| Aihe: Esituotanto, Dig It? | |
|---|
 kivi
06.12.2006 23:44:54 | |
|
Hmh... Säännöt on tehty rikottaviksi, eritoten kun tehdään jotain luovempaa kamaa kuten esimerkiksi vaikka musaa ja siihen tekstejä. Mä oon monesti yrittäny välttää sitä että mennään teksteissä "sääntöjen" mukaan.
Arvaa huviksesi kuinka moni mun oppilaistani (olin 6 vuotta amkk-opettajana) on kertonut kättelyssä, että "heidän ei sit tarvi opetella mitään vanhoja sääntöjä, heillä on tää oma juttu". Kaikkien "oma juttu" on kuitenkin väistämättä parantunut, kun ei ole enää tarvinnut tehdä sen ehdoilla, mihin juuri ja juuri pystyy, vaan on voinut tehdä tietoisia päätöksiä sen mukaan mitä ikinä haluaa.
Kannatan ehdottomasti tietoisia tekstirikkoja esimerkiksi jonkin pointin korostajana. Sen sijaan se, ettei osata ja yritetään naamioida se tyyliksi menee varmasti metsään.
Mä en ymmärrä tätä suomalaisten vauhkoomista englannista. Kaiken pitää olla just kieliopillisesti oikein ja täysin oikein äännetty. Ei ne englantilaisetkaan täysin samalla tavalla lausu, tai jenkitkään. Ja äidinkielenään englantia puhuvia harvemmin häiritsee jos joku lausuu vähän härmäksi niiden kieltä. Ne kun ovat aika varmasti tottuneet siihen että porukka puhuu vähän miten sattuu.
Vaikka kyllähän sitä paremmin lausuttua enkslantia kuuntelee ihan mieluusti, totta.
Tuo 'kieliopillisesti oikein ja oikein äännetty' on yleensä juuri se vika suomalaisrokkarien englanninkielisissä teksteissä. Eli yhdistellään koulukirjasta tuttua brittienglantia leffojen amerikkalaisiin one-linereihin, ja lopputulos on kuin Hölmölän tilkkutäkki.
Se härmäsökellys siinä ei ainakaan auta.
Mutta ei ongelma oikeastaan oo siinä että sanat lausutaan niinkuin kirjoitetaan. Ongelma on siinä, ettei tajuta mitä sanat merkitsevät - ja että ne merkitsevät anglisen kielialueenkin sisällä eri asioita. Stained glass windows ei viittaa likaisiin akkunoihin vaan lasimaalaukseen, down under on definitiivisesti vain se kengurumaa, hamburgerissa ei välttämättä olekaan sämpylää, eikä kasinolla nokiteta ranskalaisin perunoin.
Eihän nuo ruotsalaisrokkarien tekstitkään sen parempia ole. Lausunta vain on eri tavalla vierasta - ja yleensä tajutaan varastaa koko sanoitus aina samanmaalaisten yhtyeiden teksteistä, sotkematta brittejä, ausseja ja amerikkalaisia
:-D |  Torniojaws
07.12.2006 09:56:34 (muokattu 07.12.2006 10:20:08) | |
|
Itse teen esituotantovaiheessa (ET) biisit niin valmiiksi kuin mahdollista, ainoastaan kitarat soitan vain yhteen kertaan per biisi eli oikeastaan ne ovat demoja. Ohjelmoin ET-vaiheessa kuitenkin hyvin pitkälle lopulliset rummut, bassot ja syntikkaraidat, joita käytän pohjana nauhoitusvaiheessa. Nykyisin viilaan myös kappaleiden rakenteita erittäin paljon, jopa lopullisesti, ET-vaiheessa.
Tavoitteena itsellä on saattaa kappaleet niin valmiiksi kuin mahdollista ennen "virallista" nauhoitusta. Sitten on helppo nauhoitella, kun ei tarvitse miettiä rakenteita sun muita - sen kun nauhoittaa menemään mahdollisimman hyvin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Sitten on vielä sellainen seikka, että ET-vaiheessa ainakin itse pidän kappaleen tekemisestä mahdollisimman nopeasti, jottei siihen ehdi kyllästyä tai turtua, jolloin homma pysyy vielä tuoreena.
Tämän takia en myöskään suosittele, varsinkaan kokemattomammille säveltäjä/sovittajille demon tekemistä biisistä liian aikaisessa vaiheessa. Se tappaa helposti luovuuden ja hävittää vaihtoehdot.
En välttämättä menisi noin radikaaliin ratkaisuun. Itse ainakin pidän biisien demottamista erittäin havainnollisena tutkimaan miten rakenne toimii. Omia biisejä olen muuttanut jopa neljästi täysin uusiksi demotusten perusteella. Menipä yhdestä biisistä jopa kaikki riffit yhtä vaille uusiksi ja tunnelma muuttui täysin :) E: Niin, ja biisistä tuli ainakin omasta mielestä parempi. | |
Olin kuullut biisejä aikaisemmin ja vilpittömästi diggaillut niiden meininkiä: arkiabsurdeja sanoituksia, reipasta riffirockia. Muutama todella riemastuttavan kipeä laulu (voiko teos nimeltä "Putkisierain" olla muuta kuin kipeä? 8-). Biisit olivat asiaa levylläkin, ja soittokin toimi, JOS sitä onnistui kuulemaan: ensimmäiseksi levyn soundimaailmasta nimittäin jää mieleen kaikkialle tunkeva maattoluupin aiheuttama hurina. Muu soundimaailma oli yhtä kohisevaa tumppua.
Haa, tuosta hurinasta viimeistään tunnistan levyn :)
Muistelen että porukan mastermind aikoinaan perusteli tuota soundimaailmaa haluamalla levyn kuulostavan sympaattiselta, treenikämpällä äänitetyltä tekeleeltä ilman suureellisuuden ja mahtipontisuuden häivettäkään. Noh, sitä se sitten olikin kyllä.
I want to be the king and queen of cheese | |
En välttämättä menisi noin radikaaliin ratkaisuun. Itse ainakin pidän biisien demottamista erittäin havainnollisena tutkimaan miten rakenne toimii.
Mä olen ehdottomasti samaa mieltä. Demojen äänittelyn pitäisi olla sallaista puuhaa, johon kaikilla olisi mahdollisuus. Ei biisejä osaa kuunnella samalla tavalla ja yhtä krittisesti kun itse soittaa. Demon kuunteleminen antaa sopivasti välimatkaa hommaan. Demolta kuulee usein hyvin, mikä toimii/ei toimi, ja biisiin saattaa tulla aivan uusia ideoita. Mä en siis voi allekirjoittaa sitä, että demon äänittäminen tappaisi luovuuden, ainakaan jos harrastaa vähääkään itsekritiikkiä. |  Joees
07.12.2006 22:34:27 (muokattu 07.12.2006 22:36:18) | |
|
Arvaa huviksesi kuinka moni mun oppilaistani (olin 6 vuotta amkk-opettajana) on kertonut kättelyssä, että "heidän ei sit tarvi opetella mitään vanhoja sääntöjä, heillä on tää oma juttu". Kaikkien "oma juttu" on kuitenkin väistämättä parantunut, kun ei ole enää tarvinnut tehdä sen ehdoilla, mihin juuri ja juuri pystyy, vaan on voinut tehdä tietoisia päätöksiä sen mukaan mitä ikinä haluaa.
Kannatan ehdottomasti tietoisia tekstirikkoja esimerkiksi jonkin pointin korostajana. Sen sijaan se, ettei osata ja yritetään naamioida se tyyliksi menee varmasti metsään.
Juu, siis en mä sitä tässä tarkoita että se olis mun juttu jos rikon sääntöjä tai teen jonkun jutun jollain tavalla mikä poikkeaa yleisestä. En oo mikään kieliguru, jos teen virheen niin se on virhe(ellei se sitten ole just tarkotuksella siellä). En mä rupee paikkailemaan muille et joo, se on tarkotuksella siellä :-) Totean vaan jotta paska säkä ja paskempi kirjottaja, heh. Ens kerralla sit uudestaan ja paremmin - toivottavasti.
Sanontoja oon pyrkinyt opettelemaan enemmän kuin itse kielioppia. Ihan siksikin jo että ne vaan toimii. Meil oli aikanaan lukiossa yks hyvä opettaja englannissa. Harmi että jäi eläkkeelle mun toisena vuotenani siellä. Kukaan ei pitänyt siitä rouvasta mutta jumpe se oli mun yksi suosikeistani. Omalaatuinen hiihtäjä josta kukaan ei ota mitään selvää ja sillä oli vähän oma tyyli tarkastaa kokeet sun muuta. Mutta vitsi siltä sai paljon eväitä käytännön englantiin. Sanontoja sateli paljon, niitä se tykkäs tyrkyttää meille. Sitä ei kauheesti kiinnostanu jos joku oli nero siinä kielessä. Pääasia että käytännössä homma pelas :-D
E: Ja et uskokaan miten paljon mä uskon sua että kuulit noita lausahduksia. Mä kun kuulen noita ihan jatkuvasti. Saatika sitten sä opettajana. Loafers Nurmi = Viikset Play that damn thing! |  JoKo
08.12.2006 11:36:24 | |
|
Demoja varten ei kannata esituotantoa tehdä. Esituotannossa tehdään demo. Turhalla viilaamisella vaan lähtee hommasta maku.
Näin. Ne kannattaa äänittää vielä silleen, että ei ole mitään mahdollisuuttakaan epäolennaiseen jälkikäsittelyyn ja kikkailuun. Rummut vaikka oh ja basari mikityksellä, muille yksi mikki että balanssia voi kuitenkin säätää. Soundit tehdään soitolla ja soittimilla, ei kannata koskea mihinkään equihin yms. härpäkkeisiin liiaksi.
Itseasiassa joskus on hyvä tehdä kaksi demoäänitystä. Ensin ns. tilannekatsaus. Sen pohjalta mietitään mitä pitää muuttaa. Sen jälkeen tehdään muutokset ja tsekataan toimiiko. Siltä pohjalta on hyvä lähteä sitten tositoimiin. |  koponen
15.12.2006 01:41:09 (muokattu 15.12.2006 01:41:31) | |
|
En nyt jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta en voisi kuvitella olevani bändissä jossa ei tehtäsi jokaisesta biisistä millintarkkaa demoa. Kotistudiossa ja ohjelmoimalla on niin simmpeli viilata kaikki osat, fillit, stemmat, kiipparit, laulusovitukset yms niin hyvään kuosiin ettei treeniksellä onnistu ikinä. Kaikissa omissa jutuissa demoversiot on säv/san/sov 95% valmista tavaraa. Rumpufillit ja vaikkapa esim tietyt tekstiä tukemaan tehdyt lauluefektit (jotka keksii vasta miksauksessa) saattaa vähän elää. Mukava antaa janttereille valmis cd ja sanoa että treenatkaa tosta, niin samalla tulee myös biisin idea kaikille selväksi. Ei tartte kämpällä suu vaahdossa jonkun riffin kanssa kenellekkään selittä että mä vedän tälleen ja kato sit tähän tulee sellanen ja sellanen ja sit sellanen ja sit siihen vedetään silleen ja tälleen ja vähänkö on timantti. Yleensä siinä vaiheessa vastaukseksi tulee vaan tyhjä naama ja "ok, teetkö himassa vaikka demon tai jotain".
Samoin demotteluvaiheessa tulee raakileita viskeltyä hemmoille mesen tai emailin kautta jos vaikka irtoaisi jotain ideoita.
http://nationalpriorities.org/index.php?option=com_wrapper&Itemid=182 |  kimurantti1
15.12.2006 02:21:02 (muokattu 17.12.2006 19:03:07) | |
|
Ei tartte kämpällä suu vaahdossa jonkun riffin kanssa kenellekkään selittä että mä vedän tälleen ja kato sit tähän tulee sellanen ja sellanen ja sit sellanen ja sit siihen vedetään silleen ja tälleen...
Hehe, meillä se menee juurikin noin. Tosin kaikilla jäsenillä on sen verran opistotaustaa ja teorian tuntemusta, ettei tarvitse kovin montaa kertaa riffejä sun muita koukkuja jankuttaa. Riittää kun sanoo rumpalille, että "soita siinä kertsin kakkosvitosessa aksentit takapotkuille, kokeile vaikka riden kupuun, basso vois vetää dominanttiin tritonuskorvauksen" tai "laita nyt (kosketinsoittaja) jumaliste se vasen käsi vaikka taskuun, tässä bändissä on sun lisäksi kuitenkin kaks kitaraa ja basso. Ota vaikka laajempi hajotus ylempää ja jätä kvintti pois." :-D
Voi vaikuttaa juuri sellaiselta ärsyttävältä opistomeiningiltä, mutta on oikeasti tosi vapauttavaa kun ei tarvitse itse yrittää näyttää tai hyräillä, vaan voi sanoa mitä haluaa, ja luottaa siihen että toinen ymmärtää mitä haluan.
Yhdessä toisessa bändissä homma ei sitten menekään noin, kun ei kaksi neljästä jäsenestä ole teoriaa ikänään opiskellut. Enkä mä viitsi väkisin tyrkyttääkään sitä heille, homma toimii ihan hyvin kun kerran omaavat aika tarkat korvat. Välillä on tosin tullut fiilis, että "voi saamari kun tää olisi niin simppeli juttu selittää teorian avulla.."
Mutta yhtä kaikki, oman soiton kuunteleminen äänitteeltä paljastaa usein jotain sellaista, johon ei tule kiinnitettyä huomiota samalla kun soittaa. Se on mun mielestä yksi tehokkaimista keinoista opiskella yhteissoittoa (siis kuunteleminen jälkeenpäin äänitteeltä). Mä en myöskään halua soittaa (omaa musaa soittavassa) bändissä, jonka muut jäsenet eivät haluaisi viilata ja sovittaa biisejä muutakun ennen studioon menoa. | |
Hehe, meillä se menee juurikin noin. Tosin kaikilla jäsenillä on sen verran opistotaustaa ja teorian tuntemusta, ettei tarvitse kovin montaa kertaa riffejä sun muita koukkuja jankuttaa. Riittää kun sanoo rumpalille, että "soita siinä kertsin kakkosvitosessa aksentit takapotkuille, kokeile vaikka riden kupuun, basso vois vetää dominanttiin tritonuskorvauksen" tai "laita nyt (kosketinsoittaja) jumaliste se vasen käsi vaikka taskuun, tässä bändissä on sun lisäksi kuitenkin kaks kitaraa ja basso. Ota vaikka laajempi hajotus ylempää ja jätä kvintti pois." :-D
AMATÖÖRIT! Se menee niin että tähän tulee sellanen yykäkkäkkärä ryykkäkkäkkä konk konk tidudidu ja kannuilla duppaduppaparlaparlaparlakos. Kosla vetäs sellasta diudi-diu-di-di-du-doiui... Hitusen kova juttu!
http://nationalpriorities.org/index.php?option=com_wrapper&Itemid=182 | kivi
16.12.2006 01:39:58 | |
|
En nyt jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta en voisi kuvitella olevani bändissä jossa ei tehtäsi jokaisesta biisistä millintarkkaa demoa. Kotistudiossa ja ohjelmoimalla on niin simmpeli viilata kaikki osat, fillit, stemmat, kiipparit, laulusovitukset yms niin hyvään kuosiin ettei treeniksellä onnistu ikinä.
Onko?
Mä en ole vielä kuullut montaakaan sellaista hyvää demoa, joka ei olisi vaatinut oikeita soittajia, ja olisi silti kuulostanut bändimeiningiltä.
Vastaavasti, jos pistät bändin opettelemaan valmiin sovituksesi pilkuntarkasti, sun on myös varauduttava maksamaan soittajille palkkaa siitä että he toteuttavat sun näkemystäsi ennemmin kuin omaansa.
PS. Tämä ei ole vihje tarjota linkkejä niihin omiin demoihin. Ei kiitos. | |
Onko?
Mä en ole vielä kuullut montaakaan sellaista hyvää demoa, joka ei olisi vaatinut oikeita soittajia, ja olisi silti kuulostanut bändimeiningiltä.
Vastaavasti, jos pistät bändin opettelemaan valmiin sovituksesi pilkuntarkasti, sun on myös varauduttava maksamaan soittajille palkkaa siitä että he toteuttavat sun näkemystäsi ennemmin kuin omaansa.
Ööö.. jokainen bändin jäsen saa tehdä biisejä, en minä siinä mielessä mikään despootti ole. Hyvä biisi on hyvä biisi, ihan sama kenen kynästä se on irronnut. Mutta haluan ehdottomasti demot näistä toistenkin tekemistä biiseistä että minulle varmasti selviää mitä haetaan. Ei ole aikaa tai edes tahtoa istua treeniksellä hankailemassa juttuja, vaan meillä treenikämpän virkaa hoitaa verkon välityksellä liikkuvat riffit ja osat. Kuuntele esimerkikisi Queensrychen Empire ja mitei olisiko moiseen lopputulokseen päästy ikinä pelkällä treenikämppä-soittelulla.
http://nationalpriorities.org/index.php?option=com_wrapper&Itemid=182 | |
Kas tääki kaivettu esiin. Täytyy vaan nopeesti todeta että mä en todellakaan tekisi itse tai vaatisi ketään tekemään demoja satunnaisista ideoistaan vaan vaatisin, että jokainen bändin jäsen pysyy treenikämpällä niin kauan jotta homma toimii ihan suorilta livenä soittaen. Ja kaikilla on heti oman fysiikan ja soiton kautta käsitys siitä mitä ollaan tekemässä. Sitte mietitään ja ehkä maksimissaan otetaan parilla mikillä koko roska narulle jota voi himassa fiilistellä.
Periaatteessa pysyn yli vuoden vanhassa kannassani: Kunnon demonauhotus päällesoittoineen ja kikkoineen tehdään vasta ennen studioon menoa jossa biisistä tulee se lopullinen versio josta kukaan ei enää itke että kun stemmat kusee kakkos B-osan pidemmässä lopukkeessa. Tätä prosessia kutsun esituotannoksi ja itse halua siihen osallistuvan yhden bändin ulkopuolisen henkilön jolla on musiikin alan koulutus ja/tai kokemus. :)
Tyhmästä päästä kärsii koko tyhmä hippi. | koponen
19.12.2006 14:57:34 (muokattu 19.12.2006 15:00:02) | |
|
Ei minulle / meille demojen tekeminen ole mikään taakka tai "vaatimus", vaan lähinnä normaali tapa testailla juttuja ilman että istuu treenikämpällä. Kaikille on vaan muodostunut luonnolliseksi malliksi se että näprätään kotona homma valmiiksi. En näe että joku tietty toimintamalli olisi yksistään paras, mutta tämä toimii omalla kohdalla ja sillä menen. En tarvitse mitään komiteaa ympärilleni ja olen aika pitkälle sitä mieltä että säveltämisen tai miksaamisen ei pidä lähtökohtaisesti olla mikään demokraattinen asia. Pääasia että jokainen idea tutkitaan ja esitetään toisille niin ettei tulkinnanvaraa jää.
http://nationalpriorities.org/index.php?option=com_wrapper&Itemid=182 | |
Viimeksi studiossa tuottaja muutti etenkin rumpusovituksia jonkin verran, ja sekös tietysti aiheutti rumpalille ylimääräistä päänvaivaa. Muutenkaan ei ollut aivan soundi hanskassa mitä lähtään tekemään (kyseesä oli siis tämän bändin eka demo).
Nyttemmin sitten jo kaikki valmiiksi hiottua, kämpillä demotaan ensin ennen ku mennään studioon. Etukäteen demo nauhottajalle ja tuottajalle, tuottaja mukaan muutamiin reeneihin, muutama hyvä keikka alle ja sitten vasta studioon kun kaikki on selviö viimeistä soundia myöten.
Tietysti soittokunnon pitää olla huipussa, etenkin psyykkisellä puolella, jotta saa sen tunnelman yms. talteen.
Kiirehän ei ole ikinä mihinkään. Joten jos tuntuu että jotain tästä nyt puuttuu, niin turha sinne studolle on raakileita lähtä viemään, ellei ole studio buukattu todella pitkäksi aikaa, mutta ainakaan näin omakustanne pohjalta ei moiseen ole varaa.
Kyllä siitä on hyötyä, kun session kaikki osapuolet omaavat saman vision lopputuloksesta (tai ainakin tietävät minkälaisia viboja haetaan). Tähän lopputulokseen päästään huolellisella esituottamisella. Tietysti jos nauhottamassa ja tuottamassa on tuntemattomat heput, niin esituottaminen vaikeutuu huomattavasti, ainakin noin ulkopuolisten osalta.
Mutta älä epäröi omia ideoitasi ja visiota tuottamisen suhteen. ja älä etenkään lyttää muiden ideoita vaan siksi ettei ne ole omiasi. Musiikin ehdoilla kuitenkin mennään. Ja tämä ei tarkoita nyt sitä että joku ulkopuolinen kallis tuottaja tekisi levyn viimeistä piirtoa myöten, vaan pienet vinkit ja näkökulmat päinvastoin avartavat mahdollisesti lopputulosta. Ja kokeilkaa ne pienet ideat loppuun asti huolellisesti, koska ne ei välttämättä avaudu koko bändille samalla tavalla..
Tulipas paljon tekstiä, pahoittelen jo valmiiksi kirjoitusmokia, mitä varmasti tekstissä vilisee..
I am the Horsemaster | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
