävät olevansa. Oikealla asialla olivat mutta metodi oli täysin väärä. Mutta black metal onkin impulsiivista.
 
Emperorin IX Equilibrium, Anthems ja Prometheus ovat todella kovia levyjä, viimeksi mainittu todella erikoinen levy, ja mielestäni jo sillä rajalla että onko jazz vaikutteista extreme metallia vai blackiä.
 
Dark Funeral on ehkä kovin bändi tähän mennessä, Vobiscum Satanas ja Attera Tottus Sanctis iskee todella lujaa.
 
Myös Mayhemin De Mysteriis Dom Sathanas ja Grand Declaration of War ovat poikkeuksellisen hyviä levyjä, vaikkakin musiikillisesti kuin yö ja päivä.
 
Dimmu Borgirin Death Cult Armageddon on täynnä hyvää sinfonista ja mahtipontista black metallia, ja Simenin lauluääni on todella herkkua kuunneltavaa. Myös uusi versio Stormblåstista on loistava moderneinen soundeineen.
 
Myös black metal johdannaiset Ulver, Borknagar ja Arcturus uppoaa.

Venom on hyvä. Burzumia ei ole kuin warin verran tullu kuunneltua.
Irtoaa aina naurut siitä.

Tossa on mainittu aikalailla "kaikki". Limbonic Artilta suositeltiin Ad Noctumia, vaan meitsille putoaa bändin kaksi ensimmäistä levyä "Moon in the Scorpio" ja "In Abhorrence Dementia" jotka rankkaan tätänykyä koko genren kovimmiksi platoiksi. Tuotanto ns. kusee, mutta musiikki toimii.
 
Ne perukset, eli Emperorin "In the nightside..." ja "Anthems...", Mardukin "Opus nocturno", Dark Funerailn "Secrets of the...", Satyriconin "Nemesis Divina" ja vaikkapa Immortalin "Pure Holocaust" ja "Battles in the..." kannattaa tsekata.
 
Toimii.

Vähän ristiriitaiset tuntemukset kyseistä genreä kohtaan. Osaa bändeistä pidän naurettavana surinana, jota ei sonnikaan kuuntele ja osaa taas erittäin nerokkaina. Aikaisemmin olen suhtautunut koko tyylilajiin aika vihamielisesti, mutta viime aikoina olen hieman alkanut pitämään. Aiemmin mainittujen lisäksi mainostettakoon Enslavedia ja Nifelheimia. Enslaved on folkprogebläkkiksessään todella nerokasta tavaraa ja Nifelheimin musta metalli vain jyrää.

No en pahemmin. Aika hirveää kamaa tuo mustametalli pääosin on IMO. Satunnaisia hyviäkin löytyy, kuten Emperor ja Hornakin jossain määrin.

Blackmetallin ongelma (voi olla että olen helvetin väärässä) on mielestäni se, että "liikkeen" edustajat eivät saa oikein mitään aikaiseksi. Lähinnä meikästä tuntuu että Blackmetalliin liittyy odottamista, jolloin vihollinen tuhoaa itsensä, eikä niinkään että Blackmetal saisi aikaan sen. Kuitenkin olen skeptinen kaikkea kohtaan.

Pieninä annoksina menee joskus. Emperorilla on hyviä juttuja.

Pidän. Suosikkeja: Immortal, Emperor, Satyricon, Dimmu Borgir ym. Jostain syystä joulun alla bläkkistä kuuntelen eniten...