Yleistä keskustelua musiikista ›

Acid Mothers Temple: http://en.wikipedia.org/wiki/Acid_Mothers_Temple

Grateful Deadin "Live/Dead" ja "Aoxomoxoa" lienevät 1960-luvun länsirannikon psykedelian merkkipaaluja. Brian Wilsonin "Smile" voitaneen mainita myös tässä yhteydessä.
 
Ja tosiaan, nythän kaupoissa on Love Recordsin julkaisema kokoelma, joka sisältää suomalaista psykedeliaa 1960-luvun lopusta 1970-luvun alkuun. Paikallinen levykauppias kertoi, että kyseessä on aika mielenkiintoinen paketti, jossa on mukana hyviä biisejä ja silkkaa camp-huumoria.
 
Entä onko kenelläkään kokemusta Popol Vuhista? Mistä kannattaisi aloittaa?
 
Aloitetaan vaikka The Dukes of strathopherella. Ehkäpä voisi kutsua "nu beatlesiksi", hiotuilla soundeilla. Vaikutteita niin beatlesilta kuin hendrixiltä, mutta silti erittäin omaperäinen. jotkut biisit saa aikaan mielessä perjaatteessa kuvan mm. jostain disneymetsästä ja vilkkaasta sekä kiireisestä suuresta rautatieasemasta aamulla.
 
Hmm, sait minut kiinnostumaan, vaikka yleensä kaikki bändit joita verrataan the Beatlesiin osoittautuvat jonkinlaisiksi pettymyksiksi. All Music Guide näyttää kertovan, että kyseessä on käytännössä eri nimellä yhden levyn julkaissut XTC, ja että bändiltä löytyisi yksi pitkäsoitto ja yksi kokoelma. Pitääpä alkaa metsästää.
 
The Byrdsin Fifth Dimension, Younger Than Yesterday ja The Notorious Byrd Brothers. Noiden levyjen jälkeen Byrds teki sitten ihan oikeesti hyvä musiikkia. ;) Ihan tutustumisen arvoisia pioneerilevyjä noi kolme kuitenkin.
 
Aika jännä kommentti, sillä yleisesti ottaenhan tuota kolmikkoa pidetään the Byrdsin uran luovimpana ja merkittävimpänä kautena, ja ainakin "The Notorious Byrd Brothers" on mielestäni eräs 1960-luvun parhaista levyistä. Ja jos mietitään niiden jälkeen ilmestyneitä The Byrds-albumeita, niin mielestäni enää countryrockahtava "Sweetheart of the Rodeo" on laskettavissa täysosumaksi, mutta muuten yhtye lähti loivaan laskuun.

Hmm, sait minut kiinnostumaan, vaikka yleensä kaikki bändit joita verrataan the Beatlesiin osoittautuvat jonkinlaisiksi pettymyksiksi. All Music Guide näyttää kertovan, että kyseessä on käytännössä eri nimellä yhden levyn julkaissut XTC, ja että bändiltä löytyisi yksi pitkäsoitto ja yksi kokoelma. Pitääpä alkaa metsästää.
 
Oikeastaan kaksi mini-lp:tä ja kokoelma, jossa on ne molemmat.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Dukes_of_the_Stratosphere
 
Eli hanki tämä, nerokas paketti, niin pastissi kuin onkin:
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Image: … ips_From_The_Chocolate_Fireball.jpg
 
Tässä muuten edistyneimmille nettisivu:
 
http://www.psychedelic-music.net/pm … DB=e7bffe548f017a4a07b3266f68a8979f

Entä onko kenelläkään kokemusta Popol Vuhista? Mistä kannattaisi aloittaa?
 
Itse suosittelisin erinomaista Hosianna Mantraa aloituslevyksi. Uskomattoman tunnelmallista ja eteeristä musiikkia pääosin pianon, vaikeroivan kitaran ja oboen säestyksellä. Japanilaissopraano Djong Yunin laulu levyllä on myös jotain kaunista.
 
Hosianna Mantra oli myös ensimmäinen levy, jolla Florian Fricken innostus kristinuskoon ja hinduismiin nosti päätään. Seurauksena levy on kauniin hengellinen, vaan ei lainkaan tympeässä, saarnaavassa mielessä. Tästä on myös sitten helppo jatkaa joko taakse- tai eteenpäin yhtyeen katalogia. Aiemmat kaksi levyä ovat elektronista 70-luvun krautrockia hivenen vaikkapa Ashran tyyliin ja seuraavat enemmän Hosianna Mantran tapaista progetunnelmointia.

kai Fantomaskin sitten sopii aloitusviestin kuvaukseen...

London After Midnight on melko omituisen hyvää.

Psychonaut 75. Ihan perkeleen härö musiikkia.

Jos halutaan että joku vaikka hyötyisi tästä ketjusta olisi varmaan ihan paikallaan mainita muutakin kuin bändin nimi. Omituista/psykedeelistä käsittää niin paljon erilaista musiikkia että kovin hankala löytää mieleistään kuunneltavaa vain jos viestissä lukee että "z¤kl¤ on ainakin tälläistä".

Mulla on Popol Vuhin in the gardens of pharao / aguirre -tuplavinyyli, jossa siis on molemmat levyt yksissä kansissa. Enemmän pidän tuosta in the gardensista.
 
Lisää tsykedeliaa/outoutta/jumitusta/hulinaa:
 
Amon Düül (II)
Acid mothers temple
Boredoms (varhainen bore on sekopäistä punkia, myöhempi tribaalikrauttia)
Afrirampo (kaksi tyttöä kirkuu ja pukeutuu punaiseen)
Lightning Bolt (kipeintä rumpu/bassottelua)
Can Can Heads
Fushitsusha (ehkäpä maailman synkintä musiikkia)
Sunburned Hand of The Man
Vibracathedral Orchestra (dronetusta)
Kemialliset Ystävät
Keuhkot (kake puhuu, kakella on asiaa!)
The Goslings (grandeur of hair on jotakuinkin raskain levy, jonka olen kuullut)
The Dead C (kitaranrääkkäystä, nauhakokeiluita ym. erittäin lo-fi)
Sunn0))) (Mielettömän raskasta droneambientdoomia)
Paik
Bardo Pond (maailman paras bändi)
Kinski
Electric Wizard (huumemusiikkia)
Butthole Surfers
The Residents

Aika jännä kommentti, sillä yleisesti ottaenhan tuota kolmikkoa pidetään the Byrdsin uran luovimpana ja merkittävimpänä kautena, ja ainakin "The Notorious Byrd Brothers" on mielestäni eräs 1960-luvun parhaista levyistä. Ja jos mietitään niiden jälkeen ilmestyneitä The Byrds-albumeita, niin mielestäni enää countryrockahtava "Sweetheart of the Rodeo" on laskettavissa täysosumaksi, mutta muuten yhtye lähti loivaan laskuun.
 
Niinhän niitä pidetään, mutta on sitten toinen asia pitääkö sen tyyppisestä musiikista vai ei. ;) Itse en voi saada Clarence Whiten soitosta tarpeekseni, ja Byrdsin paras albumi on (Untitled)... No nyt oli puhe niistä omituisista, eikä hyvistä. :)
 
Nuo kolme levyä ovat joka tapauksessa hyvää "varhaispsykedeliaa".

Philip Glass
Arvo Pärt
 
Hmm, modernin taidemusiikin puolelta löytyy kyllä hyvin mielenkiintoista musiikkia.
 
Alfred Schnittke voisi olla aika hyvä, sillä hän sekoittaa tonaalista ja atonaalista toisiaan luoden hyvin vääristyneitä olotiloja. Häneltä voisi tsekata ainakin oboekonserton, toisen sonaatin (quasi una sonata), ensimmäisen concerto grosson, viulukonserton sekä konserton pianolle ja jousiorkesterille. Luciano Beriolta voisi katsastaa sinfonian. Toki sitten myös Ligetillä on paljon kaikenmoista, esimerkiksi konsertto pianolle ja orkesterille.
 
http://www.youtube.com/watch?v=Qz0zAd37cII
http://www.youtube.com/watch?v=6GTeIMmkxw0
http://www.youtube.com/watch?v=3XF38cQ-hVU
http://www.antonwebern.com/assets/music/Opus5FunfSatze.zip
http://www.antonwebern.com/assets/music/Opus6SechsStucke.zip

Entäs ne Sielun Veljet?

Joo laittakaa pieni esittely kanssa niistä bändeistä. mm genre ja selitys että millasta se on. Pelkästä listauksesta ei hyödy kukaan mitään.

Tässä vielä pari joita ei taideta olla mainittu:
 
Agitation free
Cosmic jokers
Ashtray navigations
Jackie-O-Motherfucker
Ash ra tempel
Earth
Brothers of occult sisterhood
Shalabi effect
The spacious mind
Holy river family band
Råd Kjetil and the eye of God
 
En jaksa kirjoittaa mitään kuvauksia, kaikki nuo on vähintäänkin hyviä, tsekatkaa.

Mr. Bunglea ei ole vielä mainuttu? Erityisesti Disco Volante on aika omituista tavaraa.

Ozric Tentacles sekoittelee mukavalla tavalla rokkia, sämplejä ja koneita. Rento ote.
 
Shpongle sekoittelee myös laajasti erilaisia vaikutteita, trancepohjalta.
 
e: molemmat aika trippailumeininkiä. Ozricilta kannattaa tsekata ainakin Curious Corn ja Shponglelta Are you Shpongled?.

Kotimainen funeral doom-bändi Skepticism on hitaudessaan myös aika omaa tasoa. Maalailevia äänivalleja ja korahtelua.

kai Fantomaskin sitten sopii aloitusviestin kuvaukseen...
 
Varsinkin Delirium Cordia-levy! Sairaimpia levyjä mitä tiedän!

Älgarnas Trädgård
Erityisesti Delayed -levyä suositan. Delayed on lähes täysin instrumentaalilevy, tunnelmaltaan aika synkkä, voisi ehkä sanoa, että synkkä metsä. Hirmuisen hyvä fuzzkitarasoundi koko levyn ajan, kitara keskittyy enemmän melodioiden kuin riffien soitteluun. Kitaran lisäksi bändiin kuuluu viulisti, runpali, basisti sekä synisti. Musiikissa on jotain kansanmusakkivaikutteita, mutta aika pitkälle progelinjalla mennään. Vahvan tunnelmallinen levy, helmi suorastaan. Delayed on myös siitä jänskä levy, että se julkaistiin vasta 2001, 27 vuotta nauhoitusten jälkeen. Yleensä nämä julkaisematta jätetyt "kadonneet aarteet" ovatkin lähinnä sitten katinkultaa, mutta tällä kertaa täysin timanttista settiä ulkopinnasta ytimeen saakka. Jee jee. Bändin debyytti "Framtiden ar ett Svavande Skepp, Forankrat I Forntiden" ei ole niin hyvä, vaikkei sekään ihan soopaa kuitenkaan ole.
 
Brainticket
Dää o aiga jännee settiä myöskin. Olen tosin tutustunut vain osaan bändin tuotannosta. Ensimmäinen, Cottonwoodhill (myös Brainticket nimellä joskus) on ehkä vähän liiankin outoilua. Pari ensimmäistä biisiä bändi pysyy ruodussa, ja varsinkin Places of light on oikein mukava kappale, hyvä meininki, hyvä urkuri, huilu jne. Sitten levyn suurin osa, Brainticket -biisi onkin jo vähän sairaampaa settiä. N. 25 minuuttia aika pitkälti toistoa. Sama (hyvä) urkuriffi ja kaikenlaista hulluilua päälle.
Psychonaut on jokseenkin eri tyyppinen levy, itse tykkään siitä enemmän. Äh, en minä jaksa tästä enempää säätää kun en ole sitä edes aikoihin kuunnellut. Heippa.
 
Edit. Amon Düül II:n Yeti, se on ihan parhaimmistoa. Rokkia, välillä vähän vinksahtaneempaa, välillä normimpaa. Toki muutkin tämän bändin levyt käynevät tämän otsikon alle, mutta tästä pidän itse eniten.
 
http://www.progarchives.com/Progres … _rock_discography_CD.asp?cd_id=4691
http://www.progarchives.com/Progres … _rock_discography_CD.asp?cd_id=3608
http://www.progarchives.com/Progres … _rock_discography_CD.asp?cd_id=3609
http://www.progarchives.com/Progres … _rock_discography_CD.asp?cd_id=5254
http://www.progarchives.com/Progres … _rock_discography_CD.asp?cd_id=5255