Kitarat: soittaminen ›

Jos samaa tyyliä haetaan, niin Metallica kepittää kyllä aivan täysin.
 
Niin noh.. Mitenkään ottamatta kantaa suuntaan tahi toiseen.. mutta jonkin bändin lavaesiintymistä pohdittaessa nousee useimmiten se bändi itsessään paljon suurempaan arvoon kun heidän lavaesiintymisensä..
 
Toinen tykkää enosta ja toinen vaarista.. Se helposti menee keskustelu tasolle "mun lempibändi on parempi keikalla kuin sun", vaikka kukaan ei sitä ääneen myönnäkkään. Vaikka bändi seisoisi paskanjäykkänä ja mahdollisimman epäviihdyttävänä lavalla, on helppoa antaa armahdus koska "sehän nyt vain on niin sairaan kova bändi ja soittaa mulle tärkeitä kappaleita!".
 
Eli tuskin keikkavideoilla saavutetaan muuta kuin kuva postaajansa subjektiivisesta näkemyksestä hyvän keikkakäytöksen suhteen.. Missä ei tietenkään ole sinällään mitään vikaa.. :)

Miten harjoitella lavaesiintymistä ja mitä siellä lavalla pitäisi ylipäätään tehdä soittamisen lisäksi?
 
Pitäisikö keikkaa varten vain treenata julmetusti, jolloin pystyisi tekemään mitä vain ja silti soitto olisi timmiä. Vai pitäisikö lavaesiintymistä treenata erikseen joko treeneissä tai jopa himassa?
 
Itselläni soitto onnistuu nimittäin hyvin vain, jos seison paikallani. Jos vähänkin yritän tehdä jotakin, niin soitto kärsii.
 
Ite kun reenaan, niin muutamat reenit menee siinä, kun opettelee "soittamaan biisin". Sit ku on rakenteet ym. hallussa, niin alkaa pikkuhiljaa pää heilua enemmän, kunnes tulee kämmi. Sitte rauhotun hetkeksi, että saan kyseisen kohdan menemään kunnolla.
Eli pikkuhiljaa. Ei lavameinikiä saa tulemaan, jos vetää kaikki reenit sohvalla istuen.

Katsottuamme bändin kanssa keikkaamme videolta tajusimme, että tärkeintä on tehdä kaikki ihan hemmetin liioitellusti ja överiksi. Pienet liikkeet eivät näy mihinkään ja oikeastaan niin kauan kun soitto ei kärsi (liikaa), mikään liikerata ei tunnu liian suurelta.
 
Eli jos lavamanööveri tuntuu kornilta ja liioitellulta, se on juuri hyvä :)
 
Vähän tietysti lavan koosta riippuen.
:-D
 
Aika moni tässä onkin sanonut ne oikeat jutut. Keikalla ei katsota muihin soittajiin eikä omiin käsiin, vaan soittaja on vain ja ainoastaan sitä yleisöä varten. Muihin soittajiin vilkaistaan ainoastaan "hyvin menee" -kommenttia varten tms. mieltä nostattavaa.
 
Treeneissä kannattaa harjoitella niin että kaikki ovat selin toisiinsa. Lavalla ei voi luottaa näköhavaintoon. Mulle käy helposti niin, että jos menen vaikka jameihin soittamaan ja tulee ihan täysin vieras biisi, mun on pakkokin pistää silmät välillä kokonaan kiinni ettei tuu muuta häiriötä kuin se musiikki, että kuulen miten se menee. (keikalla silmien sulkemista on varottava, ettei mee Toloseksi. Varsinkin sooloilu silmät kiinni näyttää usein "kylläpä mä olenkin hyvä" -tyyppiseltä meiningiltä, vaikka tarkoitus olis vain kuunnella.)
 
Niitä tuulimyllyjä, hyppypotkuja, voltteja ja haarahyppyjä ei osaa jos niitä ei ole treenannut. Ihan ekoista sulkapallomailoista lähtien harjoittelin sitä kitaransoittoa kotini eteisen peilin edessä, myöhemmin kun vanhemmat ja broidi olivat jo tottuneet suunnilleen viiden tunnin kitaranräminällä höystettyyn päivittäiseen paikallaanjuoksu-, jalallapolkemis-, haarahyppely- ja duckwalksessioon, veljeni toi mulle lelukaupasta "treenihatun" - stetsonin, johon oli kiinnitetty sheriffintähti ja jotain linnunsulkia, ja joka piti pistää päähän aina kun treenaa
:-D
 
Se oli sitten vuosikaudet naulassa eteisen peilin vieressä, varmaan siksi kunnes muutin kotoa.
 
Soittaessa riehuminen pitää suhteuttaa muuhun bändiin. Mitä iisimpää muuten meno on, sitä pienemmät eleet riittävät. Jos yhtye osaa kohkata, saa polvea lyödä lavaan vaikka joka biisissä, mutta lava pitää pitää tasapainossa.

Mieleeni tuli ensimmäisenä Maidenien Dave Murray ja Adrian Smith... Erityisesti sillä '85 Long Beachin keikalla, josta on olemassa videotallenekin. Toinen seisoo jalat solmussa koko keikan ja irvistelee, toinen tekee natsitervehdyksen/vast jokasen pidemmän soinnun kohdalla... Sitten on vielä basisti joka kuvittelee ammuskelevansa yleisöön bassolla ja rumpali joka soittaa kuminaamari (joko oma tai ihan kuminen) päässä. Huolimatta suunnattomasta komiikasta, toimii.
 
Omasta lavaesiintymisestä täytyy kyllä sanoa, että kitaran heiluttelun ja kitara pystyssä soittamisen (helpompi soittaa sooloja ku se kaula ei oo ihan munissa) lisäksi käyttäydyn livenä kuin jäykkä paska. Ei sitä oikeen satakilosesta läskikasasta kauheeta lava-apinaa saa, varsinkin jos pitää soitella samalla. Oma esiintyminen kyllä riippuu niin pirusti myös yleisöstä.

Meikäläinen harjoitteli lavaesiintymisen alkeet Iron Maidenin The Number Of the Beastin tahdissa (vuonna -82) takapihalla tennismailan kanssa kiveltä toiselle kirmaamalla ja patsastelemalla niiden päällä rock-kukkona. Oli hiton siistii vetää kun oli riittävän iso "stage". Vaatii kesäkelin.