AEADF#H
Ensin pudotat koko kitaran vireen B:hen ja siitä sitten droppaat vielä alimman kielen (E-kieli, B-vireessä nyt) A:han.
Normikuuskieliseltä on jo melkoinen temppu, ainakin paksut kielet vaatii. Baritonilla tai seiskalla mieluummin.
E: niin, tuo pudotus E:stä B:hen on viisi nauhaväliä, noin simppelisti sanottuna.
B:stä A:han on 2. Elämä on kuin banaani, johon apinat ei yllä. |
Jollei ole viritysmittaria eikä referenssiääniä saa mistään, niin hommahan käy niin, että pitää etsiä referenssiäänet kitarasta.
Aloitetaan numeroimalla kielet:
E=1 (paksuin kieli)
A=2
D=3
G=4
H=5
e=6 (ohuin kieli)
Soita kielet 1 ja 2 yhtä aikaa. Väännä ykköskieltä viritystapista matalemmaksi niin kauan, että se soi tasan oktaavia matalempaa kuin kakkoskieli. Sitten soitat taas kieliä 1 ja 2 yhtä aikaa. Nyt väännät kakkoskieltä matalemmaksi - niin kauan että se soi kvintin ylempää kuin ykköskieli. Sitten soitat kielet 2 ja 3 ja virität kolmoskieltä niin kauan, että se soi kvartin ylempää kuin kakkoskieli. Sitten soitat kielet kolme ja neljä. Virität neloskielen kvartin ylemmäksi kuin kielen kolme. Sitten soitat kielet neljä ja viisi ja virität viidennen kielen suuren terssin korkeammaksi kuin neloskielen. Kuudennen kielen virität kvartin korkeammaksi kuin viidennen. |
Kotiorja
Tietysti Pauligin
Schnowotski