Roots ›

Hurt oli myös viimeisiä ns. songster-tradition edustaia yhdessä Mance Lipscombin kanssa. Heidän ohjelmistonsa oli osin vanhempaa kuin blues itse, ja herroilla onkin versioita samoista kappaleista, mikä on kiintoisaa. Lipscomb soittaa kuitenkin suoraviivaisempaa monotonista bassoa texas-tyyliin sovituksissaan. Muita songster-tradition edustajia (vanhoilla 30-luvun) levyillä ovat mm. Frank Stokes ja Henry Thomas, mutta heidän kitaransoittotyylinsä on hyvin erilainen.
 
Noh, eivät nuo ole mitään dinosauruksia sentään. Kyllähän perinne on jatkunut ja jatkuu. Nyt tietysti puhutaankin Hurtista ja vanhoista jutuista.
Pientä ja pinnan alla tuo marginaalinen touhu ehkä on, mutta kyllä USA.ssa vielä songstereita riittää. Levyt suureksi osaksi omakustanteita, mutta onneksi interveppi on keksitty :)
 
Googleta esim Jon Mosey, ja sitä kautta alkaakin aueta esim. Ohion seudun pikkaajat ja laulumiehet.

Sattuipa sopiva säie aloittaa kirjoittelut tällä foorumilla. Pari viikkoa sitten "löysin"
tämän ko herran levyn kirjastosta ja heti ensi saundeista olin myyty. Koko paketti
on napakymppi mun makuuni. Parin vuosikymmenen tauon jälkeen herättelen henkiin
unhoon jäänyttä kitaransoittoharrastusta. Tässähän sitä on esikuvaa soittoharjoittelulle pitkäksi aikaa.

Ostin Anttilasta hiljattain muutamalla eurolla kings of the blues livelevyn ja kun laitoin levyn pyörimään olin ihmeissäni että mikäs mies tää oikein on. Kaveri pikkaa tosi mallikkasta blues ja roots-musaa.
 
Näyttipä olevan halpislaarissa kotopuolessa vieläkin joitain kappaleita kyseistä levyä - 3.99 euroa. Hyvä levy kuin mikä. Samoista laareista pyörii myös Robert Johnsonin tallenteet remasteroituna - 3.99 euroa.