Roots ›

Vieläkään ei ole saanut ostettua, mutta muutamia biisejä olen kuullut ja ei voi muuta sanoa kuin että edelleen Karjalainen on Nero. Tosiaan aluksi meinas tulla hylkimisreaktiot, että mitäs ihmettä tämä on. Mutta jollain ihmeen tavalla tuo onnistuu lumoamaan pauloihinsa. Kaiken maailman piupalit tulee lapsuudesta mieleen. Ostan kyllä levyn heti kun vain raaskin. Siihen asti täytyy kärvistellä...

Ihan parhautta.. Hypnoottista parhautta

J. Karjalainen on kääntänyt juuri uuden lehden meikäläisen musiikillisessa elämässä, uskomatonta materiaalia jota en olisi ikinä uskonut kuuntelevani! Tällä hetkellä kyllä kiinnostaisivat myös ne tälle vaikutteena toimineet levytykset ja artistit, eli jos joku haluaisi suositella jonkinlaista startteripakettia roots -nyypälle joka haluaa kuulla lisää samanhenkistä raakaa rämpyttelyä, niin olisin onnessani.

J. Karjalainen on kääntänyt juuri uuden lehden meikäläisen musiikillisessa elämässä, uskomatonta materiaalia jota en olisi ikinä uskonut kuuntelevani! Tällä hetkellä kyllä kiinnostaisivat myös ne tälle vaikutteena toimineet levytykset ja artistit, eli jos joku haluaisi suositella jonkinlaista startteripakettia roots -nyypälle joka haluaa kuulla lisää samanhenkistä raakaa rämpyttelyä, niin olisin onnessani.
 
Ei läheskään yhtä raakaa kuin Lännen Jukka, mutta jos mies & banjo-systeemistä pitää, niin täytynee Pete Seegeriin tutustua. Samalla voisi muuten suositella Bruce Springsteenin uutta We Shall Overcome - The Seeger Sessions-levyä. Iso bändi vetää loistavalla tatsilla vanhoja folklauluja. Ja se myös rokkaa.
 
Sitten suosittelen kaikille roots- ja erityisesti folkmusiikista kiinnostuneille Roger McGuinnin Folk Deniä! http://www.ibiblio.org/jimmy/folkden/ Siellä on myös raakaa banjorämpyttelyä, vaikka enimmäkseen herra McGuinn soittaakin kitaraa. McGuinn on yli kymmenen vuoden aikana äänittänyt kotonaan monenlaisia vanhoja folkbiisejä ja laittanut ne nettiin kaikkien ladattavaksi. Lisäksi hän on laittanut sivuille jokaisen biisin sanat ja soinnut sekä useimpiin kirjoittanut lyhyen kommentin. Todellinen kulttuuriteko! Ansaitsisi elämäntyö-Grammyn!
 
Lännen-Jukka levy on ostoslistalla, mutta on just nyt paljon muuta hankittavaa, että voi olla, että menee vielä vähän aikaa ennen kuin levyn itselleni hankin. Joka tapauksessa kiinnostaa kovasti.
Levyn pakkausta on kehuttu kovasti, joka digipack-ihmekö? Jossakin muuten luki, että levy julkaistaan myös vinyylinä! Olisiko ollut pari päivää sitten hesarissa?

Huh, kylläpä löi levy ällikällä! Heti eka biisi "Oksakruunu" on niin kovaa bluesia, että moni amerikanartisti jää kakkoseksi ihonväristä riippumatta. Biisit on hyviä, tulkinta vakuuttava ja tarinat mainioita. Eikä hieno pakkaus ainakaan heikennä arvosanaa. Tämä on yksi merkittävimpiä suomalaisia roots-levyjä kautta aikain.

Joo tuli nähtyä Lännen-Jukka livenä hiljattain ja oli yksi parhaimpia keikkoja mitä olen ikinä nähnyt. Levykin toimii loistavasti mutta kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan jos tulee tilaisuus. Tuohon oksakruunuun Jii veteli semmoiset laulusuoritukset että kylmät väreet tulivat. Siinä oli bluesia...

No niin. Levy piti käydä ostamassa. Aika hillitön kokemus. Istuskelin olohuoneessa koiran kanssa kaksin itsenäisyyspäivän vietossa kynttilän valossa ja Lännen Jukkaa kuuntelin. Kyllä on Karjalainen saanut vangittua jotain outoa tunnelmaa tuohon levylle. Tämä kyllä potkii hittitehtailijoita persiille ja lujaa. Toivotaan vielä että myy hyvin. Kyllä Jukka tästä jälleen ansaitsee saada kunniansa. Heti Oksakruunusta lähtee liikkeelle hypnoottinen tunnelma ja hyvät tarinat. Levyn kansi on jo juttu sinänsä. Todella mukava lueskella tarinaa kun tutustuu levyn antimiin. Äänitys on onnistunut hyvin ja tunnelma - mies ja banjo - välittyy kuuntelijalle sellaisenaan kaikessa karuudessaan. Kuulee mukavasti miten akustisesti äänitetty banjo toistaa avoimesti kaikki hienot nyanssit ja soittotatsin muutokset. Ja se laulu.. Se vaan osaa. Ei voi muuta sanoa. Onnistuu loihtimaan hienon elämänkoulujen vääristämän rupisemman soundin aikaiseksi ja vielä Karjalaisen sananikkarin taidoilla saa aikaan mahtavaa jälkeä. Olkoonkin, että osa sanoista on perinteisiä rallatuksia tai runon riimejä. Ja ajankohtaan hienosti sopien levyltä löytyy myös tämän joulun paras joululaulu - Hoopon joulu. Levyä voi suositella kuultavaksi erityisesti roots tyylisen musan ystäville, mutta se saattaa jopa löytää kuulijansa aiheeseen tottumattomasta myös. Jännä pointti näin kolmen kuuntelukerran jälkeen, että vaikka kappaleet on hyvin toistensa kaltaisia ei se häiritse kuuntelukokemusta tippaakaan. Tässä vaiheessa levyn "hitiksi" on minulle noussut ehdottomasti "Minä, Vili ja Charlie". Jopa sanojen lausunnan Karjalainen on vääntänyt niin hienoksi, että..! Hieno, erittäin hieno levy, vai pitäiskö sanoa: Teos.
 
Ostakaa ja ihmetelkää.

Mahtavaa. Eilen sain. neljästi putkeen läpi ja soi koko ajan päässä. Paras Suomibluesplatta ikinä!

Lännen Jukasta on juttua myös uudessa Rytmissä haastattelun ja levyarvostelun verran. Pitkäsoitto vaikuttaa kiinnostavalta, ja täytyy yrittää tutustua siihen heti lähitulevaisuudessa. Kriitikot ovat myös tykänneet, kaikki arviot ovat olleet melko järjestään viiden mollukan kehuja.
 
Olen tykännyt kyllä muutenkin Karjalaisen musiikista, vaikka en uusia tuotoksista olekaan kovin aktiivisesti seurannut. Näin miehen livenä Kajaanin nyttemmin lakkautetussa Dominossa (?) joskus 1990-luvun puolivälissä, ja mies rokkasi kuin pieni hirvi.

Kuulin tässä hiljattain yhden biisin. Se riitti, kuulosti todella hyvältä. Ja tällainen on ihan uutta minulle. Levyn hankin takuulla lähiaikoina.

Näinköhän tässä kävisi niin hienosti, että tämä Lännen-Jukka aiheuttaa oikein kunnon boomin rootsmusan pariin. Jos joka kymmeneskin levynostaja innostuisi ottamaan selvää minkätyyppiset artistit ovat innoittaneet Karjalaisen tekemään näin rajun tyylinmuutoksen. Siis muutoksen siitäkin huolimatta, että hänhän on periaatteessa muokannut musiikkiaan tuosta samasta lähteestä aina.
 
Ehkä Lännen-Jukka aiheuttaa Suomessa 60-luvun bluesrevivalin kaltaisen liikehdinnän ja kohta pikkukaupunkienkin levykaupat pursuavat Charley Pattonia, Bukka Whitea, Son Housea ynnä muuta raakaa rämpyttelyä ja mörinää...

Ehkä Lännen-Jukka aiheuttaa Suomessa 60-luvun bluesrevivalin kaltaisen liikehdinnän ja kohta pikkukaupunkienkin levykaupat pursuavat Charley Pattonia, Bukka Whitea, Son Housea ynnä muuta raakaa rämpyttelyä ja mörinää...
 
Se olisi... hauskaa! Mistäs sitä tietää, kaikenlaista voi aina tapahtua. Tarvittaisiin tosin ehkä vielä joku muukin juttu, että saataisiin kansa heräämään. ;)
Luulisi kyllä että ihmiset jo kyllästyisivät vaikkapa radiokanavien teennäisyyteen ja alkaisivat etsiä jotain uutta.
 
Kyllä on poikkeuksellisen innokas ollut jukan uuden levyn vastaanotto. Pakko hankkia se nyt niin pian kuin vain voin.

Noin, nyt ei tartte enää puhua pelkän radiokuuntelun ja muiden näytteiden perusteella, vaan levy on hallussa. Mielestäni Karjalainen on erittäin onnistuneesti sisäistänyt oman mielikuvitusbluesmaansa ja esittää blueslaulajan roolinsa niin vakuuttavasti ja uskottavasti, että kuulijakin pääsee matkalle sinne samaan maahan, varsinkin jos jättää liialliset analysoinnit suorittamatta ja pitää mielen lapsenomaisen avoimena.
 
Luulen, että hän ON Lännen-Jukka silloin kun näitä lauluja esittää.

Kyllä levy on banjoineen enemmänkin tuonne old-time suuntaan vetävä kuin bluesiin. Tosin käsi kädessähän ne ovat aina käyneet - country & blues

Kyllä levy on banjoineen enemmänkin tuonne old-time suuntaan vetävä kuin bluesiin. Tosin käsi kädessähän ne ovat aina käyneet - country & blues
 
Noo, oli mitä oli, mutta kyllä esim. Sormus kulki itteksensä on ihan suoraan sieltä jostain bluesin syövereistä ja kun levyllä vielä lauletaan Willie Brownista ja Charley Pattonista, niin en hirveänä virheenä pidä puhumista blueslaulajasta ja mielikuvitusbluesmaasta...
 
Lännen-Jukan bluussia.

Tässäpä olisi mielenkiintoista keskustelua Mitä on blues-ketjuun. ;) Onko J. Karjalainen bluesia?
 
Minäkin miellän banjon enemmän folk- ja country- kuin bluessoittimeksi, mutta laulu ja muutenkin se tyyli millä juttu on tehty (mitä nyt olen muutaman pätkän kuullut) on kyllä bluesia.
 
Luulen, että hän ON Lännen-Jukka silloin kun näitä lauluja esittää.
 
Hän antoi mulle sävelmän... Hän on Lännen-Jukka!
 
Sitä olen miettinyt, että mahtaakohan olla tosiaan pelkkää sattumaa, että Lännen Jukka on nimenomaan Lännen-JUKKA... Mä luulin ensin Lännen Jukan olevan Jiin jonkinlainen alter ego.

Mä luulin ensin Lännen Jukan olevan Jiin jonkinlainen alter ego.
 
No mikäs Lännen-Jukka sitten on jos ei Karjalaisen alter ego...

No mikäs Lännen-Jukka sitten on jos ei Karjalaisen alter ego...
 
Öö.. Eikös se tarina mennyt jotenkin niin, että Lännen-Jukka oli joku ukko Amerikassa jonka Jii tapasi ja joka lauloi Jiille noita lauluja?

Hitto tää levy vaan paranee paranemistaan. Kuhan pääsisi näkemään vielä livenä.