Laulaminen ›

Jep!
Tilanne on seuraava:Laulaja/kitaristi lähti bändistä yllättäen ja uusi kitaristi löytyi noin 2,5 minuutissa.Ainoa vaan että kukaan ei ole laulaja.Sitten ajattelin että sitä mun itseni pitää sitten kokeilla koska tähän asti orkesterin lyhyen taipaleen aikana liki kaikki riffit on omaa käsia-alaa ja sanoituksiakin olen tehnyt.Joten päätin kokeilla.Huomasin että ehkä mä siihen pystyisinkin,sanoja tuli ja suurinpiirtein pysyin soitossa mukana.Yllättävää,tähän en ole ennen pystynyt edes alkuun.Hyvinhän se ei siis mene.
Mutta nyt kysymys onkin että millä tavoilla tuota yhteistoimintaa voin parhaiten parantaa?Minkälaista tekniikkaa olisi hyvä käyttää siihen että oikea motoriikka löytyy?
En halua orkesteriin erikseen laulajaa kun meitä on tarpeeksi ja "keulakuvana" olen aina halunnut olla.Aina olen ihaillut eräitä metallibändien laulaja/kitaristeja.
Eli olisko jotain tiettyjä vinkkejä hommaan?Harjoittelua tulee tietysti olemaan paljon,se on selvä.

Ne jutut joiden päälle laulat, sun pitää treenata niin automaattisiksi, että voit keskittyä oikeaan laulutekniikkaan ja etenkin siihen, että saat rytmit oikein ilman mitään lepsuilua. Mä en itse ole laulaja, vaan nimenomaan kitaristi, mutta tässä vuoden verran laulanut stemmoja bändissä. Eniten ongelmia tuottaa se, että on tuplasti enemmän juttuja joihin pitää keskittyä - ja nimenomaan rytmipuolelta. Jos ei laulu svengaa, niin se on musta aivan sama mitä ääniä laulat.
 
Siinä muuten testataan aika hyvin myös sun kitaristin taitoja: oletko oikeasti rentona kun soitat? Jos et, niin ei laulukaan suju niin hyvin kuin voisi. Mä oikeastaan törmäsin siihen, että kun avasi äänen ja siinä sitten venytteli kunnolla, oli kitaransoittokin helpompaa. Vielä kun pystyisi kiinnittämään soiton lomassa huomiota kaikkeen, mitä mä olen bändimme laulajalta oppinut tekniikasta, hengityksestä jne. Aika lapsen kengissä homma on siis mullakin vielä, joten tulee meikäläisellekin tarpeeseen tämän ketjun neuvot.

Toi soitto ja laulu yhdistettynä ja sen haasteellisuus ovat niin biisikohtaisia asioita, että se ratkaisee pitkälle. Eli toisin sanoen miten hyvin laulun ja kitaran tahtijako sattuu yksiin. Jos ne ovat ihan eri maailmoista, on niiden yhtäaikainen toteuttaminen saman tekijän toimeenpanemana vaikeampaa. Ns. nuotiolauluthan menee ekalla kerralla nappiin ilman treeniä, vaikeat biisit vaatii varmasti paljon treeniä.

Ns. nuotiolauluthan menee ekalla kerralla nappiin ilman treeniä..
 
Hehe, meniskin..

Hehe, meniskin..
 
Okei myönnän karrikoineeni =)

Ihan asiaa puhutte.Tuossa vaan huomasin että ei se ihan mahdoton juttu välttämättä ole.Kuitenkin jos säveltelisi sellaiset riffit että laulu onnistuu samalla.Eihän niiden tarvi
mitään monimutkaisia juttuja olla.Vetää ne vaikeammat jutut sitten turpa tukossa:)
Jotain sointunäppäily juttuja pystyn heittämään samalla kun laulan. 2v. Pojalle vetäisin extemporee improvisoidun Kakka-laulun.Halusi sen uudelleen ja uudelleen.

Mä lauloin mun pojalle noita lastenlauluja itseäni säestäen =)
 
Valtaosa mun biisi-ideoista ois vaikeita laulaa ja soittaa samaan aikaan. Jaot ei vaan stemmaa.

Ite oon huomannu, että kun sen kitararaidan saa menemään täysin automaattisesti, pystyy keskittymään siihen lauluun täyspainosesti. Tämä tyyli tuntuu itellä olemaan perin varma, mutta niitä riffejähän saa veivailla ihan järjettömän pitkään, että ne kans tulee ajattelematta, suoraan selkärangasta.

Kuten ylempänä on jo todettu, soiton pitää olla
niin automaattista kuin mahdollista jotta laulamiseen
voi keskittyä täysipainoisesti.
 
Itse - laulavana pystybasistina - hinkkaan ja treenaan aina
bassonsoittoni ensin lihasmuistiin ja selkäytimeen ja vasta
sen jälkeen rupean tiputtelemaan laulua päälle.
Joskus basson ja laulun väliset rytmitykset ovat todella vaikeita
ja niitä kohtia pitää vaan treenata ja treenata...
Haastavaa voi myös olla jos laulun ja bassonsoiton intensiteetit
eroavat paljon toisistaan; esim. laulu on kevyttä ja basismi
runttaavaa.
 
Itselläni soittaminen on haavoittuvampaa kuin laulaminen,
esim. livetilanteessa soittoni saattaa häiriintyä mutta
laulaminen on helppoa vaikka 2 promillen kännissä.

Vuosikaudet taannoin solisti/basistina kanssa toimin, ja kovaa työtähän se vaati. Tuossa pitkähkön pelkkään bassotteluun keskittyneen kauden jälkeen kun aloin taas niitä lauluja, nyt stemmoja lisäilemään, niin saikin ikäväkseen huomata että isolla vaivalla treenattu taito osa myös ruostua. Vaatisi kai jatkuvaa ylläpitoa. Ja äänikin on ihan huonona.
 
Ensin soitto kuntoon ja sitten laulua pikkuhiljaa siihen päälle. Jos keikkatilanteessa tapahtuu jotain yllättävää, niin mieluummin tinkii soitosta. Laulun ontumisen huomaa kaikki, soittimen ne pari hassua yleisön seassa oleva saman instrumentin taitajaa, jotka jaksavat keikalla rokkipolisoida.

Ja jos ei muuten onnistu, niin voi tehdä esim. Paranoidit ja säveltää laulumelodioita ja riffit melkein yhteneviksi, jolloin tavallaan pitää tehdä samaa asiaa kahdella eri soittimella sen sijaan, että soittaisi kahdella eri soittimella kahta eri asiaa. Jos löytyy kaksi kitaraa, niin sen toisen voi laittaa soittamaan ne vaikeat rytmit ja itse vetää vaikka kvinttejä tasaiskuilla. Tällä haluan siis sanoa sitä, että vaikeimmasta päästä ei kannata aloittaa, vaikka osaisi kuinka laulaa kappaleet ja soittaa kappaleet, niin niiden kahden taidon yhdistäminen voi olla aika perkeleen vaikeaa. Kannattaa mieluummin riisua sävellyksiä niin, että ne kuulostavat bändin soittamilta eikä ala-asteen säveltapailulta.
 
Riisumalla, treenaamalla, jynssäämällä ja ennen kaikkea fiiliksellä. Eikä kannata pelätä muuttaa laulurytmejä/-melodioita helpommiksi, jos siltä tuntuu.
 
PS. ja on muuten hieno fiilis, kun saa menemään sen kohdan, mikä ei koskaan ennen ole onnistunut!

Hmm... Haasteellisuutta tulee tosiaan. Kokeilin tuossa äskettäin "laulaa" ja soittaa samaan aikaan. Soitto meni kohtalaisen hyvin, sillä todella tuttu kappale kyseessä, mutta laulu viiraili missä sattuu ja rankasti. En ole pitkään pitkään aikaan laulanut kylläkään paljon mitään, joten harjoittelun puutetta. Soittaessani melodiaa laulu napsahteli oikealle korkeudelle kohtuudella, mutta temposta tiputtiin ja rankasti. Vähän vähemmän tuttu melodia. Pitää ruveta harjoittelemaan. Mielenkiintoista hommaa, kun saa tehdä muutakin kuin vain pudotella sointuja paikoilleen. Ja joutuu keskittymään todenteolla äänen tuottamiseen, korkeuteen ja rytmiikkaan. Hankalaa, todella hankalaa. Mutta kyllä se siitä. Pitää vain harjoitella kovasti. Jos sitä joskus oppisi soittamaan ja laulamaan yhtä aikaa...
 
E: Ai niin. Mikäli mahdollista, lähde rakentamaan soittoa ja laulua yhdessä melodiasta. Auttaa ainakin minua, kun saan selville, millä tavalla melodian kulku ja rytmi liikkuvat. Saa sitten kompit ja muun soiton paremmin kohdilleen.

E: Ai niin. Mikäli mahdollista, lähde rakentamaan soittoa ja laulua yhdessä melodiasta. Auttaa ainakin minua, kun saan selville, millä tavalla melodian kulku ja rytmi liikkuvat. Saa sitten kompit ja muun soiton paremmin kohdilleen.
 
Niin ja vielä tätä hieman sivuten, myös kannattaa painaa selkäytimeen, miten jokainen eri sävel resonoi sointukulun kanssa. Auttaa paljon vireessä pysymisessä, jos pystyy tuntemaan intervallit kropassaan. En tiedä miten sanoisin selkeästi, mutta ehkä joku ymmärtää.

No minä olen vasta n. 1,5 v soittanut kitaraa, mutta aika paljon koska aikaa on ollut. Siis etupäässä laulanut ja säestänyt itseäni kitaralla. Sitä ennen soitto ollut hyvin satunnaista ja vuosia väliä ettei ole soittimiin koskenut.
 
Vasta hiljattain tajusin miten paljon laulaminen kärsii siitä kun laulaa sellaisen kappaleen kanssa jossa on sointuja joita ei vielä osaa eikä muutenkaan kappale ole hanskassa.
 
Nyt olen eriyttänyt nämä kaksi asiaa, mutta esim. Norjalainen villapaita on suorastaa parempi laulaa kun lyö kitaralla tahtia, siinähän ei soinnut juuri rasita.
 
Nyt olen tajunnut että lauluinstrumentti vaatii huomiota, soittaminen kun kappale on opittu, menee automaattisesti, ikään kuin kädellä löisi itselleen tahtia, siis mikäli laulu menee soiton tahtiin.
 
Luulen että olen tehnyt paljon hallaa laululleni kun pidin sitä toissijaisena ja lauloin jännittyneellä kurkulla epävarman soiton päälle.
 
Nykyään uudessa kappaleessa kuitenkin viheltelen päälle, se ei vie paljoa huomiota mutta tuo kokonaisuus pysyy.

Mikään ei ole niin hyvää soittoharjoitusta kuin laulaminen samaan aikaan.
 
Mulla on nyt neljäs vuosi menossa laulavana kitaristina pändissä. Olen huomannut että biisit alkaa taltioitua sellaisina laulumelodioina joihin kuuluu tietty soittorutiini samalla, ja siihen rutiiniin kuuluvat kanavanvaihdot, kitaran mikinvaihdot yms.
 
Jos pelkästään laulan tai pelkästään soitan, niin väärin opettellun pätkän opettelemisessa uudelleen ei mene aikaa juurikaan, mutta jotta tuon synkronin saa muutettua, menee aikaa todella paljon. Siksipä suosittelen työntämään vastuuta toiselle kitaristille ja harjoittelemaan niin että laulu ei ainakaan kärsi. Joka tapauksessa siellä laulun alla oleva hienostunut riffi on vähän samanlainen juttu kuin verhon takana oleva kaunis maalaus... Ainakin joissain tapauksissa.
 
Kun soittaa ja laulaa, niin myös virheiden kuuleminen vaikeutuu. Kannattaa nauhoittaa niitä treenjä ja käskeä pändin muiden jäsenten bongata melko pian niitä laulun feeluja ja esim. kitararytmin kömpimisiä. Silleen ei tule opeteltua väärin ainakaan kauhean paljon.

Kun soittaa ja laulaa, niin myös virheiden kuuleminen vaikeutuu. Kannattaa nauhoittaa niitä treenjä ja käskeä pändin muiden jäsenten bongata melko pian niitä laulun feeluja ja esim. kitararytmin kömpimisiä. Silleen ei tule opeteltua väärin ainakaan kauhean paljon.
 
Tuo on minulle ainakin aikamoinen dilemma. Virheitähän ei kannattasi opetella, niistä eroon opettelu kun voi olla työlästä.
Mutta olisi niin helppoa antaa mennä vaan virheistä huolimatta. Mikä liene olisi se kultainen keskitie hitaan tahkoamisen ja hieman väärin soittamisen välillä?
 
Mutta kun alkuun ei kertakaikkiaan mene oikein, vaan väkisinkin tulee virheitä. Kai vaan pitäisi aina malttaa edetä riittävän hitaasti, pätkä kerrallaan.
 
Mutta niinhän sanotaan että elämä opettaa, ellei muuta niin hiljaa kävelemään.
kaippa sitä vanhempana malttaa opetellakin maltillisemmin.
Pitäähän silti välillä koettaa, pysyykö biisin kanssa "nuoralla" alusta loppuun.
 
Nyt kun olen pari kuukautta etupäässä laulanut, sekä soittanut koskettimia, tuntuu että kitara soi jopa paremmin kuin ennen, toki aina silloin tällöin sitäkin tulee soiteltua, mutta minimaalisesti entiseen verrattuna.

no se vähän rajottaa eli et varmaa pysty iha heti tykittää jotain nopeet hevijuttuu ja laulaa hitaasti :D

Minä olen treenannut mm. näitä www.myspace.com/avenie siten että etsin jokaisesta riffistä jokaikisen iskun jonka päälle tulee tavu, sovitan ne paikoilleen, treenaan ja hion automaattiseksi että voin keskittyä ilmaisuunkin. Noi riffit on vielä helppoja, mutta samaa lähtökohtaa käytän kaikkiin riffeihin missä on muutakin kuin sointuja. Periaatteessa pystyy laulamaan minkä tahansa riffin päälle jos vaan liittää tavutukset riffiin rytmitykseen. Myös sitten siitä soiton rytmityksestä irtautuminen (tempo rubato tiukan rytmin päälle) toimii vähän samalla tavalla mutta silloin rytmisesti improvisoiden, joka on jo hieman vaikeampaa.
 
Ajan myötä muuten tämä helpottuu kummasti, kun osaa jo soittaa niin monen riffin päälle, ja on harjoittanut tätä taitoaan ymmärtää tällaisia "kaksoisrytmityksiä", uusien riffien harjoittelutarve vähenee kummasti.

Silleen että kappaleet menee kitaralla ilman kummempaa keskittymistä. Sitten reenaat TOOSI paljon sitä, että pystyt laulamaan täysin eri rytmiä mitä soitat.
 
Siinä voi kestää kyllä todella kauan ennenkun soittosi ja laulusi ei ole kytköksissä mitenkään toisiinsa, vaikka niitä samaan aikaan teetkin. Sen jälkeen kun tuossa harjaantuu, on helppo laulaa melkein mitä vaan samaan aikaan soittaessa. Aivot vaan jostains syystä ei tahdo juttua hiffata aivan heti.
 
Kokeileppas rummuilla soittaa toisella kapulalla eri tahtilajia kuin toisella. Rumpaleille tämä ei ole temppu eikä mikään, mutta näin satunnaisesti rumpuja soittavalle lähes mahdotonta. Siinä on vähän sama juttu, teet kahta asiaa samaan aikaan, mitkä ei rytmillisesti ole toistensa kanssa mitenkään tekemisissä.
 
Hyviä reenejä tähän on, että soitat jotain aivan itsestään selvä riffiä (esim. Vaikka nirvanan Smell's like teen spirittiä) ja sitten laulat siinä samaan aikaan jotain aivan eri biisiä. Tämä kun aukeaa edes hieman, niin helpottaa laulajakitaristin hommia paljon
 
E: Ja nyt en tarkoita sitä, etteikö sitten omissa biiseissä laulut ja kitarat pitäisi olla samoissa rytmeissä, päinvastoin, mutta näinollen et seuraa äänelläsi orjallisesti soittoasi