Rock, pop, alternative ›

Lentävä hollantilainen on Jussi Hakulisen biisi. Julkaistu alunperin vuoden 1991 Pennitön Onassis-levyllä, joka olisi pelkästään upean nimibiisinsä takia ansainnut vähän enemmän huomiota. Ei vaan ollut Porirock tuolloin muodissa ja julkaisijanakin joku pieni porilainen lafka. Nykyään levyä ei taida saada mistään. Onneksi on täällä hyllyssä.
 
Täytyy sen verran mainita, että satuin olemaan ko.levyn tiimoilta olevalla keikalla Säkylän Eenokilla 1992, illan yleisömäärä taisi olla n.20-30. :D Hakulinen oli ymmärrettävästi suht kypsä.

No, noinhan se menikin. Muistelin vain miten Yön pulpahtaessa pintaan omine riimeineen, olivat Macin pojat hieman ihmeissään tuosta käytetystä sanaparista. Olisiko Rattaanpyörän baarin jukeboxissa "Joo Joo Joo" -sinkula pyörinyt muutaman kerran vaikutuksille alttiille korville ... :)
 
Samoihin aikoihin porilaisen kitaristin Iku Tukiaisen bändi Wanha Lainen teki biisin "Autiotalo", josta Nipa oli kovasti pitänyt...
 
http://www.ikupop.fi/media/jutut/upjuttu06.jpg
 
Ja tässä lisää porilaista: Appendix:in eka levytys vuodelta 1981! :
 
http://www.last.fm/music/Appendix/_/Sin%C3%A4+ja+min%C3%A4

Lentävä hollantilainen on Jussi Hakulisen biisi. Julkaistu alunperin vuoden 1991 Pennitön Onassis-levyllä, joka olisi pelkästään upean nimibiisinsä takia ansainnut vähän enemmän huomiota. Ei vaan ollut Porirock tuolloin muodissa ja julkaisijanakin joku pieni porilainen lafka. Nykyään levyä ei taida saada mistään. Onneksi on täällä hyllyssä.
 
Eikös tuo levy julkaistu uudestaan hiljattain vai onko se vain ollut suunnitelmissa?

Dingon kotisivulta:
 
Via Finlandia
Dingon uudelleenkokoamisesta huhuttiin vuosina 1990-91, mutta vasta 1993 "maineenpalauttajana" toimineen "Tuhkimotarina"-kokoelmalevyn jatkoksi kootun "Sinä & minä" -kokoelman yhteydessä bändi yhdistyi uuden "Perjantai"-hitin levytykseen. Viimein keväällä 1994 ilmestyi kokonainen albumi uutta Dingo-musiikkia. Suosituimmat urat levyllä olivat "Elämäni sankari" ja "Nähdään taas". Dingo tekaisi kiertueenkin, kosketinsoittajana Pave Maijanen. Monelle tuli yllätykseksi, että yhtye laittoi pillit uudelleen pussiin. Olihan "Via Finlandiaa" myyty jälleen kymmeniä tuhansia kopioita.
 
Mitenköhän on? Ei "Via Finlandia" virallisten myyntilukujen mukaan ole myynyt edes kultalevyyn vaadittavaa 15000 määrää. Myydäänkö noita levyjä jotenkin ohi virallisten "tahojen"?
 

 
http://www.ifpi.fi/tilastot/kplista … aisuntyyppi=albumi&teksti=dingo

Dingon rumpali Yö:hön :
 
"Yön riveissä rumpalin tonttia hoitanut Antti Mäkinen jättää Yö-yhtyeen kuluvan vuoden lopussa. Uutena rumpalina yhtyeeseen liittyy keväästä alkaen Ari Toikka, joka on monessa liemessä keitetty huippumuusikko.
 
Uransa aikanaan Horsepower -yhtyeessä aloittanut Toikka tunnetaan parhaiten pitkäaikaisesta pestistään Bomfunk MC'sin rumpalina. Hän on myös useilla levyillä esiintynyt studiomuusikkona (mm Olli Lindholmin soololevylla) ja viime aikoina soittanut mm Dingossa ja Tampereen Työväen Teatterin Vuonna '85 -Manserock-musikalin housebändissä."

Kunnian kentät kaukana takana ja touhu näyttää Spinal tap- potenssiin tuhat.
 
Ne 80-luvun puolenvälin biisit kyllä potkii vieläkin, ja saatiin odottaa aina 90-luvun puolenvälin yli ennen kuin saatiin kuulla yhtä huolella tuotettua rokkia (Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta).
 
Viime keväänä näin tämän Neumann plays Dingo kokoonpanon ja kyllä teki pahaa. Ainoa mikä oli kohdallaan oli tietysti tuo taianomainen biisimateriaali. Ja keikan jälkeen hemmot heilahtaa alle viidessä minuutissa samaan yökerhoon ja otsassa lukee kilometrin päähän "Hei huomatkaa meidät! Oltiin just keikalla tuossa!"
 
Oma juttunsa on tietysti se Dingo-ilmiö silloin aikanaan, siitä kuvaava esimerkki olkoon se, että bändin hajoaminen oli Ylen 20.30 uutisten pääaiheita.

Eipä ole "varmaa" tietoa, mutta Yön vieraskirjassa huhuttiin että Jukka "Frogley" Mäntysorvari olisi Dingon uusi rumpali. Hyvä rumpali ja hyvä laulaja. Mieluusti olisin miehen Yössäkin vielä nähnyt. Kyllähän rockasenne Yöstä katosi aikoinaan kun Markku ja Jukka lähti. Samoihin aikoihin taisi lähteä Viitanenkin.

Eipä ole "varmaa" tietoa, mutta Yön vieraskirjassa huhuttiin että Jukka "Frogley" Mäntysorvari olisi Dingon uusi rumpali. Hyvä rumpali ja hyvä laulaja. Mieluusti olisin miehen Yössäkin vielä nähnyt. Kyllähän rockasenne Yöstä katosi aikoinaan kun Markku ja Jukka lähti. Samoihin aikoihin taisi lähteä Viitanenkin.
 
Jep, Frogley sitten meni Dingoon. Näin kertoo www.dingomania.fi

Huom! Olet kirjoittamassa yli 659 päivää vanhaan ketjuun!
 
Jep. Pitää ihan sen takia nostaa että osoitteessa http://www.elementsmusic.fi/ on nyt useita kokonaisia biisejä tuolta tulevalta Dingo-tribuutilta. Ittelleni tuo bändi ole ikinä mitenkään erityisemmin iskenyt johtuen Neumannin määkinnästä mutta nyt kun tuolla on muutamia ihan loistavia vetoja (Milana Misic, Negative etc.) niin homma nousee potenssiin. Vaikka tämä tribuuttilevybuumi tuntuu vähän hölmöltä niin silti odottelen innolla että nuo vanhat konkarit Topi & Dave ovat saaneet aikaseksi. Remua en niinkään.

Neumann ja kumppanit olivat aikansa neroja, mitä suomenkielisen popin tekemiseen tulee ja sovituksetkin ovat siinä määrin onnistuneita että niitä on turha muutella. Yllättävän konservatiivisia nämä "uudet" sovitukset kuitenkin ovat. Negative on ilmetty Dingo ja Aaron melkein kun Neumann mutta muuta maailmoja mullistavaa sinä ja minä ei esille tuo. Jean S on näistä kahdeksasta ainoa joka lähtee aivan uusille laduille (kerjäläisten valtakunta on hyvä jatsi). Kun mukaan on haalittu näin monipuolinen ja osaava porukka niin olisi toivonut sovittamiseen rohkeutta huomattavasti enemmän. Suurin pettymys on että Kotipellon valkoiset tiikerit ovat vain raihnaisia kotikissoja. En ole tätä biisiä koskaan pitänyt helmenä mutta Kotipelto onnistuu tekemään siitä alkuperäistäkin latteamman ja saavutus se on sekin. Erityiskiitoksen ansaitsee Lordi joka ei sekään rakenna autiotalosta palatsia mutta on kuitenkin onnistunut sovittamaan The House teoksen paremmin kun Dingo aikoinaan (The House Without a Name / Tell Me Now -single ).
 
Ps. Remun hämähäkkimiestä jään odottamaan suurella mielenkiinnolla.

Dingo on muuten ihan perseestä ja noi biisit pitäis haudata paskaan ja syvälle!! Kiitos ja anteeksi...

Hyvää poppia se oli :)

Kuka muuten aikoo ostaa "Dingon" uuden levyn Humisevan harjun paluu? Aika härskiä markkinoida käytännössä Nipan soololevyä Dingon nimellä. Yhden biisin olen kuullut ja aika munatonta poppia.

Dingon kaksi ekaa levyä on niin jäätävän kovia, että ei tuon tyylistä musiikkia ole parempaa tehty missään, eikä tehdä... uudesta ei niinkään väliksi ole, mutta antaa Nipan vetää, kun mieli tekee... mutta ei ehkä silti Dingona...

Dingon kaksi ekaa levyä on niin jäätävän kovia, että ei tuon tyylistä musiikkia ole parempaa tehty missään, eikä tehdä...
 
..paitsi sitten se kolmas joka oli niistä se paras. Pyhäklaanin aliarvostus aina vähän ihmetyttänyt, onhan siinä toki Koulukapina minkä saattaa kaikessa hiljaisuudessa skipata, mutta muuten ihan täyttä timanttia koko lätty. Tosin ymmärtää kyllä senkin miksi pikkutytöt ei siitä enää niin tainneet innostua.

..paitsi sitten se kolmas joka oli niistä se paras. Pyhäklaanin aliarvostus aina vähän ihmetyttänyt, onhan siinä toki Koulukapina minkä saattaa kaikessa hiljaisuudessa skipata, mutta muuten ihan täyttä timanttia koko lätty. Tosin ymmärtää kyllä senkin miksi pikkutytöt ei siitä enää niin tainneet innostua.
 
Niinno, mun mielestä se on toki hyvä, mutta aikaisempiin verrattuna keskinkertainen, enkä kyllä ole pikkutyttökään. Ehkäpä se vaan tuntuu sitten Dingon mittakaavassa jotenkin huonommalta, kun kaksi aiempaa on niin hyviä, jonkun muun bändin kohdalla sen tasoinen lätty olis helposti varmaan yhtyeen paras levy, jonkun Yön tai Popedan tai Eppujen :)) .. en varmaan koskaan väsy hehkuttamaan Dingon suuruutta. :D

Hauska juttu, että 8-v tyttäreni ja sen kaverit on alkaneet Dingo-faneiksi. Vanhoja Dingon levyjä kuuntelevat ja Youtubesta katselevat. Hyvä kommentti Neumannista oli, että "näyttää siltä että sillä on pissahätä".
 
Itse tietysti aikanaan inhosin, mutta pakko myöntää, ettei se niin huono ole...

Hauska juttu, että 8-v tyttäreni ja sen kaverit on alkaneet Dingo-faneiksi. Vanhoja Dingon levyjä kuuntelevat ja Youtubesta katselevat. Hyvä kommentti Neumannista oli, että "näyttää siltä että sillä on pissahätä".
 
Itse tietysti aikanaan inhosin, mutta pakko myöntää, ettei se niin huono ole...
 
Dingoa oli pakko inhota jos oli vähän yli parikymppinen mies (kuten esimerkiksi minä). Salaa tuli kuitenkin kuunneltua näitä kahta ekaa levyä aika tiheään tahtiin(nykyään löytyvät omastakin kokoelmasta) Tyttöystävällä oli onneksi koko tuotanto niin ei ollut pakko lähteä niitä naama punaisena kirjastoon kuuntelemaan (olin kai jonkinlainen kaappi Dingo) Tyttöystävän varjolla pääsin näkemään muutaman keikankin(hyviä olivat). Dingo ei ollut ollenkaan huono orkesteri mutta Pyhään Klaaniin lopahti minun kiinnostus.

Hyvää poppia se oli :)
 
Itsekin tuen vahvasti tätä mielipidettä. Vaikka Neumannin nykyinenkin livekunto on hyvin heiluva, oli miehen luotsaamalla 80-luvun Dingolla selkeästi keskitasoa parempaa popockia ja karismaa. Varsinkin mitä tulee sanoihin, melodioihin ja musan persoonallisiin fiiliksiin. Tuo 80-luvun tuotanto pesee kirkkaasti valtaosan vielä 2000-luvunkin suomalaisesta poprock-bändien tuotannosta. Siltikin, vaikka kyseessä ei ollut mikään hallitun akateeminen muusikkolauma ja Dingon suurin suosio tuo mieleen kritiikittömät ja kirkuvat pikkutytöt. Omat heikkoudet ne on kaikilla bändeillä, niin myös Dingolla. Että kyllä kritisoitavaakin löytyy, en minä sitä seikkaa ohita. Ja Dingo oli niin vahva ilmiökin, että ihastutti ja vihastutti. Niinpä bändin ihan uskomattomaksi paskaksi haukkuvia löytyy paljon. Kai edes osa niistä on niitä kuuluisia makuasioitakin, ellei sitten asenne. Esim. että jonkun synkän ja karun metallimiehen on haukuttava periaatteessa, kun tuollainen "runoilija-haaveilija-seikkailija-meripoika" on tehnyt herkkiäkin biisejä, joista jopa pojat ovat uskaltaneet tykätä ja kehua.
 
Itse olin Dingon hulluimpana aikana suurinpiirtein alle murrosikäinen, mutta tykkäsin silti. Ja olin katkera kun isosisko pääsi kattomaan bändiä... Muistan seinälläkin olleen Dingo-julisteita ja olin semmoinen juniori-fani. Kerran vuonna -99 oli pakko mennä kattomaan Dingon keikka nostalgiamielessäkin. Ja oisko jopa pieni fanin jäännekin asunut vielä meikaläisessä, olenhan aina enemmän Dingon puolesta kuin vastaan. Mutta tuo keikka ja legendaarinen kokoonpano tuli nähtyä, vaikka itse äijät olivat "hieman" kuutamolla ja homma meni välillä keskinäiseksi leikkimiseksi.
 
Nipa ja 80-luvun Dingo kuuluu ehdottomasti suomalaisen pop/rockin hall of famen terävimpään kärkikastiin. En tosin seuraa nyky-Dingon hommia millään muotoa, ellen sitten kuule radiosta tai telkkarista.