Kitarat: soittaminen ›

Olen tässä viimeaikoina filosofoinut itsekseni, että kuinka kehittyisin monipuoliseksi kitaristiksi ja kuinka pystyisin kehittämään musiikillista ulosantiani.
 
Ensimmäisenä tulee mieleen erilaisen musiikin blokkailu cd:eiltä ja ajattelin että blokkamisen ja asteikkoharjoittelun voisi yhdistää yhdeksi harjoittelun muodoksi. Asteikkoja olen opetellut mutta niiden erilainen sointi ei tartu päähän, koska en osaa mieltää miltä mikäkin asteikko kuulostaa ja miten sitä tulee soveltaa.
Listatkaahan arvon mnettiläiset hyviä biisiesimerkkejä ja asteikkoja joilla voisi sitten soveltaa biiseihin omia juttuja.
 
Tuo nyt oli ainoa ajatus mitä mieleen tuli, pohtikaa toki muitakin keinoja miten soittajana voi kehittyä.

Hyvästä ulosannistasi huolimatta mun täytyy rankaista sua tyhmyydestä. Ajattelit nimittäin, että olisi olemassa jokin matala kohta kitaransoiton aidassa? Eipä ole, se on vaan helvetinmoista reeniä, ja juuri kun luulet kässääväsi jonkun asian, on tuhat muuta, joissa olet aivan nollissa. Tosi pessimististä, mutta semmost se vaan on. but life goes on. zemii

Biisejä skaalojen opetteluun: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=136138
 
Kuuntele musiikkia monipuolisesti. Mä tunnen monia tyyppejä, jotka vetää oman juttunsa älyttömän hyvin, mutta kokonaisvaltainen käsitys musiikista puuttuu. Kuuntele musiikkia musiikkina, älä rajoitu liian instrumenttilähtöiseen ajatteluun.
 
Laita vaikka lempilevysi stereoihin, ja kuuntele yhtä biisiä niin tarkkaan, ettet keskity mihinkään muuhun. Mikä biisissä toimii ja mikä ei? Miten sovitus natsaa yhteen: täydentävätkö kitara- ja kiippaririffit toisiaan, vai meneekö sotkuun? Miten komppi (rummut & basso) toimii? Viekö se biisiä eteenpäin, vai laahaako joku riffi, tai katoaako tiukka rytmiikka johonkin?
 
Tuollaisia kysymyksiä voisi esittää vaikka kuinka paljon. Ja kuuntele musiikkia monipuolisesti. Nyt monipuolinen ei ole sitä, että "mä kuuntelen monipuolisesti rokkia ja heviä". Mä en tarkoita sitä, että tarvisi väkisin opetella pitämään jostain joka ei vaan kolahda, mutta kannattaa pitää pää ja korvat avoimina. Mä itse en ainakaan halua rajoittaa musiikkimakuani mihinkään bändeihin tai genreihin, vaan se on ihan mielentilasta kiinni, mitä halua kuunnella. Meshuggah ja Spice Girls menee molemmat. :-)

Hyvästä ulosannistasi huolimatta mun täytyy rankaista sua tyhmyydestä. Ajattelit nimittäin, että olisi olemassa jokin matala kohta kitaransoiton aidassa? Eipä ole, se on vaan helvetinmoista reeniä, ja juuri kun luulet kässääväsi jonkun asian, on tuhat muuta, joissa olet aivan nollissa. Tosi pessimististä, mutta semmost se vaan on. but life goes on. zemii
 
En kyllä todellakaan ajatellut että löytäisin jostain helpon ylimenokohdan josta kulkemalla osaisin sitten kaiken. Reenauksen tärkeys on kyllä tullut selväksi jo pitkän aikaa sitten eikä itselläni ole todellakaan mitään harhakuvitelmia siitä että ilman kovaa työtä tuloksia sitten tulisi.
 
Triidin tarkoitus oli pohdiskella kuinka sitä ulosantia voisi kehittää ja kuinka voisi sitten kehittyä (harjoittelun avulla tietenkin) soittajana. Tarkoitus ei ole oppia hyväksi kitaristiksi yhdessä yössä vaan löytää uusia oppimisen tapoja ja näin sitten kehittää itseään.

Analyyttisyys on huomionarvoinen seikka.
"Miksi se kuulostaa juuri tältä?"
 
Tuolla voi parhaimmillaan jopa paikata puutteelista teorian tuntemusta.

Hyvä avaus, sinulla on samankaltainen ajattelutapa kuin itselläni. Plussa avauksesta.
 
Eipä ole, se on vaan helvetinmoista reeniä, ja juuri kun luulet kässääväsi jonkun asian, on tuhat muuta, joissa olet aivan nollissa. Tosi pessimististä, mutta semmost se vaan on. but life goes on. zemii
 
Tältähän se tuntuu, musiikin opettelu on loputon suo. Huoh. Ja eikun reenaamaan.

voin antaa sulle soittotunteja, niin kaikki sun ongelmat saavat vastauksen, ja tekeminen mielekkään päämäärän, eikä puuha lopu kesken. :)

Ensimmäisenä tulee mieleen erilaisen musiikin blokkailu cd:eiltä ja ajattelin että blokkamisen ja asteikkoharjoittelun voisi yhdistää yhdeksi harjoittelun muodoksi. Asteikkoja olen opetellut mutta niiden erilainen sointi ei tartu päähän, koska en osaa mieltää miltä mikäkin asteikko kuulostaa ja miten sitä tulee soveltaa.
Listatkaahan arvon mnettiläiset hyviä biisiesimerkkejä ja asteikkoja joilla voisi sitten soveltaa biiseihin omia juttuja.
 
Asteikko tai moodi on vain nimi tietynlaiselle nuottijonolle. Osaat aivan varmasti soittaa kaikki perusmoodit läpi tuosta vain, ihan korvakuulolta, koska jokainen niistä on aivan looginen ja niistä kuulee heti mikä on seuraava nuotti. Niiden nimien opettelu on turhaa, ellet aio musiikinopettajaksi.
 
Suosittelen samaa harjoittelua jolla itse aikoinaan treenasin; soitin erilaisia kolmen - neljän soinnun komppeja aina yhtä komppia puoli tuntia yhteen menoon että sain C-kasetin puolen täyteen, sitten kasetin toiselle puolelle toista komppia (esim a-puolelle I-IV-V-I -sointukiertoa A:sta: A|D|E|A, toiselle puolelle akuankkakomppia C|Am|F|G), sitten kasetti soimaan ja rakentelemaan sooloja, riffejä ja muita kuvioita päälle.
 
Kuulostaako tylsältä soittaa yhtä sointukiertoa puoli tuntia? Ei se ole. Siinä kun pääsee sellaiseen grooveen kiinni, voi soittaa vaikka kahdeksan tuntia tauotta - ja on joskus soitettukin. Nykyään ei sellaisia maratontreenejä enää juuri ole, mutta ilman että niitä on aikanaan harrastanut, olis aika paljon huonompi tuo turnauskestävyys soittamisessa.
 
Että sikäli en suosittele pelkän yhden kierron looppaamista taustaksi. Kandee opetella se komppaaminenkin.

No, normaali treenaus on tietysti hyvä juttu, ja täältä voi katella eri paikoista siihen mukavasti vinkkejäkin. Jospa sitten vaan lyhyesti pari vähän erilaisempaa tapaa kehittää musiikillista ajattelua:
 
Kuuntele lempilaulajiasi (sellaisia joiden äänestä oikeasti pidät), minkälaisiin muihin keinoihin kuin itse melodiaan heidän vaikuttavuutensa perustuu? Tällaisesta on mielestäni erinomaista kuunnella fraseerausta ja dynamiikkaa, jossain määrin äänenvärinkin käyttöä.
 
Näkökulmaa voi tuoda lisää myös muidenkin soittimien ja tehokeinojen vertailu. Laulu on erityisen mielekäs mielestäni ainakin silloin, jos ei itse koe itseään niin taidokkaaksi laulajaksi, eikä siten kun kitaristeja kuunnellessa korva eksy niinkään ihmettelemään taitoa, kuin sitä harkintaa ja valintoja mitä lauluun on käytetty. Taidokas laulu on myöskin eräs eniten kontrollia vaativista asioista, joten mielestäni sitä kuuntelemalla voi oppia paljon.
 
Kaiva esiin lempirunoja tai kirjallisuutta (mikäli sinulla sellaista on, jos ei niin olisi jo korkea aika hankkia), pohdi asiaa siltä kannalta, että nämäkin ovat ilmaisua jotka vaativat paljon taitoa - joskaan ei motorista ketteryyttä, mutta herkkyyttä ymmärtää ilmaisuja ja sen keinoja (ja rutkasti harjottelua myöskin). Vaikuttavia runojahan voi ihan harjoituksen vuoksi yrittää säveltääkin, jollain tavalla "kääntää" musiikiksi. Kenties tämä tuo näkökulmaa siihen mitä oivaltavuus ja itseilmaisu voisivat olla - myös musiikin kontekstissa.
 
Mieti mitä on kuunteleminen, varsinkin yhdessä soittamisen yhteydessä, eräs muusikon hienoimpia ominaisuuksia voi olla se, että osaa kuunnella ja myötäillä toisia muusikoita, jyrääminen taas on varsinkin kitaristien liiankin tiuha perisynti.
 
Tähän voisi vielä lisätä nöyryyden vaateen ylipäätänsä: kuuntele avoimin korvin eri tyylejä ja muusikoita, älä vähättele erilaisia soittotapoja, ainakaan ennenkuin olet itse ottanut ne haltuun. Ylittäminen tulee omaksumisen kautta.

skaaloilla ei tee hevon pilluakaan, metsään menee se viuhtominen.
:)
 
Nojoo, tuo on taas vähän liioiteltu asenne. Itse soittoni alussa opettelin skaaloja melko paljon, oikeastaan syytä tuntematta, mutta nyt kun olen kehittynyt, tajuan että skaaloja kannattaa opetella PALJON sen takia että oppisi olemaan käyttämättä niitä. Ja kun jotain skaalaa opettelee, ajattelee sitä että mitä nuotteja siihen kuuluu ja minkä soinnun päälle se sopisi, sen sijaan että tutkii sitä sormitusta siinä. Ja kannattaa muistaa että asteikot ovat kuitenkin tärkeä osa musiikin teoriaa, vaikka kuinka sitä yrittäisi kiistellä. Harmoniaoppi, soinnut ja asteikot tukevat toisiaan, ja loppujen lopuksi ovat erottamattomasti vielä kiinni toisissaan. Ja huomaahan, että jos ei opiskele mitään skaaloja, nuottien lukeminen on huomattavasti haastavampaa.
 
Mutta jättäkää kaikki pentatoniset ihan suosiolla rauhaan, kiitos. Niillä ei pillua saa.

Ostinaatio, viisaita puhut, plussan arvoisesti. +
 
Sävelkorvan treenaamiseen hyvä konsti on käydä vaikka kirjastossa lainaamassa kassillinen levyjä ja nimenomaan sellaisia joita et ole kuullut. Levy soimaan, skitta käteen ja katsot kuinka nopeasti saat biisin rakenteen ja soinnut haltuun. Tuota kun tekee tarpeeksi paljon kehittyy sävelkorva niin että sävellajin löytää välittömästi ja oppii tunnistamaan yleisesti käytetyt sointukulut, jopa niin että pystyy aika hyvin "aavistamaan" etukäteen mihin biisi seuraavaksi menee. On muuten hyödyllinen taito erilaisilla tuurauskeikoilla joilla joskus joutuu feikkaamaan biisin josta ei ole lappuja. Tuota voi myös hyvin treenata radion kanssa, kanava soimaan ja mukaan soittamaan. Intervallien ja sointujen korvatreenaus on myös hyödyllistä, eli sitä solfaa.
 
Ja noin yleisemmällä tasolla sellainen analyyttinen asenne kuunteluun on jees; jos joku juttu kuulostaa sun mielestä tosi hyvältä niin pyri analysoimaan miksi se on niin. Ja kaikkein tärkeimpänä avoin ja nöyrä mieli oppimiseen; soittamisen ja musikaalisuuden kehittäminen on loputon tie, mitä enemmän oppii sitä paremmin tajuaa kuinka paljon on asioita joita ei vielä hallitse.

Että sikäli en suosittele pelkän yhden kierron looppaamista taustaksi. Kandee opetella se komppaaminenkin.
 
Jep. Sitten kun vetelee puoli tuntia metronomin tarkasti mitä tahansa komppia, alkaa lähetä jo melko hyvää tasoa.
 
Edit: Ostinaatiolta jotain viisasta, jota ei täällä joka päivä jauhetakaan. Hienoja näkökulmia.

Hyvästä ulosannistasi huolimatta mun täytyy rankaista sua tyhmyydestä. Ajattelit nimittäin, että olisi olemassa jokin matala kohta kitaransoiton aidassa? Eipä ole, se on vaan helvetinmoista reeniä, ja juuri kun luulet kässääväsi jonkun asian, on tuhat muuta, joissa olet aivan nollissa. Tosi pessimististä, mutta semmost se vaan on. but life goes on. zemii
 
Selkeästi ainakin mulla jonkun tietyn tekniikkaharjoituksen läpi jyystäminen auttaa aika moneen vaikealta tuntuvaan kohtaan esim. sooloissa. Ja onhan siellä olemassa matala kohta. Sen nimi on grunge.

Yksi hyvä tapa kehittää sävelkorvaa ja sitä kautta muita musikaalisia puoliaan on laulaa soittonsa mukana.. Soittelee jotakin improten ja "diibadaabailee" siihen päälle jotakin. Pidemmän päälle alkaa huomaamaan yhtäkkiä kuinka se sävelkorva pirullisen salakavalasti kehittyy. Auttaa hitosti juttujen plokkailuun ja yleensäkin kaikkeen.. Kyllä siitä hyvästä sävelkorvasta aina hyötyä on. :)

Mutta jättäkää kaikki pentatoniset ihan suosiolla rauhaan, kiitos. Niillä ei pillua saa.
 
No jos pillua haluaa soitolla saada niin kyllä mä ekana turvautuisin mollipentatoniseen ;)
 
Pahoitteluni mitäänsanomattomasta välikommentistani

No jos pillua haluaa soitolla saada niin kyllä mä ekana turvautuisin mollipentatoniseen ;)
 
Näin juuri.. Etenkin tuon kanssa maj7-soinnut, herkät runopoika-lyriikat sekä androgyynimäinen laulusuoritus uppoavat kuin häkä.. Etenkin tämmöisiin virallisiin "tiedostaviin ja erilaisiin nuoriin" joita kiinnostavat herkän häilyväinen estetiikka, romantiikka sekä pandakarhujen säilyminen. Karmeaa roskaa..
 
E: No ei.. Pandakarhut on ihan kivoja. Kattokaa vaikka: http://www.geocities.com/noorankotisivut/pandoja.html

Asteikkoja olen opetellut mutta niiden erilainen sointi ei tartu päähän, koska en osaa mieltää miltä mikäkin asteikko kuulostaa ja miten sitä tulee soveltaa.
 
Mä pitäisin skaaloja tietynlaisena "ankkurina", kuten se että tietää sävellajin ja siinä sävellajissa vetelee juttuja laidasta laitaan. Ei niinkään että miltä joku asteikko kuulostaisi vaan se että mistä niitä oikeita nuotteja saa tulemaan kitaran otelaudalta.
 
esim c pentatonisella voi vetää länsimaista bluesia tai itämaista kansanmusiikkia, tai siis sellasta mitä tulee aina kiinalaisessa ravintolassa taustamusiikkina... vähän miten fraseeraa / minkälaiseen biisiin jne...

No perkele. Promotaan nyt täälläkin tuota friedmanin loistavaa Melodic Control videota, siinä on kiteytettynä aika hyvin tuo musikaalinen ajattelutapa.

Eräs toisenlainen lähtökohta on olla yksinkertaisesti siinä vaiheessa kehitystään missä on juuri nyt, ajattelematta sen suuremmin tulevaisuutta, että "sittenkun olen treenannut tätä ja tätä niin joskus osaan sitä sun tätä." Hyväksyä ne "rajoitteet" ja "vahvuudet", joita itsellään ymmärtää olevan ja on antamatta kummallekaan sen suurempaa erityisarvoa. Avoimena mahdollisuuksille toki, ettei jää ylläpitämään sitä tilaa missä on. Toisin sanoen ei ota kehitystä päämääränä vaan eräänlaisena harmittomana sivutuotteena, joka seuraa siitä, kun tekee säännöllisesti jotain :) Monikin, ei erityisen hyvä soittaja, on tehnyt hyviä piisejä siitäkin huolimatta, että artisteina eivät ole virtuooseja. Tom Waits näin ekana tulis mieleen ja hänen jotkut pianoballadinsa ja "kaunis" äänensä. Tuskin siitäkään miehestä olisi niitä piisejä irronnut, jos hänellä olisi ollut jokin valmis kuva mielessään miltä kuulostaa hyvä laulu ja "hyvä pianointi". Hän meni ja teki.
 
Yksi mitä itse olen toisinaan tehnyt on laittaa joku tausta soimaan ja ei mieti sen kummemmin sointukiertoa mikä siinä pyörii (tosin jotkut kuulevat luonnostaan ne) ja alkaa soittaa "ihan vain jotain". Jos piisi on tuttu ja on jollain tapaa kolahtanut se on eräällä tapaa kirjoitettuna alitajuntaan. Antaa alitajunnan ja intuition yhteistyössä värittää se mitä käsistä tulee ulos sen sijaan, että esim. soittelisi paljon treenaamiansa sormiharjoituksia "juuri oikeista skaaloista" taustan päälle, jota kuulee usein. Ja sitäkin useammin kuulee, että soitetaan "vääristä"(oppimistaan asemista kitarankaulalla) skaaloista niitä sormiharjoituksiaan kuuntelematta sen suuremmin taustaa :)
 
Miten tämä liittyy musiikilliseen ajatteluun? Olen sillä kannalla omakohtaisiin kokemuksiin vedoten, että musiikillinen ajattelu kehittyy, kun lakkaa ajattelemasta musiikkia sillä tavalla miten sitä opetetaan, milloin kouluissa, milloin nettiartikkeleissa erinäisten besserwissereiden toimesta. Toisin sanoen, ällörunollisesti ilmaistuna, elää sen musiikkinsa itse. Jos haluat tulla samanlaiseksi kuin "he", jossa nyt ei ole mitään vikaa, koska yleistietävilläkin on paikkansa, seuraat heitä. Jos haluat tulla Artistiksi, olet oma itsesi. Maailman helpoin ja vaikein tehtävä yhtä aikaa.