Kitarat: kitarakamat ›

Vastaavassa ajassa eli vuodessa samainen kaveri oli soittanut nauhat montulle Tokain LS70-mallista (joka oli edellinen kitara ennen tuota swamp ashia), tallamikin volumepotikka oli vaihdettu, mikit oli vaihdettu ja yllärinä tuli vielä se, että 12-56 kielisettiä asentaessa ja D-vireeseen virittäessä Tokain tallasta loppui säätövara. LP Studion myötä nauhoja ei ole tarvinut hioa, potikat eivät rohise vieläkään, säädöt on kohdillaan (tosin satulan uria joutui viilauttaan)... ilmeisesti hänen kohdalleen vain sattui huono Tokai-yksilö ja parempi Gibson-yksilö.
Vuosi Tokailla vai viis vuotta Gibsonilla!
 
Tämä oli viikon paras! : ) Et silleen...
(Paljonkohan kaveri sai sit väliä vaihdossa tuosta Tokaista!? ; )

olisko vaan fenderin kanssa helpompaa?
 
Kyllä sinne sekaan aina yksi Gibson mahtuu. Tokait vähän huonommin, tupanneet lähtemään aina kiertoon aika häteseen jos on taloon asti päässeet.

Ja mä olen kanssa nähny kun porukka vetää Tokaillaan vuosia tekemättä niille mitään huoltoo. Kieltenvaihtoja, virityksiä jne... perusjuttua lukuunottamatta.
 
Minä kuulun näihin. Muistaakseni vuonna 2000 ostin Seinäjoelta (Korealaisen!) Love Rockin, Duncanin '59-Jazz -mikityksellä, laukun kanssa hintaa jotain 5800mk. Siitä lähtien ollut aktiivisoitossa aina ykköskitarana.
 
Kuuden vuoden aikana en ole muuta tehnyt kuin pari kertaa kolvannut jakin uudestaan ja kieliä vaihdellut. Kaularautaan ei ole tarvinnut koskea liikkeen tekemien säätöjen jälkeen, ja kymppisettiä käyttäessäni hienovireen olen aina saanut kohdalleen. (Muista paksuuksista ei kokemusta.)
 
Ainut ongelma on ollut se että talla alkoi muutaman vuoden soiton jälkeen katkoa kieliä, sekin korjaantui hiomalla tallapaloja varovasti.
 
Ja kun soundi on kohdallaan, niin eipä valittamista. Gibsonin suuntaan vetää ainoastaan merkki.. ehkä sitten kun on rahaa, niin ostan sellaisenkin.
 
No tämäpä ei liittynyt mitenkään Studioihin, mutta tulipa vaan mieleen.

Eräs taho tällaisen linkin kertoi tuolla toisaalla:
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=129850
 
Vallan komea peli ja varmasti pätevä soitin. Mukana laukku, asialliset mikit jo valmiina ja valmiiksi sisäänsoitettuna. Uskaltaisin suositella tuota.
 
ps. bucklea ja pieniä naarmuja ei pidä Gibson-miehen kaihtaa, sillä se on merkki usein hyvästä ja "soitetusta" soittimesta. Isommilla foorumeilla pojaat puhuvat notta Gibson joka on kolhuton ja nitrolakka virheetön = huono kitara kun sitä ei ole soitettu :)

Se on varmaan sitä yksilöllistä viimeisen päälle vietyä käsityötä, joista jokainen Gibsoni tunnetaan. Tuo tosiaan on vähän kummallisen oloista että noin on käynyt, onko tuo kaikissa studiossa noin hukassa tuon pisteen paikka?
 
Toi pisteen paikka on vaihdellut sen mukaan millä tekniikalla logo on tehty. Kullan värisissä piste on kiinni, ja helmiäislogoissa irti. Liittynee silkkipainotekniikkaan se että piste on ollut kiinni. Ao. kuvassa esim. Les Paul TV model -57:
 
http://www.pinrepair.com/vgi/gibson/57_lptv-jr2_5.jpg
 
Niitä joita asia kiinnostaa, juttua tästäkin pisteen paikasta löytyy täältä.
http://www.provide.net/~cfh/gibson.html#specs

Tuli tuosta Studiosta vielä mieleen...
Ne jotka haluavat Studion mutta ei ehkä soundiltaan niin tummaa "mahonkia" mitä Les Paulit tarjoavat, niin tsekatkaapa tuo Swamp Ash Studio. Kaverillani on sellainen ja se on soundiltaan mahonkisia veljiään kirkkaampi = toimii helkkarin hyvin ja erottelevasti rockissa missä veivataan sointuja murean särövallin kera. Kaikin puolin hyvä soitin ollut tuo Swamp Ash, vaikka on LP Studioista se "halpis".

Noniin, nyt on sitten gibson les paul studio smartwood. Hyvältä kuulostaa ja hyvin toimii. Onko kellään omia kokemuksia juuri tuosta smartwood mallista, tai mielipiteitä?

Noniin, nyt on sitten gibson les paul studio smartwood. Hyvältä kuulostaa ja hyvin toimii. Onko kellään omia kokemuksia juuri tuosta smartwood mallista, tai mielipiteitä?
 
Artikkeleissa on juttua siitä.

Noniin, nyt on sitten gibson les paul studio smartwood. Hyvältä kuulostaa ja hyvin toimii. Onko kellään omia kokemuksia juuri tuosta smartwood mallista, tai mielipiteitä?
 
onnittelut. jos olisi rahhoo niin tuollaisen ostaisin itellenikin.

Topic on pari kuukautta vanha, tiedän, mutta otsikko sopii kysymykseeni.
 
Osaisiko joku tietävä kertoa, tehdäänkö nykypäivän studioihin jotain kevennysporauksia tai muita onteloita?
 
Oma 06-mallinen limited worn brown-studioni (mahonkirunko ja -kansi) on nimittäin ilman sähköjä soittaessa ihan jumalattoman äänekäs ja äänessä on sellainen akustismainen klangi. Painoakaan sillä ei kauheasti ole. Jotenkin vaikuttaisi siltä, että rungossa on ilmaa...

Osaisiko joku tietävä kertoa, tehdäänkö nykypäivän studioihin jotain kevennysporauksia tai muita onteloita?
 
Onhan siellä ne 9 "swiss cheese"-porausta ja johtojen routtaukset. Mitään "tone chamber"-juttuja ei. Sen sijaan esmes LP Std Double Cutissa on D-kirjaimen mallinen tone chamber.
 
Oma 06-mallinen limited worn brown-studioni (mahonkirunko ja -kansi) on nimittäin ilman sähköjä soittaessa ihan jumalattoman äänekäs ja äänessä on sellainen akustismainen klangi. Painoakaan sillä ei kauheasti ole. Jotenkin vaikuttaisi siltä, että rungossa on ilmaa...
 
Hyvin soivat puut sattunu.. Onko noista mikään sulle sitte ei-toivottu ominaisuus? Eli pitäskö kitaran olla painava, hiljainen ja akustisesti kuollu?? 8)

Hyvin soivat puut sattunu.. Onko noista mikään sulle sitte ei-toivottu ominaisuus? Eli pitäskö kitaran olla painava, hiljainen ja akustisesti kuollu?? 8)
Eikäkun äärimmäisen tyytyväinen olen, kunhan vaan hämmästelen :-) Kaupassa testatessa ei tuo klangi vielä tullut ilmi, vasta kodin hiljaisuudessa koin iloisen yllätyksen. Omia kuvia ei (vielä) ole, mutta keihäs on tuommoinen: http://image.www.rakuten.co.jp/gakkiwatanabe/img10412525080.jpeg
Koristelematon ja rujo mattameininki sopii kyllä mulle.

Tuo ei kyllä ole painoltaan mikään kovin kevyt, perus LP-tasoa kait.
 
Vaan eipä tuolla niin väliä, pääasia että pelittää :)
 
Eipähän ne painot oikeen muulla konstilla "kurissa" pysy.. ;) Toki kovin moni tehdas ei yhtä auliisti ilmoittele..
Totta kai umpipuu aina painaa, ja koska runko on jokseenkin paksu, on kehiteltävä joku "kikka-kakkonen", siitähän tuo swiss cheese- konsepti sai alkunsa. Toki oli olemassa vieläkin kevyempi LP Studio Lite, mutta ohuempirunkoisena (ja balsatäytteisenä..) ei ollut kovin monen vuoden malli. Niin kuin ei siskonsa LP Custom Litekään. Se on se perinteisyys, joka usein ostajakunnassa saa vallan... olkoonkin että Giban R & D -osasto työskentelee ankarasti välillä...ja jopa saa jotain aikaankin aina joskus. 8)

olkoonkin että Giban R & D -osasto työskentelee ankarasti välillä...ja jopa saa jotain aikaankin aina joskus. 8)
 
Juu, saavat kyllä. Eivät vaan nuo perinteistä poikkeavat G:t tunnu kovin hyvin menevän kaupaksi... Eipä ole LP Studion jälkeen moni uusi malli tullut pysyäkseen. Tuo Faded-sarja voisi jopa pysyäkin mallistossa, saa nähdä.

Juu, saavat kyllä. Eivät vaan nuo perinteistä poikkeavat G:t tunnu kovin hyvin menevän kaupaksi... Eipä ole LP Studion jälkeen moni uusi malli tullut pysyäkseen. Tuo Faded-sarja voisi jopa pysyäkin mallistossa, saa nähdä.
 
Niin joo.. Mallinahanan ei tosiaan oo oikein uutta _myyntimenestystä_ ollut sitten -63 Firebirdin (eikä sekään sinällään mikään menestys ollu.. :) ..).. Studiokin vaan johdannainen vanhasta konseptista.. ;) Kaikki mitä on ollut, on myös pikkuhiljaa myynnin puutteessa mennyt, ei ne tuolla(kaan) ihan varaston täytteeksi niitä kitaroita tee. Kuten todettua, kovin konservatiivista on kitaroitten ostajakunta, jos katsoo, mitä myydään, niin 70-prosenttisesti ne on noita 3 mallia, eri valmistajien variaatioina, tai sitten suorina kopioina. Siihen 30 prossaankin sitten tulee osa noista jossain määrin johdettuja ratkaisuja..