Aihe: Blues 100v, mihin nyt?
1
Isäntä
01.12.2003 23:09:01
Tuli tuossa seitsemän uutisissa juttu siitä kun USA:n kongressi(muistaakseni tai jokin muu vastaava.)
on julistanut tämän vuoden Bluesin vuodeksi koska Blues täyttää sata vuotta. T-Model Ford lausu muutaman sanan ja niin teki Fat Possum Recordsin kykyjen etsijä.
Kovasti oltiin huolissaan siitä että miten käy perinteisen Bluesin joka tulee sieltä deltan suunnalta kun vanhat Blues äijät kuolee.
 
Mitä mieltä olette. Katoaako perinteinen country ja delta blues? Löytyykö vielä tulevaisuudessakin sellaisia Hookereita, Waterseja ja Hopkinseja jotka tekevät perinteistä bluesia niin että siinä olisi jotain omaakin.
 
Täälläkin paljon hehkutetuilla Fat Possumin artisteista löytyy sitä perinteistä ammentavaa artistia mutta iso osa niistä on erikoisemmalla meiningillä bluesia tekeviä artisteja eli on vähän rokimpaa ja löytyy sämplejä. Cedell Davis on minun mielestäni tälläinen perinteisempi artisti.
 
Minkälainen on Bluesin tulevaisuus??
steelin
02.12.2003 00:41:40
Ei blues mihinkään häviä, kehittyy siinä missä mikä tahansa muukin musiikki, hyvään tai huonoon suuntaan. Ja aina löytyy meitä vanhan kaartin kannattajia.
T-Modelin kitara hymyilytti myöskin, mutta muistinpas Albert Kingin ja ovathan "alkuperäiset" blues-miehet aina pyrkineet soittamaan jotenkin omalaatuisella (-leimaisella) soittimella, esim vaikka Bo Didley jne.
Naapurit luulee, että on köyhä jos käy joka päivä töissä. Pitäköön uskonsa.
Isäntä
02.12.2003 01:11:09 (muokattu 02.12.2003 01:13:30)
Jostainhan sen historian on alettava. En muista kuka se heppu on jonka sanottiin keksineen virallisesti bluesin. Vai oisko se sittenkin sillai että se joka sitä bluesiksi määriteltyä musiikkia ensimmäiseksi levytti niin se ois keksiny bluesin?
 
Ei nyt kykene muistamaan.
bender
02.12.2003 02:11:54
ei häviä ainakaan jos se on minusta kiinni
Mage
02.12.2003 07:07:42
Jostainhan sen historian on alettava. En muista kuka se heppu on jonka sanottiin keksineen virallisesti bluesin. Vai oisko se sittenkin sillai että se joka sitä bluesiksi määriteltyä musiikkia ensimmäiseksi levytti niin se ois keksiny bluesin?
 
Ei nyt kykene muistamaan.

 
Toi satavuottahan lasketaan siitä kun musta orkesterinjohtaja W. C. Handy kuuli jossain etelän rautatieasemalla jonkun "hobon" soittamaa omituista musiikkia mitä soitettiin kitaralla ja missä toistui sama kaava hypnoottisesti kitaralla säestettynä. WC koki hillittömän herätyksen ja alkoi säveltämään orkesterilleen bluesia. Alkupään levytetty blueshan oli nimenomaan isojen orkesterien säestämää musiikkia ja pääosin naisten laulamaa.
Give me a little time to think, while I mix me another motherfucking drink. - RL Burnside
Blue Moon
02.12.2003 17:46:26 (muokattu 02.12.2003 17:47:00)
 
 
Satavuotissynttärin ajankohdan syyn selvitti Mage tuossa ylempänä. Bluesin varhaisvaiheista kiinnostuneille suosittelen Paul Oliverin "Bluesin Tarina" - kirjaa.

Isäntä: Mitä mieltä olette. Katoaako perinteinen country ja delta blues? Löytyykö vielä tulevaisuudessakin sellaisia Hookereita, Waterseja ja Hopkinseja jotka tekevät perinteistä bluesia niin että siinä olisi jotain omaakin. --- Minkälainen on Bluesin tulevaisuus??

Mielenkiintoisia kysymyksiä.

Jos tarkastellaan bluesia afroamerikkalaisen kulttuurin synnyttämänä musiikkina ja osana sitä, niin kyllä nämä vanhat jäärät on likipitäen viimeiset bluesmiehet.

Bluesin synnyttänyt kulttuuri on muuttunut niiden olosuhteiden myötä, jotka osaltaan aikaansaivat tuon kulttuurin. Afroamerikkalaista kulttuuria on 60-luvulta alkaen pääsääntöisesti heijastanut enemmän muu musiikki, kuin perinteinen blues. Kaupallisen merkityksensä afroamerikkalaisen väestön piirissä blues menetti jo 60-luvulla. Muuttuneet ajat ja olosuhteet vaativat erilaisen tyylin, blues koettiin urbanisoituneen nuorison keskuudessa usein vanhanaikaiseksi muistoksi ikävistä ajoista, joihin heillä ei ollut mitään siteitä. Siitä tuli pääasiassa vanhempien Etelän värillisten musiikkia - siellä muutokset tapahtuivat hitaammin. Toki muutos ei ole ollut yht'äkkinen mutta täysin havaittavissa että värilliset muusikot ovat yhä enenevissä määrin valinneet jonkin muun musiikkityylin ilmaisunsa kanavaksi jo vuosikymmenien ajan. Kulttuuriin sidotusta näkökulmasta katsoen blues on tehnyt hidasta ja luonnollista kuolemaa jo pitkän aikaa. Uusia Muddyja, Hookereita ja Hopkinseja ei ole tullut, eikä tule.

Sitten kolikon toinen puoli... Huolimatta siitä, että bluesilla oli selvät kulturilliset juuret, sen suosio ei ollut - eikä ole - niihin sidotto. Blues käsitteli kaikkia elämän osa-alueita - niihin voi edelleen samaistua - ja oli myös tanssimusiikkia, jolle on aina käyttöä. Sen sävyt, rytmi ja ilmaisu ovat vedonneet sekä kuulijoihin että soittajiin joka puolella maailmaa, puhumattakaan valtavasta vaikutuksesta joka bluesilla on ollut populaarimusiikkiin rockin kautta. Mielestäni näistä seikoista johtuu, että bluesia voi tänä päivänä kuulla soitettavan lähes missä tahansa maailman kolkassa ja todennäköisesti kuulee vielä sadankin vuoden päästä.

Tuohon kysymykseen uusista "hookereista", jotka tekevät perinteistä bluesia, niin että siinä olisi jotain omaakin.. Mä en usko. Kulttuuria, joka sen synnytti, ei enää ole. Toki perinteisen bluesin ilmaisu ja musiikilliset rakenteet on kenen tahansa muusikon käytettävissä itseilmaisuun mutta miksi nykypäivän lahjakas muusikko käyttäisi keinoja, jotka kuuluu selvästi toiseen aikaan, jos haluaisi tehdä uudistuvaa musiikkia, joka pohjaa traditiooon. Eihän Hookerkaan tehnyt niin.

Sinänsä mä en epäile, etteikö jatkossakin voitaisi tehdä hyviä "perinteisiä" blueslevyjä ja jotkut yksittäiset artistit jopa kenties hivenen uudistamaan ilmaisua jollakin alueella, saati ilmaisemaan tuntojaan bluesin kautta, mutta mihinkään laajamittaiseen perinteisen bluesin paluuseen mä en usko aiemmin esiintulleista syistä johtuen.
- It's been a long time coming -
Blue Moon
02.12.2003 18:15:48 (muokattu 02.12.2003 18:22:10)
 
 
Isäntä: Täälläkin paljon hehkutetuilla Fat Possumin artisteista löytyy sitä perinteistä ammentavaa artistia mutta iso osa niistä on erikoisemmalla meiningillä bluesia tekeviä artisteja eli on vähän rokimpaa ja löytyy sämplejä.

Mun mielestä esim. Possumin T-Model Ford, Paul Jones ja RL Burnside on esimerkkejä artisteista, joiden musiikki tulee suoraan perinteestä ja on silti osa tätä päivää. Ei mikään reliiikki tai pastissi, vaan jonkun aidosti olemassaolevan kulttuurin synnyttämä. Jos bluesia halutaan ajatella elossa olevana musiikkina, niin sen täytyy heijastaa myös tätä päivää, muuttua ajan mukana säilyttäen kuitenkin ominaispiirteensä. Joku heppu soittamassa "Dust My Broomia" yksi-yhteen Elmore Jamesin version kanssa, vaikka sen tekisi kuinka hyvin, ei ole sitä. Sillekin on kyllä tilauksensa ja käyttötarkoituksensa. Eihän blues "vanhojen mestarien" aikanakaan jämähtänyt paikoilleen, vaan muuttui ajan mukana.

Cedell Davis on minun mielestäni tälläinen perinteisempi artisti.

Cedalliin pitäisi kyllä munkin paremmin tutustua, jahka tässä keritään.
- It's been a long time coming -
Mage
03.12.2003 07:30:29
Blue Moon summasi meikäläisenkin käsityksen alkuperäisen bluesin hiipumisesta, bluesin valtavirta alkaa olla sulautunut saumattomasti rock/pop musiikkiin (ei silti että siinä olisi jotain pahaa).
Taitaa rap olla nyt vastaavassa tilanteessa missä blues oli 50-60 lukujen taitteessa.
Give me a little time to think, while I mix me another motherfucking drink. - RL Burnside
Blues-Mobile
03.12.2003 16:56:00
Niin, blues fuusioituu (tulee bluesio*) ja haaroittuu eri tyyleihin.Esim. silloinkun W.C Handy kuuli tätä "outoa" musaa, se oli uutta musiikkia, joka oli ammennettu aikaisemmin tehdystä.
 
Afrikasta lähtöisin oleva rytmimusiikki antaa lähtökohdat Bluesille ja se taas Jazzille(ja sen kaikille sivuhaaroille)Rockille, Rapille, Funkille, Popille, Soulille ja monille muille. Sittenku nämä em.tyylit vielä "crossailee" toistensa yli ollaan taas aivan uusilla alueilla, musa kehittyy. Eli on aivan luonnollista, että nykyajan kaikki Blues bändit/artistit eivät kuulosta siltä miltä ne kuulosti joskus 1930-luvulla.
 
Perinteitä pitää kunnioittaa mutta jos uutta ei syntyisi musa ylipäätään kyllä sitten kuihtuisi.
 
Tästäkin aiheesta voisi jaapata vaikka kuinka paljon kaljalasin ääressä....
 
*=kaverini nerokas ilmaus:)
I might be white but at least I`m funky
Isäntä
03.12.2003 20:57:28
Blue Moon pisti sen verran asiallista tekstiä että paha on mitään sanoa tuohon mutta sanonpa kuitenkin.
 
Minäkin kanssa epäilen sitä että tulisi enää vanhan kaartin edustajia tai edes blues nuorisoa jotka vetäis sitä "ikivanhaa" juttua.
 
Toisaalta voihan sitä esim. Fat POssum tai joku muu löytää täysin uuden artistin joka vetelee bluesia kuin "vanhukset".
 
Toki jokainen blues-artisti ammentaa historiasta vaikutteita ja eiköhän näin ole jokaisessa musiikkityylissä.
 
Toisaalta on kiihottavaa ajatella semmoista vaihtoehtoa että esim. meidän lapset pitäisi joskus Fat Possumin bluesia semmoisena vanhana juttuna josta ammennetaan sitä jotain ja toisaalta se on kuin painajaista.
 
Nykybluesin tila on minun mielestä huono. Suurin osa kullostaa sellaiselta "hygieeniselta" bluesilta. Blues josta puuttuu munat ja kulli. Kunhan se kuullostaa ihan kivalta blues.
 
Stevie Ray Vaughanin jälkeen on ilmaantunut tällläisiä Steevi rein lapsia jotka apinoivat Vaughanin tyyliä täysin ja mikä on totta. Toki löytyy asiallisia bändejäkin mutta suoria kopiota löytyy liikaakin ja se on minua häirinnyt.
 
Mihin on hävinnyt sellainen Chicago tyyppinen blues tyyliin Buddy Guy. Onko moderni blues kitarointi Vaughanin kopiontia vai jotain muuta.
 
Onko bluesin tulevaisuus silkkaa apinointia menneestä?
 
Itsestäni täytyy sanoa sen verran että Bluesissa olen melko lailla puristi eli sitä perinteistä kamaa tulee kuunneltua suurelta osin mutta itse soitan tykkään soittaa härskeimillä säröillä ja vähän totuttua tiukempaan sävyyn ja toki toisinaan perinteitä kunniottaen(aika usein).
huuliharppukostaja
03.12.2003 23:06:30 (muokattu 03.12.2003 23:07:05)
Leadbelly mainitsi aikoinaan osuvasti:
Valkoinen mies ei ole koskaan kokenut bluesia, sillä hänellä ei ole ollut syytä murehtia.
Tällä luonnollisesti viitattiin valkoisten mahdollisuuksiin blues artistina.
 
Tavallaan olen samaa mieltä, ei bluesia voi enää soittaa samaan henkeen kuin ennen. Bluesin syntyyn vahvasti vaikuttanut kultuuri on kadonnut aikoja sitten. Viittaan tällä edelliseen Blue Moonin puheenvuoroon.
steelin
04.12.2003 01:54:54 (muokattu 04.12.2003 01:57:11)
Leadbelly mainitsi aikoinaan osuvasti:
Valkoinen mies ei ole koskaan kokenut bluesia, sillä hänellä ei ole ollut syytä murehtia.

 
Eipä tainnut Leadbelly koskaan tavata Suomalaista naista.
 
Ei vaan.
Eiköhän blues kuitenkin tule tuolta meidän syvimmästä sinisestä sydämmestä. Eikö se sitten olekkaan bluesia, jos siinä ei ole 12 tahdin 3 soinnun kiertoa?
Kyllähän nuo levytetyt, vanhan kaartin, kappaleet elä ikuisesti. Nyt niitä vain tehdään eri tavalla ja ne kuulostaa erillaiselta.
 
Eedith: Eipä tuohon Blue Moonin kirjoitukseen voi mitään lisätä.
Naapurit luulee, että on köyhä jos käy joka päivä töissä. Pitäköön uskonsa.
Mage
04.12.2003 07:43:22
Bluesin hyvä puoli on sen aiheuttama addiktiivisuus, jos sille antaa pikkusormen, koko muu body seuraa pian perässä. Claptonin ja Vaughanin ehdottomasti suurin ansio on tarjota (myös!) "easy listening rock/pop" bluesia josta on sitten hyvä jatkaa syvemmälle kunnes huomaa kuuntelevansa rahisevia kolkytluvun äänitteitä missä henkitoreissaan kähisevä äijä laulaa koiransa kuolemasta ja 5:n promillen humalassa oleva soittokaveri säestää epävireisellä mandoliinilla. Okei toi nyt oli pahin mahdollinen kauhuskenaario mutta mahdollinen. *katselee peiliin*
 
Uskon että aina uudet sukupolvet palaavat bluesin pariin ja kuuntelevat sitä koko sen monipuolista tyylikenttää. Ongelmaksi tulee muodostumaan varmaankin vakuuttavien "blueslähettiläiden" puute tulevaisuudessa. B. B. King joka on viimeinen tunnettu bluesartisti jonka juuret ovat puuvillapelloilla on jo sen ikäinen että hänen odysseiansa alkaa olemaan loppusuoralla, King on tehnyt todella massiivisen työn tehdäkseen bluesia tunnetuksi kaikissa maanosissa ja on aika vaikea kuvitella jotain T Model Fordia kertomaan johonkin Jay Lenon Shown bluesista. Ensinnäkin miehen puheesta ei saa mitään selvää ja toiseksi T Model kertoisi kuitenkin miten ampui jonkun äijän hengiltä deltalla...
Give me a little time to think, while I mix me another motherfucking drink. - RL Burnside
Mika Antero
04.12.2003 08:32:40 (muokattu 04.12.2003 08:32:56)
Mage:
Bluesin hyvä puoli on sen aiheuttama addiktiivisuus, jos sille antaa pikkusormen, koko muu body seuraa pian perässä.
 
Tämä on ehdottomasti totta. Minä olen ns. myöhäisherännäinen bluesin suhteen. Tottahan nyt B.B. Kingejä ynnä muita on tullut aiemminkin kuunneltua, mutta "syvemmälle" juurien tonkiminen on mennyt vasta ihan viime aikoina. Pakko myöntää, että nyt kun olen aiheeseen alkanut tarkemmin perhtyä ei mikään muu kuin blues kuulosta oikein miltään.
 
Kaikki lähtee bluesista. Onhan se hauska huomata yhtymäkohtia vaikkapa Charley Pattonia ja Guns 'n' Rosesia kuunnellessa. Minua ei toistaiseksi bluesin tulevaisuus kauhiasti kiinnosta, koska menneisyydessäkin on vielä jonniinverran tutkittavaa...
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe.
weelie
04.12.2003 12:00:09
kauhiasti kiinnosta, koska menneisyydessäkin on vielä jonniinverran tutkittavaa...
 
Samoilla linjoilla minäkin. Nämä "onko rock kuollut?"-jutut ei oikein jaksa kiinnostaa. Jos on joku genre luotu, niin sehän on musiikin paketoimista musiikin tekemisen ulkopuolelta tai jälkeen. Jos joku sanoo että räp on nykyajan bluesia, niin kai se on osaksi tottakin.
 
Ja sama mullakin. Ei priu vie, aina niitä hyviä,uusia tai vahoja, löytyy, joita ei ole vielä kuullut. Ja kyllä hyviä artisteja kiertää keikkailemassa, vaikkei levyt miljoonia myykään. En minäkään varmaan tuottaisi ja markkinoisi kärttysiä vanhoja äijiä, kovat rahat on muualla. Levyjä ostaa teinit, myydään niille teinejä, tuotetaan koneilla kun on nopeaa ja luotettavaa jne. jne. jne.
 
Roots on roots, juuret, ja juurethan ei ole näkyvissä, ne pitää kaivaa. Minä ainakin nautin osaksi juuri siitä kaivamisesta. :D
Ronnie Earl: 'Music is not a sport, there's no competition'
Blue Moon
04.12.2003 12:23:10 (muokattu 04.12.2003 12:28:53)
 
 
Isäntä: Minäkin kanssa epäilen sitä että tulisi enää vanhan kaartin edustajia tai edes blues nuorisoa jotka vetäis sitä "ikivanhaa" juttua.

Toisaalta voihan sitä esim. Fat POssum tai joku muu löytää täysin uuden artistin joka vetelee bluesia kuin "vanhukset".

Toisaalta on kiihottavaa ajatella semmoista vaihtoehtoa että esim. meidän lapset pitäisi joskus Fat Possumin bluesia semmoisena vanhana juttuna josta ammennetaan sitä jotain ja toisaalta se on kuin painajaista.

Nykybluesin tila on minun mielestä huono. Suurin osa kullostaa sellaiselta "hygieeniselta" bluesilta. Blues josta puuttuu munat ja kulli. Kunhan se kuullostaa ihan kivalta blues.

Stevie Ray Vaughanin jälkeen on ilmaantunut tällläisiä Steevi rein lapsia jotka apinoivat Vaughanin tyyliä täysin ja mikä on totta. Toki löytyy asiallisia bändejäkin mutta suoria kopiota löytyy liikaakin ja se on minua häirinnyt.

Mihin on hävinnyt sellainen Chicago tyyppinen blues tyyliin Buddy Guy. Onko moderni blues kitarointi Vaughanin kopiontia vai jotain muuta.
 
Onko bluesin tulevaisuus silkkaa apinointia menneestä?

 
Mä luulen, ettei bluesin tulevaisuus kuitenkaan ole niin synkkä. Ihmisten tietoisuus ja arvostus bluesia kuten muutakin "juurimusiikkia" kohtaan on mielestäni kasvussa ja vaikuttaa ilman muuta sen laatuun. Musiikkibisneksenkin trendit kääntyy jossain vaiheessa väistämättä tämän päivän kestämättömistä ja keinotekoisista arvoista suotuisammaksi aidommalla ilmaisulle.
 
Vaikka se "sanansaattaja" ehkä puuttuu, niin esim. Fat Possum on tuonut valtavasti nuorta yleisöä bluesille. Ja se on tapahtunut mielestäni juuri sen takia, ettei se musiikki ole sitä loppuunkaluttua Chicago-bluesia ja vastaavaa, jota on kuultu viimeisen neljän vuosikymmenen aika enemmän kuin lääkäri pystyy määräämään. Eikä kukaan nuori, lahjakas muusikko suostu kanavoimaan ilmaisuaan johonkin tyyliin, joka on musiikintutkijoiden ja meidän kuuntelijoiden toimesta lokeroitu jo aikapäiviä sitten ja etukäteen määritelty millaista sen pitää olla. Eihän bluesia ennenkään tehty tuolla tavalla. Siis hyvää Chicago-kamaahan tehdään mm. Suomessa mutta tuo on mielestäni osaltaan syy, ettei Muddyn tai Buddy Guyn tasoisia mestareita tule.
 
Ja toinen syy sen synnyttäneen kulttuurin katoaminen, kuten täällä on pohdittu. Se ei ole tappanut bluesia mutta on köyhdyttänyt sitä. Kehitys on ollut lähinnä näennäistä, keskittynyt tietyille osa-alueille ja joidenkin individuaalien toimesta, usein ilman erikoisempia siteitä senhetkiseen kulttuuriin. Näkisin äärimmäisen epätodennnäköisenä, että blues löytäisi yhteyden olemassaolevaan kulttuurin laajemmassa mittakaavassa mutta lahjakkaiden, oivaltavien ja tiedostavien musiikintekijöiden käsissä siitä voi edelleen syntyä mielenkiintoista musiikkia. Mitä enemmän bluesia saadaan tuotua esille, sitä todennäköisempää se on.
- It's been a long time coming -
Mage
04.12.2003 12:24:33
Roots on roots, juuret, ja juurethan ei ole näkyvissä, ne pitää kaivaa. Minä ainakin nautin osaksi juuri siitä kaivamisesta.
 
Hienosti sanottu !
Give me a little time to think, while I mix me another motherfucking drink. - RL Burnside
Guderian
04.12.2003 16:27:12
 
 
Kenkkunen:
 
Tämä on ehdottomasti totta. Minä olen ns. myöhäisherännäinen bluesin suhteen. Tottahan nyt B.B. Kingejä ynnä muita on tullut aiemminkin kuunneltua, mutta "syvemmälle" juurien tonkiminen on mennyt vasta ihan viime aikoina. Pakko myöntää, että nyt kun olen aiheeseen alkanut tarkemmin perhtyä ei mikään muu kuin blues kuulosta oikein miltään.

 
Tämä oli ehdottoman todesti sanottu, kuin minun suustani.
"Klotzen, nicht Kleckern!"
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)