Roots ›

Kirjastosta kannan joskus kutakuinkin satunnaisia levyjä kotiin. Nyt yksi levy oli Mississippi John Hurt - "Live". Aloin kuunnella levyä, ja kyllä kolahti niin, että harvoin kolahtaa. Vois saman tien kuskata telecasterinsa kaatopaikalle ja keskittyä John Hurtiin. ;)
 
Äijän musiikki on aivan mielettömän nautittavaa kuunneltavaa, ja onpa ollut harvinaisen sympaattisen oloinen bluesmies. Vai onko se folkia? Bluegrassia? Pelottavinta on, että tuo kuulostaa välillä jopa rockabillyltä.
Uskomatonta, että on vain mies ja kitara, ja biisissä tapahtuu kokoajan jotain. Fantastista komppausta.
Täytyy heti alkaa treenata, jospa vaikka jotenkuten hallitsisin tuon jo vuonna 2060.
 
Niin, oletteko tutstuneet Mississippi John Hurtin musaan ja mitäs tykkäätte? Onko nykyään jotain tuontyylisiä kitaristeja, joihin voisi myös tutustua?
 
EDIT: Mun oli vaan pakko jakaa riemuni jonkun kanssa...

Nimenä tuttu jo vanhoista Stefan Grossmanin kitaraoppaista. Pikkailee peukulla, etu- ja keskisormella ilman plektroja (kuten Broonzy). Youtubesta näkeekin Hurttia.
http://www.youtube.com/watch?v=FXbPya2kypI

Hienoa, että kolisee! Mullekin valo paistoi ensi kerran nimenomaan Hurtin ansiosta.
 
Eihän Hurt ehtinyt paljoa studiossa levyttää, mutta onhan onneksi niitä Festaritallenteitakin olemassa kuvankin muodossa.
 
Me soitetaan Hurtia täällä härmässä, sekä tietysti muita pikkausjuttuja laidasta laitaan. www.berrymanbullet.com
 
Ragtime ja Piedmontbluesin maailma on kiehtova ja täynnä uskomattoman kovia soittajia.

Hurt on yksi sympaattisimman oloisista blues(taimitälie)muusikoista mitä on korviini sattunut. Joskus oli hänestä hieman juttua tuolla
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … 10&t=36451&o=0&#p448422
mutta jatketaan keskustelua silti ihmeessä täällä. Ei näistä äijistä koskaan ole liikaa ketjuja.
 
Ai että se on hieno valokuva, jossa Skip James virittää kitaraa ja John Hurt tarkkailee tilannetta vieressä rennon letkeästi.
 
E: Tämä siis: http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Hurt_and_james.jpg

Jeeees! Miehen ääni on pehmoinen kuin vauvan pylly, vaikka samalla vanhan miehen karheuttakin on. Guitarvideos.comista löytyy tabit kuten esim. myös moneychords.comista (freebies-kohdasta löytyy tabikirjanen). Opetusvideoita on Grossmanilla, Happy Traumilla, John Millerillä (weeniecampbell.com)...
 
Itseäni ei 20-luvun nauhoituksensa kiinnosta, mutta nuo 60-luvun kylläkin. Rediscovered on (kokoelma)levy, jota itse olen eniten kuunnellut. Today-platalta taitaa siinä olla aika monet biisit.
 
Monday Morning blues taitaa olla ensimmäinen alternating thumb biisi jonka opin. Korvilla en ole opetellut, mutta nuo tarjolla tabit ei mitään kauhian vaikeita ole. En minä niitä muuten olisi oppinut! Vireenä yleensä standardi, tai avoin D, ehkä jotain muutakin, en tiedä. Perussointuina pääasiassa avoimet perusoinnut (ja F, jota ei soiteta barrella).
 
Parhaat kuulemani modernit tulkinnat miehen musiikista:
http://cdbaby.com/cd/lostjim2

Itseäni ei 20-luvun nauhoituksensa kiinnosta, mutta nuo 60-luvun kylläkin.
 
Outoa, sillä nehän on täysin kamaa kuin Hurtti-ukon 60-luvun äänitykset. Sama soitto- ja laulutyyli, kappaleetkin on samoja. ;-) Noiden vuoden 1928 OKeh-levytysten äänitystekninen tasokin on levytysajankohtaan nähden loistava. Mulle just noi OKehit toimi pitkälti sytyttäjänä pre-war blues innostukseen ja akustiseen sormipikkaus-bluesiin.
 
Mississippi John Hurtin myöhemmistä levytyksistä tykkään eniten "Last Sessions" - tallenteesta.

Outoa, sillä nehän on täysin kamaa kuin Hurtti-ukon 60-luvun äänitykset. Sama soitto- ja laulutyyli, kappaleetkin on samoja.
Samaa mieltä olen, ja ihmeellistä on kuinka samana miehen soitto on pysynyt 1927 vuodesta vuoteen 196? kun mies "löydettiin" uudestaan kuten myös Skip James jonka ura on hyvin samantapainen.

Texasilaisen "songsterin" Mance Lipscombin Arhoolie-levytykset 60-luvulta kannattaa tarkistaa, jos John Hurt miellyttää. Taitava pikkaaja, miellyttävä lauluääni ja musiikillisesti hyvin laaja-alainen ohjelmisto. Ja "oikeakätistä" kitaraa väärinpäin soittanut Elizabeth Cotten, niinikää 60-luvun blues revival - ajalta.

Lipscomb on kyllä todella hyvä, mitä nyt olen videolla nähnyt pari biisiä. Onko tietoa jostain hyvästä levystä?
 
Enpä muista noissa Grossmanin countryblues-videoissa tavanneistani soittajista niin ole tykännyt kuin noista kahdesta. Esim Rev Gary Davis ei oikein uppoa. Son Housesta en digannut, Bukka White taisi olla ihan messevä kuitenkin ...
 
Juu, on toki hyvinkin samanlainen soittotyyli, ohjelmisto ja lauluääni niissä 20-luvun levytyksissä (joita en omista, mutta olen joskus vuosia sitten kuunnellut). Mutta karumpi saundi. No en tosin ole pariin vuoteen kokeillut tikulla tuota jäätä. :D
 
Grossman-linkit..... :
 
http://guitarvideos.com/radio/cbg.htm (radio-ohjelmat country bluesista)
http://guitarvideos.com/assets/vidramvesta/13003.ram (Lipscomb-pätkä)
http://guitarvideos.com/assets/vidramvesta/13011.ram (Lipscomb-pätkä)
 
EDIT: Piti editoida kun menee artistien nimet sekaisin...

Tilasin "The Complete Studio Recordings" -paketin amazonista alkukesällä. Siinä on miehen 3 parasta levyä yhdessä boxissa. siis "Today!", "The immortal..." ja "Last sessions" vuosilta 66, 67 ja 72. Äänenlaatu on TODELLA hyvä!
Kaunista...

Lipscomb on kyllä todella hyvä, mitä nyt olen videolla nähnyt pari biisiä. Onko tietoa jostain hyvästä levystä?
 
Tämä:
 
http://www.arhoolie.com/titles/306.shtml

Tilasin "The Complete Studio Recordings" -paketin amazonista alkukesällä. Siinä on miehen 3 parasta levyä yhdessä boxissa. siis "Today!", "The immortal..." ja "Last sessions" vuosilta 66, 67 ja 72. Äänenlaatu on TODELLA hyvä!
Kaunista...
 
Juu, tuossa on Hurtin studio-Vanguardit samassa paketissa kaikki.

Juu, tuossa on Hurtin studio-Vanguardit samassa paketissa kaikki.
 
Ja maksaa vain $18 (cdconnection.comissa, en tiedä hintaa muualla)... taidan tilata samantein. :)

amazonista saa 16dolaan (postimaksut 4dollaria) kun tilaa sen caimanin kautta. On muuten halpaa tilailla nyt jenkeistä. dollari on 0,75 euroa tällä hetkellä. Lähti iPod 80 giganen tilaukseen. 250 euroa!

Nimenä tuttu jo vanhoista Stefan Grossmanin kitaraoppaista. Pikkailee peukulla, etu- ja keskisormella ilman plektroja (kuten Broonzy). Youtubesta näkeekin Hurttia.
http://www.youtube.com/watch?v=FXbPya2kypI
 
Ihana Youtube, rakastan sinua!
Täytyy koittaa opetella noita juttuja. Kokeilin jo jotain tabeja, aika tuskallisen jäykkästi ja hitaasti meni, mutta oli ihan hauskaa, enkä muista milloin olisin puolen tunnin aikana kehittynyt yhtä paljon kuin äsken... Ai Hurt ei käytä ollenkaan nimetöntä, eipä siis minunkaan tarvitse (nimetön ei oikeen tottelisikaan).
 
Hurt on yksi sympaattisimman oloisista blues(taimitälie)muusikoista mitä on korviini sattunut.
 
Johtuukohan sitten tuosta sympaattisuudesta, että se iski heti tajuntaan. Tätä on paljon kivempi kuunnella kuin vaikka jotaan deltabluesjuttuja (mikäköhän mussa on vikana kun en ole vielä ihastunut Robert Johnsoniin).
 
Ai että se on hieno valokuva, jossa Skip James virittää kitaraa ja John Hurt tarkkailee tilannetta vieressä rennon letkeästi.
 
E: Tämä siis: http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Hurt_and_james.jpg
 
Hauskan näköinen vanha mies.

Parhaat kuulemani modernit tulkinnat miehen musiikista:
http://cdbaby.com/cd/lostjim2
 
jaahas, taas lähti tilaus cdbabyyn... loistavaa!

Hauskan näköinen vanha mies.
 
Mun mielestä jo sen keskisormikin on sympaattisen ja hauskan näköinen (tuossa youtube clipissä). :D
 
Mikä on tuo "caimanin kautta"-juttu, josta levyn halvemmalla saa tilattua?

Mississippi John Hurt oli kerrassaan ainutlaatuinen muusikko. Hänen tavassaan purkaa sointuäänet yksittäisiksi melodiaääniksi, ja synkopoida ne alternating basson kanssa, oli omanlaisensa "ilmava" svengi jota ei muilta soittajita juuri tapaa.
 
Tyylillisesti Skip James soittaa hieman samaan tapaan, joskaan ei yhtä sofistikoituneesti IMHO. Jamesin aavemainen falsettilaulu ja hienot biisit onkin sitten oma juttunsa.
 
Hurt oli myös viimeisiä ns. songster-tradition edustaia yhdessä Mance Lipscombin kanssa. Heidän ohjelmistonsa oli osin vanhempaa kuin blues itse, ja herroilla onkin versioita samoista kappaleista, mikä on kiintoisaa. Lipscomb soittaa kuitenkin suoraviivaisempaa monotonista bassoa texas-tyyliin sovituksissaan. Muita songster-tradition edustajia (vanhoilla 30-luvun) levyillä ovat mm. Frank Stokes ja Henry Thomas, mutta heidän kitaransoittotyylinsä on hyvin erilainen.
 
John Hurt diskografia online: http://www.wirz.de/music/hurtfrm.htm
 
"The Immortal Mississippi John Hurt" + tietenkin nuo 20-luvun alkuperäisäänitykset olisivat hyvä ensitutustuminen herran tuotantoon IMO.
 
Näiltä sivuilta löytyy infoa ja mm. tabeja: http://www.msjohnhurtmuseum.com/
 
Sivumennen sanoen aivan mainio Mance Lipscomb-levytys on muuten Reprisen "Trouble in Mind", joskin jälkiäänitetty stereo on välillä hieman outo. Arhoolien levyt ovat myös kehuttuja, mutta omistamani "Texas Blues Guitar" kärsii ikävän epävireisestä kitarasta; toisaalta levytyksestä on tehty transkriptiot muistaakseni Mel Bay'n ja/tai Stephan Grossmanin toimesta.

Mikä on tuo "caimanin kautta"-juttu, josta levyn halvemmalla saa tilattua?
 
http://www.amazon.com/Complete-Stud … /ref=pd_rhf_p_1/104-8342943-8859131
 
ja tuolta napsautat linkkiä "used & new":
 
http://www.amazon.com/gp/offer-list … VB/ref=dp_olp_2/104-8342943-8859131
 
eka myyjä tuossa listassa on "caiman" jolta löytää yleensä aina halvimmalla levyn kuin levyn. Tilaukset hoituu yhtä nopeasti ja varmasti kuin jos tilaisit suoraan amazonilta.