Musiikkibisnes ›

Bändin kanssa ollaan aina aiemmin tehdy ihan demoja, ja kun tuo albumi saadaan kasaan kudottua niin miten sitä kannattaa medioihin lykätä? Poikkeaako käytäntö paljonkin ihan demojen lähettelystä?
 
Ainakin Soundiin, Rumbaan ym. näitä tarjoaisin. Kannattaako tehdä ihan lehdistötiedote, jonka pohjalta nämä sitten tekevät arvostelun vai miten homma toimii? Vinkkejä konkareilta?

Ainakin Soundiin, Rumbaan ym. näitä tarjoaisin. Kannattaako tehdä ihan lehdistötiedote, jonka pohjalta nämä sitten tekevät arvostelun vai miten homma toimii?
 
Teette liuskan tai kahden mittaisen kokonaisuuden, jossa on lyhyt ja ytimekäs lehdistötiedote ja lyhyt bändin bio. Valokuvankin saa liittää mukaan, merkitkää bändin nimi, kuvaajan nimi ja kuvausvuosi kuvan taakse vaikka kuulakynällä, niin sittenpä teistä on lehden kuva-arkistossa kuva.
 
Tiedote saa olla hauska, värikkäitä kielikuvia saa käyttää, ja yhteystiedot ja kontaktipuhelinnumero pitää olla mukana. Kun kyse on omakustanteesta, laittakaa yhteystiedot myös levyyn, teitähän ei saa vakiintuneen yhtiön kautta kiinni, kuten yleensä tapana on.
 
Ja sitten huonot uutiset: omakustanteita ei yleensä arvostella levyarvioissa, ellei laji oo aivan poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja ellei teillä oo muuta nostetta. Kannattaa miettiä miten saatte annettua itsestänne mahdollisimman "se seuraava iso juttu" -tyyppisen kuvan. Jos teistä on kirjoitettu lehdissä, eikun valokopiot mukaan, jos teillä on sata keikkaa edessä ja takana, sanokaa sekin. Ja seuraavien keikkojen paikat ja päivämäärät myös mukaan, vaikka ne löytyisivätkin verkkosivuiltanne. Ensimmäisen silmiin osuvan paperin pitää vakuutaa, tai toista mahdollisuutta ei tule.
 
Onnea.

Bändin kanssa ollaan aina aiemmin tehdy ihan demoja, ja kun tuo albumi saadaan kasaan kudottua niin miten sitä kannattaa medioihin lykätä? Poikkeaako käytäntö paljonkin ihan demojen lähettelystä?
 
Ainakin Soundiin, Rumbaan ym. näitä tarjoaisin. Kannattaako tehdä ihan lehdistötiedote, jonka pohjalta nämä sitten tekevät arvostelun vai miten homma toimii? Vinkkejä konkareilta?
 
Itse en ole koskaan lähettänyt mihinkään demoja, mutta noin äkkiseltään voisi kuvitella, että demo on demo ja sitä lähetellään demo-palstoille ja keikkajärjestäjille.
Valmista albumia voidaan sitten lähettää toimittajille lehtiin ja radioon, mahdollisesti myös televisioon - haastattelujen toivossa.
 
Kun mä lähetän oman levyni medialle, mä kirjoitan mukaan A4-kokoisen saatteen, jossa yritän parhaalla mahdollisella tavalla kertoa jotain olennaista levystäni. Tekstiä ei saa olla liikaa, koska toimittajat saavat ihan sairaasti promolevyjä, eikä ne jaksa lukea Sinuhen pituisia levysaatteita.
 
Mun mielestä yksi erityisen tärkeä promoamisen muoto on levynjulkaisukeikat. Kun on tulossa levy, on tosi mukava soitella keikkoja ja kertoa, että tää olisi yksi keikka meidän julkkarikiertueella. Mä ainakin olen saanut myytyä mukavasti keikkoja juuri tolla täkyllä. Ja sitten kun on keikka paikkakunta X:ssä, niin pieni puffi paikalliseen lehteen ja avot!
 
Jos intoa riittää ja on jonkin verran kirjallista taitoa, voisi harkita julkaisuvapaan lehtijutun kirjoittamista (siis itse) ja sen tarjoamista esim. niiden paikkakuntien lehtiin (ilmaisjakelut ovat hyviä), joissa on keikkoja levynjulkkarikiertueella. Aina silloin tällöin niitä saa julkaistuksi. Ja keikkajärjestäjät tykkäävät, kun on pienikin puffi lehdessä.
 
Lokakuun Muusikko-lehdessä on juttu omakustanteen markkinoinnista. Se kannattaa lukea, jos saat ko. lehden jostain käsiisi.
 
Ja viimeisenä vaihtoehtona on käyttää promootioon erikoistuneita toimistoja, mutta ne tuppaavat olemaan vaan sen hintaisia palveluita, että saattaa olla kannattavampaa tehdä promo itse.
Työtä se teettää, mutta kuka on muka luvannut, että tämä helppoa olisi?

Aika paljon kait riippuu siitä kuinka valmiita olette ja ennen kaikkea .... onko teillä jo olemassa oleva potentiaalinen ostava yleisö. Nämä lienevät tänä päivänä tärkeimpiä kritreereitä levy yhtiöille uutta myynti valttia valittaessa.

Aika paljon kait riippuu siitä kuinka valmiita olette ja ennen kaikkea .... onko teillä jo olemassa oleva potentiaalinen ostava yleisö. Nämä lienevät tänä päivänä tärkeimpiä kritreereitä levy yhtiöille uutta myynti valttia valittaessa.
 
Tässä nyt koitetaankin saada levyä medioihin että kuluttajatkin sen huomaa. En noista levy-yhtiöistä ihan tiedä. Mitään demoa ainakaan en sinne menisi ihan heti pistämään, mielestäni moinen kielii vain siitä ettei bändi panosta.

Tässä nyt koitetaankin saada levyä medioihin että kuluttajatkin sen huomaa. En noista levy-yhtiöistä ihan tiedä. Mitään demoa ainakaan en sinne menisi ihan heti pistämään, mielestäni moinen kielii vain siitä ettei bändi panosta.
 
Off-topic: Mitä eroa on demolla ja omakustanteella? Yleensä omakustanteet tehdään täysin samalla tavalla kuin demot, samoissa studioissa samalla budjetilla.

Off-topic: Mitä eroa on demolla ja omakustanteella? Yleensä omakustanteet tehdään täysin samalla tavalla kuin demot, samoissa studioissa samalla budjetilla.
 
"On-topic" ainakin se ero, että puhuttiin omakustanne_albumista_ vs. demo, joka yleensä käsitetään kaiketi parin-kolmen biisin esittelyksi.
 
Mutta kieltämättä kiinnostaisi tuohon ylläolevaankin vastaus. Olisiko niin, että toisinaan puhutaan omakustanteesta, kun se kuulostaa demoa hienommalta nimeltä? Myös promo-termiä käytetään toisinaan - alun perinhän tämä kai tarkoitti radioasemille yms. lähetettyä "for promotional use only - do not resell" -merkinnällä varustettua (yleensä) sinkkua. Korjatkaa jos meni pahasti metsään.

Off-topic: Mitä eroa on demolla ja omakustanteella? Yleensä omakustanteet tehdään täysin samalla tavalla kuin demot, samoissa studioissa samalla budjetilla.
 
Mulle tulee "demo"-sanasta mieleen jollain tavalla "räkänen" äänite, jota myydään kavereille ja lähetellään levy-yhtiöille ym., mutta ei kestä kuitenkaan laadullista vertailua kaupallisiin äänitteisiin.
 
Sana "omakustanne" taas tuo mieleen laadukkaamman äänitteen, joka jo ehkä kestää vertailua kaupallisiin teoksiin.

Käsittääkseni demo sisältää pienen pläjäyksen biisejä kuuntelijalle joka haluaa nopeasti tutustua bändiin. Albumilla tarkoitan äänitettä joka on kokonaisuus johon on nähty kunnolla vaivaa ja siinä samalla stressailtu muutama vatsahaava. Albumi -sanan etuliitteenä toimiva "omakustanne" kertoo käsittääkseni siitä että tuotanto on maksettu omasta pussista.
 
Miten siis medioissa suhtaudutaan näihin omakustanne -etuliitteen omaaviin albumeihin?
 
Aika nihkeästi suhtaudutaan,, yrittäjiä on maa puolillaan ja toimittajat varmaan saa kaiken "tasoista" omakustanne matskua. Jolloin ehkä tapahtuu se pahin eli toimittaja vilkasee levyn kantta ja tuumii,, taas näitä omakustanteita/eikun levystöön pölyttymään.
Kylhän se v####aa kun on kuitenkin tehny valtavasti työtä joka ei ehkä koskaan saa mahdollisuutta, ei edes sitä yhtä soittoa.
 
Itse käsittäisin demon ja om.kust. eron sillä että demo olis ikäänkuin itsepoltettu masteroimaton parin piisin levy ja om. kust. taas ihan oikeesti tehty: masteroitu, kannet mietitty, äänitystulokseltaa mahollisimman hyvä, ilmoitettu teostoon, yms. (eli ihan OIKEA levy). Tuotoksen on vaan maksanut alusta loppuun bändi itse.
 
Pahin ongelma ehkäpä kuitenkin on että pitäisi saada levy jollekki jakelufirmalle ettei tarvii reppu selässä kiertää kauppoja, vaan sitä olis saatavilla sit jos joku sitä nimenomaan haluaa tilata paikkakuntansa levykauppaan.

Albumi -sanan etuliitteenä toimiva "omakustanne" kertoo käsittääkseni siitä että tuotanto on maksettu omasta pussista.
 
Diz osui nappiin "omakustanne"-sanan määrittelyssä. Omakustanne ei tosiaan arvota levyä soundiltaan eikä laadultaan, eikä sillä oo mitään tekemistä kansien eikä painatuksen kanssa - saavat olla mitä ovat. Omakustanne tarkoittaa vain, että levyn mekaaninen tuottaja eli julkaisija on yksityinen taho ilman virallista yhtiön statusta.
 
Omakustanteiden arvostus on pohjalukemissa, vaikka olis miten hienosti painettu levy, värikansineen ja labeleineen. Jos ei oo jonkin mainostilaa ostavan levy-yhtiön leimaa levyssä, on hemmetin huono mahdollisuus saada levystä edes arviota lehteen, bändijutusta puhumattakaan.
 
Hauska oli lukea Markku Halmeen Rumba-historiikista nyk päätoimittaja Mikko Aaltosen sanovan: "hypetys on ihan korrekti journalistinen tapa, jossa ei oo mitään pahaa". Noste vain usein tuntuu korreloivan mainoseurojen kanssa, jo siitäkin syystä, että se on kaikki tasapuolisesta uutisoinnista pois (mutta raha on silti saatava).:-( On odotettavissa, että payola-käytäntö pahenee nykyisestään. Ehkä kohta keikkapaikatkin siirtyvät pay-to-play -käytäntöön, joka esim briteissä on vallitseva tapa.
 
Äsh! Pessimismin puuska. Menee kohta ohi. Älkää surko.

Miten siis medioissa suhtaudutaan näihin omakustanne -etuliitteen omaaviin albumeihin?

Esimerkiksi Hesari ei arvostele lainkaan omakustanteita. Minusta se on vähintäänkin omituista toimituspolitiikkaa, koska kuten tässä on jo moneen kertaan todettu, omakustanne ei useinkaan häviä laadussa (musiikki, tekniikka, kannet) yhtään ylikansallisten tuotantolaitosten tuotoksille.

Esimerkiksi Hesari ei arvostele lainkaan omakustanteita.

Uusimmassa Nyt-liitteessä oli arvostelu Ultramariinin debyyttilevystä, jonka levy-yhtiö on "m.dulor". Okei, kyse ei ehkä ole omakustanteesta, mutta ainakaan Google ei löytänyt ko. levy-yhtiöstä mitään (paitsi just tuon Ultramariinin levyn). Sen sähköpostiosoitekin on loppuosaltaan ultramariini.net. Tarkoitus on tässä sanoa, että raja on joskus häilyvä.

Paitsi jos se vedetään kiven esimerkin mukaan siihen, onko perustettu yhtiö levyä varten vai ei.

Off-topic: Mitä eroa on demolla ja omakustanteella? Yleensä omakustanteet tehdään täysin samalla tavalla kuin demot, samoissa studioissa samalla budjetilla.

Jos aatellaan ihan sanoina, niin demohan (demonstraatio) on näyte siitä millaisia biisejä on tarkoitus äänittää, kunhan pääsee tarttumaan toimeen (se voi olla itseä varten, jotta nähdään toimiiko kaikki ja pitääkö tehdä arrausta vielä, tai levylafkalle, jotta saadaan ne maksamaan se varsinainen äänitys). Omakustanne on sitten se valmis äänite.

Siinä se ero. Ja jos jollakulla omakustannebändillä on varaa tehdä demotkin jo studiossa samalla budjetilla kuin itse levyn niin mikäs siinä, itse en ehkä satsaisi.

 
Omakustanteiden arvostus on pohjalukemissa, vaikka olis miten hienosti painettu levy, värikansineen ja labeleineen. Jos ei oo jonkin mainostilaa ostavan levy-yhtiön leimaa levyssä, on hemmetin huono mahdollisuus saada levystä edes arviota lehteen, bändijutusta puhumattakaan.
 
Eipä kuitenkaan heitetä kirvestä kaivoon..
Meidän omakustanne ainakin arvosteltiin ihan jopa positiiviseen sävyyn Rumbassa ja SUE, lehissä. Soundissa ei ole kyl vielä näkyny...

Meidän omakustanne ainakin arvosteltiin ihan jopa positiiviseen sävyyn Rumbassa ja SUE, lehissä.
 
Omakustanteenne oli siis joko a) helposti lähestyttävää mainstreamia b) vähemmän populaaria tyylilajia josta kohdallenne osunut arvostelija sattui henkilökohtaisesti pitämään c) tunsitte tomituskuntaa ennestään tai d) teillä kävi käsittämättömän hyvä tuuri.
 
Normaalisti noiden kriteerien ulkopuolelle jäävät levyt putoavat kylmästi pois niin Rumban kuin SUEnkin (joka oikeastaan on jo valtavirtaistunut puhtaaksi wannabe-Rumbaksi sekin) arviointilistalta.
 
Ei ole pitkään aikaan tehnyt enää mieli välittää käteen tulevaa marginaalibändien promokamaa - omakustanteita tai levy-yhtiöiden kautta tullutta - mihinkään suurempaan kotimaiseen musiikkimediaan. Niistä ei nimittäin ikinä kuulu mitään sen jälkeen. Jos tavaraa haluaa saada oikeasti esille, kannattaa aloittaa pienemmistä piireistä ja yrittää saada niiden kautta yhtyeen/julkaisijan nimi jäämään mieliin. Eli nostaa profiilia aktiivisesti niin että jossakin vaiheessa pelkkiin myyntilukuihin tuijottavakin toimittajakunta /suostuu huomaamaan/ että ko. bändi on olemassa, ja suvaitsee kirjoittaa arvion "isoon" lehteen.
 
Demon kanssa onkin sitten toki toinen juttu. Ne saa kyllä näkyviin alan palstoilla suht helpolla, mutta yhdellä haitalla: "omakustanteesta" voit pyytää rahaa kiinnostuneilta arvostelun tultua julki, "demoa" sinun yleensä oletetaan jakavan vapaasti. :)
 
-Jiituomas, joka ei onneksi soita eikä julkaise itse mitään.

Omakustanteenne oli siis joko a) helposti lähestyttävää mainstreamia b) vähemmän populaaria tyylilajia josta kohdallenne osunut arvostelija sattui henkilökohtaisesti pitämään c) tunsitte tomituskuntaa ennestään tai d) teillä kävi käsittämättömän hyvä tuuri.
 
Niinpä, käyppä kuuntelemassa ja valitse mielestäsi oikea vaihtoehto a) b) tai d). Ketään en kyseisistä lehdistä tunne..
 
www.go.to/happytimes
 
sieltä osioon "osta levy" -> kuuntele pätkät
 
Musiikkimme ei varmaankaan ole ihan kummankaan lehden sitä " kohderyhmälle suunnattua" matskua mut siinä ehkä jutun pointti olikin.. erillaista??
 
T Janne

Niinpä, käyppä kuuntelemassa ja valitse mielestäsi oikea vaihtoehto a) b) tai d). Ketään en kyseisistä lehdistä tunne..
 
Hyvin soitettua ...eh... rautalankakantrirockia. Taidatte olla jostain Anjalankoskelta päin? Tuo on sellaista helposti pureksittavaa ja hauskaa musiikkia, jota vastaan kenelläkään ei voi olla mitään, mutta jota ei liian usein lehtien sivuilla näe.
 
Koska kohderyhmää kumminkin on, ja kysyntä ylittää tarjonnan, ei ihme jos ootte saaneet positiiviset arviot. Voisitte ehkä harkita keikkamatkojen ulottamista Lahden länsipuolellekin? Musta tuntuu, että tuolla setillä voi soittaa missä kyläkapakassa tahansa.

Bändin kanssa ollaan aina aiemmin tehdy ihan demoja, ja kun tuo albumi saadaan kasaan kudottua niin miten sitä kannattaa medioihin lykätä?
 
Satoja (vai tuhansia?) demoja ja omakustanteita kuunnelleena voinen antaa jokusen vinkin:
 
Kuten aiemmin on jo neuvottu, tehkää asiallinen saatekirje.
Yksi A4 riittää. Kertokaa kirjeessä ketä olette, mistä tulette ja jotakin bändin historiasta. Jokaista pikkukeikkaa oman yläasteen kevätjuhlassa ei tarvitse mainita. Kannattaa myös välttää latteuksia tyyliin "keikkoja on tehty ja tulevaisuudessa on tarkoitus tehdä lisää". (se olis poikkeuksellista, jos EI olis tarkoitus enää keikkailla)
 
Kannattaa yrittää keksiä jotain pientä persoonallista luonnehdintaan. Eräs glam-henkinen bändi luonnehti itseään Madonnan ja Mick Jaggerin nelipäiseksi rakkauden lapseksi. Luonnehdinta toimi myös ko. orkan musan kohdalla.
Kyse on siitä, et kuudenkymmenen "ihan asiallisen ja hyvän" demon kuuntelusessiossa bändistä TÄYTYY jäädä jotain mieleen. Vaikka edes se, et "tää oli se bändi jolla oli tikkari teipattuna sinkkuun." (ei kannata enää, Rasmus teki sen kymmenen vuotta sitten)
 
Kertokaa kuka tekee biisit, mistä mahdollisista muista yhteyksistä yhtyeen jäsenet ovat tuttuja ja vakuuttakaa olevanne tosissanne. Ei tietenkään noilla sanoilla. Mutta, mikä tärkeintä, saatekirjeessä ei saa olla mitään anteeksipyytelevää. Älkääkä keksikö meriittejä. Suomen musiikkikuviot on niin pienet, että "kolme suurta levy-yhtiötä on jo osoittanut kiinnostusta" voi lähinnä huvittaa kirjeen lukijoita.
Täällä on jo mainittukin valokopiot lehtijutuista tai arvioista. Laittakaa niitäkin mutta harkitusti.
 
Laittakaa mukaan hyvä valokuva. (Korostan sanaa hyvä.)
 
Jos bändille on sovittuna keikkoja, laittakaa ehdottomasti keikkapäivämäärät mukaan.
Ja yhteyshenkilö.
 
Saatteeseen ei tarvita muuta, musiikin tulee kuitenkin puhua puolestaan.
 
Jännä havainto: hirveän moni bändi laittaa parhaan biisinsä demon tai omakustanteen viimeiseksi. En tiedä mistä johtuu.
Kannattaisko päättää biisijärjestys ja ihan viime hetkellä kääntää se ympäri?
 
Sitten se lähettäminen:
Musalehdet ja radiot jotka demoja soittaa. Ne on tuolla jo lueteltuna. Muistakaa myös paikalliset. Oman kylän musikanteista on aina kiva tehdä juttua.
 
Ohjelmatoimistot (katsokaa netistä mitkä keikkamyyjät myy teidänkaltaisia bändejä) ja levy-yhtiöt on seuraavana.
Lähetetty demo on sata kertaa arvokkaampi kuin se joka pölyttyy sängyn alla.
 
Keikkamyyjä on ehkä vähän helpompi saada kuin levydiili, mutta samalla tavalla niitä demoja joka lafkassa kuunnellaan kun ehditään.
 
Ja bändin jolla on keikkamyyjä on vähän helpompi saada levydiili.
 
Jos tuttavapiirissä on joku pr-taitoinen henkilö, palkatkaa se. Hyvä promoottori hoitaa demot perille, soittaa perään ja kysyy mitä niistä pidettiin, järkkää haastattelut ainakin paikallislehtiin ja on muutenkin hiukan vakuuttavampi yhteyshenkilönä kuin bändin rumpali Rampe.
 
Kun joka paikkaan on lähetetty, keksikää vielä pari paikkaa lisää ja lähettäkää sinnekin.
Katsokaa netistä keikkapaikkoja.
Moni keikkajärjestäjä ottaa mielellään edullisia "demoasteen" bändejä. Palkkionmaksussa tulee yleensä ongelma, koska verokorttishowta ei kukaan haluaisi. Yksi ratkaisu on perustaa jonkinlainen firma tai toiminimi. Mutta tuo on jo vähän ohi aiheen.
 
Keikkojakin on bändin ulkopuolisen promoottorin tai "managerin" helpompi sopia. Sellainen hahmo on siis kullanarvoinen.
 
Ja mitä niille lopuille levyille tehdään?
Jos kustannukset olivat suuret, koettakaa myydä niitä keikoilla kohtuulliseen hintaan. Moni bändi myy myös nettisivuillaan omia promolevyjään. Tuntuu toimivan.
 
Ja sitten - jakakaa vaikka ilmaiseksi kavereille ja tutuille. Ei ikinä voi tietää mitä tapahtuu kun "Anskulle annettu cd päätyi sen uuden poikaystävän autoon ja sen kyydissä sattui just istumaan U2:n manageri..." ;)
Ei, vaan oikeasti. Jokainen levy joka jää kotiin pölyttymään on turha.
 
Medioista vielä: erilaisia julkaisuja, levyjä, sinkkuja, promoja, omakustanteita ja demoja tulee aivan tuhottoman paljon. Älkää lannistuko vaikka tuotostanne ei heti noteerattaisikaan. Ottakaa yhteyttä. Aina ne kuunnellaan, ja usein käy niinkin, et joku kolmannen demonsa lähettänyt bändi onkin jo tuttu jollekin toimittajalle ja saa siksi erityishuomion. Ihmisiä ne demojen kuuntelijatkin on.

Ja sitten - jakakaa vaikka ilmaiseksi kavereille ja tutuille. Ei ikinä voi tietää mitä tapahtuu kun "Anskulle annettu cd päätyi sen uuden poikaystävän autoon ja sen kyydissä sattui just istumaan U2:n manageri..." ;)
Ei, vaan oikeasti. Jokainen levy joka jää kotiin pölyttymään on turha.
 
Tuossa on itse asiassa todella hyvä neuvo, joka unohtuu liian usein sanoa ääneen. Levyjään kannattaa alkuvaiheessa todellakin jakaa aktiivisesti, niin että niitä sekä näkyy ihmisten käsissä että saattaa päätyä soittoonkin mitä oudoimmissa paikoissa.
 
Medioista vielä: erilaisia julkaisuja, levyjä, sinkkuja, promoja, omakustanteita ja demoja tulee aivan tuhottoman paljon. Älkää lannistuko vaikka tuotostanne ei heti noteerattaisikaan. Ottakaa yhteyttä.
 
Älkää silti kuvitelko että saisitte yhteydenottoonne vastausta, mutta myös tuossa piilee suuri totuuden siemen. Bändi joka pitää asiastaan huolen jää myös mieleen siinä missä paketoinnilla tms. kikkailevatkin artistit. Pitää vain muistaa varoa ettei kysele niin aktiivisesti että saa huonon maineen sen seurauksena. Tasapainoilua parhaimmillaan.
 
Aina ne kuunnellaan, ja usein käy niinkin, et joku kolmannen demonsa lähettänyt bändi onkin jo tuttu jollekin toimittajalle ja saa siksi erityishuomion. Ihmisiä ne demojen kuuntelijatkin on.
 
Niinpä. Mistä itse asiassa pääsee tunnettuun esillenousukeinoon, eli covereihin. Hyvä coveri tutusta biisistä demolla on näppärä tapa herättää arvostelijan kiinnostus (ja myöhemmin maksavan yleisön) mutta mikään ei johda näytteen yksipuoliseen hylkäämiseen niin tehokkaasti kuin huono cover kriitikolle rakkaasta raidasta. Siinä jos jossakin itsekritiikki on artistilta tarpeen, ja niin olisi kyllä myös monelta kriitikoltakin ennakkoluulojen osalta... :)
 
-Jiituomas