Kitarat: kitarakamat ›

Suurin syy tähän lienee se, että vakioasennuksena Gibsonin mikit ovat kaikki kaksipiuhaisia, eli puolituksia ja muita hauskuuskytkentöjä varten pitäisi mikki avata ja modata (=käytännössä piuhoittaa uudelleen) asianmukaiseksi, mikä on ylitsepääsemätön homma monelle. Sitä paitsi 500T ja 496R ovat ihan järkyttävän kuumat mikit, hevit jopa. =)
 
Hyvinkin totta.. Joskus ostellu tuolta torilta "todella kohtuuhinnalla" vakio-2 piuhasia ja modannut sitten niitä. Ehei, en oo tuonne takasin niit pistäny, kaikille on ollu jo ottaja valmiina.. 8)
Tuo oli muuten yks syy minkä tähden noita jälkiasennusmikkejä rupes 70-luvulla tulemaan markkinoille.. Että ei mitään uutta auringon alla, ainoa että silloin oli noille poistetuille mikeille huonommin markkinoita.

Harvoin on myynnissä muuta kuin moderneja 4**/500 mikkejä, joista 490r/498t ovat ihan kelpo mikkejä, vähän flättejä tosin. Ennemmin ne kuin JB/Jazz. Burstbuckereita ja viisseiskoja hyvin harvoin ja ne ei oo flättejä ne.
 
Olisko tästä pääteltävissä että kehitystyö kulkenut taaksepäin tai suuntautunut enempi raskaampaan osastoon ja nämä halvempia tehdä kuin perinteiset mallit... ja taas markkinatalous jyllää?

Mä tykkään todella paljon tuosta 498T-mikistä Gibson SG:n tallassa. Mut mä oonki mä, enkä kukaan muu.
 
Öy..?

Olisko tästä pääteltävissä että kehitystyö kulkenut taaksepäin tai suuntautunut enempi raskaampaan osastoon ja nämä halvempia tehdä kuin perinteiset mallit... ja taas markkinatalous jyllää?
 
En minä saa tuosta kyl tuollasta pääteltyä? Mutta voihan sitä tulkintoja tehdä vaikka tuonsuuntasiakin.. Ei ne mikit tuotantokustannuksiltaan niin kauheesti toisistaan eroa, että siinä paljon markkinatalous mee suuntaan tai toiseen.

Kovin paljon vaan tuntuu noita gibsonin mikkejä olevan torilla kaupan ... kummalta tuntuu myydä pois jos ne kuitenkin niitä parhaita? hinnat ainakin ylpeät.
 
Mikäs on käypänen hintataso tehdasmikeille,itsekin paria ylpeästi kaupittelen?
Onko näihin joku oma mnet sääntö tyyliin "tooman-hinta ei käy referenssinä Gibsonin tuotteille"??
JB/Jatsin tilalle tookkaihin olisin nakannut jos olis ollu puolitukset..gibassa taas iommit eli tarpeettomat mulle.

Mikäs on käypänen hintataso tehdasmikeille,itsekin paria ylpeästi kaupittelen?
Onko näihin joku oma mnet sääntö tyyliin "tooman-hinta ei käy referenssinä Gibsonin tuotteille"??
 
Senkun tietäis. Itse yritin tarjota 498T mikkiä vaihdossa eräässä musakaupassa ja silloin tiskin toiselta puolelta kaivettiin vertailuksi Musician's Friend-puodin hinnoittelu. Siis puoti aavan meren tuolta puolen, joka ei myy kuin kotomaassansa. 80 dollaria kuulemma, T-kaupan ~110e ei siinä käynyt referenssiksi.
 
Sanotaan nyt vielä, että se tuote, johon vaihtoa hierottiin ei toisaalta noudatellut vetten takaista hinnoittelupolitiikkaa - oli kalliimpi käytettynäkin kuin uusi amerikan veljensä. Että niin tai näin, sano.
 
Mutta onneksi löytyi kitara, jossa tuokin mikki pelittää hyvin. Mikä muistutuksena itsellekin, ei pelkkä mikki aina kesää tee.

No sitä vähän ajoin takaa kun "uustuotanto" Burstbuckerit jonninverran kalliimpia kun perussetit ni mikäs niissä nitten maksaa enemmän? vanhanajanfiilis?
 
Jaa-a.. hinnoitteluperusteihin en osaa oikeen puuttua.. Aikoinaan opiskeluaikana meille selvitettiin mm. varaosahinnoittelua, eikä sielläkään logiikka juhli.. Onhan Seemorella ja kaikilla itseään kunnioittavilla valmistajilla kovin erihintasia mikkejä, kaipa sitä saa Gibsonillakin olla. Ja mitäs, jos kauppansa tekevät, niin hintaa voi pitää.. Markkinointiosastolle sitten jää nimien keksiminen, on se sitte Burstbucker, Dimebucker, Humbucker From Hell tai Nailbomb.. Tai OldSkoolSpank-twanger. Mielikuvilla markkinointi sujuu! 8)

No sitä vähän ajoin takaa kun "uustuotanto" Burstbuckerit jonninverran kalliimpia kun perussetit ni mikäs niissä nitten maksaa enemmän? vanhanajanfiilis?
No käsittääkseni nää BB 1-3 on ainakin Alnico 2:sta, BB Pro sit Alnico 5:sta, joka vähän yleisempi, olisko siinä sitten harvinaisempi/vähemmän käytetty magneettien materiaali nostamassa ihan valmistuskustannuksia? Mene ja tiedä, mulla Stankussa kaulassa BB1 ja tallassa BB3, toimii ja kuulostaa just sille ittelleen. Talmanissa taas toimii SD '59-pari, puolitettava versio.
Maailman foorumeilla hehkutetaan kovasti WCRn mikkejä Gibbyihin, kokemuksia?

Olisi tarkoitus hankkia studioon 490R ja 498T:n tilalle burstbucker 1&2. Ovatten aika hinnoissa, kun kuvetta pitäisi kaivaa 350€ edestä (Thomann). Jos jollain on tiedossa edullisempi paikka hommata nuo, otetaan tieto kiitollisena vastaan.

Olisi tarkoitus hankkia studioon 490R ja 498T:n tilalle burstbucker 1&2. Ovatten aika hinnoissa, kun kuvetta pitäisi kaivaa 350€ edestä (Thomann). Jos jollain on tiedossa edullisempi paikka hommata nuo, otetaan tieto kiitollisena vastaan.
 
ebay.comin kautta näyttäisi useampi firma myyvän noita. Pikaisella vilkaisulla hinnat +100$ mikä verojen ja tullien jälkeen on lähes sama summa euroina. Ei paha, mielestäni.

ebay.comin kautta näyttäisi useampi firma myyvän noita. Pikaisella vilkaisulla hinnat +100$ mikä verojen ja tullien jälkeen on lähes sama summa euroina. Ei paha, mielestäni.
 
Kiitos vinkistä. On mentävä merta edemmäs kalaan.

Homma on mennyt nyt siihen, että päätin rakentaa rokkenrollikeppini itse, ja antaa lentoveen olla.
 
Tarkoitus olisi vääntää perinteinen telecasteri kahdella yksikelaisella. Ajattelin tallamikiksi Gibsonin P-94-mallista humpparikoon yksikelaista, lähinnä koska saippuapalan kermaväri ei oikein nappaa.
 
Mitäs heitän kaulamikin paikalle? Laadulla ei niin kamalasti ole väliä, kun en juuri kaulamikkiä käytä muutenkaan. Vaihtoehtoina on tietysti joko pelkästään tallamikki tai sitten talla- ja keskimikki.

Kysyn täältä kun en kehtaa uutta topiccia aloittaa. Mitä eroa on PAF:lla ja humbuckerilla ? Vai onko mitään, jos ei niin miksi noita sitten markkinoidaan PAF ja humbucker nimellä.

Kysyn täältä kun en kehtaa uutta topiccia aloittaa. Mitä eroa on PAF:lla ja humbuckerilla ? Vai onko mitään, jos ei niin miksi noita sitten markkinoidaan PAF ja humbucker nimellä.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/PAF_%28pickup%29

Homma on mennyt nyt siihen, että päätin rakentaa rokkenrollikeppini itse, ja antaa lentoveen olla.
 
Tarkoitus olisi vääntää perinteinen telecasteri kahdella yksikelaisella. Ajattelin tallamikiksi Gibsonin P-94-mallista humpparikoon yksikelaista, lähinnä koska saippuapalan kermaväri ei oikein nappaa.
 
Mitäs heitän kaulamikin paikalle? Laadulla ei niin kamalasti ole väliä, kun en juuri kaulamikkiä käytä muutenkaan. Vaihtoehtoina on tietysti joko pelkästään tallamikki tai sitten talla- ja keskimikki.
 
Jos laitat tuon sillä tavalla että se toinen mikki on coils are of reversed polarity and reverse-wound and connected in series niin kas, sulla on siin yks kappale humbuckeri. Tuo lainaus on wikistä.. Ettei tule taas "ohjeistusta"... 8)

Olisi tarkoitus hankkia studioon 490R ja 498T:n tilalle burstbucker 1&2. Ovatten aika hinnoissa, kun kuvetta pitäisi kaivaa 350€ edestä (Thomann). Jos jollain on tiedossa edullisempi paikka hommata nuo, otetaan tieto kiitollisena vastaan.
 
Huh huh , onpa hinnoissaan..

Olisi tarkoitus hankkia studioon 490R ja 498T:n tilalle burstbucker 1&2. Ovatten aika hinnoissa, kun kuvetta pitäisi kaivaa 350€ edestä (Thomann). Jos jollain on tiedossa edullisempi paikka hommata nuo, otetaan tieto kiitollisena vastaan.
 
Jaahas... itse en kyllä näe tuossa suurtakaan syytä vaihtaa. Itseasiassa 490R ja 498T ovat melkein kuin BB2 ja BB3. Uskallankin väittää, että mitään kovin suurta eroa et välttämättä huomaa. Itselläni on ollut Gibsonin mikeistä tuossa Standardissa kiinni 498T (orkkis), BurstBucker 3 ja '57 Classic. Erot olivat hyvin pieniä loppupeleissä... ei mitään sellaista mitä en olisi voinut EQ:lla paikata esim. kitaran ja vahvistimen välissä. EQ on kuitenkin halvempi mitä uudet mikit.
 
Todellisia eroja huomasin vasta sitten kun Stanun tallassa kävi Duncanin Dimebucker sekä DiMarzion Evolution. Soundista tuli ärhäkämpi, huomattavasti. Tällä hetkellä tallassa on Fralinin humbuckeri (noin 8,7-8,8k). Ero ei edelleenkään ole NIIN suuri tuohon 498T verrattuna. Erottelevuus on kyllä parempi (johtuen heikommasta ulostulosta) mutta tonaalisesti ei kovin suuria eroja. PAF-kopioita kummatkin...
 
Jossain tais olla oikein testi noista PAF-kopioista ja eroja oli todella nihkeästi. Kukahan muistaisi linkin?

Jaahas... itse en kyllä näe tuossa suurtakaan syytä vaihtaa. Itseasiassa 490R ja 498T ovat melkein kuin BB2 ja BB3. Uskallankin väittää, että mitään kovin suurta eroa et välttämättä huomaa. Itselläni on ollut Gibsonin mikeistä tuossa Standardissa kiinni 498T (orkkis), BurstBucker 3 ja '57 Classic. Erot olivat hyvin pieniä loppupeleissä... ei mitään sellaista mitä en olisi voinut EQ:lla paikata esim. kitaran ja vahvistimen välissä. EQ on kuitenkin halvempi mitä uudet mikit.
 
Todellisia eroja huomasin vasta sitten kun Stanun tallassa kävi Duncanin Dimebucker sekä DiMarzion Evolution. Soundista tuli ärhäkämpi, huomattavasti. Tällä hetkellä tallassa on Fralinin humbuckeri (noin 8,7-8,8k). Ero ei edelleenkään ole NIIN suuri tuohon 498T verrattuna. Erottelevuus on kyllä parempi (johtuen heikommasta ulostulosta) mutta tonaalisesti ei kovin suuria eroja. PAF-kopioita kummatkin...
 
Jossain tais olla oikein testi noista PAF-kopioista ja eroja oli todella nihkeästi. Kukahan muistaisi linkin?
 
Taisi olla psykoakustiikkaa, mutta jotain olin erottavani Burstien eduksi, vaikka tinnitus tuo omat, heinäsirkan sirinää muistuttavan lisänsä :-).
 
Niin tulihan ne hommattua ja tinattua kiinnikin. Mainosten ja kehujen uhrina. Jäsen LesPaul70 kirjoitti mielestäni varsin hyvän artikkelin Lespasta sivuten Bursteja näin:
 
Lainaus LesPaul70 nimimerkin artikkelista 22.04.2005
 
"Uusi tuttavuus aiemmin lähinnä 49*-sarjan mikeillä varustettuihin Gibson Les Pauleihin tottuneelle olivat Burstbuckerit. Aikaisemmin näitä oli kalliimmissa Goldtop Reissue -malleissa (joissa muuten nykyään on 57 Classicit), mutta noin vuodesta 2002 alkaen Burstbuckereita on laitettu vakiona Standardeihin. Verrattuna 498T/490R-yhdistelmään (jota nykyään löytyy uusista Studioista ja Customeista) soundiero on valtava - Burstbuckerien hyväksi. Burstbuckerit vapauttavat kitaran ylärekisterin tavalla, johon 49*-sarjan mikit eivät pysty, ja yläsävelsarja soi rikkaana ja täyteläisenä näiden mikkien läpi. Mikit muistuttavat hieman (positiivisessa mielessä) Seymour Duncanin parhaita humbuckereita, joita hunajakorvaisimmat soittajat ovat perinteisesti vaihtaneet Gibsonin vakiomikkien tilalle. Kun Burstbuckerit tulevat vakiona, tuollaista vaihtoa ei tarvitse edes harkita. 49*-sarjan mikkien tasaiseen ja pehmeään soundiin tottuneelle Burstbuckerit voivat ensi kuulemalta vaikuttaa hieman teräviltä, mutta kun huomaa kuinka laajan sävy- ja nyanssikirjon Burstbuckerit tavoittavat, 49*-mikit alkavat tuntua tukkoisilta ja yksiulotteisen latteilta eikä niitä enää kaipaa takaisin.

Jossain tais olla oikein testi noista PAF-kopioista ja eroja oli todella nihkeästi. Kukahan muistaisi linkin?
 
Linkkiä en muista, mutta testi oli kiinnostava..Elikkästen se oli oikein "valaiseva" ja hyvin tehty. Tosin jäin kaipailemaan jokusia PAF-klooneja ja -johdannaisia, mutta vahvisti kyl käsitystä tuosta jutusta, että kovin usein, ellei nyt juuri vaihda ihan jotain täysin erilaista, niinkuin crusher sanoi, jää kyllä erot kuulematta (paitsi sillä kaverilla joka ne mikit oli ostanut ja vaihdattanut)..
Vähänkään laadukkaamman mikin vaihtamista toiseen samanmoiseen ei pelkän soundin takia ehkä kovin kannattaisi tehdä, mutta monasti on muitakin syitä vaakakupissa, ja onhan noita vaihdeltu.
Usein vaan näilläkin palstoilla tuo mikinvaihto on tarjottu ratkaisuksi melkein ongelmaan kuin ongelmaan soundillisten ongelmien puolella. Ei se välttämättä mikään ihmeitä tekevä "viisasten kivi" ole, joskus saattaisi tehdä suuremmankin parannuksen, jos vaikka istuis huolella tutkailemaan niitä sävynsäätöjä, mikin korkeutta, tonekonkan kokoa ja vaikka treble bleed-konkan asennusta mahdollisesti. Ja vasta viime kädessä lähtis tutkiskelemaan tarkoin noita mikkejä, mikä sattuisi siihen omaan soittoon, omiin kalustoihin parhaiten istumaan.
Toki helpolla pääsee kun tulee tänne palstoille kyselemään tai tilaa vaikka suoraan sen JB + Jazz -kombinaation tai EMG-Overlandin valmistaman setin.
Mikkien vaihto voisi olla se viimeinen hienosäätö siin omassa soundissa, eikä se mistä lähdetään...
Mikeistä vielä sen verran, että joku yhdistelmä soi vallan jumalaisesti jossain kitarassa, ja on aikas huono ellei melkein onneton jossain toisessa. Riippuu siit alustasta johon noita käämilankakeloja ollaan istuttamassa. Huomioitavaa on vielä se, ettei ne mikit ole se ihmeellinen loitsu, jolla saadaan taiottua jostain vähän heikommasta kitarasta se ylivertainen soitin, se sellainen klooni soundeiltaan siitä nimenomaisesta kitarasta jolla idoli tahi esikuva pistää menemään.
 
Jaahas, ja kenenkäs kitaraa seuraavaksi ruvetaan laittamaan, mikinvaihtohan se oli eikö?? 8)